Lee Evans
Lee Edward Evans (25. helmikuuta 1947 Madera, Kalifornia – 19. toukokuuta 2021) oli yhdysvaltalainen pikajuoksija ja kaksinkertainen olympiavoittaja.
Mitalit | |||
---|---|---|---|
Evans vuonna 2008. | |||
Maa: Yhdysvallat | |||
Miesten yleisurheilu | |||
Olympialaiset | |||
Kultaa | México 1968 | 400 m | |
Kultaa | México 1968 | 4×400 m |
Ura
muokkaaEvans voitti 440 jaardin (402,34 m) AAU:n mestaruuden vuonna 1966, vähän sen jälkeen kun hän valmistui high schoolista. Samana vuonna hän oli mukana Yhdysvaltojen 4 × 400 metrin viestijuoksujoukkueessa, joka alitti ensimmäisenä 3 minuutin haamurajan (2.59,6). Muut juoksijat joukkueessa olivat Robert Frey, Tommie Smith ja Theron Lewis. Vuonna 1967 Evans voitti Yhdysvaltojen 400 jaardin mestaruuden (silloin AAU:n kisat) ja Pan-Amerikan 400 metrin mestaruuden, tehden Pan Amerikan kilpailuissa Yhdysvaltojen ennätyksen. Seuraavana vuonna Evans voitti 400 metrillä Yhdysvaltojen mestaruuden ja yliopistomestaruuden edustaen San Josén yliopistoa. Samoin hän voitti maansa olympiakarsinnat maailmanennätysajalla ja hänet valittiin olympiajoukkueeseen.
Olympic Project for Human Rights -järjestö oli kehottanut tummaihoisia urheilijoita jollain tavoin osoittamaan mieltään mustien ihmisoikeuksien puolesta Méxicon olympialaisissa. Ennen 400 metrin juoksua Tommie Smith ja John Carlos oli erotettu joukkueesta 200 metrin juoksun palkintojenjaossa esittämänsä mielenilmaisun johdosta. Protestiksi heidän kohtelulleen Evans, omien sanojensa mukaan, päätti olla juoksematta päämatkaansa. Joukkuetoverit saivat hänet kuitenkin osallistumaan juoksuun.[1]
Evans voitti 400 metrin juoksun todella kovalla maailmanennätysajalla 43,86. Se oli ensimmäinen 44 sekunnin alitus ja kesti maailmanennätyksenä 19 vuotta. Juoksussa Yhdysvallat sai kolmoisvoiton, kun toiseksi juoksi Larry James ja pronssia sai Ron Freeman. Kolmikko teki oman mielenilmaisunsa ottamalla mitalit vastaan musta baretti päässään. He kuitenkin välttivät rangaistuksen todennäköisesti siksi, että ottivat päähineet pois kansallislaulun alkaessa. Sama kolmikko lisättynä Vincent Matthewsilla voitti olympiakultaa 4 × 400 metrin viestijuoksussa maailmanennätysajalla 2.56,16.
Evans voitti Yhdysvaltojen mestaruudet vuosina 1968 (440 jaardia) ja 1972 (400 m), ja tuli vuonna 1970 toiseksi (440 jaardia). Vuoden 1972 Yhdysvaltojen olympiakarsinnoissa Evans jäi neljänneksi, mutta hänet valittiin 4 × 400 metrin viestijoukkueeseen. Münchenin olympialaisissa viestijoukkueeseen kuuluneet Vincent Matthews ja Wayne Collett voittivat 400 metrillä Yhdysvalloille kaksoisvoiton. Palkintojenjaossa he kuitenkin keskustelivat keskenään ja liikehtivät hermostuneesti kansallislaulun aikana. Heille kävi samoin kuin Smithille ja Carlokselle neljä vuotta aiemmin: heidät erotettiin olympiajoukkueesta. Siten myös viestijuoksu jäi miespulan vuoksi Yhdysvalloilta juoksematta.
Vuonna 1973 Evans aloitti valmentajan uran. Hän toimi valmentajana useissa maissa, lähinnä Afrikassa ja Lähi-idässä. Hän työskenteli valmentajana myös Etelä-Alabaman yliopistossa. Vuonna 2014 Evans sai Nigerian yleisurheiluliitolta neljän vuoden valmennuskiellon. Nigerian yleisurheiluliiton mukaan hän oli antanut dopingaineita urheilijalle[2].
Evans kuoli 74-vuotiaana 19. toukokuuta 2021.[3]
Lähteet
muokkaa- Lee Evans Olympedia. (englanniksi)
Viitteet
muokkaa- ↑ Dave Zirin: Lee Evansin haastattelu 9. huhtikuuta 2004. CounterPunch. Arkistoitu 9.6.2007. Viitattu 5. kesäkuuta 2007.(englanniksi)
- ↑ Abubakar, Mansur: allAfrica.com: Nigeria: Evans, Rauf Banned Four Years Over Doping Violation allafrica.com. 3.4.2014. allafrica.com. Viitattu 26.4.2014. (englanniksi)
- ↑ USA Track & Field | USATF mourns loss of legend Lee Evans usatf.org. Viitattu 25.5.2021. (englanniksi)
Aiheesta muualla
muokkaa- Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Lee Evans Wikimedia Commonsissa
- YLEn selostus 1968 olympialaisten 400 metrin juoksusta ja palkintojenjaosta YLEn elävässä arkistossa
- Lee Evans Kansainvälinen olympiakomitea. (englanniksi)
1896: Tom Burke | 1900: Maxey Long | 1904: Harry Hillman | 1908: Wyndham Halswelle | 1912: Charles Reidpath | 1920: Bevil Rudd | 1924: Eric Liddell | 1928: Ray Barbuti | 1932: Bill Carr | 1936: Archie Williams | 1948: Arthur Wint | 1952: George Rhoden | 1956: Charlie Jenkins | 1960: Otis Davis | 1964: Michael Larrabee | 1968: Lee Evans | 1972: Vincent Matthews | 1976: Alberto Juantorena | 1980: Viktor Markin | 1984: Alonzo Babers | 1988: Steve Lewis | 1992: Quincy Watts | 1996: Michael Johnson | 2000: Michael Johnson | 2004: Jeremy Wariner | 2008: LaShawn Merritt | 2012: Kirani James | 2016: Wayde van Niekerk | 2020: Steven Gardiner | 2024: Quincy Hall |