Yleisurheilu kesäolympialaisissa 1984

Vuoden 1984 kesäolympialaisissa Los Angelesissa järjestettiin yleisurheilussa 41 kilpailutapahtumaa, miehille 24 ja naisille 17.

Mitalistit muokkaa

Miehet muokkaa

Laji Sijoitukset Selostus
100 m
  Carl Lewis
  Yhdysvallat
9,99
  Sam Graddy
  Yhdysvallat
10,19
  Ben Johnson
  Kanada
10,22
 
200 m
  Carl Lewis
  Yhdysvallat
19,80 Carl Lewis saavutti kisojen kolmannen henkilökohtaisen kultamitalinsa. Hän oli voittanut neljä päivää aiemmin 100 metrin juoksun ja kaksi päivää aiemmin pituushypyn.[1]
  Kirk Baptiste
  Yhdysvallat
19,96
  Thomas Jefferson
  Yhdysvallat
20,26
 
400 m
  Alonzo Babers
  Yhdysvallat
44,27 Gabriel Tiacoh oli Norsunluurannikon ensimmäinen olympiamitalisti.[2]
  Gabriel Tiacoh
  Norsunluurannikko
44,54
  Antonio McKay
  Yhdysvallat
44,71
 
800 m
  Joaquim Cruz
  Brasilia
1.43,00
  Sebastian Coe
  Yhdistynyt kuningaskunta
1.43,64
  Earl Jones
  Yhdysvallat
1.43,83
 
1 500 m
  Sebastian Coe
  Yhdistynyt kuningaskunta
3.32,53
  Steve Cram
  Yhdistynyt kuningaskunta
3.33,40
  José Manuel Abascal
  Espanja
3.34,30
 
5 000 m
  Saïd Aouita
  Marokko
13.05,59
(OR)
Maailmanennätyksen haltija, britti David Moorcroft jäi loppukilpailussa 14:nneksi eli viimeiseksi.[2][3]
  Markus Ryffel
  Sveitsi
13.07,54
  António Leitão
  Portugali
13.09,20
 
10 000 m
  Alberto Cova
  Italia
27.47,54 Suomalainen Martti Vainio saavutti alun perin hopeaa, mutta hänet hylättiin myöhemmin dopingin takia.[4][5] Maailmanennätyksen aiemmin samana vuonna juossut Portugalin Fernando Mamede voitti alkueränsä mutta ei osallistunut loppukilpailuun.[5][6]
  Mike McLeod
  Yhdistynyt kuningaskunta
28.06,22
  Michael Musyoki
  Kenia
28.06,46
 
Maraton
  Carlos Lopes
  Portugali
2.09.21
(OR)
Kilpailun voitti 37-vuotias Carlos Lopes.[4]
  John Treacy
  Irlanti
2.09.56
  Charlie Spedding
  Yhdistynyt kuningaskunta
2.09.58
 
110 m aitajuoksu
  Roger Kingdom
  Yhdysvallat
13,20
  Greg Foster
  Yhdysvallat
13,23
  Arto Bryggare
  Suomi
13,40
 
400 m aitajuoksu
  Edwin Moses
  Yhdysvallat
47,75
  Danny Harris
  Yhdysvallat
48,13
  Harald Schmid
  Länsi-Saksa
48,19
 
3 000 m estejuoksu
  Julius Korir
  Kenia
8.11,80
  Joseph Mahmoud
  Ranska
8.13,31
  Brian Diemer
  Yhdysvallat
8.14,06
 
4 x 100 m
    Yhdysvallat
Sam Graddy
Ron Brown
Calvin Smith
Carl Lewis
37,83
(WR)
Yhdysvaltain voittoaika oli uusi maailmanennätys.[4][7] Carl Lewis saavutti kisojen neljännen kultamitalinsa.[8]
    Jamaika
Albert Lawrence
Greg Meghoo
Don Quarrie
Ray Stewart
38,62
    Kanada
Ben Johnson
Tony Sharpe
Desai Williams
Sterling Hinds
38,70
 
4 x 400 m
    Yhdysvallat
Sunder Nix
Ray Armstead
Alonzo Babers
Antonio McKay
2.57,91
    Yhdistynyt kuningaskunta
Kriss Akabusi
Garry Cook
Todd Bennett
Phil Brown
2.59,13
    Nigeria
Sunday Uti
Moses Ugbusien
Rotimi Peters
Innocent Egbunike
2.59,32
 
20 km kävely
  Ernesto Canto
  Meksiko
1.23.13
  Raúl González
  Meksiko
1.23.20
  Maurizio Damilano
  Italia
1.23.26
 
50 km kävely
  Raúl González
  Meksiko
3.47.26
  Bo Gustafsson
  Ruotsi
3.53.19
  Sandro Bellucci
  Italia
3.53.45
 
Korkeushyppy
  Dietmar Mögenburg
  Länsi-Saksa
235 Pronssimitalisti Zhu Jianhua oli aiemmin samana vuonna hypännyt maailmanennätyksen 239 cm.[4][9]
  Patrik Sjöberg
  Ruotsi
233
  Zhu Jianhua
  Kiina
231
 
Seiväshyppy
  Pierre Quinon
  Ranska
575 Kisoja boikotoineen Neuvostoliiton Serhi Bubka oli aiemmin samana vuonna hypännyt maailmanennätyksen 590 cm ja paransi sitä kisojen jälkeen tulokseen 594 cm kilpailussa, jossa Thierry Vigneron piti hetken ennätystä hallussaan tuloksella 591 cm.[4][9][10]
  Mike Tully
  Yhdysvallat
570
  Earl Bell
  Yhdysvallat
Thierry Vigneron
  Ranska
560
 
Pituushyppy
  Carl Lewis
  Yhdysvallat
854 Carl Lewis teki voittotuloksensa ensimmäisellä hyppykierroksella, hänen toinen hyppynsä oli yliastuttu, ja muita hyppyjä hän ei enää tehnytkään.[4][11]
  Gary Honey
  Australia
824
  Giovanni Evangelisti
  Italia
824
 
Kolmiloikka
  Al Joyner
  Yhdysvallat
17,26 Al Joyner teki voittotuloksen ensimmäisellä hyppykierroksella.[4][11]
  Mike Conley
  Yhdysvallat
17,18
  Keith Connor
  Yhdistynyt kuningaskunta
16,87
 
Kuulantyöntö
  Alessandro Andrei
  Italia
21,26 Alessandro Andrei teki voittotuloksen kolmannella työntökierroksella.[12]
  Michael Carter
  Yhdysvallat
21,09
  Dave Laut
  Yhdysvallat
20,97
 
Kiekonheitto
  Rolf Danneberg
  Länsi-Saksa
66,60 Rolf Danneberg teki voittotuloksen neljännellä heittokierroksella.[12]
  Mac Wilkins
  Yhdysvallat
66,30
  John Powell
  Yhdysvallat
65,46
 
Moukarinheitto
  Juha Tiainen
  Suomi
78,08 Juha Tiainen teki voittotuloksen kolmannella heittokierroksella. Kisoja boikotoineen Neuvostoliiton Juri Sedyh oli aiemmin samana vuonna heittänyt maailmanennätyksen 86,34 m.[13]
  Karl-Hans Riehm
  Länsi-Saksa
77,98
  Klaus Ploghaus
  Länsi-Saksa
76,68
 
Keihäänheitto
  Arto Härkönen
  Suomi
86,76 Arto Härkönen teki voittotuloksen neljännellä heittokierroksella.[13] Kisoja boikotoineen Itä-Saksan Uwe Hohn oli pari viikkoa aiemmin heittänyt maailmanennätyksen 104,80 m.[14]
  David Ottley
  Yhdistynyt kuningaskunta
85,74
  Kenth Eldebrink
  Ruotsi
83,72
 
Kymmenottelu
  Daley Thompson
  Yhdistynyt kuningaskunta
8798
(=WR)
Daley Thompsonin voittotulos sivusi Jürgen Hingsenin nimissä ollutta maailmanennätystä.[15]
  Jürgen Hingsen
  Länsi-Saksa
8673
  Siegfried Wentz
  Länsi-Saksa
8412
 

Naiset muokkaa

Laji Sijoitukset Selostus
100 m
  Evelyn Ashford
  Yhdysvallat
10,97
  Alice Brown
  Yhdysvallat
11,13
  Merlene Ottey
  Jamaika
11,16
 
200 m
  Valerie Brisco-Hooks
  Yhdysvallat
21,81 Valerie Brisco-Hooks voitti kisojen toisen henkilökohtaisen kultamitalinsa. Kolme päivää aiemmin hän voitti kultaa 400 metrin juoksussa.[16]
  Florence Griffith
  Yhdysvallat
22,04
  Merlene Ottey
  Jamaika
22,09
 
400 m
  Valerie Brisco-Hooks
  Yhdysvallat
48,83
  Chandra Cheeseborough
  Yhdysvallat
49,05
  Kathy Smallwood-Cook
  Yhdistynyt kuningaskunta
49,43
 
800 m
  Doina Melinte
  Romania 
1.57,60
  Kim Gallagher
  Yhdysvallat
1.58,63
  Fița Lovin
  Romania 
1.58,83
 
1 500 m
  Gabriella Dorio
  Italia
4.03,25
  Doina Melinte
  Romania 
4.03,76
  Maricica Puică
  Romania 
4.04,15
 
3 000 m
  Maricica Puică
  Romania 
8.35,96 Naisten 3 000 metrin juoksu oli ensimmäistä kertaa olympialaisten ohjelmassa. Yhdysvaltalainen ennakkosuosikki Mary Decker kaatui törmäiltyään 18-vuotiaan britin Zola Buddin kanssa ja keskeytti. Budd sijoittui seitsemänneksi.[15][17]
  Wendy Sly
  Yhdistynyt kuningaskunta
8.39,47
  Lynn Williams
  Kanada
8.42,14
 
Maraton
  Joan Benoit
  Yhdysvallat
2.24.52 Naisten maraton oli ensimmäistä kertaa olympialaisten ohjelmassa.[18]
  Grete Waitz
  Norja
2.26.18
  Rosa Mota
  Portugali
2.26.57
 
100 m aitajuoksu
  Benita Fitzgerald-Brown
  Yhdysvallat
12,84
  Shirley Strong
  Yhdistynyt kuningaskunta
12,88
  Michele Chardonnet
  Ranska
Kim Turner
  Yhdysvallat
13,06
 
400 m aitajuoksu
  Nawal El Moutawakel
  Marokko
54,61 Naisten 400 metrin aitajuoksu oli ensimmäistä kertaa olympialaisten ohjelmassa.[19] Nawal El Moutawakel oli Marokon ensimmäinen olympiavoittaja.[20]
  Judi Brown
  Yhdysvallat
55,20
  Cristeana Cojocaru
  Romania 
55,41
 
4 x 100 m
    Yhdysvallat
Alice Brown
Jeanette Bolden
Chandra Cheeseborough
Evelyn Ashford
41,65
    Kanada
Angela Bailey
Marita Payne
Angella Taylor-Issajenko
France Gareau
42,77
    Yhdistynyt kuningaskunta
Simmone Jacobs
Kathy Smallwood-Cook
Beverley Goddard
Heather Hunte
43,11
 
4 x 400 m
    Yhdysvallat
Lillie Leatherwood
Sherri Howard
Valerie Brisco-Hooks
Chandra Cheeseborough
3.18,29 Valerie Brisco-Hooks voitti kisojen kolmannen kultamitalinsa.[21] Chandra Cheeseborough oli ensimmäinen, joka voitti samoissa olympialaisissa kultaa molemmissa viestijuoksuissa. Sherri Howardin sisko Denean Howard juoksi Yhdysvaltain joukkueessa alkuerässä.[20]
    Kanada
Charmaine Crooks
Jillian Richardson
Molly Killingbeck
Marita Payne
3.21,21
    Länsi-Saksa
Heike Mattler
Ute Thimm
Heide-Elke Gaugel
Gaby Bussmann
3.22,98
 
Korkeushyppy
  Ulrike Meyfarth
  Länsi-Saksa
202 Ulrike Meyfarth voitti toisen kerran olympiakultaa; ensimmäisen kerran hän oli voittanut vuonna 1972.[20]
  Sara Simeoni
  Italia
200
  Joni Huntley
  Yhdysvallat
197
 
Pituushyppy
  Anișoara Stanciu
  Romania 
696 Anișoara Stanciu teki voittotuloksen neljännellä hyppykierroksella.[22]
  Vali Ionescu
  Romania 
681
  Susan Hearnshaw
  Yhdistynyt kuningaskunta
680
 
Kuulantyöntö
  Claudia Losch
  Länsi-Saksa
20,48 Claudia Losch teki voittotuloksen viimeisellä työntökierroksella. Pronssimitalisti Gael Martin sijoittui kiekonheitossa kahdeksanneksi. Kisoja boikotoineen Neuvostoliiton Natalja Lisovskaja oli aiemmin samana vuonna työntänyt maailmanennätyksen 22,53 m.[23]
  Mihaela Loghin
  Romania 
20,47
  Gael Martin
  Australia
19,19
 
Kiekonheitto
  Ria Stalman
  Alankomaat
65,36 Leslie Deniz nousi viidennellä heittokierroksella kilpailun johtoon mutta Ria Stalman heitti voittotuloksen viimeisellä kierroksella. Pronssimitalisti Florența Crăciunescu sijoittui kuulantyönnössä kahdeksanneksi.[23] Pian olympialaisten jälkeen Itä-Saksan Irina Meszynski paransi maailmanennätystä tulokseen 73,36 m ja yhdeksän päivää myöhemmin Tšekkoslovakian Zdeňka Šilhavá heitti ennätykseksi 74,56 m.[24]
  Leslie Deniz
  Yhdysvallat
64,86
  Florența Crăciunescu
  Romania 
63,64
 
Keihäänheitto
  Tessa Sanderson
  Yhdistynyt kuningaskunta
69,56 Tessa Sanderson teki voittotuloksen ensimmäisellä heittokierroksella.[25]
  Tiina Lillak
  Suomi
69,00
  Fatima Whitbread
  Yhdistynyt kuningaskunta
67,14
 
Seitsenottelu
  Glynis Nunn
  Australia
6390 Glynis Nunn ohitti Jackie Joynerin ottelun päättäneellä 800 metrillä, jolla hän oli 2,46 sekuntia Joyner-Kerseetä nopeampi. Nunn sijoittui 100 metrin aitajuoksun erikoiskilpailussa viidenneksi ja pituushypyssä seitsemänneksi. Joyner oli pituushypyssä viides mutta hävisi ottelun pituushypyssä Nunnille 55 senttimetrillä.[20][26]
  Jackie Joyner
  Yhdysvallat
6385
  Sabine Everts
  Länsi-Saksa
6363
 

Lähteet muokkaa

  • Arponen, Antti O.: Olympiakisat Ateenasta Atlantaan. WSOY, 1996. ISBN 951-0-21072-2.
  • Kluge, Volker: Olympische Sommerspiele, die Chronik III. , 2000. ISBN 3-328-00741-5. (saksaksi)
  • Laitinen, Esa: Suomen yleisurheilun tilasto-osa. , 1987.
  • Wallechinsky, David: The Complete Book of the Olympics. Penguin, 1988. ISBN 0-14-010771-1. (englanniksi)

Viitteet muokkaa

  1. Kluge, s. 904–905, 917
  2. a b Arponen, s. 290
  3. Kluge, s. 909
  4. a b c d e f g Arponen, s. 291
  5. a b Wallechinsky, s. 46
  6. Kluge, s. 910
  7. Kluge, s. 913
  8. Kluge, s. 904–905, 913, 917
  9. a b Kluge, s. 916
  10. Laitinen, s. 546
  11. a b Kluge, s. 917
  12. a b Kluge, s. 918
  13. a b Kluge, s. 919
  14. Kluge, s. 1067
  15. a b Arponen, s. 292
  16. Kluge, s. 922
  17. Wallechinsky. s. 144–146
  18. Wallechinsky, s. 146
  19. Wallechinsky. s. 150
  20. a b c d Arponen, s. 293
  21. Kluge, s. 922, 926
  22. Kluge, s. 927
  23. a b Kluge, s. 928–929
  24. Laitinen, s. 563
  25. Kluge, s. 929
  26. Kluge, s. 925, 928, 930

Aiheesta muualla muokkaa