Grace Kelly

yhdysvaltalainen näyttelijätär ja Monacon ruhtinatar

Grace Patricia Kelly (12. marraskuuta 1929 Philadelphia, Pennsylvania14. syyskuuta 1982 Monaco) oli yhdysvaltalainen näyttelijä ja Monacon ruhtinatar.[1]

Grace Kelly
Grace Kelly vuonna 1956
Grace Kelly vuonna 1956
Henkilötiedot
Koko nimi Grace Patricia Kelly
Syntynyt12. marraskuuta 1929
Philadelphia, Pennsylvania, Yhdysvallat
Kuollut14. syyskuuta 1982 (52 vuotta)
Monaco
Ammatti näyttelijä
Puoliso Rainier III (vih. 1956; k. 1982)
Lapset
Näyttelijä
Aktiivisena 1950–1956
Merkittävät roolit Takaikkuna
Mies, jonka minulle annoit
Palkinnot
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
AllMovie
Svensk Filmdatabas

Teatterinäyttelijän urasta unelmoinut varakkaan irlantilais-saksalaisen perheen tytär ajautui lopulta Hollywoodin kautta elo­kuva­maailmaan, ja nousi nopeasti kauneutensa ja näyttelijän lahjojensa ansiosta yhdeksi elokuvan historian tunnetuimmista näyttelijättäristä.

UraMuokkaa

Ennen elokuvauraansa Grace Kelly toimi valo­kuva­mallina. Hän aloitti näyttelijän uransa televisiossa 1950-luvun ensimmäisinä vuosina. Vuonna 1952 valmistunut 14 tuntia oli hänen ensimmäinen valko­kankaalla esitetty elo­kuvansa, jossa hän esitti yhtä nais­sivu­osista. Hänen seuraava elo­kuvansa oli samana vuonna valmistunut lännenelokuva Sheriffi, joka on yksi elokuvan historian tunnetuimpia teoksia. Gary Cooper näytteli elo­kuvan pää­osan, mutta Kelly pääsi jo uransa toisessa elo­kuvassa edellistä huomattavasti suurempaan ja näkyvämpään rooliin. Elo­kuva voitti neljä Oscaria (muun muassa Cooper mies­pääosasta) oltuaan ehdolla seitsemässä kategoriassa.

Kellyn kolmas elo­kuva oli John Fordin ohjaama Mogambo (1953), jossa hän esitti toista nais­pääosaa Clark Gablen esittäessä miespääosaa. Naispääosakaksikon vahvat roolisuoritukset huomioitiin Oscar-ehdokkuuksilla, ja Kellyn asema Hollywood-tähtenä kirkastui entisestään, kun hän vielä voitti Golden Globen suorituksestaan.

1954Muokkaa

Jännityksen mestarina tunnettu Alfred Hitchcock valitsi elo­kuviensa nais­pääosiin etu­rivin näyttelijättäriä kauneuden ja lahjakkuuden osalta. Kelly tuli valituksi Täydellinen rikos -elokuvan nais­pääosaan. Synkkä jännityselokuva sai lisäväriä Hitchcockin päätettyä, että elokuvan alussa kaiken oltua vielä suhteellisen hyvin Kellyn roolihahmo pitää valkeita vaatteita, mutta asioiden muuttuessa synkemmiksi Kellyn puvustus saa myös tummia sävyjä.

New Yorkin elokuva-arvostelijat valitsivat Kellyn parhaaksi nais­näyttelijättäreksi, samoin tekivät sekä NBR- että Bafta-elo­kuva­järjestöt. Täydellinen rikos jäi ilman Oscar-ehdokkuuksia, mutta samana vuonna valmistunut Takaikkuna paikkasi tilanteen, kun se sai neljä Oscar-ehdokkuutta. Tällä kertaa Kelly esitti nais­pääosaa vasta­näyttelijänään James Stewart.

Vuonna 1954 julkaistiin vielä kaksi Kellyn elo­kuvaa, joista ensimmäinen oli George Seatonin ohjaama draamaelokuva Mies, jonka minulle annoit, joka on jäänyt huomiossa selvästi kahden edellä mainitun jalkoihin. Bing Crosby tulkitsi mies­pääosaa Kellyn esittäessä nais­pääosan, josta hänet palkittiin parhaan nais­pääosan Oscar-palkinnolla. Crosby sai ehdokkuuden parhaasta mies­pääosasta elo­kuvan saadessa vielä neljä muutakin ehdokkuutta. Brittiläinen Bafta palkitsi Kellyn parhaana ulko­maalaisena näyttelijättärenä, Golden Globe tuli Kellylle parhaasta draama­elokuvan nais­pääosasta, NBR palkisi Kellyn kaikista kolmesta ensimmäisestä elo­kuvastaan vuodelta 1954.

Kellyn työ­tahti oli huikea, ja hänen vuoden 1954 viimeinen elo­kuvansa oli Vihreä tuli, jonka miespääosaa esitti Stewart Granger.

1955Muokkaa

 
Grace Kelly William Holdenin kanssa elo­kuvassa Toko-Rin sillat.

Toko-Rin sillat on Mark Robsonin ohjaama draama­elo­kuva­klassikko, jossa mies­pääosaa esitti William Holden Kellyn tehdessä nais­pääosan. Elo­kuva voitti yhden Oscarin ja sai lisäksi yhden ehdokkuuden.

Varkaitten paratiisi oli viimeinen Kellyn elokuva Hitchcockin ohjauksessa. Ikääntynyt Cary Grant esitti herrasmiestä, joka oli aikaisemmin varastanut huomattavan määrän timantteja ja joutuu epäilyksen alaiseksi uuden rikos­aallon puhjettua. Kelly esittää sala­peräistä naista, jonka kanssa Grantin John-hahmo aloittaa suhteen. Elokuva sai kaksi Oscar-ehdokkuutta ja voitti yhden. Elo­kuva kuvattiin Ranskan Rivieralla ja Kelly tapasi kuvausten aikana myös Monacon ruhtinaan Rainierin.[2]

1956Muokkaa

Joutsen oli uusinta­kuvaus vuoden 1925 klassikosta. Kelly esitti ensimmäistä kertaa koko elo­kuvan pää­osaa, ei ainoastaan nais­pääosaa. Elokuva jäi ilman suurempaa menestystä toisin kuin Skandaali­häät, jossa Kelly nähtiin Bing Crosbyn ja Frank Sinatran rinnalla. Elokuva sai kaksi Oscar-ehdokkuutta ja oli merkittävä taloudellinen menestys, millä ei kuitenkaan ollut vaikutusta Kellyn uran päättymiseen.

YksityiselämäMuokkaa

Näyttelijättärestä ruhtinattareksiMuokkaa

Johtaessaan Yhdysvaltain valtuus­kuntaa Cannesin elo­kuva­juhlilla vuoden 1955 huhti­kuussa Kelly kutsuttiin osallistumaan muoti­kuvauksiin Monacon palatsissa ruhtinas­kunnan hallitsijan Rainier III:n kanssa. Siellä hän tapasi Monacon ruhtinaan ensimmäistä kertaa.

Kelly avioitui Rainier III:n kanssa 19. huhtikuuta 1956. He saivat kolme lasta, Carolinen, Albertin ja Stéphanien. Grace kuului niin näyttelijänä kuin ruhtinattarenakin aikansa suuriin muoti-ikoneihin ja hän oli tunnettu loistokkaasta tyylistään. Ruhtinatar Gracelle on lyöty Monacossa oma kahden euron kolikko, jota on painettu 20 001 kappaletta. Kolikoista 5 000 on varattu ruhtinas­hovin käyttöön.

Ruhtinas ei halunnut Kellyn enää palaavan elo­kuvien pariin, ja niinpä Kellyn elo­kuvat kiellettiin Monacossa. Vuonna 1964 valmistuneeseen Marnie-elokuvaan Kelly olisi halunnut palata Hitchcockin ohjattavaksi, mutta monacolaiset eivät pitäneet ajatuksesta. Lopulta hän teki vuonna 1982 paluun elo­kuvien pariin Rearranged-elo­kuvan myötä. Elo­kuva ei kuitenkaan koskaan valmistunut.

KuolemaMuokkaa

Kelly kuoli auto-onnettomuudessa saamiinsa vakaviin vammoihin 14. syyskuuta 1982 vain 52 vuoden ikäisenä.

Vaikutus taiteeseenMuokkaa

 
James Gill: ”Grace Kelly in Sun” (2013).

Yhdys­valtalainen pop-taiteilija Andy Warhol teki vuonna 1984 Grace Kellyn muoto­kuvan silkki­painotyönä (rajoitettu painos) Philadelphiassa sijaitsevaa Institute of Contemporary Artia varten. Myös muut pop-taiteilijat ovat hyödyntäneet Kellyn hahmoa, kuten James Gill profiili­muoto­kuvassaan.

Elo­kuva­uransa lyhyydestä huolimatta Grace Kellyä pidetään nykyään yhtenä Hollywoodin historian suurimmista elo­kuva­tähdistä. Esimerkiksi vuonna 1999 American Film Institute valitsi hänet 20. vuosisadan 13. suurimmaksi elokuvatähdeksi.[3][4]

Vuonna 2014 sai ensi-iltansa elämä­kerta­elokuva Grace of Monaco.[5]

Valikoitu filmografiaMuokkaa

Vuosi Elokuva Rooli
1951 14 tuntia Louise Ann Fuller
1952 Sheriffi Amy Fowler Kane
1953 Mogambo Linda Nordley
1954 Täydellinen rikos Margot Mary Wendice
Takaikkuna Lisa Carol Fremont
Mies, jonka minulle annoit Georgie Elgin
Vihreä tuli Catherine Knowland
Toko-Rin sillat Nancy Brubaker
1955 Varkaitten paratiisi Frances Stevens
1956 Joutsen prinsessa Alexandra
Skandaalihäät Tracy Samantha Lord

LähteetMuokkaa

  1. Grace Kelly (maksullinen muistokirjoitus) Helsingin Sanomat. 16.9.1982. Helsinki: Sanoma Media Finland Oy. Viitattu 3.4.2020.
  2. Taylor, John Russell: Die Hitchcock-Biografie. Alfred Hitchcocks Leben und Werk, s. 264–265. Suomentanut Budzinski, Klaus. Frankfurt am Main: Fischer Taschenbuch Verlag, 1980. ISBN 3-596-23680-0. (saksaksi)
  3. Whiteley, Chris: Grace Kelly (1929–1982) Hollywood’s Golden Age. Arkistoitu 27.8.2017. Viitattu 6.3.2009. (englanniksi)
  4. American Film Institute’s List of the 50 Greatest American Screen Legends, the Top 25 Male and Top 25 Female Legends American Film Institut. 2005. Viitattu 14.9.2018. (englanniksi)
  5. Grace of Monaco Elonetissä. Viitattu 3.4.2020.

Aiheesta muuallaMuokkaa

 
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Grace Kelly.