Avaa päävalikko

Yhdysvallat yleisurheilun maailmanmestaruuskilpailuissa

Sija    Gold medal blank.svg       Silver medal blank.svg       Bronze medal blank.svg    Yhteensä
1. 155 107 90 352

Yhdysvallat on osallistunut kaikkiin yleisurheilun ulkoratojen täyden ohjelman maailmanmestaruuskilpailuihin, jollaiset järjestettiin ensimmäisen kerran vuonna 1983. Se on MM-kilpailujen menestynein maa. Se on saavuttanut yhteensä 352 mitalia, joista 155 on kultaisia. Yksittäisten MM-kilpailujen mitalitilaston ykkönen se on ollut vuosina 1991–2017 lukuun ottamatta vuosien 2001 ja 2015 kisoja. Kaksissa ensimmäisissä MM-kisoissa Saksan demokraattinen tasavalta menestyi Yhdysvaltoja paremmin[1]. Vuoden 2001 kisojen mitalitilastossa Yhdysvallat putosi jälkikäteen Venäjän taakse toiseksi dopingtapausten vuoksi. Moskovassa 2013 isäntämaa Venäjä oli alun perin mitalitilaston ykkönen, mutta dopinghylkäysten jälkeen se putosi Yhdysvaltain taakse toiseksi[2][3] Pekingissä 2015 mitalitilaston kärjessä olivat Kenia ja Jamaika[4].

Monien yhdysvaltalaisurheilijoiden dopinginkäyttö on paljastunut 2000-luvulla, ja hylkäyksien myötä MM-kilpailujen tilastoja on moneen kertaan kirjoitettu jälkikäteen uusiksi. Jo vuoden 1993 kisoissa kuulantyöntäjä Mike Stulce menetti pronssimitalinsa dopingkäryn seurauksena[5], mutta ensimmäinen todella merkittävä dopingtapaus oli Pariisissa 2003 naisten 100 ja 200 metrin juoksut voittaneen Kelli Whiten kiinnijääminen modafiniili-piristeen käytöstä[6]. Whitea lääkinneen Balco-laboratorion toiminnan tutkiminen toi esille uusia dopingtapauksia. White myönsi vuonna 2004 käyttäneensä kolmen vuoden ajan anabolisia steroideja ja epo-hormonia ja hän menetti myös vuoden 2001 MM-mitalinsa, kultaa 4 × 100 metriltä ja pronssia 200 metriltä[6]. Vuonna 2004 dopingin käytöstä tuomittiin myös Calvin Harrison, minkä seurauksena Yhdysvallat menetti 4 × 400 metrin viestijuoksun kultamitalinsa vuodelta 2003[7]. Kuuluisin Balco-tutkinnan seurauksena dopingin käytöstä tuomittu on pikajuoksija Marion Jones, joka menetti vuoden 2001 kisoissa saavuttamansa 200 metrin kulta- ja 100 metrin hopeamitalin. Muita 2000-luvulla jälkikäteen mitalinsa dopingin käytön vuoksi menettäneitä ovat pikajuoksijat Tim Montgomery, Antonio Pettigrew ja Jerome Young.

Ennen 2000-luvun dopingkäryjä Yhdysvaltain ja koko MM-kisahistorian menestynein urheilija oli pikajuoksija Michael Johnson, joka saavutti yhdeksän kultamitalia[8]. Hän kuitenkin menetti jälkikäteen vuoden 1999 viestijuoksun kultamitalinsa joukkuetoverien dopingkäryjen vuoksi. Vuonna 2015 hänenkin mitalisaavutuksensa ohitti pikajuoksija Allyson Felix, jolla on vuoden 2017 jälkeen yksitoista kultaa, kolme hopeaa ja kaksi pronssia. Neljännesmaileri LaShawn Merritt on saavuttanut kahdeksan kulta- ja kolme hopeamitalia, ja pikajuoksun lisäksi pituushypyssä menestyneellä Carl Lewisilla on kahdeksan kultaa, yksi hopea ja yksi pronssi. Viiteen kultamitaliin ovat yltäneet pika- ja aitajuoksija Gail Devers (lisäksi kolme hopeaa) sekä pikajuoksijat Sanya Richards-Ross (lisäksi kaksi hopeaa), Jeremy Wariner (lisäksi yksi hopea), Natasha Hastings (lisäksi yksi hopea) ja Maurice Greene. Helsingissä 2005 Yhdysvallat saavutti miesten 200 metrin juoksussa MM-kisahistorian ensimmäisen neloisvoiton. Jo vuoden 1997 MM-kisoissa oli käytössä villi kortti, eli edellisten MM-kisojen mestarit saivat osallistua kisoihin kolmen urheilijan maakiintiön ulkopuolella, ja tuolloin Michael Johnson voitti ensimmäisenä villin kortin urheilijana maailmanmestaruuden 400 metrin juoksussa, jonka loppukilpailussa juoksi neljä yhdysvaltalaista[9].

Sisällysluettelo

Yhdysvaltain MM-mitalit kisoittainMuokkaa

Kisavuosi ja -paikka Miehet Naiset Yhteensä
Kulta Hopea Pronssi Kulta Hopea Pronssi Kulta Hopea Pronssi Yhteensä Sijoitus
mitalitilastossa
1983 Helsinki 6 8 4 2 1 3 8 9 7 24 2.
1987 Rooma 7 3 4 3 1 2 10 4 6 20 2.
1991 Tokio 9 4 7 1 4 1 10 8 8 26 1.
1993 Stuttgart 8 3 3 5 4 2 13 7 5 25 1.
1995 Göteborg 7 1 4 5 1 1 12 2 5 19 1.
1997 Ateena 4 1 6 2 2 2 6 3 8 17 1.
1999 Sevilla 6 0 3 4 3 1 10 3 4 17 1.
2001 Edmonton 3 3 2 2 2 1 5 5 3 13 2.
2003 Pariisi 6 4 0 2 3 1 8 7 1 16 1.
2005 Helsinki 9 4 2 5 4 1 14 8 3 25 1.
2007 Osaka 10 3 6 4 2 1 14 5 7 26 1.
2009 Berliini 6 4 4 4 2 2 10 6 6 22 1.
2011 Daegu 6 5 3 6 4 4 12 9 7 28 1.
2013 Moskova 4 8 2 3 6 3 7 14 5 26 1.
2015 Peking 4 3 2 2 3 4 6 6 6 18 3.
2017 Lontoo 3 6 4 7 5 5 10 11 9 30 1.
Yhteensä 98 60 56 57 47 34 155 107 90 352 1.

Yhdysvaltain parhaat MM-mitaliurheilijatMuokkaa

Urheilija Kulta Hopea Pronssi Yhteensä Vuodet
Allyson Felix 11 3 2 16 2005–2017
LaShawn Merritt 8 3 0 11 2005–2015
Carl Lewis 8 1 1 10 1983–1993
Michael Johnson 8 0 0 8 1991–1999
Gail Devers 5 3 0 8 1991–2001
Sanya Richards-Ross 5 2 0 7 2003–2015
Jeremy Wariner 5 1 0 6 2005–2009
Natasha Hastings 5 1 0 6 2007–2017
Maurice Greene 5 0 0 5 1997–2001
Jearl Miles-Clark 4 3 2 9 1991–2003
Allen Johnson 4 0 1 5 1995–2005
Dwight Phillips 4 0 1 5 2003–2011
Bershawn Jackson 4 0 1 5 2005–2011
Kerron Clement 4 0 1 5 2007–2017
Jackie Joyner-Kersee 4 0 0 4 1987–1993
Brittney Reese 4 0 0 4 2009–2017
Justin Gatlin 3 5 0 8 2005–2017
Gwen Torrence 3 4 1 8 1991–1995
Butch Reynolds 3 2 1 6 1987–1995
Lauryn Williams 3 2 0 5 2003–2007
Carmelita Jeter 3 1 3 7 2007–2013
Calvin Smith 3 1 0 4 1983–1987
Tyson Gay 3 1 0 4 2007–2009
Marion Jones 3 0 1 4 1997–1999
Angelo Taylor 3 0 1 4 1999–2011
Greg Foster 3 0 0 3 1983–1991
Dan O'Brien 3 0 0 3 1991–1995
John Godina 3 0 0 3 1995–2001
Christian Taylor 3 0 0 3 2011–2017

LähteetMuokkaa

ViitteetMuokkaa

  1. Butler, s. 35–36
  2. Moskovan 2013 MM-kisojen alkuperäinen mitalitaulukko (pdf). IAAF. Viitattu 7.1.2018.
  3. Medal Table of the 14th IAAF World Championships IAAF. Viitattu 7.1.2018. (englanniksi)
  4. IAAF World Championships, Beijing: Medal Table IAAF. Viitattu 14.9.2015. (englanniksi)
  5. Butler, s. 57
  6. a b Butler, s. 148
  7. Butler, s. 143
  8. Butler, s. 45
  9. Butler, s. 70