Takaikkuna

Takaikkuna (Rear Window) on Alfred Hitchcockin ohjaama yhdysvaltalainen jännityselokuva vuodelta 1954.[1] John Michael Hayes kirjoitti elokuvan käsikirjoituksen Cornell Woolrichin novellin It Had to be Murder pohjalta. Pääosia näyttelivät James Stewart ja Grace Kelly, joille kummallekin se oli toinen elokuva Hitchcockin kanssa.[2]

Takaikkuna
Rear Window
Elokuvan alkuteksti
Elokuvan alkuteksti
Ohjaaja Alfred Hitchcock
Käsikirjoittaja John Michael Hayes
Perustuu Cornell Woolrichin novelliin
It Had to be Murder
Tuottaja Alfred Hitchcock
Säveltäjä Franz Waxman
Kuvaaja Robert Burks
Leikkaaja George Tomasini
Lavastaja Joseph MacMillan Johnson
Erikoistehosteet John P. Fulton
Irmin Roberts
Pääosat
Valmistustiedot
Valmistusmaa Yhdysvallat
Tuotantoyhtiö Paramount Pictures
Ensi-ilta
Kesto 112 min
Alkuperäiskieli englanti
Budjetti 1 000 000 USD
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
AllMovie
Svensk Filmdatabas

JuoniMuokkaa

Varoitus:  Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.
 
James Stewart
 
James Stewart ja Grace Kelly

L. B. Jefferies (James Stewart) on uutisvalokuvaaja, joka on työtehtävässään joutunut onnettomuuteen, katkaissut jalkansa ja joutunut viikoiksi kipsi jalassa kotiinsa ainoana harrastuksenaan naapureiden tekemisten seuraaminen. Kuumina kesäpäivinä hänen luonaan käyvät vakuutusyhtiön sairaanhoitaja Stella (Thelma Ritter) ja Jeffiin rakastunut seurapiirineiti Lisa Fremont (Grace Kelly). Vaikka Lisa on Jeffiin rakastunut ja haluaisi seurata tätä ympäri maailman, Jeffiä suhde kuitenkin mietityttää.

Eräänä yönä Jeff kuulee huudon ja huomaa Lars-nimisen naapurin poistuvan asunnostaan lukuisia kertoja. Seuraavana päivänä tämän vaimosta ei ole tietoakaan, ja Jeff alkaa epäillä Larsin murhanneen vaimonsa. Hänellä on kuitenkin kova työ saada Lisa uskomaan asiaa. Hänen poliisiystävänsä suostuu tutkimaan asiaa mutta ei tutkimusten jälkeen löydä asiasta mitään hämärää. Naapurin koiran tapon jälkeen Jeff on entistä vakuuttuneempi siitä, että on oikeassa. Liittoutumalla Lisan ja Stellan kanssa Jeff päättää selvittää asian. Jeff huijaa Larsin ulos asunnostaan. Lisa ja Stella lähtevät ulos pihalle etsimään johtolankoja mutteivät löydä mitään. Sen jälkeen Lisa päättää kiivetä Larsin tyhjänä olevaan asuntoon ja on joutua Larsin murhaamaksi miehen palatessa takaisin kotiin. Sen jälkeen Lars tulee käymään Jeffin luona ja miehet tappelevat, jonka seurauksena Jeff putoaa ikkunasta pihalle. Lars joutuu poliisin haaviin, ja Jeff katkaisee molemmat jalkansa.

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

RooleissaMuokkaa

 James Stewart  … L. B. ”Jeff” Jefferies  
 Grace Kelly  … Lisa Carol Fremont  
 Wendell Corey  … poliisietsivä Thomas J. Doyle  
 Thelma Ritter  … Stella  
 Raymond Burr  … Lars Thorwald  
 Judith Evelyn  … neiti Yksinäinen Sydän  
 Ross Bagdasarian  … säveltäjä  
 Georgine Darcy  … neiti Vartalo  
 Sara Berner ja Frank Cady  … aviopari Thorwaldien yläpuolella  
 Jesslyn Fax  … kuvanveistäjä  
 Rand Harper  … vastanainut mies  
 Irene Winston  … Anna Thorwald  
 Havis Davenport  … vastanainut nainen  

Alfred Hitchcockin perinteinen cameorooli on säveltäjän asunnossa, jossa hänet nähdään vetämässä kelloa.

TuotantoMuokkaa

Elokuvan tapahtumat sijoittuvat yhteen ainoaan lavasteeseen, joka käsittää päähenkilön huoneen ja sen takaikkunasta näkyvän sisäpihan ja vastapäiset asunnot.[3] Eräs syy rajatussa tilassa tapahtuvan elokuvan onnistumiseen oli käsikirjoittaja John Michael Hayes, jolla oli taito kirjoittaa elävää ja humoristista vuoropuhelua ja luoda uskottavia henkilöhahmoja. Pääosissa Hitchcockilla oli käytettävissään kaksi luottonäyttelijää. Grace Kelly oli ollut pääosassa Hitchcockin edellisessä elokuvassa Täydellinen rikos ja James Stewart pari vuotta aiemmin Köydessä, joka myös oli yhden lavasteen elokuva.[4]

Elokuva on tullut tunnetuksi myös kameratyöstään. Koko elokuvan aikana kamera ei koskaan kuvaa sellaista, mitä päähenkilö ei pienestä huoneesta näkisi, koska hän on jalkavaivansa vuoksi liikuntakyvytön. Tarkoituksena oli panna katsoja jumiin asuntoon kuten päähenkilökin.

Vastaanotto ja myöhempi arvostusMuokkaa

Takaikkuna oli Epäilyksen varjon ohella Hitchcockin omia suosikkielokuvia.[5]

Pääasiassa tekijänoikeudellisten syiden takia Takaikkunaa ei nähty yli kymmeneen vuoteen ennen ensi-illan uusintaa 1983. Ensimmäisen viiden kuukauden aikana Takaikkuna tuotti Yhdysvalloissa 6,8 miljoonaa dollaria.[6] Suomessa elokuvan uusintaensi-ilta oli 23. maaliskuuta 1984.

Takaikkuna valittiin vuonna 1997 Yhdysvaltojen kongressin kirjaston National Film Registryyn, johon kootaan esteettisesti, historiallisesti tai kulttuurisesti merkittäviä amerikkalaiselokuvia.[7]

LähteetMuokkaa

  • Harris, Robert A. & Lasky, Michael S.: The Films of Alfred Hitchcock. The Citadel Press, 1976. ISBN 0-8065-0619-9. (englanniksi)
  • Taylor, John Russell: Die Hitchcock-Biografie. Alfred Hitchcocks Leben und Werk. Saksantaja Budzinski, Klaus. Frankfurt am Main: Fischer Taschenbuch Verlag, 1980. ISBN 3-596-23680-0. (saksaksi)

ViitteetMuokkaa

  1. a b Rear Window (1954) (Esitystiedot) Elonet. Kansallinen audiovisuaalinen instituutti. Viitattu 9.8.2016.
  2. Harris, s. 166
  3. Harris, s. 167
  4. Taylor, s. 263
  5. Taylor, s. 264
  6. Corliss, Richard: The Master Who Knew too Much. Time, 26.3.1984, nro 13. (englanniksi)
  7. Complete National Film Registry Listing, National Film Preservation Board, Library of Congress. Viitattu 13.7.2016.

Aiheesta muuallaMuokkaa

 
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Takaikkuna.