Anastasija Kapatšinskaja
Anastasija Aleksandrovna Kapatšinskaja (ven. Анастасия Александровна Капачинская, s. 21. marraskuuta 1979) on venäläinen pikajuoksija.[1]
Mitalit | |||
---|---|---|---|
Anastasija Kapatšinskaja Daegun MM-kilpailuissa 2011. | |||
Maa: Venäjä | |||
Naisten yleisurheilu | |||
Olympialaiset | |||
Hylätty | Peking 2008 | 4×400 m | |
Hylätty | Lontoo 2012 | 4×400 m | |
MM-kilpailut | |||
Kultaa | Pariisi 2003 | 200 m | |
Hopeaa | Pariisi 2003 | 4×400 m | |
Pronssia | Edmonton 2001 | 4×400 m | |
Hylätty | Berliini 2009 | 4×400 m | |
Hylätty | Daegu 2011 | 400 m | |
Hylätty | Daegu 2011 | 4×400 m | |
Sisäratojen MM-kilpailut | |||
Hopeaa | Birmingham 2003 | 200 m | |
EM-kilpailut | |||
Hylätty | Barcelona 2010 | 4×400 m | |
Hopeaa | München 2002 | 4×400 m |
Kapatšinskaja kilpaili ensimmäisissä arvokisoissaan Lissabonin sisäratojen MM-kisoissa 2001, joissa hän karsiutui 200 metrin juoksun välierissä ajalla 23,61. Myöhemmin samana vuonna hän karsiutui Edmontonin ulkoratojen MM-kisoissa 400 metrin juoksun välierissä ajalla 51,68[1], mutta oli voittamassa MM-pronssia Venäjän joukkueessa 4 × 400 metrin viestijuoksussa.[2] Hän voitti Venäjän hallimestaruuden 200 metrillä 2001. Seuraavana vuonna hän juoksi Münchenin EM-kisoissa 400 metrillä viidenneksi[1] ja oli mukana voittamassa pitkässä viestissä EM-hopeaa.[3]
Kapatšinskaja voitti vuonna 2003 Venäjän sisäratojen mestaruuden 200 metrillä ja samalla matkalla hopeaa Birminghamin sisäratojen MM-kisoissa ajalla 22,80. Myöhemmin samana vuonna hän voitti 200 metrin Euroopan cupin sekä MM-kultaa Pariisin ulkoratojen MM-kisoissa ajalla 22,38.[1] Alun perin hän juoksi maaliin toisena, mutta alkuperäinen voittaja Kelli White hylättiin myöhemmin doping-käryn seurauksena.[4] Kapatšinskaja oli samoissa kisoissa mukana Venäjän joukkueessa, joka voitti 4 × 400 metrin viestijuoksussa MM-hopeaa.[5] Kauden lopussa hän sijoittui IAAF:n yleisurheilufinaalissa 200 metrillä toiseksi.[1]
Kapatšinskaja voitti 2004 Venäjän sisäratojen mestaruuden 200 metrillä.[1] Hän voitti samana vuonna kultaa Budapestin sisäratojen MM-kisoissa samalla matkalla, mutta kärähti kisojen yhteydessä dopingista, jolloin menetti kultamitalinsa ja sai kahden vuoden kilpailukiellon.[4]
Vuonna 2008 Kapatšinskaja voitti Venäjän mestaruuden 200 metrillä. Pekingin olympialaisissa 2008 Kapatšinskaja sijoittui alun perin 400 metrillä viidenneksi ja pitkässä viestissä toiseksi, mutta hänen suorituksensa hylättiin vuonna 2016 kun hänen Pekingissä antamansa dopingnäyte tutkittiin uudestaan ja siinä oli merkkejä dopingista.[6]
Berliinin MM-kilpailuissa 2009 hän oli 400 metrillä seitsemäs[1] ja juoksi 4 × 400 metrin viestissä avausosuuden Venäjän pronssijoukkueessa[7]. Barcelonan EM-kilpailuissa 2010 hän sijoittui 200 metrillä neljänneksi ajalla 22,47[1] ja juoksi avausosuuden Venäjän kultajoukkueessa 4 × 400 metrin viestissä[8].
Kapatšinskaja voitti 400 metrin Venäjän mestaruuden 2011 ennätyksellään 49,35. Daegun MM-kilpailuissa 2011 hän oli samalla matkalla kolmas ajalla 50,24.[9] Pitkässä viestissä hän juoksi ankkuriosuuden kolmanneksi sijoittuneessa Venäjän joukkueessa. Lontoon olympialaisissa 2012 hän juoksi alkuerissä Venäjän 4 × 400 metrin viestijoukkueessa ja sai alun perin hopeaa kun toisella kokoonpanolla loppukilpailussa juossut joukkue sijoittui toiseksi.[10]
Kapatšinskaja sai vuonna 2017 neljän vuoden kilpailukiellon ajalle 1.7.2016–30.6.2020 kun Pekingin olympialaisten dopingnäytteen lisäksi hänen dopingnäytteensä Daegun MM-kilpailuista 2011 osoittautui uusintatutkimuksissa positiiviseksi. Kaikki hänen tuloksensa 17.8.2008 jälkeen hylättiin takautuvasti. Näin hän menetti viestimitalinsa Lontoon olympialaisista 2012 ja useita MM-mitaleita vuosilta 2009 ja 2011.[11][12]
Henkilökohtaiset ennätykset
muokkaa- Lähde: IAAF[1]
- 200 metrin juoksu: 22,38 (2003)
- 300 metrin juoksu: 36,61 (2002)
- 400 metrin juoksu: 50,02 (2008)
Lähteet
muokkaa- Anastasija Kapatšinskaja Tilastopaja (vaatii kirjautumisen, maksullinen palvelu). (englanniksi)
Viitteet
muokkaa- ↑ a b c d e f g h i Anastasija Kapatšinskaja Kansainvälinen yleisurheiluliitto. (englanniksi)
- ↑ http://www2.iaaf.org/WCH01/Results/data/W/4X4/Rf.html (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ http://www.athletix.org/Eurochamps/MunichEC02_day6.htm
- ↑ a b http://news.bbc.co.uk/sport1/hi/athletics/3760023.stm
- ↑ http://www.iaaf.org/WCH03/results/gender=W/discipline=4X4/combCode=hash/roundCode=f/index.html
- ↑ IOC sanctions three athletes for failing anti-doping tests at Beijing 2008 International Olympic Committee. 19.8.2016. Viitattu 20.8.2016.
- ↑ 4x400 Metres Relay - W FINAL berlin.iaaf.org. 23.8.2009. Arkistoitu 29.7.2011. Viitattu 22.9.2009. (englanniksi)
- ↑ 4x400m Relay Women Final European Athletics. 1.8.2010. Arkistoitu 2.8.2010. Viitattu 2.8.2010. (englanniksi)
- ↑ Montsho murskasi Felixin tuplaunelman YLE Urheilu. 29.8.2011. Helsinki: Yleisradio. Viitattu 29.8.2011. (englanniksi)
- ↑ IAAF: The XXX Olympic Games Timetable By Discipline iaaf.org. Viitattu 20.8.2016.
- ↑ IAAF Newsletter 184 IAAF 29.6.2017
- ↑ Tilastopaja
1983: Marita Koch | 1987: Silke Gladisch | 1991: Katrin Krabbe | 1993: Merlene Ottey | 1995: Merlene Ottey | 1997: Žanna Block | 1999: Inger Miller | 2001: Debbie Ferguson | 2003: Anastasija Kapatšinskaja | 2005: Allyson Felix | 2007: Allyson Felix | 2009: Allyson Felix | 2011: Veronica Campbell-Brown | 2013: Shelly-Ann Fraser | 2015: Dafne Schippers | 2017: Dafne Schippers | 2019: Dina Asher-Smith | 2022: Shericka Jackson | 2023: Shericka Jackson