Wikipedia

Tyypin 1 diabetes

sokeriaineenvaihdunnan sairaus, joka johtuu insuliinin tuotannon vähenemisestä tai lakkaamisesta haimassa
(Ohjattu sivulta Tyypin 1 diabeetikko)

Tyypin 1 diabetes mellitus eli tyypin 1 diabetes on aineenvaihduntasairaus, jossa kehon kyky tuottaa insuliinia on merkittävästi vähentynyt. Insuliini alentaa verensokeria. Siksi tyypin 1 diabeteksen pääoireena on korkea verensokeri eli hyperglykemia. Hoitamattomana hyperglykemia aiheuttaa asidoosin, joka voi tappaa. Muuten huonosti hoidettuna sairaus johtaa hitaasti vakaviin komplikaatioihin, kuten munuaisten vajaatoimintaan.[1]

Tyypin 1 diabetes
Luokitus
ICD-10 E10
ICD-9 250.01
OMIM 222100
Tautitietokanta 3649
MedlinePlus 000305
MeSH D003922
Huom! Tämä artikkeli tarjoaa vain yleistä tietoa aiheesta. Wikipedia ei anna lääketieteellistä neuvontaa.
3D-animaatio tyypin 1 diabeteksesta.

Tyypin 1 diabetes on useimmiten autoimmuunisairaus, jossa kehon immuunijärjestelmä tuhoaa haiman insuliinia tuottavia beetasoluja. Usein solut tuhoutuvat täysin ja keho on kyvytön insuliinin tuottoon. Sairauden kehittyminen kestää kuukausista vuosiin. Yleensä se ilmenee 5–7-vuotiaana tai sitten murrosiän alussa. Siksi sitä kutsutaan usein virheellisesti lapsuus- tai nuoruustyypin diabetekseksi, mutta todellisuudessa se voi puhjeta missä iässä tahansa. Tyypin 1 diabetesta on sanottu myös insuliiniriippuvaiseksi diabetekseksi tai IDDM:ksi (eng. insulin-dependent diabetes mellitus).[1]

Tyypin 1 diabetekseen ei ole pysyvää parannuskeinoa, mutta sen oireita voidaan ennaltaehkäistä. Insuliinia tai insuliinijohdannaisia sisältävien pistosten käyttö on pakollinen osa hoitoa. Muita tärkeitä tekijöitä ovat aterioiden hiilihydraattipitoisuuksien mahdollisimman tarkka arviointi ja insuliinin annostelu näiden pitoisuuksien mukaan sekä säännöllinen ruokavalio ja terveellisten elintapojen noudattaminen.[1] Tarvittavan insuliiniannoksen suuruuden arvointi on kuitenkin niin vaikeaa jopa modernien apuvälineiden avulla, että vain pieni osa diabeetikoista saavuttaa tyydyttävän hoitotasapainon.[2] Suomessa on käynnistynyt tutkimustyö diabetesrokotteen valmistamiseksi.[3]

Tyypin 1 diabetes kuuluu muihin diabetes mellitus -oireyhtymiin ja sitä potevia kutsutaan tyypin 1 diabeetikoiksi.[1]

Oireet muokkaa

Tyypin 1 diabeteksen oireet johtuvat pääosin hyperglykemiasta. Oireita ovat muun muassa runsas virtsaamistarve, korkea virtsan glukoosipitoisuus (glykosuria), janoisuus (polydipsia), nälkäisyys, suurempi alttius saada eri infektioita, heikkous ja kehon painon lasku. Paino voi alentua vaikka söisi yhtä paljon kuin aiemminkin, sillä diabeteksessa poikkeavan paljon hiilihydraatteja päätyy glukoosiksi vereen ja sieltä virtsaan. Vakava hyperglykemia voi johtaa ketoasidoosiin. Lievässä ketoasidoosissa ensioireita ovat esimerkiksi oksentelu ja nestehukka. Vakavassa ketoasidoosissa voi ilmetä Kussmaulin hyperventilaatiota, asetonin hajua uloshengitysilmassa ja vatsakipuja. Asidoosi voi johtaa koomaan. Ketoasidoosin sijaan voi myös ilmetä niin sanottu ei-ketoottinen hyperosmolaarinen oireyhtymä, jossa ilmenee asidoosi ilman merkittävää ketoaineiden läsnäoloa veressä.[1]

Huonosti hoidettu tyypin 1 diabetes lisää kuolleisuutta moniin eri sairauksiin. Huonosti hoidettuna se voi aiheuttaa munuaisten vajaatoimintaa (diabeettinen nefropatia), ääreishermoston vaurioita ja verkkokalvojen vaurioiden (diabeettinen retinopatia) kautta sokeutta. Se voi aiheuttaa myös kroonisia haavoja esimerkiksi jalkoihin, jotka voivat pahimmillaan vaatia amputaation.[1]

Syyt ja periytyvyys muokkaa

Noin 70–90 prosentissa tyypin 1 diabetestapauksista kyseessä on autoimmuunisairaus, jossa keho tuhoaa haiman insuliinia tuottavia beetasoluja. Muissa tapauksissa syyt ovat epäselvempiä. Siksi tyypin 1 diabetestapaukset jaetaan joskus tyypin 1a tapauksiin, joissa tauti aiheutuu on autoimmuunisyistä, ja tyypin 1b tapauksiin, joissa aiheuttaja on tuntematon eli idiopaattinen. Tyypin 1b tapauksissa diabeetikon veressä ei ole omien kudosten kanssa reagoivia vasta-aineita. Aikuisilla puhkeavaa tyypin 1 diabetesta kutsutaan joskus myös eri nimillä, kuten lyhenteellä LADA (eng. latent autoimmune disease of adults).[4]

Tyypin 1 diabetes periytyy. Se voi kuitenkin puhjeta, vaikkei lähisukulaisilla olisikaan tätä tautia. Sen ilmenemiseen vaikuttavat useat geenit eli kyse on niin sanotusta polygeenisestä sairaudesta. Jos identtisistä kaksosista yhdellä on tyypin 1 diabetes, se on 30–70 prosentin todennäköisyydellä myös toisella kaksosella. Sisaruksilla vastaava periytyvyysriski on 6–7 prosenttia. Jos yhdellä vanhemmista on tyypin 1 diabetes, se periytyy 1–9 prosentin todennäköisyydellä kullekin lapselle.[5]

Ympäristötekijät vaikuttavat ainakin osin tyypin 1 diabeteksen ilmenemiseen. Sen esiintyvyys kasvaa maailmanlaajuisesti, eivätkä geneettiset tekijät voi selittää tätä kehitystä. Merkittävät ympäristötekijät kuitenkin tunnetaan huonosti. Joitakin esimerkkejä ehdotetuista tekijöistä ovat varhain lapsuudessa saadut haimaan kohdistuvat virustartunnat, D-vitamiinipuutos, suolimikrobikirjon yksipuolisuus ja yleistyvä lapsuuden aikainen lihavuus.[5]

Tutkimuksissa on todettu, että enterovirusinfektioilla on yhteys tyypin 1 diabeteksen puhkeamiseen. Tuoreiden diabetespotilaiden Coxsackie B -virusvasta-aineiden on havaittu olevan koholla. Lasten diabetes Suomessa (DiMe) -tutkimuksessa todettiin, että diabetekseen sairastuneilla sisaruksilla oli kaksi kertaa enemmän enterovirusinfektioita kuin diabetekseen sairastumattomilla sisaruksilla. Infektioita esiintyi diabeteksen puhkeamista edeltävänä vuotena sekä useita vuosia ennen sitä.[6] Enterovirusten on todettu siirtyvän elimistössä haimaan ja aiheuttavan siellä pitkäaikaisen tulehduksen. Tulehdus vaurioittaa insuliinia tuottavia beetasoluja, joka johtaa diabeteksen puhkeamiseen.[7]

Coxsackie B -viruksia vastaan on kehitetty rokote, jonka toivotaan ehkäisevän diabeteksen syntyä. Mikäli tällä on jatkotutkimuksissa epidemiologista tehoa, kyseessä on ensimmäinen niin sanottu diabetesrokote.[8]

Diabetesrokotteen kehitystyö muokkaa

Suomessa on käynnistynyt rokotetutkimus, jossa annetaan suomalaisen ja yhdysvaltalaisen yrityksen yhdessä kehittämää enterovirusrokotetta terveille 18-45 -vuotialle aikuisille. Tutkimuksissa on päädytty kehittämään rokotetta Coxsackie B -ryhmän enteroviruksia vastaan. Rokotteen on tarkoitus ennaltaehkäistä tyypin 1 diabetestä.[3] Tutkimusryhmää vetää Tampereen yliopiston virologian professori Heikki Hyöty ja siihen osallistuu myös Helsingin yliopiston lastentautien emeritusprofessori Mikael Knip. Saman rokotteen uskotaan ennataehkäisevän myös muita enterovirusten aiheuttamia infektioita, kuten korvatulehduksia, aivokalvontulehdusta ja sydänlihastulehdusta. Aiemmin enteroviruksen aiheuttama polio on ennaltaehkäisty rokotteilla. Jos rokote todetaan toimivaksi on tarkoituksenmukasinta rokottaa jo vauvaikäiset lapset. Aikaisemmin Tampereen yliopiston ja Karoliinisen instituuin tekemissä tutkimuksissa rokote ennaltaehkäisi diabetestä hiirillä ja apinoilla. Rokotteen tutkimiseen menee vielä vuosia, jotta nähdään sen toimivuus ja turvallisuus.[9] Ensimmäiset tulokset rokotteen ihmiskokeista ovat olleet positiivisia. Rokote sai aikaan vasta-aineiden muodostumisen, rokote oli hyvin siedetty ja vakavia haittavaikutusia ei ilmennyt.[10] Keskeneräisen rokotteen toivotaan valmistuttuaan vähentävän tyypin 1 diabeteksen ilmaantumista vähintään 50 prosentilla.[11]

Liitännäissairaudet muokkaa

Tyypin 1 diabetesta potevilla tietyt autoimmuunisairaudet ovat muuta väestöä yleisempiä. Sairauksista yleisimmät kohdistuvat kilpirauhaseen ja näitä ovat Hashimoton tyreoidiitti ja Basedowin tauti, mutta myös keliakia on verrattain yleinen. Muita tyypin 1 diabeetikoilla perusväestöä hieman yleisempiä sairauksia ovat muun muassa nivelreuma, punahukka, pernisiöösi anemia, vitiligo ja Addisonin tauti.[5]

Toteaminen muokkaa

Henkilöllä on todennäköisesti tyypin 1 tai tyypin 2 diabetes jos

  • hänen veriplasmansa glukoosipitoisuus on 8 tunnin paaston jälkeen yli 7 mmol/l (millimoolia per litra).[12]
  • hän on juonut 75 grammaa glukoosia sisältävän nesteen ja 2 tunnin jälkeen juomisesta hänen plasmansa glukoosipitoisuus on yli 11.1 mmol/l. Tätä koetta sanotaan muun muassa sokerirasituskokeeksi.[12]
  • glykatoituneen hemoglobiinin (HbA1c) pitoisuus veressä on yli 48 mmol/mol (millimoolia per mooli).[12]

Tyypin 1 tai 2 diabetes todetaan osin myös oireiden perusteella.[12] Tyypin 1 ja 2 tunnistaminen toisistaan ei välttämättä ole tarpeellista, sillä niiden hoitosuositukset ovat samankaltaiset. Lisäksi niitä ei välttämättä ole mahdollista erottaa selkeästi toisistaan, sillä tyypin 2 diabeteksessa insuliinin tuotanto usein heikkenee aikaa myöden. Tällöin se alkaa muistuttamaan aiheutumistavaltaan osittain tyypin 1 diabetesta.[13] Tyypin 1 diabetes kuitenkin ilmenee useimmin lapsilla tai nuorilla. Siihen ei liity ylipaino tai vanheneminen, toisin kuin tyypin 2 diabetekseen.[1]

Hoito muokkaa

Insuliini ja sen johdannaiset muokkaa

 
Insuliini on typpin 1 diabeetikoille elintärkeää. Levemir on yksi pitkävaikutteinen insuliinivalmiste, joka pistetään kerran tai kahdesti vuororokaudessa. Kuvassa on sylinteriampulli, joka asetetaan insuliinikynään ennen pistosta.

Tyypin 1 diabetesta potevan tulee hengissä pysyäkseen alentaa verensokeriaan käyttämällä insuliinia tai sen samalla tapaa vaikuttavia johdannaisia pistoksin, jotka otetaan yleensä ihon alle. Sopivat annokset riippuvat valmisteesta ja henkilöstä. Insuliinivalmisteita on monia erilaisia ja niitä voidaan annostella itse vaikkapa insuliinikynällä tai sitten voidaan käyttää automaattista insuliinipumppua. Eritoten nopeavaikutteisten insuliinimuotojen pistokset ajoitetaan ruokailuiden yhteyteen korkean verensokerin eli hyperglykemian estämiseksi, sillä ruokailun aikana verensokeri kohoaa ja insuliinia erittyisi normaalisti vereen. Liika insuliinivalmisteiden annostelu kuitenkin aiheuttaa liian matalaa verensokeria eli hypoglykemiaa, joka voi vakavana johtaa muun muassa tajuttomuuteen.[1]

Verensokerin seuranta muokkaa

 
Verensokerin mittaus ennen ateriainsuliinin annostelua ja ruokailua on osa tyypin 1 diabeteksen hoitoa.
 
FreeStyle Libre -verensokerisensori käsivarressa.

Diabeetikko voi itse mitata verensokeriaan verensokerimittarin avulla hypo- tai hyperglykemian havaitsemiseksi. Hypoglykemia voidaan korjata hiilihydraattipitoisella ruualla ja hyperglykemia insuliinivalmisteella. Vakava hypo- tai hyperglykemia kuitenkin vaativat sairaalahoitoa, eikä diabeetikko niitä itse pystyisikään välttämättä korjaamaan esimerkiksi sekavuuden tai tajuttomuuden takia.[1] Viime vuosina ovat tyypin 1 diabeetikoiden käytössä lisääntyneet verensokerisensorit, jotka seuraavat soluvälinesteen sokeripitoisuutta. Yksi sensori toimii rasvakudoksessa 1-2 viikkoa, jonka jälkeen sensori on vaihdettava. Sensorin vaihto opetetaan tekemän itse. On olemassa myös ihon alle hoitopaikassa asennettavia sensoreita. Osa sensoreista vaatii sormenpäämittauksin tehtävän kalibraation ja osa on kalibroitu jo tehtaalla. Sensoriin kiinnitettävä lähetin lähettää verensokeritiedot lukulaitteeseen, joka voi olla älykello, matkapuhelin tai insuliinipumppu. Laitteet voivat lähetää verensokeritietoa myös muille matkapuhelimen kautta.[14]

Diabeetikoiden avuksi on koulutettu myös hypokoiria, jotka aistivat ihon ja hengityksen tuoksun perusteella verensokerin vaihtelut. Ne ilmaisevat muutokset diabeetikoille tai esimerkiksi tämän vanhemmille tai muille läheisille. Ne tekevät ilmaisun jos verensokeri on liian matala tai liian korkea.[15]

Ravinto muokkaa

 
Tyypin 1 diabeetikot arvioivat ruoasta hiilihydraattien määrää, jonka perustella he annostelevat pikavaikuitteista ateriainsuliinia joko pistämällä tai insuliinipumpusta.

Ruuassa tyypin 1 diabeteksen hoidon kannalta keskeisin osa ovat hiilihydraatit, jotka nostavat verensokeria huomattavasti enemmän kuin proteiinit. Hiilihydraattien liikasaantia yleensä rajoitetaan ja insuliinin annostelu suhteutetaan tarkasti eritoten aterian hiilihydraattien määrään. Runsaampi hiilihydraattien syönti vaatii suurempia insuliiniannoksia. Eritoten diabeettisten lasten kohdalla säännöllinen käynti lääkärillä ja muilla ammattilaisilla on suotavaa, jotta voidaan muun muassa tarkistaa hoidon teho, kehon normaali kasvu ja puhua ruokavalion toimivuudesta diabeteksen hoidossa.[1][16]

Maailman suurimpien diabetesjärjestöjen antamissa hoitosuosituksissa suositetaan glykeemisen indeksin käyttöä ykköstyypin diabeteksen hoidon apuvälineenä. Aterioiden glykeemisen indeksin laskeminen auttaa koostamaan ne diabeteksen hoitotasapainon kannalta suotuisasti.[17] Hiilihydraattien kokonaissaannin on kuitenkin havaittu vaikuttavan glykemiaindeksia enemmän verensokerin tasoihin.[18]

Suomalainen Diabetesliitto suosittelee, että diabeetikot siirtyisivät vähärasvaisempiin liha- ja maitotuotteisiin ja söisivät 4–5 kertaa vuorokaudessa.[19]

Liikunta muokkaa

 
Liikuntaa suositellaan tyypin 1 diabeetikoille.

Tyypin 1 diabetesta potevan on myös suotavaa liikkua runsaasti. Liikunta kuitenkin kuluttaa verensokeria ja voi diabeetikolla johtaa helposti merkittävään hypoglykemiaan. Taas pyrkimys ennaltaehkäistä hypoglykemiaa hiilihydraattipitoisin välipaloin voi kohottaa verensokeria liikaa, joka kumoaa liikunnasta saatuja terveyshyötyjä.[1]

Elinsiirrot muokkaa

 
Elinirrotusryhmä siirtämässä elinluovuttajasta irroitettua elintä vastaanottajasairaalaan.

Diabeteksessa mahdollisesti ilmenevä elintoimintojen heikentyminen vaatii omanlaisiaan hoitoja. Munuaisten vajaatoiminta esimerkiksi voi edellyttää hemodialyysissä käyntiä tai jopa munuaistensiirron.[12]

On tehty elinsiirtoja, jossa kokonainen haima (haimansiirto) tai haiman osia (haimasaarekkeita) on siirretty. Pyrkimyksenä näissä on ollut palauttaa haiman kyky tuottaa insuliinia. Siirrot ovat harvinaisia ja niitä tehdään esimerkiksi samaan aikaan munuaistensiirron yhteydessä. Tällöinkin kyse on poikkeuksista. Pelkkiä haiman siirtoja ei yleensä tehdä, sillä leikkauksissa on riskejä ja siirron jälkeen haima pysyy toimintakelpoisena usein vain 3–5 vuotta. Lisäksi leikkauksen jälkeen tulee syödä immuunijärjestelmää heikentäviä lääkkeitä, jotka estävät elimistöä tuhoamasta vierasta kudosta sisältävää siirtoelintä.[1]

Tutkimusvaiheessa olevat hoidot muokkaa

Suomessa Tampereen yliopistossa FM Anni Honkimaan tekemässä väitöskirjassa todettiin, että viruslääkityksellä enterovirusten aiheuttama krooninen tulehdus voidaan parantaa haimasolumallissa. Krooninen virustulehdus tuhoaa haimassa sijaitsevia insuliinia tuottavia beetasoluja. Tutkimustuloksen toivotaan mahdollistavan uusien keinojen löytämisen tyypin 1 diabeteksen ennaltaehkäisyyn ja hoitoon. Norjassa tehtiin lääketutkimus, jossa typpin 1 diabeetikoita hoidettiin viruslääkkeillä sen selvittämiseksi, että parantaako tämä haiman insuliinin tuotantoa.[7] Tutkittavina viruslääkkeinä olivat ribaviriini ja plekonariili.[20] Tutkimus tehtiin Oslon yliopistollisen sairaalan lastenklinikassa yhteistyössä Oslon yliopiston kanssa. Tutkijat antoivat vasta 1-tyypin diabeetekseen sairastuneelle 48 lapselle, jotka olivat iältään 6–16-vuotiaita plekonariili- ja ribaviriini-viruslääkkeitä. Saman ikäinen ja kokoinen kontrolliryhmä sai lumeläkettä. Tutkimustulokset olivat lupaavia. Lääkkeet hidastivat sairauden kehittymistä huomattavasti paremmin kuin kontrolliryhmässä. Tutkimustulos on toisten tutkijoiden toistettava ja on tehtävä tutkimustyötä lääkehoidon jatkokehittämiseksi. Tutkijoiden mukaan on mahdollista, että viruslääkityksen yhdistämisellä tulehduskipulääkkeisiin ja haimasoluja vahvistaviin lääkkeisiin saadaan kehittyä lääke, jolla tyypin 1 diabetes voidaan ehkäistä kokonaan.[21][22]

Yhdysvalloissa ja Kanadassa on tehty ensimmäiset kantasolusaarekkeiden siirrot ihmisille. Kokeissa ilmeni, että säädelty insuliinin eritys käynnistyi, mutta varsinaiseksi hoidoksi tästä ei ollut. Yhdysvalloista on raportoitu yhdestä potilastapauksesta, jossa kantasolusaarrekkeen siirron jälkeen insuliinihoito on voitu lopettaa. Tutkimusta ei ole vertaisarvioitu ja se tulee toistaa useammalla koehenkilöllä. Myös Helsingin yliopistossa tutkitaan kantasolujen käyttöä haimasolujen tuotantoon.[23]

Helsingin yliopistossa on ollut käynnissä tutkimus tyypin 1 diabeteksen puhkeamisen estämiseksi. Sen mukaan sairauden puhkeaminen voidaan estää estämällä sairauden taustalla olevan geenin toiminta. Yhdysvalloissa samaan teknologiaan perustuvaa lääkettä käytetään jo psoriasiksen hoitoon. Professori Timo Otonkosken johtama tutkijaryhmä on etsinyt typpin 1 diabeteksen riskigeenien vaikutusmekanismeja. Tarkastelun kohteena oli TYK2-niminen geeni, jonka muutaatioiden tiedettiin suojaavan tyypin 1 diabetekseltä. Oletus oli, että vähentämällä TYK2-geenin aktiivisuutta voitaisiin estää haiman beetasolujen tuhoa. Tutkimuksen edetessä tämä oletus toteutui ja TYK2-geenin toiminnan esto pysäytti beetasolujen tuhon elimistössä. Samalla huomattiin, että TYK2-geenin vaikutuksen poistaminen johti myös beetasolutuotannon heikentymiseen. Jo valmiiden beetasolujen toimintaan tämä ei vaikuttanut. Tutkimusryhmä on aikaisemmin onnistunut tuottamaan kantalsoluista toimivia beetasoluja, jotka pystyvät palauttamaan elimistön insuliinin tuotannon. Seuraavaksi tutkimuksessa edetään elänkokeisiin ja jos ne onnistuvat, voidaan edetä ihmiskokeisiin. Suuressa tyypin 1 diabeteksen sairastumisriskissä olevia on voitu jo tunnistaa, mutta ennaltaehkäisevää hoitoa ei ole ollut vielä tarjolla.[24]

Ennuste muokkaa

Tyypin 1 diabeteksen ennuste riippuu vahvasti siitä, kuinka hyvin diabeetikko onnistuu hoitamaan tautiaan. Tyypin 1 diabeetikkojen elinaika on keskimäärin 8–13 vuotta lyhyempi kuin terveillä henkilöillä. Lyhentyminen on sitä merkittävämpää, mitä nuorempana tyypin 1 diabetes puhkeaa. Tyypin 1 diabeetikkojen suurempi kuolleisuus johtuu lähinnä heidän perusväestöä suuremmasta riskistä kuolla eri sydän- ja verisuonitauteihin.[25]

Esiintyvyys muokkaa

10 maata, joissa tyypin 1 diabeteksen esiintyvyys oli yleisintä vuonna 2019 (yleisyys per 100 000 alle 14-vuotiasta)[26]
Maa Yleisyys
Suomi 62.3
Ruotsi 43.2
Kuwait 41.7
Norja 33.6
Saudi-Arabia 31.4
Kanada 29.9
Yhdistynyt kuningaskunta 29.4
Qatar 28.4
Irlanti 27.5
Tanska 27.0

Tyypin 1 diabeteksen maailmanlaajuisessa esiintyvyydessä ei tapahtunut muutoksia 1900-luvun ensimmäisellä puoliskolla, mutta sairaus alkoi yleistyä 1950-luvulla siten, että vuosisadan lopussa kasvua oli jo 3 % vuodessa.[27] Sen esiintyvyys on kasvanut viime vuosikymmeninä maailmanlaajuisesti noin 2–3 % per vuosi. Syy kasvuun on tuntematon. Tyypin 1 diabetes on hieman yleisempi pojilla/miehillä kuin tytöillä/naisilla.[5] Väkilukuun suhteutettuna sen esiintyvyys on maailmanlaajuisesti yleisintä Suomessa (taulukko).[26]

Tyypin 1 diabetes Suomessa muokkaa

Suomessa on tyypin 1 diabeetikoita noin 50 000.[28] Osa diabeteslääkkeistä tai muista tyypin 1 diabeetikon tarvitsemista lääkkeistä on Suomen Kansaneläkelaitoksen osin tai kokonaan korvaamia. Esimerkiksi insuliinin hinnasta korvataan 100 prosenttia, jolloin itse maksettavaksi jää pieni omavastuuosuus. Diabeetikolla voi olla mahdollisuus myös tiettyihin sosiaalietuihin, kuten vammaistukeen. Heillä voi myös olla oikeutus saada hoitoonsa vaaditut välineet maksutta terveyskeskuksesta. Diabetes voi estää tietyt ammatinvalinnat.[29]

Suomessa tyypin 1 diabeetikoilla oli vuodesta 2001 lähtien mahdollisus suorittaa erityisluvalla varusmiespalvelus mutta he eivät ole vuoden 2018 helmikuun jälkeen enää saaneet suorittaa sitä.[30] Pääministeri Petteri Orpon hallitusohjelmassa päätettiin uudestaan mahdollistaa diabeetikoiden varusmiepalveluksen suorittaminen ja kertausharjoituksiin osallistuminen palvelusturvallisuus huomioiden. Hallitusohjelmassa linjattiin myös, että myös muista terveyssyistä asepalveluksesta vapautettujen mahdollisutta osallistua maanpuolustukseen selvitetään.[31]

Lähteet muokkaa

  1. ↑ a b c d e f g h i j k l MA Sperling et al: Pediatric endocrinology, s. 846–894. 4. painos. Elsevier, 2014. ISBN 9781455748587.
  2. ↑ Alice McCarthy: Low-carb diets for diabetes: Rediscovering centuries-old wisdom Boston Children's Discoveries. 8.1.2021. Viitattu 9.1.2021. (englanniksi)
  3. ↑ a b Diabetesrokotteen tutkiminen ihmisillä käynnistyi Suomessa | Vactech Oy www.sttinfo.fi. Viitattu 2.9.2022.
  4. ↑ MA Atkinson, GS Eisenbarth, AW Michels: Type 1 diabetes. Lancet, 2014, 383. vsk, nro 9911, s. 69–82. PubMed:23890997. doi:10.1016/S0140-6736(13)60591-7. ISSN 0140-6736. Artikkelin verkkoversio.
  5. ↑ a b c d LA DiMeglio, C Evans-Molina, RA Oram: Type 1 diabetes. Lancet, 2018, 391. vsk, nro 10138, s. 2449–2462. PubMed:29916386. doi:10.1016/S0140-6736(18)31320-5. ISSN 0140-6736. Artikkelin verkkoversio.
  6. ↑ Hyöty, Heikki: Enterovirukset diabeteksen aiheuttajia? Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecin. 1996. Suomalainen Lääkäriseura Duodecim. Viitattu 2.9.2022.
  7. ↑ a b STT: Enterovirusten aiheuttama krooninen infektio voidaan parantaa viruslääkkeillä haimasolumallissa | Tampereen yliopisto www.sttinfo.fi. 27.9.2021. Viitattu 2.9.2022.
  8. ↑ Minna Pihlava: "Diabetesrokote" läpäisi ensimmäisen ihmiskokeen Lääkärilehti/Tiede. 20.2.2024. Viitattu 21.2.2024.
  9. ↑ Merikanto, Tiina: Diabetesrokotetta testataan ensi kertaa ihmisillä Suomessa – tutkimus voi olla merkittävä askel diabeteksen ehkäisyssä Yle Uutiset. 27.1.2021. Viitattu 2.9.2022.
  10. ↑ Vactech Oy - Vactech announces positive final results from First-In-Human study of Coxsackievirus B Vaccine Candidate PRV-101 www.vactech.fi. Viitattu 3.9.2022. (englanniksi)
  11. ↑ Vactech Oy - Preventive vaccine www.vactech.fi. Viitattu 3.9.2022. (englanniksi)
  12. ↑ a b c d e P Ilanne-Parikka: Diabetes ("sokeritauti") Duodecim - Terveyskirjasto. 5.2.2018. Viitattu 3.12.2019.
  13. ↑ L Niskanen: Diabetes ja sydänsairauksien riski - Duodecim www.ebm-guidelines.com. 16.6.2014. Viitattu 3.12.2019. [vanhentunut linkki]
  14. ↑ terveyskyla.fi: Glukoosisensorin toimintaperiaate terveyskyla.fi. 26.4.2022. Viitattu 3.9.2022.
  15. ↑ Hypokoira Diabetesliitto. Viitattu 4.9.2022.
  16. ↑ Katja A. Hätönen, Jarmo Virtamo, Johan G. Eriksson, Harri K. Sinkko, Jouko E. Sundvall, Liisa M. Valsta: Protein and fat modify the glycaemic and insulinaemic responses to a mashed potato-based meal. The British Journal of Nutrition, 2011-07, 106. vsk, nro 2, s. 248–253. PubMed:21338539. doi:10.1017/S0007114511000080. ISSN 1475-2662. Artikkelin verkkoversio.
  17. ↑ About Glycemic Index www.glycemicindex.com. Arkistoitu 5.4.2020. Viitattu 9.4.2020.
  18. ↑ The Glycemic Index debate: Does the type of carbohydrate really matter? - All About Diabetes - American Diabetes Association web.archive.org. 14.2.2007. Arkistoitu 14.2.2007. Viitattu 10.1.2021.
  19. ↑ Diabeetikolle sopiva syöminen Diabetesliitto. Viitattu 29.11.2022.
  20. ↑ Mulvey, Alexandra: Can Two Viral Drugs Halt Type 1 Diabetes? JDRF. 17.10.2019. Viitattu 4.9.2022. (englanniksi)
  21. ↑ Steensig, Søren: Tutkijat toivovat uuden lääkkeen jarruttavan tyypin 1 diabetesta lapsilla Tieteen Kuvalehti. 11.10.2023. Viitattu 13.10.2023.
  22. ↑ Krogvold, Lars. Mynarek, Ida Maria. Ponzi, Erica. Mørk, Freja Barrett. Hessel,Trine Witzner. Roald, Trine. Lindblom, Nina. Westman, Jacob. Barker, Peter. Hyöty, Heikki. Ludvigsson, Johnny. Hanssen, Kristian F. Johannesen, Jesper. Dahl-Jørgensen, Knut.: Pleconaril and ribavirin in new-onset type 1 diabetes: a phase 2 randomized trial. Nature Medicine, 4.10.2023, s. 1–7. doi:10.1038/s41591-023-02576-1. ISSN 1546-170X. Artikkelin verkkoversio. en
  23. ↑ Happo, Pauliina: Diabetesta sairastava Anton Srömmer, 21, toivoo hoidon kehittyvän niin, ettei arki olisi jatkuvaa varmistelua – insuliinin keksimisestä sata vuotta Yle Uutiset. 20.1.2022. Viitattu 4.9.2022.
  24. ↑ STT-YLE: Helsinkiläistutkijoilta hyviä uutisia tyypin 1 diabeteksen riskiryhmille – estolääke ehkä löydetty Yle Uutiset. 1.11.2022. Viitattu 1.11.2022.
  25. ↑ M Basina, DM Maahs: Age at type 1 diabetes onset: a new risk factor and call for focused treatment. The Lancet, 2018, 392. vsk, nro 10146, s. 453–454. PubMed:30129445. doi:10.1016/S0140-6736(18)31811-7. ISSN 0140-6736. Artikkelin verkkoversio.
  26. ↑ a b R Williams et al: IDF diabetes atlas, s. 49. 9. painos. International Diabetes Federation, 2019. ISBN 9782930229874. Teoksen verkkoversio. (Arkistoitu – Internet Archive)
  27. ↑ FM Egro: Why is type 1 diabetes increasing? Journal of Molecular Endocrinology, 2013, 51. vsk, nro 1, s. R1–R13. PubMed:23733895. doi:10.1530/JME-13-0067. ISSN 1479-6813. Artikkelin verkkoversio.
  28. ↑ Tilastotietoa Diabetesliitto. Viitattu 4.9.2022.
  29. ↑ I Vuorisalo et al: Diabeetikon sosiaaliturva 2018. Suomen Diabetesliitto, 2018. ISBN 9789524862127. Teoksen verkkoversio. (Arkistoitu – Internet Archive)
  30. ↑ T Kuukkanen: Diabeetikoiden mahdollisuus suorittaa varusmiespalvelus poikkeusluvalla lopetettiin – Puolustusvoimat perustelee turvallisuudella Yle Uutiset. 26.2.2019. Viitattu 4.12.2019.
  31. ↑ Hallitus lupaa palauttaa diabetesta sairastaville mahdollisuuden varusmiespalvelukseen Diabetesliitto. Viitattu 4.7.2023.

Aiheesta muualla muokkaa

 
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Tyypin 1 diabetes.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Tyypin_1_diabetes&oldid=22208409”