Yleisurheilu kesäolympialaisissa 1976

Vuoden 1976 kesäolympialaisissa Montrealissa järjestettiin yleisurheilussa 37 kilpailutapahtumaa, miehille 23 ja naisille 14.

Mitalistit muokkaa

Miehet muokkaa

Laji Sijoitukset Selostus
100 m
  Hasely Crawford
  Trinidad ja Tobago
10,06 Hasely Crawford oli Trinidad ja Tobagon ensimmäinen olympiavoittaja.[1]
  Don Quarrie
  Jamaika
10,08
  Valeri Borzov
  Neuvostoliitto
10,14
 
200 m
  Don Quarrie
  Jamaika
20,23 Kaksi päivää aiemmin 100 metrin juoksun voittanut Hasely Crawford loukkasi loppukilpailussa jalkansa ja käveli maaliin viimeisenä toista minuuttia lähdön jälkeen.[2][3]
  Millard Hampton
  Yhdysvallat
20,29
  Dwayne Evans
  Yhdysvallat
20,43
 
400 m
  Alberto Juantorena
  Kuuba
44,26 Alberto Juantorena voitti kisojen toisen kultamitalinsa. Neljä päivää aiemmin hän voitti kultaa 800 metrin juoksussa.[4]
  Fred Newhouse
  Yhdysvallat
44,40
  Herman Frazier
  Yhdysvallat
44,95
 
800 m
  Alberto Juantorena
  Kuuba
1.43,50 Alberto Juantorenan voittoaika oli uusi maailmanennätys.[1][5]
  Ivo Van Damme
  Belgia
1.43,86
  Rick Wohlhuter
  Yhdysvallat
1.44,12
 
1 500 m
  John Walker
  Uusi-Seelanti
3.39,17
  Ivo Van Damme
  Belgia
3.39,27
  Paul-Heinz Wellmann
  Länsi-Saksa
3.39,33
 
5 000 m
  Lasse Virén
  Suomi
13.24,76 Lasse Virén voitti kisojen toisen kultamitalinsa. Neljä päivää aiemmin hän voitti kultaa 10 000 metrin juoksussa. Myös neljä vuotta aiemmin Münchenin olympialaisissa hän voitti kultaa molemmilla matkoilla. Klaus-Peter Hildenbrand heittäytyi maaliviivan yli ja sai pronssia ohitettuaan tällä syöksyllä Uuden-Seelannin Rod Dixonin.[1][6][7]
  Dick Quax
  Uusi-Seelanti
13.25,16
  Klaus-Peter Hildenbrand
  Länsi-Saksa
13.25,38
 
10 000 m
  Lasse Virén
  Suomi
27.40,38 Carlos Lopes siirtyi loppukilpailussa johtoon runsaan kolmen kilometrin jälkeen ja pudotti vauhdistaan muut paitsi Lasse Virénin, joka ohitti Lopesin vähän ennen viimeisen kierroksen alkua ja juoksi selvään voittoon. Maalissa Virén riisui piikkarinsa ja heilutteli niitä käsillään päänsä yläpuolella, minkä vuoksi yleisurheilujohtajat kuulustelivat häntä epäiltyään hänen syyllistyneen sääntöjen vastaiseen piikkarimerkkinsä mainostamiseen. Ensimmäisessä alkuerässä haitilainen Charles Olemus juoksi maaliin ajassa 42.00,11, yli 8,5 minuuttia toiseksi viimeistä hitaampana.[8][9][10]
  Carlos Lopes
  Portugali
27.45.17
  Brendan Foster
  Yhdistynyt kuningaskunta
27.54,92
 
Maraton
  Waldemar Cierpinski
  Itä-Saksa
2.09.55,0 Lasse Virén sijoittui elämänsä ensimmäisellä maratonilla viidenneksi vain vuorokausi voittamansa 5 000 metrin juoksun loppukilpailun jälkeen. Juoksun voittanut Waldemar Cierpinski juoksi stadionilla yhden ylimääräisen kierroksen oltuaan epävarma, pitääkö stadionilla kiertää vielä yksi kierros, ja hänen tullessaan kierrokselta maaliin oli hopeamitalisti Frank Shorter vastaanottamassa häntä.[11][12][13]
  Frank Shorter
  Yhdysvallat
2.10.45,8
  Karel Lismont
  Belgia
2.11.12,6
 
110 m aitajuoksu
  Guy Drut
  Ranska
13,30
  Alejandro Casañas
  Kuuba
13,33
  Willie Davenport
  Yhdysvallat
13,38
 
400 m aitajuoksu
  Edwin Moses
  Yhdysvallat
47,64 Edwin Mosesin voittoaika oli uusi maailmanennätys.[11][14]
  Michael Shine
  Yhdysvallat
48,69
  Jevgeni Gavrilenko
  Neuvostoliitto
49,45
 
3 000 m estejuoksu
  Anders Gärderud
  Ruotsi
8.08,02 Anders Gärderudin voittoaika oli uusi maailmanennätys. Frank Baumgartl oli viimeisellä esteellä tasoissa Gärderudin kanssa mutta kompastui esteeseen, kaatui ja putosi kilpailussa kolmanneksi.[11][15][16]
  Bronisław Malinowski
  Puola
8.09,11
  Frank Baumgartl
  Itä-Saksa
8.10,36
 
4 x 100 m
    Yhdysvallat
Harvey Glance
John Wesley Jones
Millard Hampton
Steven Riddick
38,33
    Itä-Saksa
Manfred Kokot
Jörg Pfeifer
Klaus-Dieter Kurrat
Alexander Thieme
38,66
    Neuvostoliitto
Alexander Aksinin
Nikolai Kolesnikov
Juris Silovs
Valeri Borzov
38,78
 
4 x 400 m
    Yhdysvallat
Herman Frazier
Benjamin Brown
Fred Newhouse
Maxie Parks
2.58,65
    Puola
Ryszard Podlas
Jan Werner
Zbigniew Jaremski
Jerzy Pietrzyk
3.01,43
    Länsi-Saksa
Franz-Peter Hofmeister
Lothar Krieg
Harald Schmid
Bernd Herrmann
3.01,98
 
20 km kävely
  Daniel Bautista
  Meksiko
1.24.40,6
  Hans Reimann
  Itä-Saksa
1.25.13,6
  Peter Frenkel
  Itä-Saksa
1.25.29,4
 
Korkeushyppy
  Jacek Wszola
  Puola
225 Kilpailun voittanut Jacek Wszoła oli 19-vuotias. Pronssimitalisti Dwight Stones hyppäsi vajaat kaksi kuukautta ennen olympialaisia maailmanennätyksen 231 cm ja paransi neljä päivää olympiafinaalin jälkeen ennätykseksi 232 cm.[11][17][18]
  Greg Joy
  Kanada
223
  Dwight Stones
  Yhdysvallat
221
 
Seiväshyppy
  Tadeusz Ślusarski
  Puola
550 Loppukilpailussa oli mukana 20 hyppääjää, jotka olivat ylittäneet karsintakorkeuden 510 cm. Tadeusz Ślusarskilla ja Antti Kalliomäellä ei ollut ennen 555 cm:n korkeutta yhtään pudotuksia, ja tuosta korkeudesta molemmat pudottivat kolmasti, mutta Ślusarski sijoittui Kalliomäen edelle, koska hänellä oli vähemmän hyppyjä. David Roberts jätti hyppäämättä 555 cm:n korkeudesta eikä päässyt enää 560 cm:stä yli, ja hän jäi kolmanneksi pudotettuaan kerran yhdestä alemmasta korkeudesta.[11][19][20]
  Antti Kalliomäki
  Suomi
550
  David Roberts
  Yhdysvallat
550
 
Pituushyppy
  Arnie Robinson
  Yhdysvallat
835 Arnie Robinson hyppäsi voittotuloksen ensimmäisellä kierroksella ja sai toisella tuloksen 826 cm sekä viidennellä 816 cm.[11][21]
  Randy Williams
  Yhdysvallat
811
  Frank Wartenberg
  Itä-Saksa
802
 
Kolmiloikka
  Viktor Sanejev
  Neuvostoliitto
17,29 Viktor Sanejev voitti kolmannen kerran olympiakultaa kolmiloikassa. James Butts nousi neljännellä kierroksella kilpailun johtoon mutta Sanejev hyppäsi voittotuloksen viidennellä hypyllään. Maailmanennätys oli João Carlos de Oliveiran vuonna 1975 Méxicon ohuessa ilmassa hyppäämä 17,89 m.[11][22]
  James Butts
  Yhdysvallat
17,18
  João Carlos de Oliveira
  Brasilia
16,90
 
Kuulantyöntö
  Udo Beyer
  Itä-Saksa
21,05 Aleksandr Baryšnikov työnsi kaksi viikkoa ennen olympialaisia maailmanennätyksen 22,00 m ja oli myös karsinnan ylivoimainen ykkönen tuloksella 21,32 m . Loppukilpailussa hän työnsi parhaan työntönsä kolmannella kierroksella, mutta Udo Beyer ja Jevgeni Mironov ohittivat hänet viidennellä kierroksella.[23][24][25]
  Jevgeni Mironov
  Neuvostoliitto
21,03
  Aleksandr Baryšnikov
  Neuvostoliitto
21,00
 
Kiekonheitto
  Mac Wilkins
  Yhdysvallat
67,50 Maailmanennätyksen 70,86 m aiemmin samana vuonna heittänyt Mac Wilkins teki voittotuloksen toisella heitollaan. Karsinnassa hän heitti tuloksen 68,28 m.[26][27]
  Wolfgang Schmidt
  Itä-Saksa
66,22
  John Powell
  Yhdysvallat
65,70
 
Moukarinheitto
  Juri Sedyh
  Neuvostoliitto
77,52 21-vuotias Juri Sedyh teki voittotuloksen toisella heitollaan. Pronssille sijoittunut 36-vuotias Anatoli Bondartšuk oli hänen valmentajansa. Voimassa olleen maailmanennätyksen 79,30 m vuonna 1975 heittänyt länsisaksalainen Walter Schmidt sijoittui viidenneksi.[26][28]
  Aleksei Spiridonov
  Neuvostoliitto
76,08
  Anatoli Bondartšuk
  Neuvostoliitto
75,48
 
Keihäänheitto
  Miklós Németh
  Unkari
94,58 Miklós Némethin voittotulos, jonka hän teki ensimmäisellä heitollaan, oli uusi maailmanennätys. Karsinnan paras oli tuloksen 89,76 m heittänyt suomalainen Seppo Hovinen, joka jäi loppukilpailussa seitsemänneksi.[26][29][30]
  Hannu Siitonen
  Suomi
87,92
  Gheorghe Megelea
  Romania 
87,16
 
Kymmenottelu
  Bruce Jenner
  Yhdysvallat
8618 Bruce Jennerin voittotulos oli uusi maailmanennätys. Hän oli poikkeuksellisen hyvä toisen päivän lajeissa ja keräsi nyt toisena päivänä 4 320 pistettä, mikä nosti hänet niukasta takaa-ajoasemasta selvään voittoon. Hänen tuloksensa lajeittain olivat: 100 metrin juoksussa 10,94 s, pituushypyssä 722 cm, kuulantyönnössä 15,35 m, korkeushypyssä 203 cm, 400 metrin juoksussa 47,51 s, 110 metrin aitajuoksussa 14,84 s, kiekonheitossa 50,04 m, seiväshypyssä 480 cm, keihäänheitossa 68,52 m ja 1 500 metrin juoksussa 4.12,6.[26][31][32][33]
  Guido Kratschmer
  Länsi-Saksa
8411
  Nikolai Avilov
  Neuvostoliitto
8369
 

Naiset muokkaa

Laji Sijoitukset Selostus
100 m
  Annegret Richter
  Länsi-Saksa
11,08 Annegret Richter juoksi toisissa alkuerissä ajan 11,05 s jääden maailmanennätyksestä vain sadasosasekunnin ja paransi välierissä maailmanennätykseksi 11,01 s.[26][34][35]
  Renate Stecher
  Itä-Saksa
11,13
  Inge Helten
  Länsi-Saksa
11,17
 
200 m
  Bärbel Eckert
  Itä-Saksa
22,37
  Annegret Richter
  Länsi-Saksa
22,39
  Renate Stecher
  Itä-Saksa
22,47
 
400 m
  Irena Szewinska
  Puola
49,29 Irena Szewinskan voittoaika oli uusi maailmanennätys.[26][36]
  Christina Brehmer
  Itä-Saksa
50,51
  Ellen Streidt
  Itä-Saksa
50,55
 
800 m
  Tatjana Kazankina
  Neuvostoliitto
1.54,94 Tatjana Kazankinan voittoaika oli uusi maailmanennätys.[26][36]
  Nikolina Štereva
  Bulgaria
1.55,42
  Elfi Zinn
  Itä-Saksa
1.55,60
 
1 500 m
  Tatjana Kazankina
  Neuvostoliitto
4.05,48 Maailmanennätyksen 3.56,0 aiemmin samana vuonna juossut Tatjana Kazankina voitti kisojen toisen kultamitalinsa. Neljä päivää aiemmin hän voitti kultaa 800 metrin juoksussa.[37]
  Gunhild Hoffmeister
  Itä-Saksa
4.06,02
  Ulrike Klapezynski
  Itä-Saksa
4.06,09
 
100 m aitajuoksu
  Johanna Schaller
  Itä-Saksa
12,77 Toisessa välierässä neuvostoliittolainen Ljubov Kononova kaatui ja kaatoi samalla romanialaisen Valeria Stefanescun. Juoksu päätettiin uusia seuraavana päivänä muutama tunti ennen loppukilpailua, ja uusinnasta Stefanescu selviytyi jatkoon mutta alkuperäisessä välierässä kolmanneksi sijoittunut itäsaksalainen maailmanennätysnainen Annelie Ehrhardt jäi uusinnassa viidenneksi eikä päässyt loppukilpailuun.[38][39]
  Tatjana Anisimova
  Neuvostoliitto
12,78
  Natalja Lebedeva
  Neuvostoliitto
12,80
 
4 x 100 m
    Itä-Saksa
Marlies Oelsner
Renate Stecher
Carla Bodendorf
Bärbel Eckert
42,55
    Länsi-Saksa
Elvira Possekel
Inge Helten
Annegret Richter
Annegret Kroniger
42,59
    Neuvostoliitto
Tetjana Prorotšenko
Ljudmila Maslakova
Nadežda Besfamilnaja
Vera Anisimova
43,09
 
4 x 400 m
    Itä-Saksa
Doris Maletzki
Brigitte Rohde
Ellen Streidt
Christina Brehmer
3.19,23 Saksan demokraattisen tasavallan voittoaika oli uusi maailmanennätys.[38][40]
    Yhdysvallat
Debra Sapenter
Sheila Ingram
Pamela Jiles
Rosalyn Bryant
3.22,81
    Neuvostoliitto
Inta Klimovica
Ljudmila Aksenova
Natalja Sokolova
Nadežda Iljina
3.24,24
 
Korkeushyppy
  Rosemarie Ackermann
  Itä-Saksa
193 Rosemarie Ackermann oli viimeinen kierähdystyyliä käyttänyt korkeushypyn olympiavoittaja.[38] Loppukilpailussa oli mukana 21 hyppääjää, jotka olivat ylittäneet karsintakorkeuden 180 cm.[41]
  Sara Simeoni
  Italia
191
  Jordanka Blagojeva
  Bulgaria
191
 
Pituushyppy
  Angela Voigt
  Itä-Saksa
672 Angela Voigt teki voittotuloksen ensimmäisellä hypyllään. Aiemmin samana vuonna maailmanennätyksen 699 cm hypännyt itäsaksalainen Siegrun Siegl jäi loppukilpailussa neljänneksi tuloksella 659 cm.[38][42]
  Kathy McMillan
  Yhdysvallat
666
  Lidija Alfejeva
  Neuvostoliitto
660
 
Kuulantyöntö
  Ivanka Hristova
  Bulgaria
21,16 Maailmanennätyksen aiemmin samana vuonna työntänyt 34-vuotias Ivanka Hristova teki voittotuloksen viidennellä työnnöllään, jolla hän nousi ohi Nadežda Tšižovan.[38][42]
  Nadežda Tšižova
  Neuvostoliitto
20,96
  Helena Fibingerová
  Tšekkoslovakia
20,67
 
Kiekonheitto
  Evelin Schlaak
  Itä-Saksa
69,00 Evelin Schlaak heitti voittotuloksen ensimmäisellä heitollaan. Maailmanennätysnainen, Neuvostoliiton Faina Melnik heitti viidennellä kierroksella tuloksen 68,60 m, joka riitti kakkossijaan, mutta tuo heitto hylättiin jälkikäteen, koska Melnik oli sääntöjen vastaisesti keskeyttänyt vauhtinsa kahdesti.[38][43]
  Maria Vergova
  Bulgaria
67,30
  Gabriele Hinzmann
  Itä-Saksa
66,84
 
Keihäänheitto
  Ruth Fuchs
  Itä-Saksa
65,94 Maailmanennätysnainen Ruth Fuchs teki voittotuloksen ensimmäisellä heitollaan.[44]
  Marion Becker
  Länsi-Saksa
64,70
  Kathy Schmidt
  Yhdysvallat
63,96
 
Viisiottelu
  Siegrun Siegl
  Itä-Saksa
4745 Siegrun Siegl oli ennen viimeistä lajia vasta seitsemäs mutta nousi voittoon 200 metrin juoksun ajallaan 23,09 s. Hän voitti tasapisteisiin päätyneen Christine Laserin, koska oli tätä parempi kolmessa lajissa viidestä. Muutama päivä aiemmin Siegl oli sijoittunut pituushypyn loppukilpailussa neljänneksi.[38][45]
  Christine Laser
  Itä-Saksa
4745
  Burglinde Pollak
  Itä-Saksa
4740
 

Lähteet muokkaa

  • Arponen, Antti O.: Olympiakisat Ateenasta Atlantaan. WSOY, 1996. ISBN 951-0-21072-2.
  • Kluge, Volker: Olympische Sommerspiele, die Chronik III. , 2000. ISBN 3-328-00741-5. (saksaksi)
  • Laitinen, Esa: Suomen yleisurheilun tilasto-osa. , 1987.
  • Wallechinsky, David: The Complete Book of the Olympics. Penguin, 1988. ISBN 0-14-010771-1. (englanniksi)

Viitteet muokkaa

  1. a b c Arponen, s. 254
  2. Wallechinsky, s. 16–17
  3. Kluge, s. 460–461
  4. Kluge, s. 461–462
  5. Laitinen, s. 534
  6. Wallechinsky, s. 40–41
  7. Kluge, s. 464
  8. Arponen, s. 254–255
  9. Wallechinsky, s. 46
  10. Kluge, s. 464, 597
  11. a b c d e f g Arponen, s. 255
  12. Wallechinsky, s. 56
  13. Kluge, s. 465, 597
  14. Laitinen, s. 540
  15. Wallechinsky, s. 67
  16. Laitinen, s. 541
  17. Kluge, s. 469, 600–601
  18. Laitinen, s. 545
  19. Wallechinsky, s. 88–89
  20. Kluge, s. 469–470
  21. Kluge, s. 470
  22. Kluge, s. 470–471, 602
  23. Arponen, s. 255–256
  24. Kluge, s. 471
  25. Laitinen, s. 548
  26. a b c d e f g Arponen, s. 256
  27. Kluge, s. 472
  28. Kluge, s. 472, 604
  29. Kluge, s. 473
  30. Laitinen, s. 550
  31. Kluge, s. 473–474
  32. Laitinen, s. 551–552
  33. Hannus, Matti: Yleisurheilu - Tuhat tähteä, s. 144. 2. painos. WSOY, 1984. ISBN 951-0-11900-8.
  34. Kluge, s. 474–475
  35. Laitinen, s. 554
  36. a b Laitinen, s. 555
  37. Kluge, s. 476–477
  38. a b c d e f g Arponen, s. 257
  39. Kluge, s. 478, 610
  40. Laitinen, s. 560
  41. Kluge, s. 479
  42. a b Kluge, s. 480
  43. Kluge, s. 480–481, 612
  44. Kluge, s. 481
  45. Kluge, s. 480, 482, 613

Aiheesta muualla muokkaa