Avaa päävalikko

Frederick Morgan Taylor (17. huhtikuuta 190316. helmikuuta 1975) oli yhdysvaltalainen aitajuoksija ja kolminkertainen olympiamitalisti. Taylor oli syntynyt Sioux Cityssä, Iowassa ja kilpaili Grinnell Collegen joukkueessa sekä yleisurheilussa että amerikkalaisessa jalkapallossa. Vuoden 1924 olympiakarsinnoissa hän alitti 400 metrin aitajuoksun maailmanennätyksen ajalla 53,0, mutta kaatoi yhden aidan eikä tulos silloisten sääntöjen mukaan ollut ennätyskelpoinen.[1]

Mitalit
Taylor Pariisissa vuonna 1924.
Taylor Pariisissa vuonna 1924.
Miesten yleisurheilu
Maa:  Yhdysvallat
Olympiarenkaat Olympialaiset
Kultaa Kultaa Pariisi 1924 400 m aitajuoksu
Pronssia Pronssia Amsterdam 1928 400 m aitajuoksu
Pronssia Pronssia Los Angeles 1932 400 m aitajuoksu

Pariisin olympialaisissa Taylor voitti alkueränsä ja sijoittui välierässä toiseksi.[2] Loppukilpailussa Taylor juoksi sisäradalla ja oli loppusuoralle tultaessa selvässä johdossa voittaen ajalla 52,6.[2] Epäonnekseen hän oli kaatanut kaksi aitaa eikä näin ollen saanut nytkään maailmanennätystä haltuunsa. Kolmannen aidan kaataminen olisi merkinnyt koko juoksun hylkäämistä. Toisena maalilinjan ylitti Charles Brookins, mutta hänet hylättiin sääntöjen vastaisen aidan ylityksen takia ja hopealle nousi Suomen Erik Wilén. Myös hän alitti entisen maailmanennätyksen eikä kaatanut yhtään aitaa, mutta tulosta ei hyväksytty ennätykseksi, koska aikaa ei otettu kolmella kellolla.[2]

Taylor selvisi Yhdysvaltain joukkueeseen myös Amsterdamin kisoihin. Olympiakarsinnoissa hän sai vihdoinkin virallisen maailmanennätyksen nimiinsä ajalla 52,0.[3] Amsterdamin finaalissa kolmannella radalla juossut Taylor jäi tiukassa kilpailussa pronssille Ison-Britannian David Burghleyn voittaessa.[1]

Amsterdamin jälkeen Taylor vetäytyi kilparadoilta kolmeksi vuodeksi, mutta teki paluun Los Angelesin olympialaisiin.[3] Hän sai kunnian kantaa Yhdysvaltain lippua avajaisissa. Loppukilpailussa Taylor sai jälleen pronssia kilpailussa, jonka voitti Robert Tisdall ajalla 51,8 ja hopeaa sai Glenn Hardin Taylorin maailmanennätystä sivuavalla ajalla 52,0. Tarkat ajat olivat 51,7 ja 51,9, mutta sen aikaisten sääntöjen mukaan ne pyöristettiin 0,2 sekunnin tarkkuuteen.[3] Samaten vanhojen sääntöjen mukaisesti Tisdallin tulosta ei aidan kaatumisen takia voitu hyväksyä ennätykseksi. Koska neljänneksi sijoittui edellinen olympiavoittaja Burghley ja Hardin voitti seuraavissa kisoissa kultaa, kilpailu oli ainutlaatuinen olympiahistoriassa: neljä ensimmäistä olivat kaikki kyseisen lajin entisiä tai tulevia olympiavoittajia.[3]

Ennätykset[3]Muokkaa

  • 440 jaardia 48,2
  • 400 m aidat 52,0
  • Pituus 767

LähteetMuokkaa

  1. a b Jukola, Martti: Huippu-urheilun historia. WSOY, 1956.
  2. a b c Pihkala, Lauri; Jukola, Martti: Olympialaiskisat ennen ja Pariisissa 1924. WSOY, 1924.
  3. a b c d e Hannus, Matti: Yleisurheilu: Tuhat tähteä. WSOY, 1983. ISBN 951-0-11900-8.