Helena Fibingerová
Helena Fibingerová (s. 13. heinäkuuta 1949 Víceměřice) on tšekkoslovakialainen kuulantyöntäjä, joka saavutti lajissaan yhden olympiamitalin ja yhden maailmanmestaruuden. Sisäratojen EM-kilpailuissa hän voitti kahdeksan mestaruutta ja yhteensä 11 mitalia, jotka molemmat ovat yhä lyömättömiä ennätyksiä.
| Mitalit | |||
|---|---|---|---|
 Helena Fibingerová vuonna 2012. | |||
Maa:  Tšekkoslovakia
| |||
| Naisten yleisurheilu | |||
 Olympialaiset
| |||
 Pronssia |
Montréal 1976 | kuulantyöntö | |
| MM-kilpailut | |||
 Kultaa |
Helsinki 1983 | kuulantyöntö | |
| EM-kilpailut | |||
 Hopeaa |
Praha 1978 | kuulantyöntö | |
| Hopeaa |
Ateena 1982 | kuulantyöntö | |
| Pronssia |
Rooma 1974 | kuulantyöntö | |
| Sisäratojen EM-kilpailut | |||
| Kultaa |
Rotterdam 1973 | kuulantyöntö | |
| Kultaa |
Göteborg 1974 | kuulantyöntö | |
| Kultaa |
San Sebastián 1977 | kuulantyöntö | |
| Kultaa |
Milano 1978 | kuulantyöntö | |
| Kultaa |
Sindelfingen 1980 | kuulantyöntö | |
| Kultaa |
Budapest 1983 | kuulantyöntö | |
| Kultaa |
Göteborg 1984 | kuulantyöntö | |
| Kultaa |
Pireus 1985 | kuulantyöntö | |
| Hopeaa |
Katowice 1975 | kuulantyöntö | |
| Hopeaa |
Grenoble 1981 | kuulantyöntö | |
| Hopeaa |
Milano 1982 | kuulantyöntö | |
Helena Fibingerová sijoittui 12:nneksi Helsingin EM-kilpailuissa 1971[1]. Seuraavana vuonna hän nousi maailman kärkityöntäjien joukkoon parantaessaan ennätystään 16,57 metristä 19,18 metriin. Münchenin 1972 olympialaisissa hän sijoittui seitsemänneksi. Rooman EM-kilpailuissa 1974 hän saavutti pronssia kuten myös kahta vuotta myöhemmin Montréalin olympialaisissa. Prahan EM-kilpailuissa 1978 hän sai hopeaa edellään vain kilpailukiellosta juuri vapautunut itäsaksalainen Ilona Slupianek. Moskovan 1980 olympialaisiin hän ei loukkaantumisensa vuoksi osallistunut.
Ateenan EM-kilpailuissa 1982 Fibingerová saavutti hopeaa, kun Ilona Slupianek oli jälleen parempi. Helsingin MM-kilpailuissa 1983 hän saavutti 34-vuotiaana ainoan ulkoratojen arvokisavoittonsa. Hänen voittotuloksensa oli 21,05 m, josta hopeamitalisti Helma Knorscheidt jäi 35 cm:n päähän. Los Angelesin 1984 olympialaiset jäivät häneltä väliin olympiaboikotin vuoksi. Stuttgartin EM-kilpailuissa 1986 hän sijoittui vielä kymmenenneksi[2] ja Rooman MM-kilpailuissa 1987 kahdeksanneksi[3].
Fibingerová paransi vuosina 1974–1977 kolme kertaa maailmanennätystä. Hänen viimeinen ME-työntönsä 22,32 m oli kaikkien aikojen ensimmäinen yli 22 metrin työntö ulkoradoilla. Helmikuussa 1977 hän työnsi sisäradalla vieläkin pidemmälle, 22,50 metriä. Hän ylitti 21 metrin rajan ensimmäisen kerran vuonna 1974 ja teki saman kaikkiaan kymmenenä peräkkäisenä vuonna.
Sisäratojen Euroopan mestaruuden 179-senttinen Fibingerová voitti ennätykselliset kahdeksan kertaa vuosina 1973–1985. Lisäksi hän sijoittui kolme kertaa hopealle.[4]
Lähteet muokkaa
- Hannus, Matti: Yleisurheilu: Tuhat tähteä, s. 99, 906. WSOY, 1983. ISBN 951-0-11900-8.
- Butler, Mark (toim.): IAAF Statistics Handbook: Helsinki 2005. IAAF, 2005. (englanniksi)
- Siukonen, Markku; & Ahola, Matti: Suuri EM-kirja. Gummerus, 1990. ISBN 951-8920-11-7.
- European Athletics Yearbook 1995–1996. EAA, 1996. ISBN 3-87390-115-3. (englanniksi)
Viitteet muokkaa
|
1983: Helena Fibingerová | 1987: Natalja Lisovskaja | 1991: Huang Zhihong | 1993: Huang Zhihong | 1995: Astrid Kumbernuss | 1997: Astrid Kumbernuss | 1999: Astrid Kumbernuss | 2001: Janina Karoltšyk | 2003: Svetlana Kriveljova | 2005: Olga Rjabinkina | 2007: Valerie Vili | 2009: Valerie Vili | 2011: Valerie Adams | 2013: Valerie Adams | 2015: Christina Schwanitz | 2017: Gong Lijiao | 2019: Gong Lijiao | 2022: Chase Ealey | 2023: Chase Ealey |