Yleisurheilu kesäolympialaisissa 1948

Vuoden 1948 kesäolympialaisissa Lontoossa järjestettiin yleisurheilussa 33 kilpailutapahtumaa, 24 miehille ja 9 naisille.

Mitalistit muokkaa

Miehet muokkaa

Laji			Selostus
100 m	Harrison Dillard Yhdysvallat	10,3
	Barney Ewell Yhdysvallat	10,4
	Lloyd LaBeach Panama	10,6

200 m	Mel Patton Yhdysvallat	21,1
	Barney Ewell Yhdysvallat	21,1
	Lloyd LaBeach Panama	21,2

400 m	Arthur Wint Jamaika	46,2	Maailmanennätyksen 45,9 s aiemmin samana vuonna juossut Herb McKenley aloitti lujaa, mutta hänen maanmiehensä Arthur Wint ohitti hänet parikymmentä metriä ennen maalia ja voitti ensimmäisenä jamaikalaisena olympiakultaa. Kolme päivää aiemmin Wint oli saavuttanut 800 metrin juoksussa hopeaa.^[1]^[2]
	Herb McKenley Jamaika	46,4
	Mal Whitfield Yhdysvallat	46,8

800 m	Mal Whitfield Yhdysvallat	1.49,2
	Arthur Wint Jamaika	1.49,5
	Marcel Hansenne Ranska	1.49,8

1 500 m	Henry Eriksson Ruotsi	3.49,8
	Lennart Strand Ruotsi	3.50,4
	Wim Slijkhuis Alankomaat	3.50,4

5 000 m	Gaston Reiff Belgia	14.17,6
	Emil Zátopek Tšekkoslovakia	14.17,8
	Wim Slijkhuis Alankomaat	14.26,8

10 000 m	Emil Zátopek Tšekkoslovakia	29.59,6	Maailmanennätystä hallussaan pitänyt suomalainen Viljo Heino keskeytti yritettyään pitkään pysyä Emil Zátopekin vauhdissa. Zátopek voitti toiseksi sijoittunutta 300 metrin erolla ja ohitti kahta lukuun ottamatta muut maaliin päässeet juoksijat kierroksella.^[3]^[4]
	Alain Mimoun Ranska	30.47,4
	Bertil Albertsson Ruotsi	30.53,6

Maraton	Delfo Cabrera Argentiina	2.34.51,6	Étienne Gailly nousi viiden viimeisen kilometrin aikana selvään johtoon ja saapui stadionille ensimmäisenä mutta joutui täysin uupuneena päästämään kaksi kilpailijaa ohitseen. Neljänneksi sijoittunut eteläafrikkalainen Johannes Coleman oli 12 vuotta aiemmin Berliinin olympialaisissa sijoittunut samassa lajissa kuudenneksi.^[5]^[6]
	Thomas Richards Yhdistynyt kuningaskunta	2.35.07,6
	Étienne Gailly Belgia	2.35.33,6

110 m aitajuoksu	William Porter Yhdysvallat	13,9	Maailmanennätysjuoksija Harrison Dillard oli epäonnistunut Yhdysvaltain olympiakarsinnoissa ja pääsi tämän päämatkansa sijasta juoksemaan vain 100 metrin juoksun ja viestin. Yhdysvallat otti silti aitakilpailusta kolmoisvoiton.^[5]^[7]
	Clyde Scott Yhdysvallat	14,1
	Craig Dixon Yhdysvallat	14,1

400 m aitajuoksu	Roy Cochran Yhdysvallat	51,1	Duncan White saavutti Ceylonin (nyk. Sri Lanka) ensimmäisen olympiamitalin, joka oli myös ainoa vuoteen 2000 saakka.^[5]^[8]
	Duncan White Ceylon	51,8
	Rune Larsson Ruotsi	52,2

3 000 m estejuoksu	Tore Sjöstrand Ruotsi	9.04,6	Kaksi vuotta aiemmin Euroopan-mestaruuden voittanut ranskalainen Raphaël Pujazon kärsi nyt kilpailun puolivälissä vatsakrampeista ja keskeytti.^[9] Hopeamitalisti Erik Elmsäter sijoittui aiemmin vuonna 1948 Sankt Moritzin talviolympialaisissa yhdistetyssä hiihdossa yhdeksänneksi.^[5]
	Erik Elmsäter Ruotsi	9.08,2
	Göte Hagström Ruotsi	9.11,8

4 x 100 m	Yhdysvallat Barney Ewell Lorenzo Wright Harrison Dillard Mel Patton	40,6	Yhdysvallat hylättiin aluksi ensimmäisessä vaihdossa tapahtuneen vaihtovirheen vuoksi ja Ison-Britannian joukkue sai palkintojenjaossa kultamitalit. Kolme päivää myöhemmin kilpailun tuomaristo tutki juoksusta kuvattuja filmejä ja totesi vaihdon olleen sääntöjen mukainen, joten Yhdysvallat julistettiin sittenkin voittajaksi.^[5]^[10]
	Yhdistynyt kuningaskunta Alastair McCorquodale John Gregory Kenneth Jones John Archer	41,3
	Italia Michele Tito Enrico Perucconi Carlo Monti Antonio Siddi	41,5

4 x 400 m	Yhdysvallat Roy Cochran Clifford Bourland Arthur Harnden Mal Whitfield	3.10,4	Kuudesta loppukilpailujoukkueesta Jamaika ja Italia keskeyttivät.^[5]^[11]
	Ranska Jean Kerebel Francis Schewetta Robert Chef D'Hotel Jacques Lunis	3.14,8
	Ruotsi Kurt Lundquist Lars-Erik Wolfbrandt Folke Alnevik Rune Larsson	3.16,0

10 km kävely	John Mikaelsson Ruotsi	45.13,2	Useita virallisia ja epävirallisia maailmanennätyksiä eri kävelymatkoilla muutama vuosi aiemmin tehnyt ruotsalainen Werner Hardmo hylättiin.^[12]
	Ingemar Johansson Ruotsi	45.43,8
	Fritz Schwab Sveitsi	46.00,2

50 km kävely	John Ljunggren Ruotsi	4.41.52	Pronssimitalisti Tebbs Lloyd-Johnson oli 48-vuotiaana olympiahistorian vanhin yleisurheilumitalisti.^[5]^[13]
	Gaston Godel Sveitsi	4.48.17
	Tebbs Lloyd-Johnson Yhdistynyt kuningaskunta	4.48.31

Korkeushyppy	John Winter Australia	1,98 m	Ensi kertaa olympialaisissa samaan tulokseen päätyneiden sijoitukset ratkottiin pudotusten määrän perusteella, ja nyt sillä ratkaistiin himmeämmät mitalisijat, kun neljä hyppääjää päätyi tasatulokseen 195 cm.^[14]
	Bjørn Paulson Norja	1,95 m
	George Stanich Yhdysvallat	1,95 m

Seiväshyppy	Guinn Smith Yhdysvallat	4,30 m	Guinn Smith ylitti 430 cm kaatosateessa viimeisellä yrityksellään ja nousi Erkki Katajan ohi voittoon.^[5]^[15]
	Erkki Kataja Suomi	4,20 m
	Robert Richards Yhdysvallat	4,20 m

Pituushyppy	Willie Steele Yhdysvallat	7,82 m
	Theodore Bruce Australia	7,55 m
	Herbert Douglas Yhdysvallat	7,54 m

Kolmiloikka	Arne Åhman Ruotsi	15,40 m
	George Avery Australia	15,36 m
	Ruhi Sarialp Turkki	15,02 m

Kuulantyöntö	Wilbur Thompson Yhdysvallat	17,12 m	Maailmanennätyksen 17,68 m aiemmin samana vuonna työntänyt Charles Fonville ei selviytynyt Yhdysvaltain olympiakarsinnoista kisoihin, mutta Yhdysvallat otti silti ylivoimaisen kolmoisvoiton neljänneksi sijoittuneen puolalaisen Mieczysław Łomowskin jäätyä pronssista 99 senttimetrin päähän.^[16]^[17]
	Jim Delaney Yhdysvallat	16,68 m
	James Fuchs Yhdysvallat	16,42 m

Kiekonheitto	Adolfo Consolini Italia	52,78 m
	Giuseppe Tosi Italia	51,78 m
	Fortune Gordien Yhdysvallat	50,77 m

Moukarinheitto	Imre Németh Unkari	56,07 m	Imre Németh heitti pari viikkoa ennen olympiakisoja maailmanennätyksen 59,02 m.^[16]^[18]
	Ivan Gubijan Jugoslavia	54,27 m
	Robert Bennett Yhdysvallat	53,73 m

Keihäänheitto	Tapio Rautavaara Suomi	69,77 m	Tapio Rautavaara teki huonokuntoisella heittopaikalla voittotuloksen ensimmäisellä heittokierroksella.^[16] Yhdysvaltalaisen Martin Bilesin karsintakilpailun tulos olisi riittänyt hopeamitaliin, mutta loppukilpailussa hän jäi kuudenneksi tuloksella 65,17 m.^[19]
	Steve Seymour Yhdysvallat	67,56 m
	József Várszegi Unkari	67,03 m

Kymmenottelu	Bob Mathias Yhdysvallat	7139	Bob Mathias voitti olympiakultaa 17-vuotiaana uransa kolmannessa kymmenottelussaan.^[16] Ensimmäisen päivän jälkeen hän oli kilpailussa kolmantena.^[20]
	Ignace Heinrich Ranska	6974
	Floyd Simmons Yhdysvallat	6950

Naiset muokkaa

Laji			Selostus
100 m	Fanny Blankers-Koen Alankomaat	11,9	Kultamitalisti Fanny Blankers-Koen oli 18-vuotiaana osallistunut jo vuoden 1936 olympialaisiin ja oli nyt 30-vuotias kahden lapsen äiti.^[16]^[21]
	Dorothy Manley Yhdistynyt kuningaskunta	12,2
	Shirley Strickland Australia	12,2

200 m	Fanny Blankers-Koen Alankomaat	24,4	Fanny Blankers-Koen voitti kisojen kolmannen henkilökohtaisen kultamitalinsa voitettuaan aiemmin 100 metrin juoksun ja 80 metrin aitajuoksun.^[22]
	Audrey Williamson Yhdistynyt kuningaskunta	25,1
	Audrey Patterson Yhdysvallat	25,2

80 m aitajuoksu	Fanny Blankers-Koen Alankomaat	11,2
	Maureen Gardner Yhdistynyt kuningaskunta	11,2
	Shirley Strickland Australia	11,4

4 x 100 m	Alankomaat Xenia Stad-de Jong Jeanette Witziers-Timmer Gerda van der Kade-Koudijs Fanny Blankers-Koen	47,5	Fanny Blankers-Koen lähti ankkuriosuudelle neljäntenä mutta ohitti edellään olleet ja voitti kisojen neljännen kultamitalinsa.^[16]^[23]
	Australia Shirley Strickland June Maston Betty McKinnon Joyce King	47,6
	Kanada Viola Myers Nancy Mackay Diane Foster Patricia Jones	47,8

Korkeushyppy	Alice Coachman Yhdysvallat	1,68 m	Maailmanennätys oli Fanny Blankers-Koenin 171 cm. Alice Coachman voitti kultaa ylitettyään 168 cm ensimmäisellä yrityksellään, kun Dorothy Tyler, vuoden 1936 olympiahopeamitalisti pääsi sen yli vasta toisellaan. Pronssimitalisti Micheline Ostermeyer oli jo aiempina päivinä voittanut kultaa kiekonheitossa ja kuulantyönnössä.^[16]^[24]
	Dorothy Tyler Yhdistynyt kuningaskunta	1,68 m
	Micheline Ostermeyer Ranska	1,61 m

Pituushyppy	Olga Gyarmati Unkari	5,695 m	Maailmanennätys oli Fanny Blankers-Koenin 625 cm.^[25]^[26]
	Noëmi Simonetto de Portela Argentiina	5,60 m
	Ann-Britt Leyman Ruotsi	5,575 m

Kuulantyöntö	Micheline Ostermeyer Ranska	13,75 m
	Amelia Piccinini Italia	13,09 m
	Ine Schäffer Itävalta	13,08 m

Kiekonheitto	Micheline Ostermeyer Ranska	41,92 m
	Edera Cordiale Italia	41,17 m
	Jacqueline Mazéas Ranska	40,47 m

Keihäänheitto	Herma Bauma Itävalta	45,57 m
	Kaisa Parviainen Suomi	43,79 m
	Lily Carlstedt Tanska	42,08 m

Lähteet muokkaa

Arponen, Antti O.: Olympiakisat Ateenasta Atlantaan. WSOY, 1996. ISBN 951-0-21072-2.
Wallechinsky, David: The Complete Book of the Olympics. Penguin, 1988. ISBN 0-14-010771-1. (englanniksi)

Viitteet muokkaa

↑ Arponen, s. 139
↑ Wallechinsky, s. 21, 26
↑ Arponen, s. 139–140
↑ Wallechinsky, s. 43
↑ ^a ^b ^c ^d ^e ^f ^g ^h Arponen, s. 140
↑ Wallechinsky, s. 53
↑ Wallechinsky, s. 59
↑ Siukonen, Markku: Suuri olympiateos 11 - Nagano ja Sydney 2000, s. 236. Graface, 2001. ISBN 951-98673-0-9.
↑ Wallechinsky, s. 66
↑ Wallechinsky, s. 69
↑ Wallechinsky, s. 72
↑ Wallechinsky, s. 128
↑ Wallechinsky, s. 77
↑ Wallechinsky, s. 80–81
↑ Wallechinsky, s. 86
↑ ^a ^b ^c ^d ^e ^f ^g Arponen, s. 141
↑ Wallechinsky, s. 101
↑ Wallechinsky, s. 109
↑ Wallechinsky, s. 112
↑ Wallechinsky, s. 119
↑ Wallechinsky, s. 135
↑ Wallechinsky, s. 138
↑ Wallechinsky, s. 151
↑ Wallechinsky, s. 154
↑ Arponen, s. 141–142
↑ Wallechinsky, s. 156

Aiheesta muualla muokkaa

Kansainvälisen Olympiakomitean tulostietokanta

Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Yleisurheilu kesäolympialaisissa 1948 Wikimedia Commonsissa

Yleisurheilu olympialaisissa

1896 • 1900 • 1904 • 1908 • 1912 • 1920 • 1924 • 1928 • 1932 • 1936 • 1948 • 1952 • 1956 • 1960 • 1964 • 1968 • 1972 • 1976 • 1980 • 1984 • 1988 • 1992 • 1996 • 2000 • 2004 • 2008 • 2012 • 2016 • 2020 • 2024

Kesäolympialaisten 1948 lajit ja kilpailutapahtumat

[aoa139-1] Arponen, s. 139

[2] Wallechinsky, s. 21, 26

[3] Arponen, s. 139–140

[4] Wallechinsky, s. 43

[aoa140-5] ↑ ^a ^b ^c ^d ^e ^f ^g ^h Arponen, s. 140

[6] Wallechinsky, s. 53

[7] Wallechinsky, s. 59

[8] Siukonen, Markku: Suuri olympiateos 11 - Nagano ja Sydney 2000, s. 236. Graface, 2001. ISBN 951-98673-0-9.

[9] Wallechinsky, s. 66

[10] Wallechinsky, s. 69

[11] Wallechinsky, s. 72

[12] Wallechinsky, s. 128

[13] Wallechinsky, s. 77

[14] Wallechinsky, s. 80–81

[15] Wallechinsky, s. 86

[aoa141-16] ↑ ^a ^b ^c ^d ^e ^f ^g Arponen, s. 141

[17] Wallechinsky, s. 101

[18] Wallechinsky, s. 109

[19] Wallechinsky, s. 112

[20] Wallechinsky, s. 119

[21] Wallechinsky, s. 135

[22] Wallechinsky, s. 138

[23] Wallechinsky, s. 151

[24] Wallechinsky, s. 154

[25] Arponen, s. 141–142

[26] Wallechinsky, s. 156

[1]

[2]

[3]

[4]

[5]

[6]

[7]

[8]

[9]

[10]

[11]

[12]

[13]

[14]

[15]

[16]

[17]

[18]

[19]

[20]

[21]

[22]

[23]

[24]

[25]

[26]