Brittney Reese (s. 9. syyskuuta 1986 Gulfport, Mississippi, Yhdysvallat) on yhdysvaltalainen pituushyppääjä.[1] Hän on voittanut olympiakultaa sekä ulkoradoilla neljä ja sisäradoilla kolme maailmanmestaruutta.

Mitalit
Brittney Reese voitti kolmannen maailmanmestaruutensa Moskovassa 2013.
Brittney Reese voitti kolmannen maailmanmestaruutensa Moskovassa 2013.
Maa:  Yhdysvallat
Naisten yleisurheilu
Olympiarenkaat Olympialaiset
Kultaa Kultaa Lontoo 2012 pituushyppy
Hopeaa Hopeaa Rio 2016 pituushyppy
Hopeaa Hopeaa Tokio 2020 pituushyppy
MM-kilpailut
Kultaa Kultaa Berliini 2009 pituushyppy
Kultaa Kultaa Daegu 2011 pituushyppy
Kultaa Kultaa Moskova 2013 pituushyppy
Kultaa Kultaa Lontoo 2017 pituushyppy
Sisäratojen MM-kilpailut
Kultaa Kultaa Doha 2010 pituushyppy
Kultaa Kultaa Istanbul 2012 pituushyppy
Kultaa Kultaa Portland 2016 pituushyppy
Hopeaa Hopeaa Birmingham 2018 pituushyppy

Reese valmistui Gulfportin high schoolista 2004. Hän sai yleisurheilusaavutuksistaan Mississippi’s 2004 Gatorade Player of the Year -palkinnon. Tämän jälkeen hän opiskeli Gulf Coast Community Collegessa, lopetti kahdeksi vuodeksi yleisurheilun ja pelasi sen sijaan koripalloa. Vuonna 2007 hän aloitti yleisurheilun uudelleen.[2]

Reese voitti NCAA:n pituushyppymestaruuden 2007 tuloksella 650 cm. Yhdysvaltojen mestaruuskilpailuissa hän oli toinen ja Osakan MM-kilpailuissa kahdeksas. Vuonna 2008 hän voitti sekä Yhdysvaltojen että NCAA:n mestaruuden ja sijoittui Pekingin olympialaisissa viidenneksi tuloksella 676.[2]

Reese voitti vuonna 2009 Yhdysvaltojen mestaruuden sekä hallissa että ulkoradoilla.[2] Berliinin MM-kilpailuissa hän voitti kultaa silloisella ennätyksellään 710. Saman vuoden IAAF:n yleisurheilufinaalin hän voitti tuloksella 708.[3] Dohan sisäratojen MM-kilpailuissa 2010 hän voitti kultaa tuloksella 670.[4] Hän voitti samana vuonna myös Yhdysvaltojen mestaruuden sisäradoilla tuloksella 689[2]. Hän voitti 2010 myös kotimaansa ulkoratamestaruuden[5].

Reese voitti 2011 Yhdysvaltojen-mestaruuden Eugenessa silloisella ennätyksellään 719. Hän voitti samana vuonna maailmanmestaruuden Daegussa tuloksella 682[3]. Istanbulin sisäratojen MM-kilpailuissa 2012 Reese voitti maailmanmestaruuden tuloksella 723. Tulos oli Yhdysvaltain ennätys ja kautta aikain kolmanneksi pisin hyppy sisäradoilla.[6] Myöhemmin samana vuonna hän voitti Yhdysvaltojen olympiakarsinnat tuloksella 715. Lontoon olympialaisissa hän voitti kultaa toisen kierroksen hypyllään 712.[5]

Reese voitti kolmannen peräkkäisen maailmanmestaruutensa Moskovassa 2013 toisen kierroksen hypyllään 701. Hän oli selviytynyt viimeisenä hyppääjänä karsinnasta loppukilpailuun[7]. Hän voitti Yhdysvaltojen ulkoratamestaruuden 2014. Pekingin MM-kilpailuissa 2015 Reese karsiutui loppukilpailusta. Hän voitti kotimaansa hallimestaruuden 2016. Portlandin sisäratojen MM-kilpailuissa 2016 hän voitti maailmanmestaruuden tuloksella 722 cm.[3]

Reese voitti neljännen kerran pituushypyn ulkoratojen maailmanmestaruuden Lontoossa 2017 kolmannen kierroksen hypyllään 702. Hän voitti kotimaansa sisäratamestaruuden 2018 ja sai samana talvena hopeaa Birminghamin MM-hallikilpailuissa 2018 tuloksella 689.[5]

Reese hyppäsi ennätyksensä 731 cm voittaessaan Yhdysvaltain olympiakarsinnan 2. heinäkuuta 2016 Eugenessa.[3][5] Hän saavutti olympiahopeaa Rio de Janeirossa 2016 tuloksella 715. Hän voitti Yhdysvaltojen ulkoratamestaruuden 2019, mutta karsiutui loppukilpailusta Dohan MM-kilpailuissa. Hän voitti Yhdysvaltojen olympiakarsinnan 2021.[5] Vuodelle 2021 siirretyissä Tokion olympialaisissa hän saavutti hopeaa tuloksella 697.[3]

Lähteet

muokkaa
  1. Brittney Reese sports-reference.com. Arkistoitu 10.11.2012. Viitattu 28.8.2009. (englanniksi)
  2. a b c d Brittney Reese usatf.org. 24.6.2009. Viitattu 28.8.2009. (englanniksi)
  3. a b c d e Brittney Reese Kansainvälinen yleisurheiluliitto. (englanniksi) Viitattu 3.8.2021.
  4. Long Jump - W Final iaaf.org. 14.3.2010. Viitattu 15.3.2010. (englanniksi)
  5. a b c d e Brittney Reese tilastopaja.org. Viitattu 19.10.2017. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
  6. Arcoleo, Laura: EVENT REPORT - Women's Long Jump - Final iaaf.org. 11.3.2012. IAAF. Viitattu 11.3.2012. (englanniksi)
  7. Karsinnassa lujille joutunut pituuskuningatar otti omansa Yle.fi. 11.8.2013. Viitattu 11.8.2013.