Avaa päävalikko

Yleisurheilu kesäolympialaisissa 1996

100 m aitajuoksu

Vuoden 1996 kesäolympialaisissa Atlantassa järjestettiin yleisurheilussa 44 kilpailutapahtumaa, miehille 24 ja naisille 20.

MitalistitMuokkaa

MiehetMuokkaa

Laji Sijoitukset Selostus
100 m
  Donovan Bailey
  Kanada
9,84
(WR)
Baileyn reaktioaika 0,174 oli koko joukon hitain.[1]
  Frankie Fredericks
  Namibia
9,89
  Ato Boldon
  Trinidad ja Tobago
9,90
 
200 m
  Michael Johnson
  Yhdysvallat
19,32
(WR)
Johnson oli itsekin hämmästynyt rikottuaan 0,34 sekunnilla aiemmin samana kesänä tekemänsä ennätyksen. Fredericksin aika on edelleen Afrikan ennätys.[1]
  Frankie Fredericks
  Namibia
19,68
(AR)
  Ato Boldon
  Trinidad ja Tobago
19,80
 
400 m
  Michael Johnson
  Yhdysvallat
43,49
(OR)
  Roger Black
  Yhdistynyt kuningaskunta
44,41
  Davis Kamoga
  Uganda
44,53
 
800 m
  Vebjørn Rodal
  Norja
1.42,58
(OR)
Seitsemänneksi jäänyt USA:n Johnny Gray johti tapansa mukaan 700 metriä. 400 metrin väliaika oli uskomaton 49,55.[1]
  Hezekiél Sepeng
  Etelä-Afrikka
1.42,74
  Fred Onyancha
  Kenia
1.42,79
 
1 500 m
  Noureddine Morceli
  Algeria
3.35,78 Morcelin ykköshaastaja oli Hicham el-Guerrouj, joka kaatui reilu kierros ennen maalia jääden kahdenneksitoista. Seuranneessa sekamelskassa Morceli sai viiden metrin etumatkan.[1]
  Fermín Cacho
  Espanja
3.36,40
  Stephen Kipkorir
  Kenia
3.36,72
 
5 000 m
  Vénuste Niyongabo
  Burundi
13.07,96 Niyongabo oli Burundin ensimmäinen olympiamitalisti.[2]
  Paul Bitok
  Kenia
13.08,16
  Khalid Boulami
  Marokko
13.08,37
 
10 000 m
  Haile Gebrselassie
  Etiopia
27.07,34
(OR)
Kenialaiset yrittivät yhdessä Burundin Aloys Nizigaman kanssa pudottaa Gebrselassien vuorovedolla, mutta turhaan. Viimeisellä kierroksella etiopialainen spurttasi kuuluisalla kirillään selvään voittoon.[1]
  Paul Tergat
  Kenia
27.08,17
  Salah Hissou
  Marokko
27.28,59
 
Maraton
  Josia Thugwane
  Etelä-Afrikka
2.12.36 Voittaja oli vain 158-senttinen ja 45-kiloinen.[1] Kolmen sekunnin voittomarginaali oli olympiahistorian pienin.[2]
  Lee Bong-Ju
  Etelä-Korea
2.12.39
  Erick Wainaina
  Kenia
2.12.44
 
110 m aitajuoksu
  Allen Johnson
  Yhdysvallat
12,95
(OR)
  Mark Crear
  Yhdysvallat
13,09
  Florian Schwarthoff
  Saksa
13,17
 
400 m aitajuoksu
  Derrick Adkins
  Yhdysvallat
47,54
  Samuel Matete
  Sambia
47,78
  Calvin Davis
  Yhdysvallat
47,96
 
3 000 m estejuoksu
  Joseph Keter
  Kenia
8.07,12 Kiptanui oli kolminkertainen maailmanmestari, mutta ei onnistunut tälläkään kertaa olympialaisissa täysosuman veroisesti.[1]
  Moses Kiptanui
  Kenia
8.08,33
  Alessandro Lambruschini
  Italia
8.11,28
 
4 × 100 m
    Kanada
Robert Esmie
Glenroy Gilbert
Bruny Surin
Donovan Bailey
37,69 Ennen viestiä spekuloitiin runsaasti sillä, päästetäänkö Carl Lewis karsintojen epäonnistumisestaan huolimatta mukaan viestiin tavoittelemaan kymmenettä olympiakultaa. Lopulta yhdysvaltalaiset pitivät omasta säännöstään kiinni ja jättivät Lewisin pois joukkueesta.[1]
    Yhdysvallat
Jon Drummond
Tim Harden
Michael Marsh
Dennis Mitchell
38,05
    Brasilia
Arnaldo da Silva
Robson da Silva
Édson Ribeiro
André da Silva
38,41
 
4 × 400 m
    Yhdysvallat
Alvin Harrison
LaMont Smith
Derek Mills
Anthuan Maybank
2.55,99 Ison-Britannian aika oli uusi Euroopan ennätys.[1]
    Yhdistynyt kuningaskunta
Iwan Thomas
Jamie Baulch
Mark Richardson
Roger Black
2.56,60
    Jamaika
Michael McDonald
Greg Haughton
Roxbert Martin
Davian Clarke
2.59,42
 
20 km kävely
  Jefferson Pérez
  Ecuador
1.20.07 Perez oli Ecuadorin ensimmäinen olympiamitalisti[2]
  Ilja Markov
  Venäjä
1.20.16
  Bernardo Segura
  Meksiko
1.20.23
 
50 km kävely
  Robert Korzeniowski
  Puola
3.43.30 Suomen Valentin Kononen oli seitsemäs. Pronssimitalisti Massana sai mitalin varoituksesta ja oksentelusta huolimatta.[1]
  Mihail Štšennikov
  Venäjä
3.43.36
  Valentí Massana
  Espanja
3.44.19
 
Korkeushyppy
  Charles Austin
  Yhdysvallat
239
(OR)
Partyka ylitti 237 toisellaan ja Austinin pudotettua samasta korkeudesta toisen kerran siirsi hän viimeisen yrityksensä korkeuteen 239, jonka ylitti. Partyka pudotti ensimmäisellään 239, jonka jälkeen hän siirsi kaksi viimeistä yritystään korkeuteen 241. Voiton varmistuttua Austin yritti kolmesti maailmanennätyskorkeudesta 246.[3]
  Artur Partyka
  Puola
237
  Steve Smith
  Yhdistynyt kuningaskunta
235
 
Seiväshyppy
  Jean Galfione
  Ranska
592 Galfione oli 7415 pisteen kymmenottelija.[1]
  Igor Trandenkov
  Venäjä
592
  Andrei Tiwontshik
  Saksa
592
 
Pituushyppy
  Carl Lewis
  Yhdysvallat
850
  James Beckford
  Jamaika
829
  Joe Greene
  Yhdysvallat
824
 
Kolmiloikka
  Kenny Harrison
  Yhdysvallat
18,09
(OR)
Kilpailun kaikki neljä parasta tekivät parhaat tuloksensa neljännellä kierroksella.[1]
  Jonathan Edwards
  Yhdistynyt kuningaskunta
17,88
  Yoelbi Quesada
  Kuuba
17,44
 
Kuulantyöntö
  Randy Barnes
  Yhdysvallat
21,62
  John Godina
  Yhdysvallat
20,79
  Oleksandr Bahatš
  Ukraina
20,75
 
Kiekonheitto
  Lars Riedel
  Saksa
69,40
  Vladimir Dubrovštšik
  Valko-Venäjä
66,60
  Vasili Kaptjuh
  Valko-Venäjä
65,80
 
Moukarinheitto
  Balázs Kiss
  Unkari
81,24
  Lance Deal
  Yhdysvallat
81,12
  Oleksandr Krikun
  Ukraina
80,02
 
Keihäänheitto
  Jan Železný
  Tšekki
88,16 Räty nousi pronssille viimeisellä heitollaan.[1]
  Steve Backley
  Yhdistynyt kuningaskunta
87,44
  Seppo Räty
  Suomi
86,98
 
Kymmenottelu
  Dan O'Brien
  Yhdysvallat
8824 O'Brienin äiti oli suomalaissyntyinen kuten myös viidenneksi sijoittuneen Valko-Venäjän Eduard Hämäläisen isoisä.[2]
  Frank Busemann
  Saksa
8706
  Tomáš Dvorák
  Tšekki
8664
 

NaisetMuokkaa

Laji Sijoitukset Selostus
100 m
  Gail Devers
  Yhdysvallat
10,94
  Merlene Ottey
  Jamaika
10,94
  Gwen Torrence
  Yhdysvallat
10,96
 
200 m
  Marie-José Perec
  Ranska
22,12
  Merlene Ottey
  Jamaika
22,24
  Mary Onyali
  Nigeria
22,38
 
400 m
  Marie-José Perec
  Ranska
48,25
(OR)
  Cathy Freeman
  Australia
48,63
  Falilat Ogunkoya
  Nigeria
49,10
 
800 m
  Svetlana Masterkova
  Venäjä
1.57,73 Masterkova teki näyttävän paluun äitiysloman jälkeen. Hän oli kolmivuotiaan tytön äiti. Hopeamitalisti Quirot puolestaan oli joutunut kolme vuotta aiemmin onnettomuuteen, jossa hänen lapsensa kuoli ja 40 % hänen ihostaan paloi.[2]
  Ana Fidelia Quirot
  Kuuba
1.58,11
  Maria Mutola
  Mosambik
1.58,71
 
1 500 m
  Svetlana Masterkova
  Venäjä
4.00,83
  Gabriela Szabo
  Romania
4.01,54
  Theresia Kiesl
  Itävalta
4.03,02
 
5 000 m
  Wang Junxia
  Kiina
14.59,88
(OR)
Laji korvasi olympiaohjelmassa 3 000 metriä. Konga nykäisi puolimatkan jälkeen ja ainoastaan Wang kykeni seuraamaan. Vajaa kilometri ennen maalia Wang puolestaan kiristi tahtia ja Kongan oli jäätävä.[1]
  Pauline Konga
  Kenia
15.03,49
  Roberta Brunet
  Italia
15.07,52
 
10 000 m
  Fernanda Ribeiro
  Portugali
31.01,63
(OR)
Ribeiro aloitti loppuvedon kilometri ennen maalia. Kaksisataa metriä myöhemmin Wang repäisi kymmenen metrin keulan, jota Ribeiro alkoi kuroa umpeen onnistuen loppusuoralla.[1]
  Wang Junxia
  Kiina
31.02,59
  Gete Wami
  Etiopia
31.06,65
 
Maraton
  Fatuma Roba
  Etiopia
2.26.05 Saksan Uta Pippig johti alussa lähes puolella minuutilla, mutta keskeytti myöhemmin. Roba ajoi hänet kiinni ennen 20 kilometriä ja pysyi johdossa loppuun asti.[1]
  Valentina Jegorova
  Venäjä
2.28.05
  Yuko Arimori
  Japani
2.28.39
 
100 m aitajuoksu
  Ludmila Engquist
  Ruotsi
12,58 Voittaja oli edustanut Soulissa Neuvostoliittoa ja Barcelonassa IVY:tä karsiutuen molemmilla kerroilla välierissä.[2]
  Brigita Bukovec
  Slovenia
12,59
  Patricia Girard
  Ranska
12,65
 
400 m aitajuoksu
  Deon Hemmings
  Jamaika
52,82
(OR)
  Kim Batten
  Yhdysvallat
53,08
  Tonja Buford-Bailey
  Yhdysvallat
53,22
 
4 × 100 m
    Yhdysvallat
Chryste Gaines
Gail Devers
Inger Miller
Gwen Torrence
41,14
    Bahama
Eldece Clarke
Chandra Sturrup
Savatheda Fynes
Pauline Davis-Thompson
41,95
    Jamaika
Michelle Freeman
Juliet Cuthbert
Nikole Mitchell
Merlene Ottey
42,24
 
4 × 400 m
    Yhdysvallat
Rochelle Stevens
Maicel Malone-Wallace
Kim Graham
Jearl Miles-Clark
3.20,91
    Nigeria
Olabisi Afolabi
Fatima Yusuf
Charity Opara
Falilat Ogunkoya
3.21,04
    Saksa
Uta Rohländer
Linda Kisabaka
Anja Rücker
Grit Breuer
3.21,14
 
10 km kävely
  Jelena Nikolajeva
  Venäjä
41.49
(OR)
  Elisabetta Perrone
  Italia
42.12
  Wang Yan
  Kiina
42.19
 
Korkeushyppy
  Stefka Kostadinova
  Bulgaria
205 Hopeamitalisti paransi ennätystään kuudella sentillä.[2]
  Niki Bakogianni
  Kreikka
203
  Inga Babakova
  Ukraina
201
 
Pituushyppy
  Chioma Ajunwa
  Nigeria
712 Ajunwa pelasi Nigerian jalkapallojoukkueessa vuoden 1991 MM-kisoissa. Hän jäi keväällä 1992 kiinni dopingista ja sai kilpailukiellon sekä IAAF:lta että FIFA:lta. Kielto päättyi juuri ennen olympiakisoja.[2]
  Fiona May
  Italia
702
  Jackie Joyner-Kersee
  Yhdysvallat
700
 
Kolmiloikka
  Inessa Kravets
  Ukraina
15,33
(OR)
Laji oli olympiaohjelmassa ensimmäistä kertaa.
  Inna Lasovskaja
  Venäjä
14,98
  Šárka Kašpárková
  Tšekki
14,98
 
Kuulantyöntö
  Astrid Kumbernuss
  Saksa
20,56
  Sui Xinmei
  Kiina
19,88
  Irina Hudoroškina
  Venäjä
19,35
 
Kiekonheitto
  Ilke Wyludda
  Saksa
69,66
  Natalja Sadova
  Venäjä
66,48
  Elina Zverjova
  Valko-Venäjä
65,64
 
Keihäänheitto
  Heli Rantanen
  Suomi
67,94 Rantanen teki voittotuloksensa heti ensimmäisellä heitolla.[1] Hän oli Pohjoismaiden ensimmäinen naispuolinen yleisurheilun olympiavoittaja.[2]
  Louise McPaul
  Australia
65,54
  Trine Hattestad
  Norja
64,98
 
Seitsenottelu
  Ghada Shouaa
  Syyria
6780 Kaksien edellisten kisojen voittaja Jackie Joyner-Kersee keskeytti jalkavamman takia. Shouaa oli Syyrian ensimmäinen olympiavoittaja.[2]
  Natallja Sazanovitš
  Valko-Venäjä
6563
  Denise Lewis
  Yhdistynyt kuningaskunta
6489
 

LähteetMuokkaa

  1. a b c d e f g h i j k l m n o p q Siukonen, Markku: Suuri Olympiateos 10. Kustannus-Notariaatti Oy, 1998. ISBN 952-5106-01-2.
  2. a b c d e f g h i j Arponen, Antti O.: Olympiakisat Ateenasta Atlantaan. WSOY, 1996. ISBN 951-0-21072-2.
  3. Butler, Mark (toim.): Athletics Statistics Book – Games of the XXX Olympiad – London 2012, s. 126. IAAF, 2012. (englanniksi)

Aiheesta muuallaMuokkaa