Yleisurheilu kesäolympialaisissa 1972

Vuoden 1972 kesäolympialaisissa Münchenissä järjestettiin yleisurheilussa 38 kilpailutapahtumaa, miehille 24 ja naisille 14.

MitalistitMuokkaa

MiehetMuokkaa

Laji Sijoitukset Selostus
100 m
  Valeri Borzov
  Neuvostoliitto
10,14 Maailmanennätystä 9,9 heinäkuussa sivunneet yhdysvaltalaiset Eddie Hart ja Reynaud Robinson myöhästyivät toisista alkueristä luultuaan alkamisajan olevan myöhemmin ja putosivat jatkosta. Kolmas yhdysvaltalaisjuoksija Robert Taylor ehti juuri omaan eräänsä.[1][2][3]
  Robert Taylor
  Yhdysvallat
10,24
  Lennox Miller
  Jamaika
10,33
 
200 m
  Valeri Borzov
  Neuvostoliitto
20,00 Valeri Borzov voitti kisojen toisen kultamitalinsa. Kolme päivää aiemmin hän voitti kultaa 100 metrin juoksussa.[4]
  Larry Black
  Yhdysvallat
20,19
  Pietro Mennea
  Italia
20,30
 
400 m
  Vincent Matthews
  Yhdysvallat
44,66 Palkintojenjaossa Vincent Matthews ja Wayne Collett rupattelivat ja elehtivät keskenään kansallislaulun soidessa, ja tämän huonon käytöksen vuoksi heidän ei annettu osallistua myöhemmin ohjelmassa olleeseen viestijuoksuun.[1][5]
  Wayne Collett
  Yhdysvallat
44,80
  Julius Sang
  Kenia
44,92
 
800 m
  Dave Wottle
  Yhdysvallat
1.45,9 Dave Wottle kilpaili lippalakki päässään ja unohti sen päähänsä myös palkintojenjaossa kansallislaulun soidessa.[1][6]
  Jevgeni Aržanov
  Neuvostoliitto
1.45,9
  Mike Boit
  Kenia
1.46,0
 
1 500 m
  Pekka Vasala
  Suomi
3.36,3 Maailmanennätyksen haltija Jim Ryun kaatui alkuerässään eikä selviytynyt loppukilpailuun.[1][7]
  Kipchoge Keino
  Kenia
3.36,8
  Rod Dixon
  Uusi-Seelanti
3.37,5
 
5 000 m
  Lasse Virén
  Suomi
13.26,4 Lasse Virén voitti kisojen toisen kultamitalinsa. Seitsemän päivää aiemmin hän voitti kultaa 10 000 metrin juoksussa.[8]
  Mohammed Gammoudi
  Tunisia
13.27,4
  Ian Stewart
  Yhdistynyt kuningaskunta
13.27,6
 
10 000 m
  Lasse Virén
  Suomi
27.38,4 Lasse Virén ja Tunisian Mohammed Gammoudi kaatuivat vähän ennen puolimatkaa; Virén nousi ylös ja juoksi muut kiinni, Gammoudi keskeytti. Vauhdinpitäjänä kilpailussa oli Britannian David Bedford, jonka väliaika puolimatkassa oli 13.44,0. Virénin voittoaika oli uusi maailmanennätys.[9][10]
  Emiel Puttemans
  Belgia
27.39,6
  Miruts Yifter
  Etiopia
27.41,0
 
Maraton
  Frank Shorter
  Yhdysvallat
2.12.19,8 Münchenissä syntynyt Frank Shorter karkasi muilta 11 kilometrin jälkeen. Stadionille juoksi ennen Shorteria kilpailijaksi naamioitunut huijari, joka sai ensin suuret suosionosoitukset ja tilanteen paljastuttua buuaukset, jotka jatkuivat vielä Shorterin tullessa stadionille.[9][11]
  Karel Lismont
  Belgia
2.14.31,8
  Mamo Wolde
  Etiopia
2.15.08,4
 
110 m aitajuoksu
  Rodney Milburn
  Yhdysvallat
13,24 Rodney Milburnin käsiaika 13,2 sivusi maailmanennätystä ja sähköajasta 13,24 tuli sittemmin sähköajanoton ensimmäinen virallinen maailmanennätys.[9][12][13]
  Guy Drut
  Ranska
13,34
  Thomas Hill
  Yhdysvallat
13,48
 
400 m aitajuoksu
  John Akii-Bua
  Uganda
47,82 John Akii-Buasta tuli Ugandan ensimmäinen olympiavoittaja. Hänen voittoaikansa oli uusi maailmanennätys.[9][14][15]
  Ralph Mann
  Yhdysvallat
48,51
  David Hemery
  Yhdistynyt kuningaskunta
48,52
 
3 000 m estejuoksu
  Kipchoge Keino
  Kenia
8.23,6 Olympiakultaa neljä vuotta aiemmin voittanut Kenian Amos Biwott juoksi alkuerässä olympiaennätyksen 8.23,8 mutta jäi loppukilpailussa kuudenneksi. Kipchoge Keinon väliaika puolimatkassa oli 4.22,0 mutta jälkimmäisen puoliskon hän juoksi selvästi nopeammin ja alitti Biwottin olympiaennätyksen.[9][16]
  Benjamin Jipcho
  Kenia
8.24,6
  Tapio Kantanen
  Suomi
8.24,8
 
4 x 100 m
    Yhdysvallat
Larry Black
Robert Taylor
Gerald Tinker
Eddie Hart
38,19 Yhdysvaltain voittoaika sivusi käsiajanoton maailmanennätystä 38,2 ja siitä tuli sähköajanoton ensimmäinen virallinen maailmanennätys.[9][17][18]
    Neuvostoliitto
Aleksandr Korneljuk
Vladimir Lovetski
Juris Silovs
Valeri Borzov
38,50
    Länsi-Saksa
Jobst Hirscht
Karlheinz Klotz
Gerhard Wucherer
Klaus Ehl
38,79
 
4 x 400 m
    Kenia
Charles Asati
Munyoro Hezekiah Nyamau
Robert Ouko
Julius Sang
2.59,8 Yhdysvallat ei saanut juoksuun lainkaan joukkuetta, kun sen kuudesta nimetystä juoksijasta 400 metrin juoksun palkintojenjaossa epäurheilijamaisesti käyttäytyneet Vincent Matthews ja Wayne Collett oli suljettu kisoista ja John Smith oli loukkaantunut.[9][19]
    Yhdistynyt kuningaskunta
Martin Reynolds
Alan Pascoe
David Hemery
David Jenkins
3.00,5
    Ranska
Gilles Bertould
Daniel Velasques
Francis Kerbiriou
Jacques Carette
3.00,7
 
20 km kävely
  Peter Frenkel
  Itä-Saksa
1.26.42,4
  Vladimir Golubnitši
  Neuvostoliitto
1.26.55,2
  Hans Reimann
  Itä-Saksa
1.27.16,6
 
50 km kävely
  Bernd Kannenberg
  Länsi-Saksa
3.56.11,6
  Veniamin Soldatenko
  Neuvostoliitto
3.58.24,0
  Larry Young
  Yhdysvallat
4.00.46,0
 
Korkeushyppy
  Jüri Tarmak
  Neuvostoliitto
223 Jüri Tarmak oli viimeinen, joka voitti miesten korkeushypyn olympiakultaa kierähdystyylillä.[20]
  Stefan Junge
  Itä-Saksa
221
  Dwight Stones
  Yhdysvallat
221
 
Seiväshyppy
  Wolfgang Nordwig
  Itä-Saksa
550 Kansainvälinen yleisurheiluliitto kielsi juuri ennen kilpailuja muun muassa yhdysvaltalaishyppääjien käyttämän seiväsmallin, joka oli ollut vapaasti saatavilla alle vuoden.[20][21]
  Bob Seagren
  Yhdysvallat
540
  Jan Johnson
  Yhdysvallat
535
 
Pituushyppy
  Randy Williams
  Yhdysvallat
824 19-vuotias Randy Williams hyppäsi karsinnan pisimmän hypyn 834 cm. Loppukilpailussa hän hieman loukkasi jalkaansa lämmittelyssään ja teki voittotuloksen ensimmäisellä hypyllään. Karsinnassa toiseksi pisimmän hypyn, 822 cm, tehnyt yhdysvaltalainen Preston Carrington jäi loppukilpailussa viidenneksi.[22][23]
  Hans Baumgartner
  Länsi-Saksa
818
  Arnie Robinson
  Yhdysvallat
803
 
Kolmiloikka
  Viktor Sanejev
  Neuvostoliitto
17,35 Viktor Sanejev hyppäsi voittotuloksensa ensimmäisellä hypyllään. Jörg Drehmel pääsi viidennellä hypyllään neljän senttimetrin päähän Sanejevin tuloksesta. [23]
  Jörg Drehmel
  Itä-Saksa
17,31
  Nelson Prudêncio
  Brasilia
17,05
 
Kuulantyöntö
  Władysław Komar
  Puola
21,18 Władysław Komar teki voittotuloksen ensimmäisellä työnnöllään ja George Woods jäi hänen tuloksestaan vain yhden senttimetrin päähän neljännellä työnnöllään. Itäsaksalaiset Hartmut Briesenick ja Hans-Peter Gies hävisivät voittajalle neljä senttimetriä. Briesesenick sai pronssia, koska hänen toiseksi paras työntönsä oli 21,02 m ja Giesin toiseksi paras 21,01 m.[24]
  George Woods
  Yhdysvallat
21,17
  Hartmut Briesenick
  Itä-Saksa
21,14
 
Kiekonheitto
  Ludvík Daněk
  Tšekkoslovakia
64,39 35-vuotias Ludvík Daněk nousi viimeisellä heitollaan viidenneltä sijalta voittoon.[20][25]
  Jay Silvester
  Yhdysvallat
63,50
  Ricky Bruch
  Ruotsi
63,40
 
Moukarinheitto
  Anatoli Bondartšuk
  Neuvostoliitto
75,50 Anatoli Bondartšuk teki voittotuloksen ensimmäisellä heitollaan.[20][25]
  Jochen Sachse
  Itä-Saksa
74,96
  Vasili Hmelevski
  Neuvostoliitto
74,04
 
Keihäänheitto
  Klaus Wolfermann
  Länsi-Saksa
90,48 Klaus Wolfermann heitti viidennellä kierroksella voittotulokseksi jääneen ennätyksensä. Jānis Lūsis pääsi viimeisellä heitollaan kahden senttimetrin päähän; mittaustarkkuus oli tuohon aikaan kaksi senttimetriä.[20][26]
  Jānis Lūsis
  Neuvostoliitto
90,46
  William Schmidt
  Yhdysvallat
84,42
 
Kymmenottelu
  Nikolai Avilov
  Neuvostoliitto
8454 Nikolai Avilovin voittotulos oli uusi maailmanennätys.[20][27] Hänen tuloksensa lajeittain olivat: 100 metrin juoksussa 11,00 s, pituushypyssä 768 cm, kuulantyönnössä 14,36 m, korkeushypyssä 212 cm, 400 metrin juoksussa 48,50 s, 110 metrin aitajuoksussa 14,31 s, kiekonheitossa 46,98 m, seiväshypyssä 455 cm, keihäänheitossa 61,66 m ja 1 500 metrin juoksussa 4.22,8.[28] Itäsaksalainen Joachim Kirst johti ottelua ensimmäisen päivän jälkeen 4 364 pisteellään ja 19 pisteen erolla Aviloviin mutta kompuroi toisen päivän ensimmäisessä lajissa, 110 metrin aitajuoksussa, ja keskeytti ottelunsa.[27][29]
  Leonid Litvinenko
  Neuvostoliitto
8035
  Ryszard Katus
  Puola
7984
 

NaisetMuokkaa

Laji Sijoitukset Selostus
100 m
  Renate Stecher
  Itä-Saksa
11,07 Renate Stecherin sähköajanotolla mitattu aika 11,07 s alitti 0,01 sekunnilla siihen mennessä kaikkien aikojen parhaan sähköajan.[30][31]
  Raelene Boyle
  Australia
11,23
  Silvia Chivás
  Kuuba
11,24
 
200 m
  Renate Stecher
  Itä-Saksa
22,40 Renate Stecherin voittoaika sivusi käsiajanoton maailmanennätystä 22,4.[20][32][30] Hän voitti viisi päivää aiemmin kultaa 100 metrin juoksussa.[33]
  Raelene Boyle
  Australia
22,45
  Irena Szewińska
  Puola
22,74
 
400 m
  Monika Zehrt
  Itä-Saksa
51,08
  Rita Wilden
  Länsi-Saksa
51,21
  Kathy Hammond
  Yhdysvallat
51,64
 
800 m
  Hildegard Falck
  Länsi-Saksa
1.58,6 Hildegard Falck jäi loppukilpailussa 0,1 sekunnin päähän vuonna 1971 juoksemastaan maailmanennätyksestä. Bulgarian Svetla Zlateva juoksi alkuerässään ajan 1.58,9 mutta jäi loppukilpailussa neljänneksi.[34]
  Nijolė Sabaitė
  Neuvostoliitto
1.58,7
  Gunhild Hoffmeister
  Itä-Saksa
1.59,2
 
1 500 m
  Ljudmila Bragina
  Neuvostoliitto
4.01,4 Naisten 1 500 metrin juoksu oli ensimmäistä kertaa olympialaisten ohjelmassa. Ljudmila Bragina juoksi alkuerissä maailmanennätyksen 4.06,5 ja paransi sitä välierissä aikaan 4.05,1 sekä loppukilpailussa aikaan 4.01,4.[35][36][37]
  Gunhild Hoffmeister
  Itä-Saksa
4.02,8
  Paola Cacchi
  Italia
4.02,9
 
100 m aitajuoksu
  Annelie Ehrhardt
  Itä-Saksa
12,59 Annelie Ehrhardtin voittoaika oli sähköajanoton ensimmäinen virallinen maailmanennätys.[35][38][39]
  Valeria Bufanu
  Romania 
12,84
  Karin Balzer
  Itä-Saksa
12,90
 
4 x 100 m
    Länsi-Saksa
Christiane Krause
Ingrid Mickler-Becker
Annegret Richter
Heide Rosendahl
42,81 Länsi-Saksa sivusi Yhdysvaltain neljä vuotta aiemmin juoksemaa käsiajanoton maailmanennätystä 42,8 s. Kultamitalisteista Heide Rosendahl oli kymmenen päivää aiemmin voittanut kultaa pituushypyssä.[35][40][41][42]
    Itä-Saksa
Evelyn Kaufer
Christina Heinich
Bärbel Struppert
Renate Stecher
42,95
    Kuuba
Marlene Elejarde
Carmen Valdés
Fulgencia Romay
Silvia Chivás
43,36
 
4 x 400 m
    Itä-Saksa
Dagmar Käsling
Rita Kühne
Helga Seidler
Monika Zehrt
3.23,0 Naisten 4 × 400 metrin viestijuoksu oli ensimmäistä kertaa olympialaisten ohjelmassa. Itä-Saksan joukkue juoksi alkuerissä maailmanennätyksen 3.28,5 ja paransi sitä loppukilpailussa aikaan 3.23,0.[35][43][44]
    Yhdysvallat
Mable Fergerson
Madeline Manning
Cheryl Toussaint
Kathy Hammond
3.25,2
    Länsi-Saksa
Anette Rückes
Inge Bödding
Hildegard Falck
Rita Wilden
3.26,5
 
Korkeushyppy
  Ulrike Meyfarth
  Länsi-Saksa
192 16-vuotiaan Ulrike Meyfarthin voittotulos sivusi Ilona Gusenbauerin vuonna 1971 hyppäämää maailmanennätystä.[35][45] Loppukilpailussa oli mukana 23 hyppääjää, jotka ylittivät karsintakorkeuden 176 cm.[46]
  Jordanka Blagojeva
  Bulgaria
188
  Ilona Gusenbauer
  Itävalta
188
 
Pituushyppy
  Heide Rosendahl
  Länsi-Saksa
678 Heide Rosendahl hyppäsi voittotuloksen, joka jäi kuusi senttimetriä hänen omissa nimissään olevasta maailmanennätyksestä, ensimmäisellä hypyllään. Diana Jorgova pääsi neljännellä hypyllään yhden senttimetrin päähän Rosendahlin tuloksesta.[47] Kolme päivää myöhemmin Rosendahl hyppäsi viisiottelun pituushypyssä 683 cm eli yhden senttimetrin päähän maailmanennätyksestään.[48]
  Diana Jorgova
  Bulgaria
677
  Eva Šuranová
  Tšekkoslovakia
667
 
Kuulantyöntö
  Nadežda Tšižova
  Neuvostoliitto
21,03 Nadežda Tšižova teki voittotuloksen ensimmäisellä työnnöllään. Toisella kierroksella hän työnsi 20,36 m ja kolmannella kierroksella 20,58 m.[49]
  Margitta Gummel
  Itä-Saksa
20,22
  Ivanka Hristova
  Bulgaria
19,35
 
Kiekonheitto
  Faina Melnik
  Neuvostoliitto
66,62 Faina Melnik teki voittotuloksen neljännellä heitollaan oltuaan kolmen kierroksen jälkeen viidennellä sijalla. Hän jäi omissa nimissään olevasta maailmanennätyksestä 14 senttimetriä.[49]
  Argentina Menis
  Romania 
65,06
  Vassilka Stojeva
  Bulgaria
64,34
 
Keihäänheitto
  Ruth Fuchs
  Itä-Saksa
63,88 Ruth Fuchs teki voittotuloksen viidennellä heitollaan. Jacqueline Todten nousi toiseksi viimeisellä heitollaan.[48]
  Jacqueline Todten
  Itä-Saksa
62,54
  Kathy Schmidt
  Yhdysvallat
59,94
 
Viisiottelu
  Mary Peters
  Yhdistynyt kuningaskunta
4801 Mary Petersin voittotulos oli uusi maailmanennätys.[35][50] Hänen tuloksensa lajeittain olivat: 100 metrin aitajuoksussa 13,29 s, kuulantyönnössä 16,20 m, korkeushypyssä 182 cm, pituushypyssä 598 cm ja 200 metrin juoksussa 24,08 s.[48][51] Hän hävisi hopeamitalisti Heide Rosendahlille pituushypyssä 85 cm:n erolla Rosendahlin hypättyä 683 cm eli vain yhden senttimetrin päähän maailmanennätyksestään ja 200 metrin juoksussa 1,12 s:n erolla mutta voitti tämän kuulantyönnössä 2,34 m:n erolla ja korkeushypyssä 17 cm:n erolla.[52]
  Heide Rosendahl
  Länsi-Saksa
4791
  Burglinde Pollak
  Itä-Saksa
4768
 

LähteetMuokkaa

  • Arponen, Antti O.: Olympiakisat Ateenasta Atlantaan. WSOY, 1996. ISBN 951-0-21072-2.
  • Kluge, Volker: Olympische Sommerspiele, die Chronik III. , 2000. ISBN 3-328-00741-5. (saksaksi)
  • Laitinen, Esa: Suomen yleisurheilun tilasto-osa. , 1987.
  • Wallechinsky, David: The Complete Book of the Olympics. Penguin, 1988. ISBN 0-14-010771-1. (englanniksi)

ViitteetMuokkaa

  1. a b c d Arponen, s. 236
  2. Wallechinsky, s. 10
  3. Laitinen, s. 532
  4. Kluge, s. 233–234
  5. Wallechinsky, s. 22
  6. Wallechinsky, s. 27–28
  7. Wallechinsky, s. 34–35
  8. Kluge, s. 237–238
  9. a b c d e f g Arponen, s. 237
  10. Wallechinsky, s. 45–46
  11. Wallechinsky, s. 56
  12. Wallechinsky, s. 60
  13. Laitinen, s. 539
  14. Wallechinsky, s. 63
  15. Laitinen, s. 540
  16. Wallechinsky, s. 66–67
  17. Wallechinsky, s. 70–71
  18. Laitinen, s. 541
  19. Wallechinsky, s. 74
  20. a b c d e f g Arponen, s. 238
  21. Wallechinsky, s. 88
  22. Wallechinsky, s. 94
  23. a b Kluge, s. 245
  24. Kluge, s. 246
  25. a b Kluge, s. 247
  26. Wallechinsky, s. 114
  27. a b Wallechinsky, s. 122
  28. Kluge, s. 248
  29. Kluge, s. 387
  30. a b Laitinen, s. 554
  31. Kluge, s. 249
  32. Wallechinsky, s. 139
  33. Kluge, s. 249–250
  34. Kluge, s. 252
  35. a b c d e f Arponen, s. 239
  36. Wallechinsky, s. 143
  37. Laitinen, s. 556
  38. Wallechinsky, s. 149
  39. Laitinen, s. 557
  40. Wallechinsky, s. 152
  41. Laitinen, s. 558
  42. Kluge, s. 253, 255
  43. Wallechinsky, s. 153
  44. Laitinen, s. 560
  45. Wallechinsky, s. 155
  46. Kluge s. 254–255
  47. Kluge, s. 255
  48. a b c Kluge, s. 257
  49. a b Kluge, s. 256
  50. Wallechinsky, s. 166
  51. Laitinen, s. 565
  52. Kluge, s. 255, 257

Aiheesta muuallaMuokkaa