Jüri Tarmak
Jüri Tarmak (21. heinäkuuta 1946 Tallinna, Viron SNT – 22. kesäkuuta 2022) oli virolainen, Neuvostoliittoa edustanut korkeushyppääjä ja olympiavoittaja.
Mitalit | |||
---|---|---|---|
Tarmak vuonna 1972. | |||
Maa: Neuvostoliitto | |||
Miesten yleisurheilu | |||
Olympialaiset | |||
Kultaa | München 1972 | korkeushyppy | |
Sisäratojen EM-kilpailut | |||
Hopeaa | Sofia 1971 | korkeushyppy | |
Pronssia | Grenoble 1972 | korkeushyppy |
Elämä ja urheilu-ura
muokkaaTarmak kuului Neuvostoliiton yleisurheilumaajoukkueeseen vuosina 1971–1974. Hän voitti korkeushypyn olympiakultaa Münchenissä 1972. EM-hallikisoissa hän sai hopeaa 1971 ja pronssia 1972. Hänen ennätyksensä oli vuonna 1972 hypätty 225 cm.
Nuoren Jüri Tarmakin valmentajaksi tuli vuonna 1963 Viktor Vaiksaar. Kaksi vuotta myöhemmin Tarmak voitti ensimmäisen Viron mestaruutensa ja ylitti kaksi metriä. Syksyllä 1965 hän muutti opiskelemaan Leningradin yliopistoon. Vuonna 1966 hän sai valmentajakseen Leonid Kuznetsovin, voitti Neuvostoliiton juniorimestaruuden ja nosti ennätyksensä 210:een. Seuraavana vuonna hän voitti kolmannen peräkkäisen Viron mestaruutensa ja ylitti 212 cm.
Vuonna 1968 Tarmakin valmentajiksi tulivat Pavel Goihman ja Jelizaveta Sossina, joiden opeilla Tarmak nousi lopullisesti Neuvostoliiton ja maailman huipulle. Vuoden 1968 paras saavutus oli Neuvostoliiton hallimestaruuskilpailujen pronssi tuloksella 209. Vuonna 1970 Tarmak saavutti Neuvostoliiton-mestaruuspronssia ulkoradoilla hypättyään saman tuloksen 214 kuin hänen edelleen tulosluettelossa sijoittuneet Sergei Budalov ja Valentin Gavrilov.
Vuonna 1971 Tarmak oli parhaimmillaan hallikilpailuissa. Sisäratojen Euroopan-mestaruuskilpailuissa Sofiassa hän sai hopeaa samalla tuloksella 217 voittaja István Majorin kanssa. Ennätyksekseen Tarmak hyppäsi hallissa 221 mutta jäi ulkoradoilla 217:ään.
Ainoan Neuvostoliiton hallimestaruutensa Tarmak voitti vuonna 1972. Sisäratojen Euroopan-mestaruuskilpailuissa Grenoblessa hän sai pronssia tuloksella 222. Halliennätyksensä 223 Tarmak hyppäsi maaliskuussa Tbilisissä. Neuvostoliiton mestaruuskilpailuissa heinäkuussa Tarmak ylitti karsinnassa ennätyksensä 225 mutta jäi loppukilpailussa viidenneksi tuloksella 218. Hänet valittiin kuitenkin Münchenin olympialaisiin, joissa hän voitti kultaa tuloksella 223. Tarmak on viimeisin kierähdystyyliä käyttänyt miesten korkeushypyn olympiavoittaja.[1]
Vuonna 1973 Tarmak sai Neuvostoliiton hallimestaruuskilpailuissa hopeaa, mutta hänen vuoden parhaaksi tuloksekseen jäi hallissa hypätty 220 cm. Ennätyksellään hän oli vuoden 1973 lopussa edelleen maailman kaikkien tilastossa viides.
Vuonna 1974 Tarmak lopetti korkeushyppyuransa ja valmistui seuraavana vuonna taloustieteessä Leningradin yliopistossa. Vuonna 1985 Tarmak väitteli tohtoriksi (joidenkin lähteiden[1] mukaan suoritti alemman tohtorintutkinnon Candidate of Sciences) taloustieteessä samassa yliopistossa ja jäi luennoimaan yliopistoon vuosiksi 1985–1990. Neuvostoliiton hajoamisen aikoina vuonna 1990 hän muutti Viroon ja perusti Broker Baltic AS investointiyhtiön. Myöhemmin hänestä tuli Tallinnan pörssin varapresidentti ja konsultti. Tarmak pysyi urheiluelämässä mukana ja vuosien 2001–2012 aikana johti Kompass Tallinn urheiluklubia.
Jüri Tarmakin isä Aadu Tarmak oli aikanaan Neuvostoliiton mestari kiekonheitossa.[1] Tarmak kuoli 75-vuotiaana 22. kesäkuuta 2022.[2][3]
Parhaat tulokset vuosittain
muokkaaVuosi | Tulos (cm) |
---|---|
1960 | 150 |
1961 | 165 |
1962 | 175 |
1963 | 175 |
1964 | 186 |
1965 | 200 |
1966 | 210 |
1967 | 212 |
1968 | 209 |
1969 | 214 |
1970 | 217 |
1971 | 221 (i) |
1972 | 225 |
1973 | 220 (i) |
1974 | 218 |
i = hallitulos |
Lähteet
muokkaa- Jüri Tarmak Olympedia. (englanniksi)
- Lääne, Tiit (toim.): Jüri Tarmak. Eesti Olümpiakomitee, 2006. ISBN 9949-13-712-8
- Lääne, Tiit: Eesti olümpiamedalivõitjad 1912–2006, s. 42–43. Eesti Olümpiakomitee, 2006. ISBN 9949-427-25-8
Viitteet
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Jüri Tarmak Wikimedia Commonsissa
1896: Ellery Clark | 1900: Irving Baxter | 1904: Samuel Jones | 1908: Harry Porter | 1912: Alma Richards | 1920: Richmond Landon | 1924: Harold Osborn | 1928: Robert King | 1932: Duncan McNaughton | 1936: Cornelius Johnson | 1948: John Winter | 1952: Walter Davis | 1956: Charles Dumas | 1960: Robert Šavlakadze | 1964: Valeri Brumel | 1968: Dick Fosbury | 1972: Jüri Tarmak | 1976: Jacek Wszoła | 1980: Gerd Wessig | 1984: Dietmar Mögenburg | 1988: Hennadi Avdjejenko | 1992: Javier Sotomayor | 1996: Charles Austin | 2000: Sergei Kljugin | 2004: Stefan Holm | 2008: Andrei Silnov | 2012: Erik Kynard | 2016: Derek Drouin | 2020: Mutaz Essa Barshim & Gianmarco Tamberi | 2024: Hamish Kerr |