Yleisurheilu kesäolympialaisissa 1924

Vuoden 1924 kesäolympialaisissa Pariisissa järjestettiin yleisurheilussa 27 kilpailutapahtumaa, kaikki miehille.

Mitalistit muokkaa

Miehet muokkaa

Laji Sijoitukset Selostus
100 m
  Harold Abrahams
  Yhdistynyt kuningaskunta
10,6 Harold Abrahamsin olympiavoitto oli aiheena vuonna 1981 valmistuneessa elokuvassa Tulivaunut.[1][2]
  Jackson Scholz
  Yhdysvallat
10,7
  Arthur Porritt
  Uusi-Seelanti
10,8
 
200 m
  Jackson Scholz
  Yhdysvallat
21,6
  Charles Paddock
  Yhdysvallat
21,7
  Eric Liddell
  Yhdistynyt kuningaskunta
21,9
 
400 m
  Eric Liddell
  Yhdistynyt kuningaskunta
47,6 Eric Liddellin olympiavoitto oli aiheena vuonna 1981 valmistuneessa elokuvassa Tulivaunut. Liddell jätti kristillisen vakaumuksensa vuoksi osallistumatta 100 metrin juoksuun ja viestijuoksuun, koska niissä kilpailtiin pyhäpäivinä.[1][3]
  Horatio Fitch
  Yhdysvallat
48,4
  Guy Butler
  Yhdistynyt kuningaskunta
48,6
 
800 m
  Douglas Lowe
  Yhdistynyt kuningaskunta
1.52,4 Kahdeksanneksi sijoittui norjalainen Charles Hoff, joka piti hallussaan seiväshypyn maailmanennätystä mutta ei osallistunut siihen lajiin riitaannuttuaan maansa urheilujohdon kanssa.[1][4]
  Paul Martin
  Sveitsi
1.52,6
  Schuyler Enck
  Yhdysvallat
1.53,0
 
1 500 m
10.7.1924
  Paavo Nurmi
  Suomi
3.53,6 Paavo Nurmen voittoaika oli tasan sekunnin heikompi kuin hänen omissa nimissään ollut maailmanennätys.[5][6]
  Willy Schärer
  Sveitsi
3.55,0
  Henry Stallard
  Yhdistynyt kuningaskunta
3.55,6
 
3 000 m joukkue
13.7.1924
    Suomi
Paavo Nurmi
Ville Ritola
Elias Katz
8 Nurmi voitti finaalin, Ritola oli toinen ja Katz viides. Sameli Tala oli 13:s, mutta virallisiin tuloksiin lasketaan vain joukkueen kolme parasta juoksijaa.
    Yhdistynyt kuningaskunta
Harry Johnston
Bernhard McDonald
George Webber
14
    Yhdysvallat
Edward Kirby
William Cox
Willard Tibbets
25
 
5 000 m
10.7.1924
  Paavo Nurmi
  Suomi
14.31,2 Paavo Nurmi voitti toisen kultamitalin samana iltana; hän oli voittanut 1 500 metrin loppukilpailun noin tuntia aiemmin.[5][7]
  Ville Ritola
  Suomi
14.31,4
  Edvin Wide
  Ruotsi
15.01,8
 
10 000 m
  Ville Ritola
  Suomi
30.23,2 Ville Ritolan voittoaika oli uusi maailmanennätys. Edellisen maailmanennätyksen 30.35,4 hän oli juossut saman vuoden toukokuussa.[8][9] Hopeamitalisti Edvin Wide oli syntyjään suomalainen ja muuttanut 22-vuotiaana Ruotsiin.[8]
  Edvin Wide
  Ruotsi
30.55,2
  Eero Berg
  Suomi
31.43,0
 
Maraton
  Albin Stenroos
  Suomi
2.41.22,6 Mitalisteista Albin Stenroos oli 35-, Romeo Bertini 31- ja Clarence DeMar 36-vuotias. Stenroos nousi kilpailun johtoon noin 20 kilometrin kohdalla.[8][10]
  Romeo Bertini
  Italia
2.47.19,6
  Clarence DeMar
  Yhdysvallat
2.48.14,0
 
110 m aitajuoksu
  Daniel Kinsey
  Yhdysvallat
15,0 Kolmantena maaliin tullut yhdysvaltalainen George Guthrie hylättiin, koska hän kaatoi kolme aitaa.[11]
  Sydney Atkinson
  Etelä-Afrikka
15,0
  Sten Pettersson
  Ruotsi
15,4
 
400 m aitajuoksu
  Morgan Taylor
  Yhdysvallat
52,6 Maailmanennätys oli 54,0 s, mutta Taylorin aikaa ei hyväksytty uudeksi ennätykseksi, koska hän kaatoi kaksi aitaa. Toisena maaliin tullut yhdysvaltalainen Charles Brookins hylättiin, koska hän vei jalkansa aidan yli sen sivulta, ja britti F. Blackett hänen kaadettuaan kolme aitaa.[12][13][14]
  Erik Wilén
  Suomi
53,8
  Ivan Riley
  Yhdysvallat
54,2
 
3 000 m estejuoksu
  Ville Ritola
  Suomi
9.33,6
  Elias Katz
  Suomi
9.44,0
  Paul Bontemps
  Ranska
9.45,2
 
Maastojuoksu
12.7.1924
  Paavo Nurmi
  Suomi
32.54,8
  Ville Ritola
  Suomi
34.19,4
  Earl Johnson
  Yhdysvallat
35.21,0
 
Maastojuoksun joukkuekilpailu
12.7.1924
    Suomi
Paavo Nurmi
Ville Ritola
Heikki Liimatainen
11 Maastojuoksu juostiin kovassa helteessä. Liimatainen oli 12:s.
    Yhdysvallat
Earl Johnson
Arthur Studenroth
August Fager
14
    Ranska
Henri Lauvaux
Gaston Heuet
Maurice Norland
20
 
4 × 100 m
    Yhdysvallat
Louis Clarke
Francis Hussey
Jeremiah Leconey
Loren Murchison
41,0 Ennen olympialaisia maailmanennätys oli 42,2 s. Alkuerissä Iso-Britannia ja Alankomaat juoksivat ajan 42,0 s sekä Yhdysvallat ajan 41,2 s. Välierissä Yhdysvallat paransi ennätystä aikaan 41,0 s ja sivusi sitä loppukilpailussa.[15]
    Yhdistynyt kuningaskunta
Harold Abrahams
William Nichol
Walter Rangeley
Lancelot Royle
41,2
    Alankomaat
Jacob Boot
Harry Broos
Jan de Vries
Marinus van den Berge
41,8
 
4 × 400 m
    Yhdysvallat
Commodore Cochran
William Stevenson
Oliver MacDonald
Alan Helffrich
3.16,0 Yhdysvaltain voittoaika oli uusi maailmanennätys. Saman maan juoksijoiden nimissä ollut vanha ennätys oli 3.16,4.[16]
    Ruotsi
Erik Byléhn
Nils Engdahl
Arthur Svensson
Gustaf Weijnarth
3.17,0
    Yhdistynyt kuningaskunta
Guy Butler
George Renwick
Richard Ripley
Edward Toms
3.17,4
 
10 km kävely
  Ugo Frigerio
  Italia
47.49,0
  Gordon Goodwin
  Yhdistynyt kuningaskunta
  Cecil McMaster
  Etelä-Afrikka
 
Korkeushyppy
  Harold Osborn
  Yhdysvallat
198 Harold Osborn oli aiemmin samana vuonna hypännyt maailmanennätyksen 203 cm.[17][18]
  Leroy Brown
  Yhdysvallat
195
  Pierre Lewden
  Ranska
192
 
Seiväshyppy
  Lee Barnes
  Yhdysvallat
395 Lee Barnes oli voittaessaan muutaman päivän vaille 18-vuotias.[17][19]
  Glenn Graham
  Yhdysvallat
395
  James Brooker
  Yhdysvallat
390
 
Pituushyppy
  William DeHart Hubbard
  Yhdysvallat
744,5 Ennen olympialaisia maailmanennätys oli 769 cm mutta viisiottelussa yhdysvaltalainen Robert Le Gendre, joka ei päässyt maansa pituushyppyedustajaksi, oli hypännyt uuden maailmanennätyksen 776,5 cm.[17][20]
  Edward Gourdin
  Yhdysvallat
727,5
  Sverre Hansen
  Norja
726
 
Kolmiloikka
  Nick Winter
  Australia
15,525 Nick Winter hyppäsi voittotuloksen viimeisellä hypyllään ja paransi maailmanennätystä puolella senttimetrillä.[17][21][22]
  Luis Brunetto
  Argentiina
15,425
  Vilho Tuulos
  Suomi
15,37
 
Kuulantyöntö
  Clarence Houser
  Yhdysvallat
14,995
  Glenn Hartranft
  Yhdysvallat
14,895
  Ralph Hills
  Yhdysvallat
14,64
 
Kiekonheitto
  Clarence Houser
  Yhdysvallat
46,155
  Vilho Niittymaa
  Suomi
44,95
  Thomas Lieb
  Yhdysvallat
44,83
 
Moukarinheitto
  Fred Tootell
  Yhdysvallat
53,295
  Matt McGrath
  Yhdysvallat
50,84
  Malcolm Nokes
  Yhdistynyt kuningaskunta
48,875
 
Keihäänheitto
  Jonni Myyrä
  Suomi
62,96
  Gunnar Lindström
  Ruotsi
60,92
  Eugene Oberst
  Yhdysvallat
58,35
 
Viisiottelu
  Eero Lehtonen
  Suomi
14
  Elemér Somfay
  Unkari
16
  Robert LeGendre
  Yhdysvallat
18
 
Kymmenottelu
  Harold Osborn
  Yhdysvallat
7710,775 Harold Osborn oli viisi päivää aiemmin voittanut kultaa korkeushypyssä. Ottelussa hänen korkeushyppytuloksensa oli 197 cm.[23]
  Emerson Norton
  Yhdysvallat
7350,895
  Aleksander Klumberg
  Viro
7329,360
 

Lähteet muokkaa

  • Arponen, Antti O.: Olympiakisat Ateenasta Atlantaan. WSOY, 1996. ISBN 951-0-21072-2.
  • Wallechinsky, David: The Complete Book of the Olympics. Penguin, 1988. ISBN 0-14-010771-1. (englanniksi)

Viitteet muokkaa

  1. a b c Arponen, s. 83
  2. Wallechinsky, s. 5
  3. Wallechinsky, s. 19
  4. Wallechinsky, s. 25
  5. a b Arponen, s. 83–84
  6. Wallechinsky, s. 30–31
  7. Wallechinsky, s. 30–31, 37
  8. a b c Arponen, s. 84
  9. Wallechinsky, s. 42
  10. Wallechinsky, s. 52
  11. Wallechinsky, s. 58
  12. Arponen, s. 84–85
  13. Wallechinsky, s. 61
  14. Pihkala, Lauri & Jukola, Martti (toim.): Olympialaiskisat ennen ja Pariisissa 1924 – II osa, s. 211–213. Porvoo: WSOY, 1924.
  15. Wallechinsky, s. 68
  16. Wallechinsky, s. 72
  17. a b c d Arponen, s. 85
  18. Wallechinsky, s. 80
  19. Wallechinsky, s. 85
  20. Wallechinsky, s. 91
  21. Wallechinsky, s. 96
  22. Pihkala, Lauri & Jukola, Martti (toim.): Olympialaiskisat ennen ja Pariisissa 1924 – II osa, s. 267. Porvoo: WSOY, 1924.
  23. Wallechinsky, s. 118

Aiheesta muualla muokkaa