Yleisurheilu kesäolympialaisissa 1968

Vuoden 1968 kesäolympialaisissa Méxicossa, Meksikossa järjestettiin yleisurheilussa 36 kilpailutapahtumaa, miehille 24 ja naisille 12.

Mitalistit muokkaa

Miehet muokkaa

Laji Sijoitukset Selostus
100 m
  Jim Hines
  Yhdysvallat
9,9 Jim Hinesin aika sivusi käsiajanoton maailmanennätystä. Sähköajanotolla hänen aikansa oli 9,95, joka hyväksyttiin 1970-luvulla ensimmäiseksi sähköajanoton maailmanennätykseksi.[1][2]
  Lennox Miller
  Jamaika
10,0
  Charles Greene
  Yhdysvallat
10,0
 
200 m
  Tommie Smith
  Yhdysvallat
19,8 Tommie Smithin aika oli käsiajanoton maailmanennätys ja ensimmäinen virallinen 20 sekunnin alitus. Sähköajanotolla hänen aikansa oli 19,83, joka hyväksyttiin 1970-luvulla ensimmäiseksi sähköajanoton maailmanennätykseksi.[1][3] Palkintojenjakotilaisuudessa Smith ja John Carlos protestoivat rotusortoa vastaan nostamalla mustaan hansikkaaseen puetun nyrkin ylös kansallislaulun soidessa.[1]
  Peter Norman
  Australia
20,0
  John Carlos
  Yhdysvallat
20,0
 
400 m
  Lee Evans
  Yhdysvallat
43,8 Lee Evansin aika oli käsiajanoton maailmanennätys ja ensimmäinen virallinen 44 sekunnin alitus. Sähköajanotolla hänen aikansa oli 43,86, joka hyväksyttiin 1970-luvulla ensimmäiseksi sähköajanoton maailmanennätykseksi ja säilyi maailmanennätyksenä vuoteen 1988 saakka.[1][4]
  Larry James
  Yhdysvallat
43,9
  Ron Freeman
  Yhdysvallat
44,4
 
800 m
  Ralph Doubell
  Australia
1.44,3 Ralph Doubellin aika sivusi maailmanennätystä.[1][4]
  Wilson Kiprugut
  Kenia
1.44,5
  Tom Farrell
  Yhdysvallat
1.45,4
 
1 500 m
  Kipchoge Keino
  Kenia
3.34,9
  Jim Ryun
  Yhdysvallat
3.37,8
  Bodo Tümmler
  Länsi-Saksa
3.39,0
 
5 000 m
  Mohammed Gammoudi
  Tunisia
14.05,0
  Kipchoge Keino
  Kenia
14.05,2
  Naftali Temu
  Kenia
14.06,4
 
10 000 m
  Naftali Temu
  Kenia
29.27,4
  Mamo Wolde
  Etiopia
29.28,0
  Mohammed Gammoudi
  Tunisia
29.34,2
 
Maraton
  Mamo Wolde
  Etiopia
2.20.26,4
  Kenji Kimihara
  Japani
2.23.31,0
  Michael Ryan
  Uusi-Seelanti
2.23.45,4
 
110 m aitajuoksu
  Willie Davenport
  Yhdysvallat
13,3
  Ervin Hall
  Yhdysvallat
13,4
  Eddy Ottoz
  Italia
13,4
 
400 m aitajuoksu
  David Hemery
  Yhdistynyt kuningaskunta
48,1 David Hemeryn aika oli uusi maailmanennätys. Sähköajanotolla hänen ajakseen saatiin 48,12 s.[5][6]
  Gerhard Hennige
  Länsi-Saksa
49,0
  John Sherwood
  Yhdistynyt kuningaskunta
49,0
 
3 000 m estejuoksu
  Amos Biwott
  Kenia
8.51,0
  Benjamin Kogo
  Kenia
8.51,6
  George Young
  Yhdysvallat
8.51,8
 
4 x 100 m
    Yhdysvallat
Charles Greene
Melvin Pender
Ronnie Ray Smith
Jim Hines
38,2 Yhdysvallat juoksi uuden maailmanennätyksen.[5]
    Kuuba
Hermes Ramírez
Juan Morales
Pablo Montes
Enrique Figuerola
38,3
    Ranska
Gérard Fénouil
Jocelyn Delecour
Claude Piquemal
Roger Bambuck
38,4
 
4 x 400 m
    Yhdysvallat
Vincent Matthews
Ron Freeman
Larry James
Lee Evans
2.56,1 Yhdysvallat juoksi uuden maailmanennätyksen. Sähköajanotolla ajaksi saatiin 2.56,16, joka kesti maailmanennätyksenä vuoteen 1992 saakka.[5]
    Kenia
Daniel Rudisha
Munyoro Hezekiah Nyamau
Naftali Bon
Charles Asati
2.59,6
    Länsi-Saksa
Helmar Müller
Manfred Kinder
Gerhard Hennige
Martin Jellinghaus
3.00,5
 
20 km kävely
  Vladimir Golubnitši
  Neuvostoliitto
1.33.58,4
  José Pedraza
  Meksiko
1.34.00,0
  Nikolai Smaga
  Neuvostoliitto
1.34.03,4
 
50 km kävely
  Christoph Höhne
  Itä-Saksa
4.20.13,6
  Antal Kiss
  Unkari
4.30.17,0
  Larry Young
  Yhdysvallat
4.31.55,4
 
Korkeushyppy
  Dick Fosbury
  Yhdysvallat
224 Dick Fosbury voitti kultaa hypäten riman yli muista poiketen selkä edellä eli käyttämällä tyyliä, joka tultiin tuntemaan nimellä floppaus ja joka syrjäytti tulevina vuosina muut tyylit.[5][7]
  Ed Caruthers
  Yhdysvallat
222
  Valentin Gavrilov
  Neuvostoliitto
220
 
Seiväshyppy
  Bob Seagren
  Yhdysvallat
540
  Claus Schiprowski
  Länsi-Saksa
540
  Wolfgang Nordwig
  Itä-Saksa
540
 
Pituushyppy
  Bob Beamon
  Yhdysvallat
890 Bob Beamon paransi ensimmäisellä hypyllään maailmanennätystä 55 cm. Tulos säilyi maailmanennätyksenä vuoteen 1991 saakka. Karsinnasta Beamon pääsi jatkoon vasta kolmannella eli viimeisellä hypyllään jäätyään kahdella ensimmäisellä ilman tulosta.[5][8]
  Klaus Beer
  Itä-Saksa
819
  Ralph Boston
  Yhdysvallat
816
 
Kolmiloikka
  Viktor Sanejev
  Neuvostoliitto
17,39 Giuseppe Gentile hyppäsi karsinnassa uuden maailmanennätyksen 17,10 m. Loppukilpailussa maailmanennätystä parannettiin neljä kertaa: Gentile 17,22 m, Viktor Sanejev 17,23 m, Nelson Prudêncio 17,27 m ja Sanejev 17,39 m. Myös neljänneksi sijoittunut Yhdysvaltain Art Walker tuloksellaan 17,12 m ja viidenneksi sijoittunut Neuvostoliiton Nikolai Dudkin tuloksellaan 17,09 m ylittivät ennen kisoja voimassa olleen maailmanennätyksen.[9][10]
  Nelson Prudêncio
  Brasilia
17,27
  Giuseppe Gentile
  Italia
17,22
 
Kuulantyöntö
  Randy Matson
  Yhdysvallat
20,54
  George Woods
  Yhdysvallat
20,12
  Eduard Guštšin
  Neuvostoliitto
20,09
 
Kiekonheitto
  Al Oerter
  Yhdysvallat
64,78 Al Oerter voitti neljännen kerran olympiakultaa kiekonheitossa. Näin hänestä tuli ensimmäinen yleisurheilija, joka voitti samassa lajissa neljä olympiakultaa.[11][12]
  Lothar Milde
  Itä-Saksa
63,08
  Ludvík Daněk
  Tšekkoslovakia
62,92
 
Moukarinheitto
  Gyula Zsivótzky
  Unkari
73,36
  Romuald Klim
  Neuvostoliitto
73,28
  Lázár Lovász
  Unkari
69,78
 
Keihäänheitto
  Janis Lusis
  Neuvostoliitto
90,10
  Jorma Kinnunen
  Suomi
88,58
  Gergely Kulcsár
  Unkari
87,06
 
Kymmenottelu
  Bill Toomey
  Yhdysvallat
8193
  Hans-Joachim Walde
  Länsi-Saksa
8111
  Kurt Bendlin
  Länsi-Saksa
8064
 

Naiset muokkaa

Laji Sijoitukset Selostus
100 m
  Wyomia Tyus
  Yhdysvallat
11,0 Wyomia Tyusin aika oli uusi maailmanennätys. Sähköajanotolla hänen ajakseen saatiin 11,08 s.[11][13]
  Barbara Ferrell
  Yhdysvallat
11,1
  Irena Szewinska
  Puola
11,1
 
200 m
  Irena Szewińska
  Puola
22,5 Irena Szewińskan aika oli uusi maailmanennätys. Sähköajanotolla hänen ajakseen saatiin 22,58 s.[11][13]
  Raelene Boyle
  Australia
22,7
  Jennifer Lamy
  Australia
22,8
 
400 m
  Colette Besson
  Ranska
52,0
  Lillian Board
  Yhdistynyt kuningaskunta
52,1
  Natalja Petšonkina
  Neuvostoliitto
52,2
 
800 m
  Madeline Manning
  Yhdysvallat
2.00,9
  Ileana Silai
  Romania 
2.02,5
  Maria Gommers
  Alankomaat
2.02,6
 
80 m aitajuoksu
  Maureen Caird
  Australia
10,3
  Pam Kilborn
  Australia
10,4
  Chi Cheng
  Taiwan
10,4
 
4 x 100 m
    Yhdysvallat
Margaret Bailes
Barbara Ferrell
Mildrette Netter
Wyomia Tyus
42,8 Yhdysvallat juoksi uuden maailmanennätyksen.[11]
    Kuuba
Violetta Quesada
Miguelina Cobián
Marlene Elejarde
Fulgencia Romay
43,3
    Neuvostoliitto
Galina Buharina
Ljudmila Samotesova
Vera Popkova
Ljudmila Žarkova
43,4
 
Korkeushyppy
  Miloslava Rezková
  Tšekkoslovakia
182
  Antonina Okorokova
  Neuvostoliitto
180
  Valentina Kozyr
  Neuvostoliitto
180
 
Pituushyppy
  Viorica Viscopoleanu
  Romania 
682 Viorica Viscopoleanu teki ensimmäisellä hypyllään maailmanennätyksen.[14][15]
  Sheila Sherwood
  Yhdistynyt kuningaskunta
668
  Tatjana Talyševa
  Neuvostoliitto
666
 
Kuulantyöntö
  Margitta Gummel
  Itä-Saksa
19,61 Margitta Gummel paransi maailmanennätystä kolmannella työntökierroksella lukemiin 19,07 m ja viidennellä kierroksella lukemiin 19,61 m.[14][15][16]
  Marita Lange
  Itä-Saksa
18,78
  Nadežda Tšižova
  Neuvostoliitto
18,19
 
Kiekonheitto
  Lia Manoliu
  Romania 
58,28 Voittaja Lia Manoliu oli 36-vuotias ja kilpaili viidensissä kesäolympialaisissaan. Hän teki voittotuloksen ensimmäisellä heittokierroksella.[14]
  Liesel Westermann
  Länsi-Saksa
57,76
  Jolán Kleiber
  Unkari
54,90
 
Keihäänheitto
  Angéla Németh
  Unkari
60,36 Angéla Németh teki voittotuloksen toisella heittokierroksella.[17]
  Mihaela Penes
  Romania 
59,92
  Eva Janko
  Itävalta
58,04
 
Viisiottelu
  Ingrid Becker
  Länsi-Saksa
5098 Länsi-Saksan Heidemarie Rosendahl oli ennakkosuosikki mutta loukkaantui verrytellessään ennen ensimmäistä lajia. Ingrid Becker juoksi ottelun päättäneellä 200 metrillä parhaan ajan 23,5 s ja nousi Liese Prokopin ohi voittajaksi.[14][18]
  Liese Prokop
  Itävalta
4966
  Annamária Tóth
  Unkari
4959
 

Lähteet muokkaa

  • Arponen, Antti O.: Olympiakisat Ateenasta Atlantaan. WSOY, 1996. ISBN 951-0-21072-2.
  • Kluge, Volker: Olympische Sommerspiele, die Chronik III. , 2000. ISBN 3-328-00741-5. (saksaksi)
  • Laitinen, Esa: Suomen yleisurheilun tilasto-osa. , 1987.
  • Wallechinsky, David: The Complete Book of the Olympics. Penguin, 1988. ISBN 0-14-010771-1. (englanniksi)

Viitteet muokkaa

  1. a b c d e Arponen, s. 219
  2. Laitinen, s. 532
  3. Laitinen, s. 533
  4. a b Laitinen, s. 534
  5. a b c d e Arponen, s. 220
  6. Laitinen, s. 540
  7. Wallechinsky, s. 82–83
  8. Wallechinsky, s. 93–94
  9. Arponen, s. 220–221
  10. Wallechinsky, s. 98
  11. a b c d Arponen, s. 221
  12. Wallechinsky, s. 106
  13. a b Laitinen, s. 554
  14. a b c d Arponen, s. 222
  15. a b Laitinen, s. 562
  16. Wallechinsky, s. 159
  17. Kluge, s. 55
  18. Wallechinsky, s. 166

Aiheesta muualla muokkaa