Viljo Heino
Viljo Akseli Heino (1. maaliskuuta 1914 Iitti – 15. syyskuuta 1998) oli suomalainen kestävyysjuoksija. Heino oli 1940-luvun puolivälissä ja loppupuolella maailman parhaita kestävyysjuoksijoita 5 000 ja 10 000 metrin matkoilla.
Viljo Heino | |
---|---|
Viljo Heino elokuussa 1944. |
|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 1. maaliskuuta 1914 Iitti, Suomen suuriruhtinaskunta |
Kuollut | 15. syyskuuta 1998 (84 vuotta) Helsinki, Suomi |
Kansalaisuus | Suomi |
Uran tiedot | |
Pituus | 175 cm |
Laji | kestävyysjuoksu |
Seura |
Lahden Urheilijat (-1938) Karhulan Katajaiset (1939-) |
Kilpauran kesto | 1938–1950 |
Saavutukset | |
Voitot | 1 Euroopanmestaruus |
Ennätykset | 10 maailmanennätystä |
Mitalit | |||
---|---|---|---|
Maa: Suomi | |||
Miesten yleisurheilu | |||
EM-kilpailut | |||
Kultaa | Oslo 1946 | 10 000 m |
Heino taisteli talvisodassa ja haavoittui jalkaan, joka parani myöhemmin täysin. Jatkosodassa hän taisteli Syvärin rintamalla, kunnes vuonna 1943 siirtyi Haminaan, missä pääsi harjoittelemaan paremmin.
Saavutuksia
muokkaaViljo Heino voitti EM-kultaa vuonna 1946 Oslossa 10 000 metrin juoksussa ajalla 29.52,0.[1] Heino oli kisassa ylivoimainen: toiseksi tullut Helge Perälä hävisi 39,4 sekuntia. 5 000 metrillä Heino oli neljäs. Ruotsalaiset olivat yrittäneet kieltää Heinon osallistumisen kisaan väittämällä hänen olleen ammattilainen. Urho Kekkonen ja Lauri Miettinen saivat kuitenkin koko alkuvuoden 1946 kilpailukiellossa olleen Heinon mukaan kisoihin. Lontoon olympialaisissa 1948 Heino oli Emil Zátopekin ohella ennakkosuosikkeja, mutta valmistautuminen oli epäonnistunut saman vuoden keväällä tapahtuneen pohjerevähdyksen takia. Myös Lontoossa iskenyt vatsatauti verotti voimia, minkä takia Heino keskeytti 10 000 metrin kilpailussa. Maratonilla hän oli yhdestoista juostuaan olympialaisissa elämänsä ensimmäisen maratonin.
Heino voitti neljä 5 000 metrin Suomen mestaruutta (1943, 1944, 1945 ja 1946), kolme 10 000 metrin Suomen mestaruutta (1943, 1946 ja 1949) sekä neljä maastojuoksun pitkän matkan Suomen mestaruutta (1944, 1945, 1947 ja 1948). Hänellä oli kauden paras aika maailmassa 10 000 metrillä vuosina 1943–1947, kunnes alkoi seitsemän vuotta kestänyt Emil Zátopekin aikakausi. 5 000 metrillä Heino oli kauden nopein 1944 ja 1945.
Heino voitti 1. tammikuuta 1950 São Paulon uudenvuodenyön juoksun.[2]
Vuonna 1949 Heino valittiin Vuoden urheilijaksi. Hän edusti Karhulan Katajaisia. Heino lopetti uransa vuonna 1950, kun tunsi maailmanennätyksen tekemisen olevan jo mahdotonta.
Maailmanennätykset
muokkaaHeino juoksi 25. elokuuta 1944 Helsingissä 10 000 metrin uuden maailmanennätyksen 29.35,4. Taisto Mäen vuonna 1939 juoksema entinen ennätys parani peräti 17,2 sekunnilla. Ennätyksen rikkoi vasta Emil Zátopek kesäkuussa 1949 juoksemalla Ostravassa 29.28,2. 35-vuotias Heino otti ennätyksen kuitenkin vielä haltuunsa juoksemalla 1. syyskuuta 1949 29.27,2. Tähän Zátopek vastasi jälleen 1,5 kuukautta myöhemmin Ostravassa alittamalla Heinon tuloksen kuudella sekunnilla. Heinon tulos säilyi Suomen ennätyksenä yli 10 vuotta. Kummassakin Heinon juoksussa syntyi väliaikana myös kuuden mailin maailmanennätys (28.38,6 1944 ja 28.30,8 1949). Ensimmäisessä juoksussa hän jatkoi juoksemista vielä niin kauan, että sai uuden puolen tunnin juoksun epävirallisen maailmanennätyksen 10 131 metriä.
Kuuden mailin ennätysten lisäksi Viljo Heinolla oli hallussaan myös useita muita harvemmin juostujen matkojen ennätyksiä.
6 mailia | 28.38,6 | 25. elokuuta 1944 | Helsinki |
10 000 metriä | 29.35,4 | 25. elokuuta 1944 | Helsinki |
15 000 metriä | 46.15,5 | 30. syyskuuta 1945 | Turku |
10 mailia | 49.41,6 | 30. syyskuuta 1945 | Turku |
Tunnin juoksu | 19,339 km | 30. syyskuuta 1945 | Turku |
15 000 metriä | 46.04,0 | 14. syyskuuta 1946 | Helsinki |
10 mailia | 49.22,2 | 14. syyskuuta 1946 | Helsinki |
6 mailia | 28.30,8 | 1. syyskuuta 1949 | Kouvola |
10 000 metriä | 29.27,2 | 1. syyskuuta 1949 | Kouvola |
20 000 metriä | 1:02.40,0 | 22. syyskuuta 1949 | Turku |
Suomen ennätykset
muokkaa3 000 metriä | 8.10,8 | 14. syyskuuta 1944 | Malmö |
5 000 metriä | 14.09,6 | 17. syyskuuta 1944 | Göteborg |
10 000 metriä | 29.35,4 | 25. elokuuta 1944 | Helsinki |
10 000 metriä | 29.27,2 | 1. syyskuuta 1949 | Kouvola |
Tunnin juoksu | 19,339 km | 20. syyskuuta 1945 | Turku |
Lähteet
muokkaa- Viljo Heino Tilastopaja (vaatii kirjautumisen, maksullinen palvelu).
- Kilpakenttien sankarit, Tammi 1992, s. 186–189
Viitteet
muokkaa- ↑ EUROPEAN ATHLETICS CHAMPIONSHIPS - OSLO 1946 Competitions. European Athletics. Viitattu 1.10.2019. (englanniksi)
- ↑ Mannerla, Einari: Mitä Missä Milloin 1951, s. 321. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 1950.
- ↑ FIN Record Progressions- Track 20.12.2006. ARRS. Arkistoitu 14.6.2007. Viitattu 15.7.2007. (englanniksi)
Aiheesta muualla
muokkaa- Viljo Heinon muistokirjoitus Helsingin Sanomissa[vanhentunut linkki]
- Autio, Veli-Matti: Heino, Viljo (1914 - 1998) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. 8.6.2004. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
Edeltäjä: Taisto Mäki, Suomi |
Miesten 10 000 metrin maailmanennätyksen haltija 25. elokuuta 1944 – 11. kesäkuuta 1949 |
Seuraaja: Emil Zatopek, Tšekkoslovakia |
Edeltäjä: Emil Zatopek, Tšekkoslovakia |
Miesten 10 000 metrin maailmanennätyksen haltija 1. syyskuuta 1949 – 22. lokakuuta 1949 |
Seuraaja: Emil Zatopek, Tšekkoslovakia |