Oleg Cassini
Oleg Cassini (11. huhtikuuta 1913 Pariisi, Ranska – 17. maaliskuuta 2006 Manhasset, New York, Yhdysvallat) oli yhdysvaltalainen muotisuunnittelija, joka suunnitteli Yhdysvaltain ensimmäiselle naiselle Jacqueline Kennedylle 300 pukua. Cassini ja Kennedy loivat uudenlaisen malliston ja molemmat saivat maailmanlaajuista mainetta muoti-ikoneina. Cassini lisenssöi myös tuotteita ja johti omaa valmisvaatteita tekevää yritystä. Hän oli myös mukana monessa Hollywood-tuotannossa.
| Oleg Cassini | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 11. huhtikuuta 1913 Pariisi, Ranska |
| Kuollut | 17. maaliskuuta 2006 (92 vuotta) Manhasset, New York, Yhdysvallat |
| Ammatti | muotisuunnittelija |
Nuoruus ja opiskelu muokkaa
Oleg Cassini syntyi Pariisissa 1931 aristokraattisille venäläisvanhemmille.[1] Hänen isänsä oli kreivi ja isoisänsä Arthur Cassini Venäjän Yhdysvaltain-suurlähettiläs. Perhe ei erityisemmin välittänyt kotimaastaan, eivätkä he palanneet Venäjälle enää vallankumouksen jälkeen.[2]
Cassinit asettuivat Firenzeen, missä perheen äiti avasi muotiliikkeen. Oleg kävi Firenzessä yliopisto ja taidekoulua ja muutti sen jälkeen Pariisiin. Siellä hän aloitti uransa muotialalla toimimalla Patoun piirtäjänä.[1]
Ura muokkaa
Hollywoodiin ja valmisvaatteisiin muokkaa
Cassini muutti 1936 New Yorkiin. Hänen veljensä Igor tuli pian perässä. Igorista tuli myöhemmin Hearstin lehtien viihdekolumnisti.[3]
Cassini muutti 1940 Hollywoodiin ja sai paikan Paramount Picturesilta Edith Headin apulaisena.[1] Cassini suunnitteli pukuja muun muassa Veronica Lakelle, Marilyn Monroelle ja Gene Tierneylle, jonka kanssa hän meni 1941 naimisiin. Cassinin ja Tierneyn ensimmäinen lapsi Daria syntyi sokeana ja vaikeasti kehitysvammaisena. Pari ajautui kriisiin, ja he erosivat 1947. He palasivat vielä yhteen ja saivat toisen lapsen. Lopullisesti he erosivat 1952.[3]
Cassini perusti vuonna 1950 valmisvaatteisiin keskittyneen yrityksen saatuaan sitä varten huomattavan rahoituksen. Yritys menestyi hyvin. Sen mallistoon kuului huomattavan naisellisia ja romanttisia pukuja, joissa käytettiin taftia, kirjontaa, pitsiä ja sifonkia.[1]
Cassini tapasi 1954 näyttelijä Grace Kellyn, jonka kanssa hän aloitti muutaman vuoden suhteen. Cassini väitti, että he olisivat menneet kihloihin Ranskan Rivieralla Varkaitten paratiisin kuvausten aikaan. Kelly katkaisi heidän suhteensa mennäkseen naimisiin Monacon ruhtinaan Rainierin kanssa.[2]
Jacqueline Kennedyn muotisuunnittelija muokkaa
Cassini oli tavannut 1953 Jacqueline Bouvier’n, joka meni myöhemmin saman vuoden aikana naimisiin tulevan presidentin John F. Kennedyn kanssa.[4] Jacqueline Kennedy valitsi joulukuussa 1960 Cassinin muotisuunnittelijakseen. Kennedy oli pitkään käyttänyt ranskalaisten suunnittelijoiden luomuksia, mutta ensimmäisenä naisena hän halusi yhdysvaltaisen suunnitteijan.[5] Cassinin valinnan taustalla oli John F. Kennedyn isä Joseph
Cassini sai heti suosiota Jacquelinen Kennedyn virkaanastujaisgaalan puvusta. Hän suunnitteli tuhannen päivän aikana ensimmäiselle naiselle 300 vaatekertaa.[2] Cassini käytti Kennedyn vaatteissa Hollywoodista saatuja oppiejaan ja kutsui jopa Kennedyä ”merkittävän elokuvan tähdeksi”. Virkaanastujaispuku on ollut muun muassa esillä Metropolitan Museum of Artissa, ja yksi Kennedyn tavaramerkkejä oli niin sanottu pillerirasiahattu.[4]
Lisenssöinnit ja tekoturkikset muokkaa
John F. Kennedyn salamurhan ja hautajaisten jälkeen Jacquelinen jätti Cassinin, joka jatkoi yritystoiminnassa ja keskittyi keskiluokan miesten vaatteisiin.[2] Cassini oli ymmärtänyt jo varhain lisenssöinnin merkityksen, ja hänen nimensä esiintyi muun muassa aurinkolaseissa, kelloissa ja lastenvaatteissa. Cassinin myynti oli parhaimmillaan 400 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria vuodessa.[3] Lisenssitulot olivat merkittävät koko 1970-luvun ajan.[1]
Cassini kääntyi viimeisinä vuosinaan turkiksia vastaan ja syytti itseään 250 000 leopardin kuolemasta, kun naiset alkoivat matkia Kennedylle suunniteltua takkia. Cassinista tuli eläintensuojelija ja esitteli vielä vuonna 1999 mikrokuiduista tehdyn tekoturkiksen.[3]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d e H. Kristina Haugland: Grace Kelly Style, s. 41. London: V&A Publishing, 2010. ISBN 978-1-85177-599-6.
- ↑ a b c d Veronica Horwell: Oleg Cassini The Guardian. 20.3.2006. Guardian News & Media Limited. Viitattu 21.3.2023. (englanniksi)
- ↑ a b c d Barbara Thomas: Oleg Cassini, 92; Designed an Elegant American Look Los Angeles Times. 18.3.2006. Viitattu 21.3.2023. (englanniksi)
- ↑ a b Greta Jelen: Oleg Cassini: The Couturier to Camelot L’Officiel USA. 11.4.2021. Viitattu 21.3.2023. (englanniksi)
- ↑ Peter Costanzo: Oleg Cassini: A Life in Fashion 11.4.2021. William Doyle Galleries, Inc. Arkistoitu 21.3.2023. Viitattu 21.3.2023. (englanniksi)
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Oleg Cassini Wikimedia Commonsissa
