Harry Livingston Hillman Jr. (8. syyskuuta 1881 Brooklyn, New York9. elokuuta 1945) oli yhdysvaltalainen pikajuoksija ja kolminkertainen olympiavoittaja vuoden 1904 kesäolympialaisista.

Mitalit
Harry Hillman
Harry Hillman
Maa:  Yhdysvallat
Miesten yleisurheilu
Olympiarenkaat Olympialaiset
Kultaa Kultaa St. Louis 1904 400 m
Kultaa Kultaa St. Louis 1904 200 m aitajuoksu
Kultaa Kultaa St. Louis 1904 400 m aitajuoksu
Hopeaa Hopeaa Lontoo 1908 400 m aitajuoksu

Harry Hillman voitti kolme kultamitalia Saint Louisin olympialaisissa vuonna 1904. Voitot tulivat 400 metrin sileällä olympiaennätyksellä 49,2, 200 metrin aidoissa olympiaennätyksellä 24,6 ja 400 metrin aidoissa ajalla 53,0.[1] 400 metrin voittoaika alitti Maxey Longin edellisen olympiaennätyksen 0,2 sekunnilla. Myös 400 metrin aitojen voittoaika oli 4,6 sekuntia nopeampi kuin John Tewksburyn voimassa ollut olympiaennätys, mutta koska Hillmanin voittamassa juoksussa aidat olivat vain 76,2 senttimetrin korkuisia, aika ei ollut ennätyskelpoinen.[2]

Hillman valittiin myös Yhdysvaltojen olympiajoukkueeseen vuoden 1906 kesäolympialaisiin. Matkalla Kreikkaan Hillman oli yksi puolen tusinasta urheilijasta, jotka loukkaantuivat valtavan aallon pyyhkäistessä laivan kannen yli. Hän oli viides 400 metrin juoksussa, kisojen ainoassa matkassaan.

Kaksi vuotta myöhemmin Hillman valittiin jälleen olympiajoukkueeseen vuoden 1908 kesäolympialaisiin. Hän juoksi 400 metrin aitojen karsintojen toisella kierroksella lyhytikäisen olympiaennätyksen 56,4.[2] Finaalissa hän oli tasoissa Charles Baconin kanssa vielä viimeisellä aidalla, mutta Bacon oli lopussa nopeampi ja voitti kisan maailmanennätysajalla 55,0 sekuntia. Hillmanin aika oli 55,3.

24. huhtikuuta 1909 Hillman ja Lawson Robertson juoksivat ennätyksen, jota ei ole vieläkään lyöty eikä sivuttu. He juoksivat 100 jaardia kolmijalkajuoksuna aikaan 11,0 sekuntia. Hillman voitti neljä AAU:n mestaruutta, kaksi 200 metrin aidoissa ja kaksi 400 metrin aidoissa.

Vuodesta 1910 lähtien Hillman toimi valmentajana Dartmouth collegessa kuolemaansa asti. Hän kuului Yhdysvaltojen olympiajoukkueen valmennusryhmään vuosien 1924, 1928 ja 1932 olympialaisissa. Yksi hänen kuuluisimmista valmennettavistaan oli kanadalainen aituri Earl Thomson, joka voitti olympiakultaa 110 metrin aidoissa 1920 olympialaisissa.

Lähteet muokkaa

  1. Virtamo, Keijo (toim.): Fokus-Urheilu 2, s. 12. Otava, 1970.
  2. a b Virtamo, Keijo (toim.): Fokus-Urheilu 2, s. 114. Otava, 1970.