Yleisurheilu kesäolympialaisissa 1964

Vuoden 1964 kesäolympialaisissa Tokiossa järjestettiin yleisurheilussa 36 kilpailutapahtumaa, miehille 24 ja naisille 12.

Mitalistit

muokkaa

Miehet

muokkaa
Laji Sijoitukset Selostus
100 m
  Bob Hayes
  Yhdysvallat
10,0 Hayes juoksi välierässä myötätuuliajan 9,9 s. Loppukilpailun tulos syntyi sallitussa tuulessa ja sivusi maailmanennätystä.[1]
  Enrique Figuerola
  Kuuba
10,2
  Harry Jerome
  Kanada
10,2
 
200 m
  Henry Carr
  Yhdysvallat
20,3 Carrin nimissä oli maailmanennätys 20,2 s.[2]
  Paul Drayton
  Yhdysvallat
20,5
  Edwin Roberts
  Trinidad ja Tobago
20,6
 
400 m
19. lokakuuta
  Mike Larrabee
  Yhdysvallat
45,1 30-vuotias Larrabee tuli loppusuoralle viidentenä mutta nousi voittoon.[3]
  Wendell Mottley
  Trinidad ja Tobago
45,2
  Andrzej Badeński
  Puola
45,6
 
800 m
  Peter Snell
  Uusi-Seelanti
1.45,1 Kiprugutin mitali oli olympialaisissa Kenian ensimmäinen.[1]
  Bill Crothers
  Kanada
1.45,6
  Wilson Kiprugut
  Kenia
1.45,9
 
1 500 m
  Peter Snell
  Uusi-Seelanti
3.38,1
  Josef Odložil
  Tšekkoslovakia
3.39,6
  John Davies
  Uusi-Seelanti
3.39,6
 
5 000 m
  Bob Schul
  Yhdysvallat
13.48,8 Viimeisessä kaarteessa johtanut Ranskan Michel Jazy jäi neljänneksi.[1]
  Harald Norpoth
  Saksa
13.49,6
  Bill Dellinger
  Yhdysvallat
13.49,8
 
10 000 m
  Billy Mills
  Yhdysvallat
28.24,4
 
Yhdysvaltain Billy Mills ylittämässä maaliviivaa Tokion olympialaisten 10 000 metrin olympiavoittajana.
Clarke juoksi edellisenä talvena maailmanennätyksen 28.15,6.[1]
  Mohammed Gammoudi
  Tunisia
28.24,8
  Ron Clarke
  Australia
28.25,8
 
Maraton
  Abebe Bikila
  Etiopia
2.12.11,2 Bikila alkoi 15 kilometrin kohdalla jättää hänen kanssaan siihen saakka kärjessä juosseita Australian Ron Clarkea ja Irlannin Jim Hogania. Tsuburaya tuli stadionille toisena mutta Heatley ohitti vielä hänet. Bikilan aika oli kaikkien aikojen nopein maratonaika, ja hänestä tuli ensimmäinen kaksinkertainen maratonin olympiavoittaja.[4]
  Basil Heatley
  Yhdistynyt kuningaskunta
2.16.19,2
  Kokichi Tsuburaya
  Japani
2.16.22,8
 
110 m aitajuoksu
  Hayes Jones
  Yhdysvallat
13,6 Yhdysvaltojen olympiakarsintojen voittaja Willie Davenport kärsi jalkavammasta ja putosi välierissä.[5]
  Blaine Lindgren
  Yhdysvallat
13,7
  Anatoli Mihailov
  Neuvostoliitto
13,7
 
400 m aitajuoksu
16. lokakuuta
  Warren Cawley
  Yhdysvallat
49,6
  John Cooper
  Yhdistynyt kuningaskunta
50,1
  Salvatore Morale
  Italia
50,1
 
3 000 m estejuoksu
  Gaston Roelants
  Belgia
8.30,8
  Maurice Herriott
  Yhdistynyt kuningaskunta
8.32,4
  Ivan Beljajev
  Neuvostoliitto
8.33,8
 
4 x 100 m
    Yhdysvallat
Paul Drayton
Gerald Ashworth
Richard Stebbins
Bob Hayes
39,0 Yhdysvaltojen voittoaika oli maailmanennätys. Hayes pääsi ankkuriosuudelle kolmantena mutta nousi Puolan ja Ranskan ohi voittoon.[6]
    Puola
Andrzej Zieliński
Wiesław Maniak
Marian Foik
Marian Dudziak
39,3
    Ranska
Paul Genevay
Bernard Laidebeur
Claude Piquemal
Jocelyn Delecour
39,3
 
4 x 400 m
    Yhdysvallat
Ollan Cassell
Mike Larrabee
Ulis Williams
Henry Carr
3.00,7 Yhdysvaltojen voittoaika oli maailmanennätys, ja myös kaksi seuraavaa joukkuetta alittivat entisen maailmanennätyksen.[6]
    Yhdistynyt kuningaskunta
Tim Graham
Adrian Metcalfe
John Cooper
Robbie Brightwell
3.01,6
    Trinidad ja Tobago
Edwin Skinner
Kenneth Bernard
Edwin Roberts
Wendell Mottley
3.01,7
 
20 km kävely
  Ken Matthews
  Yhdistynyt kuningaskunta
1.29.34,0
  Dieter Lindner
  Saksa
1.31.13,2
  Vladimir Golubnitši
  Neuvostoliitto
1.31.59,4
 
50 km kävely
  Abdon Pamich
  Italia
4.11.12,4
  Paul Nihill
  Yhdistynyt kuningaskunta
4.11.31,2
  Ingvar Pettersson
  Ruotsi
4.14.17,4
 
Korkeushyppy
  Valeri Brumel
  Neuvostoliitto
218 Brumelin nimissä oli maailmanennätys 228 cm.[7]
  John Thomas
  Yhdysvallat
218
  John Barnett Rambo
  Yhdysvallat
216
 
Seiväshyppy
  Fred Hansen
  Yhdysvallat
510 Loppukilpailu kesti lähes yhdeksän tuntia. Maailmanennätystä 528 cm hallussaan pitänyt Hansen jätti korkeuden 505 cm väliin ja nousi voittoon ylittämällä 510 cm kolmannella yrityksellään.[8]
  Wolfgang Reinhardt
  Saksa
505
  Klaus Lehnertz
  Saksa
500
 
Pituushyppy
  Lynn Davies
  Yhdistynyt kuningaskunta
807 Davies selviytyi viimeisellä karsintahypyllään loppukilpailuun ja voitti yllättäen kultaa kylmässä ja sateisessa säässä. Maailmanennätys oli Bostonin 834 cm.[9]
  Ralph Boston
  Yhdysvallat
803
  Igor Ter-Ovanesjan
  Neuvostoliitto
799
 
Kolmiloikka
  Józef Szmidt
  Puola
16,85
  Oleg Fedosejev
  Neuvostoliitto
16,58
  Viktor Kravtšenko
  Neuvostoliitto
16,57
 
Kuulantyöntö
  Dallas Long
  Yhdysvallat
20,33
  Randy Matson
  Yhdysvallat
20,20
  Vilmos Varjú
  Unkari
19,39
 
Kiekonheitto
  Al Oerter
  Yhdysvallat
61,00 Oerter voitti kultaa kolmannen kerran.[6]
  Ludvík Daněk
  Tšekkoslovakia
60,52
  Dave Weill
  Yhdysvallat
59,49
 
Moukarinheitto
  Romuald Klim
  Neuvostoliitto
69,74 31-vuotias Klim teki voittotuloksen neljännellä heittokierroksella.[10]
  Gyula Zsivótzky
  Unkari
69,09
  Uwe Beyer
  Saksa
68,09
 
Keihäänheitto
  Pauli Nevala
  Suomi
82,66 Maailmanennätyksen 91,72 m syyskuussa heittänyt Norjan Terje Pedersen jäi karsintaan tuloksella 72,10 m.
  Gergely Kulcsár
  Unkari
82,62
  Jānis Lūsis
  Neuvostoliitto
80,57
 
Kymmenottelu
  Willi Holdorf
  Saksa
7887
  Rein Aun
  Neuvostoliitto
7842
  Hans-Joachim Walde
  Saksa
7809
 

Naiset

muokkaa
Laji Sijoitukset Selostus
100 m
  Wyomia Tyus
  Yhdysvallat
11,4 Toisella alkueräkierroksella Wyomia Tyus sivusi Wilma Rudolphin maailmanennätysaikaa 11,2 s.[11]
  Edith McGuire
  Yhdysvallat
11,6
  Ewa Kłobukowska
  Puola
11,6
 
200 m
  Edith McGuire
  Yhdysvallat
23,0
  Irena Kirszenstein
  Puola
23,1
  Marilyn Black
  Australia
23,1
 
400 m
  Betty Cuthbert
  Australia
52,0 Naisten 400 metrin juoksu oli ensimmäistä kertaa olympialaisten ohjelmassa. Juoksun voittanut Betty Cuthbert oli kahdeksan vuotta aiemmin voittanut olympiakultaa 100:n ja 200 metrin juoksuissa sekä 4 × 100 metrin viestijuoksussa.[12]
  Ann Packer
  Yhdistynyt kuningaskunta
52,2
  Judy Amoore
  Australia
53,4
 
800 m
  Ann Packer
  Yhdistynyt kuningaskunta
2.01,1 Packer oli kolme päivää aiemmin saavuttanut hopeaa päälajissaan 400 metrin juoksussa. Hänen kihlattunsa Robbie Brightwell oli jäänyt 400 metrin juoksussa neljänneksi mutta saavutti myöhemmin hopeaa 4 × 400 metrin viestijuoksussa.[13]
  Maryvonne Dupureur
  Ranska
2.01,9
  Marise Chamberlain
  Uusi-Seelanti
2.02,8
 
80 m aitajuoksu
  Karin Balzer
  Saksa
10,5 Kaikki kolme mitalistia juoksivat maailmanennätystä sivuavan ajan mutta liian kovan myötätuulen vuoksi tulokset eivät olleet tilastokelpoisia.[12]
  Teresa Ciepły
  Puola
10,5
  Pam Kilborn
  Australia
10,5
 
4 x 100 m
    Puola
Teresa Ciepły
Irena Kirszenstein
Halina Górecka
Ewa Kłobukowska
43,6 Kaikki mitalijoukkueet alittivat Yhdysvaltojen nimissä olleen vanhan maailmanennätyksen 44,3 s. Puola poistettiin myöhemmin ennätystilastosta ja korvattiin Yhdysvalloilla Ewa Kłobukowskalle tehdyn sukupuolitestin jälkeen.[14]
    Yhdysvallat
Willye White
Wyomia Tyus
Marilyn White
Edith McGuire
43,9
    Yhdistynyt kuningaskunta
Janet Simpson
Mary Rand
Daphne Arden
Dorothy Hyman
44,0
 
Korkeushyppy
  Iolanda Balaș
  Romania
190 Balașin nimissä oli maailmanennätys 191 cm ja hän voitti olympiakultaa myös neljä vuotta aiemmin.[15]
  Michele Brown
  Australia
180
  Taisija Tšentšik
  Neuvostoliitto
178
 
Pituushyppy
  Mary Rand
  Yhdistynyt kuningaskunta
676 Mary Randin voittotulos 676 cm oli uusi maailmanennätys. Hänestä tuli Britannian ensimmäinen naispuolinen yleisurheilun olympiavoittaja.[16]
  Irena Kirszenstein
  Puola
660
  Tatjana Štšelkanova
  Neuvostoliitto
642
 
Kuulantyöntö
  Tamara Press
  Neuvostoliitto
18,14
 
Naisten kuulantyönnön mitalikolmikko.
Tamara Press voitti päivää aikaisemmin kultaa kiekonheitossa. Hänen sisarensa Irina Press sijoittui kuudenneksi tuloksella 16,71 m mutta työnsi viisiottelun yhteydessä tuloksen 17,16 m.[17]
  Renate Culmberger
  Saksa
17,61
  Galina Zybina
  Neuvostoliitto
17,45
 
Kiekonheitto
  Tamara Press
  Neuvostoliitto
57,27
  Ingrid Lotz
  Saksa
57,21
  Lia Manoliu
  Romania
56,97
 
Keihäänheitto
  Mihaela Peneṣ
  Romania
60,54 Jelena Gortšakova heitti karsinnassa maailmanennätyksen 62,40 m, joka oli lajin kaikkien aikojen ensimmäinen virallinen 60 metrin ylitys. Loppukilpailussa hän jäi kuitenkin kolmanneksi. Kilpailun voittanut Mihaela Penes oli vasta 17-vuotias. Vuoden 1960 olympiavoittoa puolustanut ja maailmanennätyksen menettänyt Elvīra Ozoliņa sijoittui viidenneksi.[18]
  Márta Rudas
  Unkari
58,27
  Jelena Gortšakova
  Neuvostoliitto
57,06
 
Viisiottelu
  Irina Press
  Neuvostoliitto
5246 Naisten viisiottelu oli ensimmäistä kertaa olympialaisten ohjelmassa. Voittaja Irina Pressin yksittäisten lajien tulokset olivat 10,7 s 80 metrin aitajuoksussa, 17,16 m kuulantyönnössä, 163 cm korkeushypyssä, 624 cm pituushypyssä ja 24,7 s 200 metrin juoksussa. Varsinkin kuulantyönnössä hän oli ylivoimainen. Hänen pistemääränsä 5 246 oli uusi maailmanennätys. Pituushypyn aiemmin voittanut Mary Rand hyppäsi ottelun yhteydessä pituutta 655 cm.[19]
  Mary Rand
  Yhdistynyt kuningaskunta
5035
  Galina Bystrova
  Neuvostoliitto
4956
 

Lähteet

muokkaa
  • Wallechinsky, David: The Complete Book of the Olympics. Penguin, 1988. ISBN 0-14-010771-1. (englanniksi)
  • Arponen, Antti O.: Olympiakisat Ateenasta Atlantaan. WSOY, 1996. ISBN 951-0-21072-2.

Viitteet

muokkaa
  1. a b c d Arponen, s. 203
  2. Wallechinsky, s. 15
  3. Wallechinsky, s. 21–22
  4. Wallechinsky, s. 55
  5. Wallechinsky, s. 59
  6. a b c Arponen, s. 204
  7. Wallechinsky, s. 82
  8. Wallechinsky, s. 87
  9. Wallechinsky, s. 93
  10. Wallechinsky, s. 110
  11. Wallechinsky, s. 136
  12. a b Wallechinsky, s. 139
  13. Wallechinsky, s. 21, 73, 141–142
  14. Wallechinsky, s. 151–152
  15. Wallechinsky, s. 155
  16. Wallechinsky, s. 157
  17. Wallechinsky, s. 159, 165
  18. Arponen, s. 206
  19. Wallechinsky, s. 165

Aiheesta muualla

muokkaa