Yleisurheilu kesäolympialaisissa 1948

Vuoden 1948 kesäolympialaisissa Lontoossa järjestettiin yleisurheilussa 33 kilpailutapahtumaa, 24 miehille ja 9 naisille.

MitalistitMuokkaa

MiehetMuokkaa

Laji Sijoitukset Selostus
100 m
  Harrison Dillard
  Yhdysvallat
10,3
  Barney Ewell
  Yhdysvallat
10,4
  Lloyd LaBeach
  Panama
10,6
 
200 m
  Mel Patton
  Yhdysvallat
21,1
  Barney Ewell
  Yhdysvallat
21,1
  Lloyd LaBeach
  Panama
21,2
 
400 m
  Arthur Wint
  Jamaika
46,2 Maailmanennätyksen 45,9 s aiemmin samana vuonna juossut Herb McKenley aloitti lujaa, mutta hänen maanmiehensä Arthur Wint ohitti hänet parikymmentä metriä ennen maalia ja voitti ensimmäisenä jamaikalaisena olympiakultaa. Kolme päivää aiemmin Wint oli saavuttanut 800 metrin juoksussa hopeaa.[1][2]
  Herb McKenley
  Jamaika
46,4
  Mal Whitfield
  Yhdysvallat
46,8
 
800 m
  Mal Whitfield
  Yhdysvallat
1.49,2
  Arthur Wint
  Jamaika
1.49,5
  Marcel Hansenne
  Ranska
1.49,8
 
1 500 m
  Henry Eriksson
  Ruotsi
3.49,8
  Lennart Strand
  Ruotsi
3.50,4
  Wim Slijkhuis
  Alankomaat
3.50,4
 
5 000 m
  Gaston Reiff
  Belgia
14.17,6
  Emil Zátopek
  Tšekkoslovakia
14.17,8
  Wim Slijkhuis
  Alankomaat
14.26,8
 
10 000 m
  Emil Zátopek
  Tšekkoslovakia
29.59,6 Maailmanennätystä hallussaan pitänyt suomalainen Viljo Heino keskeytti yritettyään pitkään pysyä Emil Zátopekin vauhdissa. Zátopek voitti toiseksi sijoittunutta 300 metrin erolla ja ohitti kahta lukuun ottamatta muut maaliin päässeet juoksijat kierroksella.[3][4]
  Alain Mimoun
  Ranska
30.47,4
  Bertil Albertsson
  Ruotsi
30.53,6
 
Maraton
  Delfo Cabrera
  Argentiina
2.34.51,6 Étienne Gailly nousi viiden viimeisen kilometrin aikana selvään johtoon ja saapui stadionille ensimmäisenä mutta joutui täysin uupuneena päästämään kaksi kilpailijaa ohitseen. Neljänneksi sijoittunut eteläafrikkalainen Johannes Coleman oli 12 vuotta aiemmin Berliinin olympialaisissa sijoittunut samassa lajissa kuudenneksi.[5][6]
  Thomas Richards
  Yhdistynyt kuningaskunta
2.35.07,6
  Étienne Gailly
  Belgia
2.35.33,6
 
110 m aitajuoksu
  William Porter
  Yhdysvallat
13,9 Maailmanennätysjuoksija Harrison Dillard oli epäonnistunut Yhdysvaltain olympiakarsinnoissa ja pääsi tämän päämatkansa sijasta juoksemaan vain 100 metrin juoksun ja viestin. Yhdysvallat otti silti aitakilpailusta kolmoisvoiton.[5][7]
  Clyde Scott
  Yhdysvallat
14,1
  Craig Dixon
  Yhdysvallat
14,1
 
400 m aitajuoksu
  Roy Cochran
  Yhdysvallat
51,1 Duncan White saavutti Ceylonin (nyk. Sri Lanka) ensimmäisen olympiamitalin, joka oli myös ainoa vuoteen 2000 saakka.[5][8]
  Duncan White
  Ceylon
51,8
  Rune Larsson
  Ruotsi
52,2
 
3 000 m estejuoksu
  Tore Sjöstrand
  Ruotsi
9.04,6 Kaksi vuotta aiemmin Euroopan-mestaruuden voittanut ranskalainen Raphaël Pujazon kärsi nyt kilpailun puolivälissä vatsakrampeista ja keskeytti.[9] Hopeamitalisti Erik Elmsäter sijoittui aiemmin vuonna 1948 Sankt Moritzin talviolympialaisissa yhdistetyssä hiihdossa yhdeksänneksi.[5]
  Erik Elmsäter
  Ruotsi
9.08,2
  Göte Hagström
  Ruotsi
9.11,8
 
4 x 100 m
    Yhdysvallat
Barney Ewell
Lorenzo Wright
Harrison Dillard
Mel Patton
40,6 Yhdysvallat hylättiin aluksi ensimmäisessä vaihdossa tapahtuneen vaihtovirheen vuoksi ja Ison-Britannian joukkue sai palkintojenjaossa kultamitalit. Kolme päivää myöhemmin kilpailun tuomaristo tutki juoksusta kuvattuja filmejä ja totesi vaihdon olleen sääntöjen mukainen, joten Yhdysvallat julistettiin sittenkin voittajaksi.[5][10]
    Yhdistynyt kuningaskunta
Alastair McCorquodale
John Gregory
Kenneth Jones
John Archer
41,3
    Italia
Michele Tito
Enrico Perucconi
Carlo Monti
Antonio Siddi
41,5
 
4 x 400 m
    Yhdysvallat
Roy Cochran
Clifford Bourland
Arthur Harnden
Mal Whitfield
3.10,4 Kuudesta loppukilpailujoukkueesta Jamaika ja Italia keskeyttivät.[5][11]
    Ranska
Jean Kerebel
Francis Schewetta
Robert Chef D'Hotel
Jacques Lunis
3.14,8
    Ruotsi
Kurt Lundquist
Lars-Erik Wolfbrandt
Folke Alnevik
Rune Larsson
3.16,0
 
10 km kävely
  John Mikaelsson
  Ruotsi
45.13,2 Useita virallisia ja epävirallisia maailmanennätyksiä eri kävelymatkoilla muutama vuosi aiemmin tehnyt ruotsalainen Werner Hardmo hylättiin.[12]
  Ingemar Johansson
  Ruotsi
45.43,8
  Fritz Schwab
  Sveitsi
46.00,2
 
50 km kävely
  John Ljunggren
  Ruotsi
4.41.52 Pronssimitalisti Tebbs Lloyd-Johnson oli 48-vuotiaana olympiahistorian vanhin yleisurheilumitalisti.[5][13]
  Gaston Godel
  Sveitsi
4.48.17
  Tebbs Lloyd-Johnson
  Yhdistynyt kuningaskunta
4.48.31
 
Korkeushyppy
  John Winter
  Australia
1,98 m Ensi kertaa olympialaisissa samaan tulokseen päätyneiden sijoitukset ratkottiin pudotusten määrän perusteella, ja nyt sillä ratkaistiin himmeämmät mitalisijat, kun neljä hyppääjää päätyi tasatulokseen 195 cm.[14]
  Bjørn Paulson
  Norja
1,95 m
  George Stanich
  Yhdysvallat
1,95 m
 
Seiväshyppy
  Guinn Smith
  Yhdysvallat
4,30 m Guinn Smith ylitti 430 cm kaatosateessa viimeisellä yrityksellään ja nousi Erkki Katajan ohi voittoon.[5][15]
  Erkki Kataja
  Suomi
4,20 m
  Robert Richards
  Yhdysvallat
4,20 m
 
Pituushyppy
  Willie Steele
  Yhdysvallat
7,82 m
  Theodore Bruce
  Australia
7,55 m
  Herbert Douglas
  Yhdysvallat
7,54 m
 
Kolmiloikka
  Arne Åhman
  Ruotsi
15,40 m
  George Avery
  Australia
15,36 m
  Ruhi Sarialp
  Turkki
15,02 m
 
Kuulantyöntö
  Wilbur Thompson
  Yhdysvallat
17,12 m Maailmanennätyksen 17,68 m aiemmin samana vuonna työntänyt Charles Fonville ei selviytynyt Yhdysvaltain olympiakarsinnoista kisoihin, mutta Yhdysvallat otti silti ylivoimaisen kolmoisvoiton neljänneksi sijoittuneen puolalaisen Mieczysław Łomowskin jäätyä pronssista 99 senttimetrin päähän.[16][17]
  Jim Delaney
  Yhdysvallat
16,68 m
  James Fuchs
  Yhdysvallat
16,42 m
 
Kiekonheitto
  Adolfo Consolini
  Italia
52,78 m
  Giuseppe Tosi
  Italia
51,78 m
  Fortune Gordien
  Yhdysvallat
50,77 m
 
Moukarinheitto
  Imre Németh
  Unkari
56,07 m Imre Németh heitti pari viikkoa ennen olympiakisoja maailmanennätyksen 59,02 m.[16][18]
  Ivan Gubijan
  Jugoslavia
54,27 m
  Robert Bennett
  Yhdysvallat
53,73 m
 
Keihäänheitto
  Tapio Rautavaara
  Suomi
69,77 m Tapio Rautavaara teki huonokuntoisella heittopaikalla voittotuloksen ensimmäisellä heittokierroksella.[16] Yhdysvaltalaisen Martin Bilesin karsintakilpailun tulos olisi riittänyt hopeamitaliin, mutta loppukilpailussa hän jäi kuudenneksi tuloksella 65,17 m.[19]
  Steve Seymour
  Yhdysvallat
67,56 m
  József Várszegi
  Unkari
67,03 m
 
Kymmenottelu
  Bob Mathias
  Yhdysvallat
7139 Bob Mathias voitti olympiakultaa 17-vuotiaana uransa kolmannessa kymmenottelussaan.[16] Ensimmäisen päivän jälkeen hän oli kilpailussa kolmantena.[20]
  Ignace Heinrich
  Ranska
6974
  Floyd Simmons
  Yhdysvallat
6950
 

NaisetMuokkaa

Laji Sijoitukset Selostus
100 m
  Fanny Blankers-Koen
  Alankomaat
11,9 Kultamitalisti Fanny Blankers-Koen oli 18-vuotiaana osallistunut jo vuoden 1936 olympialaisiin ja oli nyt 30-vuotias kahden lapsen äiti.[16][21]
  Dorothy Manley
  Yhdistynyt kuningaskunta
12,2
  Shirley Strickland
  Australia
12,2
 
200 m
  Fanny Blankers-Koen
  Alankomaat
24,4 Fanny Blankers-Koen voitti kisojen kolmannen henkilökohtaisen kultamitalinsa voitettuaan aiemmin 100 metrin juoksun ja 80 metrin aitajuoksun.[22]
  Audrey Williamson
  Yhdistynyt kuningaskunta
25,1
  Audrey Patterson
  Yhdysvallat
25,2
 
80 m aitajuoksu
  Fanny Blankers-Koen
  Alankomaat
11,2
  Maureen Gardner
  Yhdistynyt kuningaskunta
11,2
  Shirley Strickland
  Australia
11,4
 
4 x 100 m
    Alankomaat
Xenia Stad-de Jong
Jeanette Witziers-Timmer
Gerda van der Kade-Koudijs
Fanny Blankers-Koen
47,5 Fanny Blankers-Koen lähti ankkuriosuudelle neljäntenä mutta ohitti edellään olleet ja voitti kisojen neljännen kultamitalinsa.[16][23]
    Australia
Shirley Strickland
June Maston
Elizabeth McKinnon
Joyce King
47,6
    Kanada
Violet Meyers
Nancy Mackay
Dianne Foster
Patricia Jones
47,8
 
Korkeushyppy
  Alice Coachman
  Yhdysvallat
1,68 m Maailmanennätys oli Fanny Blankers-Koenin 171 cm. Alice Coachman voitti kultaa ylitettyään 168 cm ensimmäisellä yrityksellään, kun Dorothy Tyler, vuoden 1936 olympiahopeamitalisti pääsi sen yli vasta toisellaan. Pronssimitalisti Micheline Ostermeyer oli jo aiempina päivinä voittanut kultaa kiekonheitossa ja kuulantyönnössä.[16][24]
  Dorothy Tyler
  Yhdistynyt kuningaskunta
1,68 m
  Micheline Ostermeyer
  Ranska
1,61 m
 
Pituushyppy
  Olga Gyarmati
  Unkari
5,695 m Maailmanennätys oli Fanny Blankers-Koenin 625 cm.[25][26]
  Noëmi Simonetto de Portela
  Argentiina
5,60 m
  Ann-Britt Leyman
  Ruotsi
5,575 m
 
Kuulantyöntö
  Micheline Ostermeyer
  Ranska
13,75 m
  Amelia Piccinini
  Italia
13,09 m
  Ine Schäffer
  Itävalta
13,08 m
 
Kiekonheitto
  Micheline Ostermeyer
  Ranska
41,92 m
  Edera Cordiale
  Italia
41,17 m
  Jacqueline Mazéas
  Ranska
40,47 m
 
Keihäänheitto
  Herma Bauma
  Itävalta
45,57 m
  Kaisa Parviainen
  Suomi
43,79 m
  Lily Carlstedt
  Tanska
42,08 m
 

LähteetMuokkaa

  • Arponen, Antti O.: Olympiakisat Ateenasta Atlantaan. WSOY, 1996. ISBN 951-0-21072-2.
  • Wallechinsky, David: The Complete Book of the Olympics. Penguin, 1988. ISBN 0-14-010771-1. (englanniksi)

ViitteetMuokkaa

  1. Arponen, s. 139
  2. Wallechinsky, s. 21, 26
  3. Arponen, s. 139–140
  4. Wallechinsky, s. 43
  5. a b c d e f g h Arponen, s. 140
  6. Wallechinsky, s. 53
  7. Wallechinsky, s. 59
  8. Siukonen, Markku: Suuri olympiateos 11 - Nagano ja Sydney 2000, s. 236. Graface, 2001. ISBN 951-98673-0-9.
  9. Wallechinsky, s. 66
  10. Wallechinsky, s. 69
  11. Wallechinsky, s. 72
  12. Wallechinsky, s. 128
  13. Wallechinsky, s. 77
  14. Wallechinsky, s. 80–81
  15. Wallechinsky, s. 86
  16. a b c d e f g Arponen, s. 141
  17. Wallechinsky, s. 101
  18. Wallechinsky, s. 109
  19. Wallechinsky, s. 112
  20. Wallechinsky, s. 119
  21. Wallechinsky, s. 135
  22. Wallechinsky, s. 138
  23. Wallechinsky, s. 151
  24. Wallechinsky, s. 154
  25. Arponen, s. 141–142
  26. Wallechinsky, s. 156

Aiheesta muuallaMuokkaa