Wikipedia

Ghana

valtio Länsi-Afrikassa
(Ohjattu sivulta Ghanan hallintoalueet)

Tämä artikkeli käsittelee Ghanan tasavaltaa. Sanan muista merkityksistä katso täsmennyssivua.

Ghanan tasavalta (engl. Republic of Ghana) eli Ghana on valtio Länsi-Afrikassa Atlantin valtamereen kuuluvan Guineanlahden rannikolla. Sen rajanaapureina ovat lännessä Norsunluurannikko, pohjoisessa Burkina Faso ja idässä Togo. Maa on entinen Britannian siirtomaa, jonka aikaisempi nimi oli Kultarannikko. Se itsenäistyi vuonna 1957 ensimmäisenä Saharan eteläpuolisen Afrikan siirtomaista.[6] Nykyisin maa tunnetaan erityisesti kaakaon, kullan ja maaöljyn[7] tuottajana.

Ghanan tasavalta
Republic of Ghana
Ghanan lippu Ghanan vaakuna
lippu vaakuna

Ghanan sijainti Afrikassa tummanvihreällä
Ghanan sijainti Afrikassa tummanvihreällä

Valtiomuoto presidentiaalinen tasavalta
Presidentti Nana Akufo-Addo [1][2]
Pääkaupunki Accra (2 269 000 as.)
5°33′N, 0°15′W
Muita kaupunkeja Kumasi (1 773 000 as.)
Pinta-ala
– yhteensä 238 533 km² [3] (sijalla 81)
– josta sisävesiä 3,5 %
Väkiluku (2022) 33 107 275 [4] (sijalla 44)
– väestötiheys 103,9 as. / km²
– väestönkasvu 2,23 % [4] (2022)
Viralliset kielet englanti
Lukutaito 76,6 %
Valuutta cedi (GHS)
BKT (2021)
– yhteensä 178 mrd. USD (PPP) [4]  (sijalla 71)
– per asukas 5 400 USD
HDI (2019) 0,611 [5] (sijalla 138)
Elinkeinorakenne (BKT:sta)
– maatalous 33,7 % [3]
– teollisuus 24,7 % [3]
– palvelut 41,6 % [3]
Aikavyöhyke UTC
– kesäaika ei käytössä
Itsenäisyys
 – Yhdistyneestä kuningaskunnasta
6. maaliskuuta 1957
Lyhenne GH
– ajoneuvot: GH
– lentokoneet: 9G
Kansainvälinen
suuntanumero		 +233
Tunnuslause Freedom and Justice
(”Vapaus ja oikeus”)
Kansallislaulu ”God Bless Our Homeland Ghana”
Edeltäjä(t)  Ghana (Commonwealth realm)
(1957–1960)
 Brittiläinen Kultarannikko
(1821–1957)
Ašanti
(1670–1957)

Historia

muokkaa
Pääartikkeli: Ghanan historia

Varhaiset vaiheet

muokkaa

Arkeologiset löydöt osoittavat, että rannikon laguuneilla ja jokisuissa on asunut kalastajia varhaiselta pronssikaudelta asti (noin 4000 eaa.), mutta näistä yhteisöistä on jäänyt vain vähän jälkiä. Maan keskiosat metsävyöhykkeen pohjoispuolelta lienee asutettu 3000–4000 vuotta sitten. Metsäalue säilyi harvaan asuttuna, kunnes alueelle levisivät metsämaahan soveltuvat viljelyskasvit banaani, maniokki ja durrat. Nykyiset kansat ovat asettuneet nykyisille asuinsijoilleen pääpiirteissään 1500-luvun loppuun mennessä.[8]

Ghanan tasavalta on saanut nimensä keskiaikaisesta Ghanan kuningaskunnasta. Siitä tuli osa Malin kuningaskuntaa 1200-luvun loppupuolella. Ghanan kuningaskunta sijaitsi noin 800 kilometriä nykyisestä Ghanasta pohjoiseen, Senegal- ja Niger-jokien välissä. Osalla nykyisistä ghanalaisista on esi-isiensä kautta yhteyksiä keskiaikaiseen Ghanaan.[9]

Eurooppalaiset yhteydet

muokkaa

Ghanan ensimmäiset kontaktit eurooppalaisten kanssa muodostuivat jo 1400-luvun lopulla, jolloin portugalilaiset saapuivat maan etelärannikolle ja rakensivat vuonna 1482 Elminan linnakkeen kauppa-asemakseen.[10]

Seuraavien vuosisatojen aikana maan etelärannikolla, jonka eurooppalaiset nimesivät Kultarannikoksi, oli portugalilaisten lisäksi muun muassa hollantilaisten, tanskalaisten, ruotsalaisten, saksalaisten ja englantilaisten tukikohtia. Maan tärkeimmäksi vallaksi kohosi kuitenkin 1600-luvun lopulta Ašanti-liitto, afrikkalainen kuningaskunta, jonka pääkaupunki oli Kumasi.[11]

Englannin hallitus otti englantilaiset kauppa-asemat Ghanassa kontrolliinsa vuonna 1821, ja 1844 fante-kansan päälliköiden kanssa tehty sopimus aloitti Ghanan muuttumisen Britannian siirtomaaksi, jonka nimenä oli Kulta­rannikko. Britit kävivät Ašanti-liittoa vastaan sarjan sotia vuosina 1826–1900, kunnes lopulta saivat hallintaansa koko kuningaskunnan alueen. Ensimmäisen maailmansodan tuloksena Saksan siirtomaana olleen Togon läntinen osa siirtyi brittien hallitsemaksi Kansain­liiton mandaatti­alueeksi ja yhdistettiin Ghanaan kansanäänestyksen jälkeen vuonna 1957.[12]

Itsenäisyyden aika

muokkaa

Ghana itsenäistyi Kwame Nkrumahin johdolla 6. maaliskuuta 1957. Aluksi maa oli Commonwealth realm, jonka valtion­pää­miehenä edelleen oli Britannian kuningatar Elisabet II, mutta vuonna 1960 se muutettiin tasavallaksi. Nkrumah ja hänen johtamansa Kansan konventtipuolue (Convention People’s Party, CPP) veivät maata kohti sosialismia ja julistivat maahan kansanäänestyksen jälkeen yksipuoluejärjestelmän vuonna 1964. Ghanan armeija ja poliisivoimat syrjäyttivät Kwame Nkrumahin kuitenkin vallankaappauksella 24. helmikuuta 1966 Nkrumahin ollessa valtiovierailulla Pekingissä. Vallankumoukselliset perustivat kansallisen vapautusneuvoston, jonka johtajaksi tuli kenraaliluutnantti J. A. Ankrah. Siviilihallinto palautui vaalien jälkeen vuosina 1969–1970, mutta 13. tammikuuta 1972 armeija kaappasi talouskriisin varjossa uudelleen vallan. Ignatius Kutu Acheampongin johtama sotilashallitus piti valtaa heinäkuuhun, jolloin Acheampongin syrjäytti armeijan esikuntapäällikkö Frederick Akuffo. Akuffon puolestaan syrjäytti 4. kesäkuuta 1979 väkivaltaisella kaappauksella armeijan aliupseerien ja nuorten upseerien muodostama Asevoimien vallankumousneuvosto (AFRC) johtajanaan Jerry John Rawlings. Syyskuussa 1979 AFRC luovutti vallan vaaleissa presidentti Hilla Limannille, joka osoittautui kuitenkin kyvyttömäksi kääntämään talouden vääjäämätöntä alamäkeä noususuuntaiseksi.[13][14]

Joulukuussa 1981 Rawlingsin johtama kaappaus syrjäyttikin siviilit jälleen vallan kahvasta. Rawlingsin johtama Väliaikainen kansallinen puolustusneuvosto hallitsi maata aina 1990-luvulle, jolloin kansainvälinen ja kotimainen painostus johti demokratian palauttamiseen. Ensimmäiset vaalit vuonna 1992 kohtasivat opposition boikotin ja vilppisyytöksiä. Vuoden 1996 vaaleihin oppositio kuitenkin osallistui, ja tarkkailijat pitivät niitä rehellisinä. Näissä vaaleissa Rawlings valittiin uudelleen presidentiksi ja hänen NDC-puolueensa sai ehdottoman enemmistön parlamenttiin. Vuonna 2000 Rawlings luopui perustuslain mukaisesti presidenttiydestä ja hänen seuraajakseen valittiin John Agyekum Kufuor. Kufuor valittiin jatkamaan myös vuoden 2004 vaaleissa.[13]

Vuodesta 2009 lähtien presidenttinä toimi John Atta Mills, joka voitti vaalit vain 40 000 äänen erolla. Valta oli nyt vaihtunut Ghanassa jo toistamiseen rauhanomaisesti ja demokraattisesti. Ghanan valtion poliittinen järjestelmä on eräs Afrikan vakaimpia ja toimivimpia. John Atta Mills kuoli äkilliseen sairauteen virkakautensa lopulla 24. heinäkuuta 2012. Hänen tehtäviään ryhtyi hoitamaan varapresidentti John Dramani Mahama.[15]

Mahama voitti joulukuun 2012 presidentinvaalit.[3] Vuoden 2016 vaaleissa presidentiksi valittiin Nana Akufo-Addo, joka aloitti virassaan tammikuussa 2017.[1][2]

Turvallisuus

muokkaa

Heinäkuussa 2022 uutisoitiin tutkimuksesta, jonka mukaan yli 200 ghanalaista olisi liittynyt koulutettavaksi jihadistissien terroristiryhmiin Sahelin alueella. Ghanan alueen on arveltu olevan erityisen otollinen aseellisten ryhmien soluttautumiselle pohjoisesta, koska epäviraillisia reittejä Burkina Fason rajan köngäsalueella on paljon.[16] Ghanan pohjoinen raja Burkina Fason kanssa on alue, jossa salakuljetusreitit ovat vakiintuneet ja jossa esiintyy laitonta kullanlouhintaa.[17]

Helmikuussa 2023 rikolliset yrittivät räjäyttää sillan räjähteillä Pohjois-Ghanassa alueella, josta hallitus pelkää jihadistisen sodan aiheuttaman väkivallan leviävän Burkina Fason rajan yli. Alue, jossa räjähdykset tapahtuivat on ollut pitkään kahden kilpailevan yhteisön keskellä ja asiantuntijat arvelevat että epävakaus anttaa jihadisteille mahdollisuuksia soluttautua Ghanaan. Maan puolustusministeri sanoi, että Ghanan yllä leijuvan terrorismin uhka Bawkun seudun kautta on todellinen.[17]

Helmikuussa 2023 uutisoitiin, että Ghanan joukkoja Bawkussa oli lisätty viidestäkymmenestä sotilaasta neljään sataan, ja alueelle lähetetään myös toinen 500 sotilan joukko. Ghana ajaa myös niin kutsuttua Accra-aloitetta vahvistaakseen turvallisuusyhteistyötä ja tiedustelutietojen jakamista Guineanlahden naapureiden ja Sahelin maiden välillä.[17]

Asiantuntijoiden mukaan Burkina Fasossa taistelevat islamistiset militantit käyttävät Ghanan pohjoisosaa huomaamattomasti logistisena ja lääkinnällisenä tukikohtana kapinointinsa tukemiseksi. Tämä saattaa auttaa heitä laajentamaan vaikutustaan Länsi-Afrikassa. Ghanan ja Burkina Fason välinen raja on 600 kilometriä pitkä. Joidenkin asiantuntijoiden mukaan Sahelin alueesta on tullut maailmanlaajuisen terrorismin keskus, jossa Al-Qaida ja Islamilainen valtio laajentavat läsnäoloaan. Burkina Faso on menettänyt hallinnan yli puolesta maa-alueestaan, kun JNIM-niminen al-Qaidan ryhmä on saanut jalansijaa. JNIMin johtaja kertoi lokakuussa 2024 ranskalaiselle yleisradioyhtiölle RFI:lle, että se pyrkii tunkeutumaan Ghanaan, Togoon ja Beniniin.[18]

Politiikka

muokkaa

Ghana on presidentillinen tasavalta, jossa ei ole pääministerin virkaa. Presidentti nimittää ehdokkaat ministereiksi, jotka parlamentti hyväksyy tai hylkää. Presidentin kausi on nelivuotinen, ja sama presidentti voi hallita korkeintaan kaksi kautta. Yksikamarisessa parlamentissa on 230 kansanedustajaa, jotka valitaan neljän vuoden vaalikausiksi. Vuonna 2008 valitussa parlamentissa suurimmat puolueet ovat National Democratic Congress (NDC, 114 paikkaa) ja New Patriotic Party (NPP, 107 paikkaa). Muilla puolueilla ja sitoutumattomilla on yhteensä yhdeksän paikkaa.[3]

Ulkopolitiikka

muokkaa

Ghana on Länsi-Afrikan talousyhteisön (ECOWAS) jäsen. Se perusti yhdessä Gambian, Guinean, Liberian, Nigerian ja Sierra Leonen kanssa West African Monetary Zonen (WAMZ), joka valmistelee yhteisvaluutta Econ käyttöönottoa. Sen toimeenpaneva elin West African Monetary Institute toimii Ghanassa Accrassa.[19] Ghana toimii aktiivisesti myös muissa alueellisissa järjestöissä, kuten Afrikan unionissa. Kansainvälisissä rauhanturvaoperaatioissa se on suurin afrikkalainen toimija. Se osallistuu YK:n rauhanturvaoperaatioihin yli 3 000 sotilaalla, joita on sijoitettu Afrikan eri kriisialueiden lisäksi Libanoniin.[20]

Aluehallinto

muokkaa
 
Ghanan hallintoalueet kartalla.
Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty päivitettäväksi, koska sen sisältö on osin vanhentunut.
Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.
Tarkennus: Aluehallintouudistus 2020

Ghana jakautuu kymmeneen hallintoalueeseen (administrative region) ja nämä edelleen piirikuntiin (district). Piirikuntien määrä vaihtelee Greater Accran kuudesta Ashantin 21:een.[21]

Paikallishallinto perustuu piirikuntien valtuustoihin, jotka käyttävät korkeinta poliittista valtaa alueillaan. Valtuustossa on yksi vaaleilla valittu edustaja kustakin vaalipiiristä, alueen kansanedustajat äänioikeudettomina jäseninä ja lisäksi erityisjäseniä, jotka presidentti nimittää neuvoteltuaan paikallisten perinteisten johtohenkilöiden tai muiden sidosryhmien kanssa. Näitä erityisjäseniä voi olla korkeintaan kolmannes valtuustosta.[22]

Ghanan hallintoalueet
Hallintoalue Pääkaupunki Pinta-ala (km²) Väkiluku (1.7.2010)[23] Piirikuntia[21]
Ashanti Kumasi 24 389 4 839 100 21
Brong-Ahafo Sunyani 39 557 2 257 300 19
Central Cape Coast 9 826 1 864 100 13
Eastern Koforidua 19 323 2 297 600 17
Greater Accra Accra 3 245 4 358 300 6
Northern Tamale 70 384 2 259 700 18
Upper East Bolgatanga 8 842 1 001 900 8
Upper West Wa 18 476 637 200 8
Volta Ho 20 570 1 878 300 15
Western Sekondi-Takoradi 23 921 2 558 100 13

Vapauksien kehitys

muokkaa

Freedom Housen vuoden 2022 raportin mukaan Ghana on yksi Afrikan neljästä vapaasta maasta.[24] Maassa on vuodesta 1992 lähtien järjestetty kilpailevia monipuoluevaaleja, ja kahden suurimman poliittisen puolueen välillä on tapahtunut rauhanomaisia ​​vallansiirtoja. Vaikka Ghanassa on suhteellisen vahvat tiedot kansalaisvapauksien puolustamisesta, naisten ja LGBT+-ihmisten syrjintä jatkuu. Oikeuslaitoksen riippumattomuudessa ja oikeusvaltion toteutumisessa on joitain heikkouksia, korruptio asettaa haasteita hallitukselle ja poliittinen väkivalta on kasvava huolenaihe.[24]

Maantiede

muokkaa
 
Elefantti Molen kansallispuistossa.
 
Adombe-silta Volta-joella.

Suurin osa maasta on alavaa tasankoa ja ylänköä. Maan keskiosassa on jyrkkäreunainen Voltan allas, jossa Voltajärven suuri tekoallas sijaitsee. Tärkein joki on Volta. Maan korkein kohta on Afadjato (872 m).[3]

Kaksi kolmasosaa maasta on pensassavannin peitossa.[25] Sademetsää on jäljellä maan keskiosassa, pohjoisimmassa osassa taas on aavikkoa. Rannikkoa reunustavat laguunit ja mangrovealueet. Volta-joen estuaarin kosteikot ovat tärkeä alue linnuille ja kilpikonnille.[26]

Maan tärkeimmät kansallispuistot ovat Kakumin kansallispuisto, joka kattaa 357 neliökilometriä sademetsää ja Molen kansallispuisto, johon kuuluu 4 000 neliökilometriä savannia. Gbellen riistansuojelualueella voi nähdä virtahepoja ja elefantteja. Myös Kakumissa on elefantteja, samoin kuin bongoja, seitsemää eri apinalajia ja lukemattomia lintuja. Molessa elää leijonia, leopardeja, puhveleita, elefantteja, monia antilooppeja ja pieniä apinoita.[26]

Ilmasto

muokkaa

Ghanan ilmasto on lämmin ja trooppinen: päivälämpötilat ovat useimmiten yli 30 astetta. Rannikolla koetaan kaksi sadekautta (touko–kesäkuussa ja lokakuussa), sisämaassa vain yksi, touko–kesäkuussa. Kokonaissademäärä on rannikolla kuitenkin pienempi kuin sisämaassa. Tämä johtuu rannikkoa seurailevasta kylmästä merivirrasta ja ilmakehän kiertoliikkeestä.[27]

Afrikan vuoden 2007 tulvat koettelivat pahoin Ghanan pohjoisosia. Vuonna 2007 Ghanassa pitkään jatkuneet sateet olivat vieneet mukanaan kokonaisia kyliä. Tulvat olivat pahimmat 30 vuoteen ja tuhosivat suuren osan sadosta.[13]

Ilmastonmuutos

muokkaa
Pääartikkeli: Ilmastonmuutos Ghanassa

Ilmastonmuutos vaikuttaa Ghanassa kohottamalla lämpötiloja ja merenpintaa sekä pienentämällä sademäärää. Rannikolla ilmastonmuutos aiheuttaa eroosiota. On odotettavissa, että ilmastonmuutoksen myötä Ghanan vuotuinen keskilämpötila nousee vuoteen 2080 mennessä 1,4–5,8 °C. Lämpötila nousisi etenkin maan pohjoisosassa. Vuotuinen sademäärä vähenee vuoteen 2040 mennessä 4 %, ja merenpinta kohoaa vuoteen 2100 mennessä 75–190 mm. Vaikka kokonaissademäärä pieneneekin, sade tulee odottamattomammissa ja rankemmissa kuuroissa.[28][29]

Talous

muokkaa
 
Accra on Ghanan talouselämän keskus.

Ghanalla on monia merkittäviä luonnonvaroja. Kaivosteollisuuden pohjana ovat kulta, timantit, bauksiitti ja mangaani. Puu ja kala ovat merkittäviä luonnonvaroja, mutta niiden tuotanto on vähenemässä. Vuonna 2007 löydettiin öljyä.[20] Öljyvarojen hyödyntämistä suunnitellaan ja kehitetään Maailmanpankin tuella.[30] Öljylöydön määräksi on arvioitu 1,8 miljardia barrelia.[31]

Maanviljelys on edelleen suuri työllistäjä. Maataloustuotteista viennin kannalta merkittävin on kaakao. Myös kookospähkinöitä ja muita palmutuotteita sekä kahvia tuotetaan. Maataloustuotantoa on laajennettu ananaksiin, cashewpähkinöihin ja pippuriin. Kotimaista kulutusta varten kasvatetaan maniokkia, hirssiä, durraa, maissia, riisiä ja maapähkinöitä.[20]

Kaakao tuo 40 prosenttia maan vientituloista, ja se työllistää kaksi miljoonaa viljelijää. Lapsityövoiman käyttö on ollut yleinen ongelma kaakaonviljelyssä. Ongelmaa on yritetty ratkaista reilun kaupan kaakaon sertifioinnilla.[32]

Lapsia on töissä etenkin Brong Ahafo- ja Western-hallintoalueilla. Joiltakin lapsilta jää koulu kesken, kun he menevät nuorina kaakaoviljelmille töihin, toiset taas työskentelevät koulupäivän jälkeen vaarallisissa tehtävissä.[33]

Ghanan merkittävimmät vientituotteet ovat kaakao ja kulta, joiden avulla Ghana on alkanut vaurastua. Ulkomailla työskentelevien ghanalaisten kotiin lähettämät varat ovat myös merkittävä valuuttatulojen lähde.[20]

Liikenne

muokkaa
 
Kotokan kansainvälinen lentoasema Accrassa on alueen suurin lentoasema.

Ghanassa on 11 lentokenttää, joista seitsemän kiitotiet on päällystetty.[3] Kotokan kansainvälinen lentoasema Accrassa on ainoa, jossa on tullipalvelut. Muita suurehkoja lentoasemia ovat Tamalen, Kumasin, Takoradin ja Sunyanin lentoasemat.[34] Rautatietä on 947 kilometriä. Vesireittejä on 168 kilometriä Volta-, Ankobra-, Tano-joilla, ja yli tuhat kilometriä Volta-järven vesistössä.[3]

Naapurimaista pääsee maanteitse Ghanaan. Linja-automatka Burkina Fason Ouagadougousta Accraan kestää 24 tuntia, Norsunluurannikon Abidjanista 12 tuntia. Norsunluurannikosta tuleville on vaihtoehtoinen rajanylityspaikka Bolesa Baunaan, mutta sitä käyttävien täytyy ylittää Voltajoki kanootilla. Togon Aflaosta pääsee Accraan bussilla kolmessa tunnissa.[35]

Väestö

muokkaa

Väestöjakauma

muokkaa

Vuonna 2007 arvioitiin, että ghanalaisista 38,2 prosenttia oli alle 15-vuotiaita, kun taas yli 65-vuotiaita oli vain 3,6 prosenttia. Aikuisväestön osuus oli siis 58,2 prosenttia. Vastasyntyneen elinajanodote on 59 vuotta.[3] Suurin uskonto on kristinusko. CIA:n tilastojen mukaan vuonna 2000 Ghanan väestöstä kristittyjä oli 68,8 prosenttia, muslimeita 15,9 prosenttia ja perinteisten heimouskontojen kannattajia 8,5 prosenttia. Kristittyihin on tässä laskettu 24,1 prosenttia, jotka kuuluvat helluntailaiseen tai karismaattisiin liikkeisiin.[3] Monet kristityiksi ja muslimeiksi laskettavat ihmiset kuitenkin noudattavat sellaisia heimouskontojen perinteitä, jotka eivät ole suoranaisessa ristiriidassa kristinuskon tai islamin kanssa. Vastaavasti eräät kristityt lahkot ovat sisällyttäneet toimintaansa afrikkalaisia elementtejä kuten rummutusta, tanssia ja hurmostiloja.[36]

Etnisistä ryhmistä suurimmat ovat akanit (44 %), mosit ja dagarit (16 %), ewet (13 %), ja gat (8 %).[37] Valtion tukemia kieliä on yhdeksän: adangme, akan, dagaare, dagbane, ewe, ga, gonja, kasem ja nzima.[38] Näiden yhdeksän lisäksi maassa puhutaan kymmeniä muita kieliä ja murteita. Vuonna 1999 ilmestyneessä artikkelissa Ghanan kielet jaetaan kymmeneen kieliryhmään.[39] Ethnologue: Languages of the World -teoksessa vuodelta 2009 listataan 79 Ghanassa käytettyä elävää kieltä, joiden joukossa on kaksi viittomakieltä.[40] Erot arvioissa kielten ja niiden puhujien lukumäärissä johtuvat ainakin osittain kielen ja murteen eron epämääräisyydestä; monissa lähteissä akanin tärkeimmät murteet ovat asante (ashanti), twi, ga, fante (fanti), brong (abron) ja akuape. Murteiden sijasta näistä puhutaan toisinaan erillisinä kielinä, ja akanista kieliryhmänä.[41][40]

Ghanan suurimmat kielet (yli 500 000 puhujaa Ghanassa)[40]
nimi puhujia vuosi muuta
Abron 1,05 milj. 2009 Lounaisosa
Akan 8,3 milj. 2004 sis. ashante (2,8 milj.) , fante (1,9 milj), akuapem (555 000)
Dagaare 700 000 2003 Luoteisosa
Dagbani 800 000 2004 Tamaje ja Yendi
Dangme 800 000 2004 Kaakkoisosa
Ewe 2,25 milj. 2003 Kaakkoisosa
Farefare 820 000 2003 Upper East ja kaupungit
Ga 600 000 2004 Kaakkoisosa, Accran rannikko
Konkomba 500 000 2003 Koillisosan rajaseutu

Koulutus

muokkaa
 
Ala-asteen rehtori ja oppilaita. Useimmat lapset aloittavat koulun kuusivuotiaina.

Aikuisten koulutustaso nyky-Ghanassa on noussut nopeasti. Vuonna 2018 yli 15-vuotiaista 79 prosenttia osasi lukea. Aikuisista naisista lukutaitoisia oli 75, miehistä noin 84 prosenttia.[4] Vuonna 2000 yli 15-vuotiaista vain 57,9 prosenttia osasi lukea. Aikuisista naisista lukutaitoisia oli tuolloin alle puolet.[3] 2000-luvun alussa vähän yli 70 prosenttia lapsista aloitti peruskoulun, ja noin 60 prosenttia kävi sen loppuun.[42]

Ghanan koulutusjärjestelmää uudistettiin merkittävästi vuonna 1987, ja se on nykyisin yksi Länsi-Afrikan kunnianhimoisimmista. Peruskoulua vastaava kouluaste on ilmainen ja pakollinen. Koulutus muodostuu kuusivuotisesta ala-asteesta, kolmivuotisesta yläasteesta ja kolmivuotisesta lukiosta, jonka suoritettuaan opiskelija voi hakeutua ammattikouluun, opistoon tai yliopistoon. Vuonna 2007 järjestelmään lisättiin esikoulu nelivuotiaille ja neljäs lukiovuosi.[20]

Ylioppilastutkintoa vastaava lukion päättökoe suunnitellaan ja arvostellaan yhdessä viiden länsiafrikkalaisen valtion kesken (Ghana, Nigeria, Sierra Leone, Gambia ja Liberia). Vuonna 2004 lukion päättötutkinnon suoritti 90 000 oppilasta, mikä on yli kolme kertaa ennen 1980-luvun koulu-uudistusta saavutettu määrä. Noin kolmannes lukion lopettaneista saa jatko-opiskelupaikan.[20]

Ghanan yliopisto (UG) on perustettu vuonna 1948.[43] Se luetaan Afrikan kärkipään yliopistoihin.[44][45] Vuonna 2010 siellä oli lähes 30 000 opiskelijaa, joista noin kolmannes naisopiskelijoita.[46] Maan toinen tunnettu korkeakoulu, Kwame Nkrumahin luonnontieteen ja tekniikan yliopisto (KNUST), on perustettu vuonna 1952 teknilliseksi opistoksi. Se sijaitsee Kumasin laidalla.[47][45] Mainitsemisen arvoinen on myös Cape Coastin yliopisto.[48][49]

Kulttuuri ja media

muokkaa

Ghana on väestöltään erittäin monipuolinen maa. Ghanan kulttuurissa on ollut jakoja maantieteellisesti ja väestöryhmittäin, mutta kulttuurit ovat sittemmin jossain määrin sulautuneet. Englanti on maata yhdistävä virallinen kieli, vaikka se ei ole juuri kenenkään äidinkieli.[36]

Pohjoisosassa näkyvät vaikutteet Sahelin kansoista ja islamista, ja sikäläisissä kylissä on vaikuttavaa saviarkkitehtuuria. Kumasin kaupunki on ašanti-kansan keskus, ja ašantien kuningas pitää edelleen vastaanottoa joka kuudes sunnuntai. Etelässä rannikon kalastajat pitävät yllä muinaisen Fanten valtakunnan perinteitä.[50]

 
Kuvan taustalla näkyy mielikuvituksellisesti muotoiltuja arkkuja.

Accran ympäristössä elävän ga-heimon modernia perinnettä ovat erityiset ruumisarkut, jotka muotoillaan vainajan harrastusten ja mieltymysten mukaan. Arkku voi olla auton, urheilujalkineen tai vaikka lempijuomapullon muotoinen.[51] Perinne on alkanut 1950-luvun loppupuolella.[52] Eric Adjetey Anang on yksi tunnetuimmista taiteilijoista.

Joukkotiedotusvälineiden toiminta on Ghanassa varsin vapaata, ja Kansainyhteisön lehdistöliitto on kuvannut Ghanan mediaa yhdeksi mantereen vähiten puolueellisista. Radio on edelleen suosituin viestintäkanava, vaikka television saatavuus kasvaa koko ajan. Yksityiset viestimet arvostelevat hallituksen politiikkaa reippaasti. Monien radiokanavien suosikkiohjelmia ovat ”kansanradio”-tyyppiset ohjelmat, joihin kuulijat saavat soittaa ja kertoa mielipiteitään. Monet yksityiset asemat ovat alueellisia. Valtiollinen yleisradioyhtiö Ghana Broadcasting Corporation (GBC) pyörittää maanlaajuista televisio- ja radioverkkoa. Noin kolmannes ghanalaisista pääsee internetiin, ja kännyköiden rooli tiedonvälityksessä on kasvamassa merkittäväksi.[15]

 
Ewejen tekemää kente-kangasta.

Ghanan, etenkin ašanti- ja ewe-kansojen perinteeseen kuuluu kente-kangas, joka kootaan kutomalla yksinkertaisissa kangaspuissa noin 10 senttimetriä leveitä suikaleita, jotka ommellaan kankaiksi. Materiaalin valmistus on työlästä ja vaatii erityisiä taitoja, joten se on alkujaan varattu lähinnä kuninkaallisten käyttöön ja muihin erikoistarkoituksiin. Perinteisillä kuvioilla on symbolisia merkityksiä: tyylitelty kanaemo kertoo vanhempien hoivasta, kullan kimallusta esittävä kuvio symboloi varakkuutta.[53]

Perinteinen Ghanassa valmistettu oluen tyyppinen juoma on nimeltään pito, joka vastaa suomalaista kotikaljaa. Pito tarjoillaan yleensä halkaistussa kalebassikurpitsan kuoressa.[54] Se tehdään hirssistä ja sisältää 2–3 prosenttia alkoholia. Pito on lähtöisin maan pohjoisosasta, mutta on levinnyt muuttoliikkeen myötä koko maahan.[55]

Maailmanperintökohteet

muokkaa

Unescon maailmanperintöluettelossa Ghanasta on kaksi kohdetta: Ašantien perinteiset rakennukset ja Ghanan linnoitukset ja linnat.[56]

Urheilu

muokkaa

Jalkapallo on maan suosituin urheilulaji. Vuoden 2010 maailmanmestaruuskilpailuissa Ghanan jalkapallomaajoukkue selviytyi puolivälieriin kaikkien aikojen kolmantena afrikkalaisena joukkueena ja oli päästä jopa välieriin hävittyään ottelun vasta rangaistuspotkuilla. Fifan rankingissa Ghana oli vuoden 2018 heinäkuussa sijalla 47.[57] Ghana on saavuttanut historiassaan neljä olympiamitalia, joista kolme on nyrkkeilystä ja yksi jalkapallosta.[58] Yleisurheilun maailmanmestaruuskilpailuissa se on saavuttanut yhden hopea- ja yhden pronssimitalin.[59]

Vancouverin olympialaisissa vuonna 2010 Ghanalla oli ensimmäistä kertaa edustaja talviolympialaisissa: alppihiihtäjä Kwame Nkrumah-Acheampong.[60]

Katso myös

muokkaa

Lähteet

muokkaa
  1. ↑ a b Ghana election: Third time lucky for Nana Akufo-Addo BBC News. 9.12.2016. BBC. Viitattu 26.1.2017.
  2. ↑ a b Nana Akufo Addo Is the New President of Ghana - Here’s His Inauguration Speech Ghana Star. 7.1.2017. Viitattu 26.1.2017. (englanniksi)
  3. ↑ a b c d e f g h i j k l Ghana The World Factbook. CIA. Arkistoitu 31.8.2020. Viitattu 22.7.2018. (englanniksi)
  4. ↑ a b c d Ghana CIA World Factbook. Viitattu 15.1.2023.
  5. ↑ Human Development Report 2020. UNDP.org (englanniksi)
  6. ↑ Ghana celebrates first 50 years BBC News. 6.3.2007. BBC. Viitattu 7.12.2014. (englanniksi)
  7. ↑ Ghana oil begins pumping for first time BBC News. 15.12.2010. BBC. Viitattu 22.7.2018. (englanniksi)
  8. ↑ Berry, Verle (toim.): The Precolonial Preiod Ghana: A Country Study. 1994. GPO for the Library of Congress. Viitattu 31.7.2010. (englanniksi)
  9. ↑ History of Ghana GhanaWeb. Viitattu 22.7.2018. (englanniksi)
  10. ↑ Berry, Verle (toim.): Arrival of the Europeans Ghana: A Country Study. 1994. GPO for the Library of Congress. Viitattu 18.9.2010. (englanniksi)
  11. ↑ The Ashanti Empire of West Africa (Perustuu teokseen Elman R. Service. Profiles in Ethnology. NY Harper & Row, 1978. s. 353–369.) nathanielturner.com. Arkistoitu 26.5.2011. Viitattu 31.7.2010. (englanniksi)
  12. ↑ Ghana Country Assesment 1999. Asylumlaw.org. (englanniksi) [vanhentunut linkki]
  13. ↑ a b c Ghana profile – Timeline BBC News. BBC. Viitattu 17.9.2010. (englanniksi)
  14. ↑ Käki, Matti & Kojo, Pauli & Räty, Ritva: Mitä Missä Milloin 1967. Kansalaisen vuosikirja, s. 30. Otava, 1966.
  15. ↑ a b Ghana country profile BBC News. BBC. Viitattu 1.8.2010. (englanniksi)
  16. ↑ Over 200 Ghanaians recruited into jihadist group groups - Research Happy Ghana. 19.7.2022. Viitattu 5.5.2023. (englanti)
  17. ↑ a b c Attempted bombing in north Ghana fuels jihadist fears France 24. 9.2.2023. Viitattu 5.5.2023. (englanniksi)
  18. ↑ Lewis, David ja Adombila, Maxwell Akalaare: In Ghana, Sahel jihadis find refuge and supplies, sources say Reuters. 26.10.2024. Thomson Reuters.
  19. ↑ Welcome to WAMI West African Monetary Institute. Viitattu 7.12.2014. (englanniksi)
  20. ↑ a b c d e f Background Note: Ghana (arkistoitu) 2011. U.S. Department of State. Viitattu 14.6.2014. (englanniksi)
  21. ↑ a b District Assemblies GhanaWeb. Viitattu 15.9.2010. (englanniksi)
  22. ↑ Constitution of the Republic of Ghana: Chapter 20 GhanaWeb. Arkistoitu 27.7.2010. Viitattu 15.9.2010. (englanniksi)
  23. ↑ Brinkhoff, Thomas: Ghana: Regions (Ghana Statistical Service) Citypopulation.de. Viitattu 15.9.2010. (englanniksi)
  24. ↑ a b Ghana: Freedom in the World 2022 Country Report Freedom House. Viitattu 7.11.2022. (englanniksi)
  25. ↑ Flora – Ghana Easyvoyage. Arkistoitu 23.7.2018. Viitattu 22.7.2018. (englanniksi)
  26. ↑ a b Flora and fauna of Ghana Moving Planets. (englanniksi) [vanhentunut linkki]
  27. ↑ Country guide: Ghana BBC Weather. BBC. Arkistoitu 13.2.2008. Viitattu 17.9.2010. (englanniksi)
  28. ↑ Ghana www.globalis.fi. Suomen YK-liitto. Arkistoitu 17.3.2023. Viitattu 17.3.2023.
  29. ↑ [https://www.climatelinks.org/sites/default/files/asset/document/2017_USAID_Climate%20Change%20Risk%20Profile%20-%20Ghana.pdf CLIMATE CHANGE RISK PROFILE GHANA] 31.1.2017. USAID. Arkistoitu 31.12.2022. (englanniksi)
  30. ↑ Ghana’s Oil and Gas Sector – World Bank Support GhanaWeb. Viitattu 1.8.2010. (englanniksi)
  31. ↑ Ghana, oil companies face off over control of rich field The Washington Times. 8.7.2010. Viitattu 1.8.2010. (englanniksi)
  32. ↑ The Chocolate Industry: Poverty Behind the Sweetness Global Exchange. 10.11.2009. Arkistoitu 10.2.2005. Viitattu 15.9.2010. (englanniksi)
  33. ↑ Ghana: Child Labour Persists On Cocoa Farms All Africa. 17.10.2008. Viitattu 22.7.2018. (englanniksi)
  34. ↑ Airports in Ghana Aircraft Charter World. Arkistoitu 8.1.2012. Viitattu 22.7.2018. (englanniksi)
  35. ↑ Getting there & away Lonely Planet. (englanniksi) [vanhentunut linkki]
  36. ↑ a b Ghana Countries and their Cultures. Everyculture.com. Viitattu 18.9.2010. (englanniksi)
  37. ↑ Ghana Fact File EISA. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
  38. ↑ Government-sponsored languages GhanaWeb. Viitattu 5.8.2010. (englanniksi)
  39. ↑ On Language And Development In Africa: The Case of Ghana Ghana Web. Viitattu 5.8.2010. (englanniksi)
  40. ↑ a b c Ghana Ethnologue. SIL International. Viitattu 22.7.2018. (englanniksi)
  41. ↑ Akan languages Encyclopædia Britannica. Viitattu 22.7.2018. (englanniksi)
  42. ↑ Ghana: kehityksen mittarit Ulkoministeriö. Arkistoitu 14.1.2012. Viitattu 1.8.2010.
  43. ↑ Establishment of The University University of Ghana. Arkistoitu 6.1.2017. Viitattu 22.7.2018. (englanniksi)
  44. ↑ Best universities in Africa 2018 3.10.2017. Times Higher Education. Viitattu 20.6.2018. (englanniksi)
  45. ↑ a b Webometrics Ranking of World Universities: Africa (espanjalaisen tutkimuskeskus Consejo Superior de Investigaciones Científicas (CSIC):n yliopistolistaus) January 2018. Cybermetrics Lab/ CSIC. Viitattu 20.6.2018. (englanniksi)
  46. ↑ About UG (Arkistoitu – Internet Archive) University of Ghana. (englanniksi) [vanhentunut linkki]
  47. ↑ About us Kwame Nkrumah University Of Science & Technology. Arkistoitu 4.9.2010. Viitattu 18.9.2010. (englanniksi)
  48. ↑ THE: Best universities in Africa 2023 Times Higher Education, timeshighereducation.com. 9.11.2022. Viitattu 12.1.2023. (englanniksi)
  49. ↑ History ucc.edu.gh. Viitattu 12.1.2023. (englanniksi)
  50. ↑ Cultural Heritage Ghana Tourism Official Webite. Arkistoitu 16.4.2010. Viitattu 1.8.2010. (englanniksi) [vanhentunut linkki]
  51. ↑ Coffins From Ghana GhanaWeb. Viitattu 10.8.2010. (englanniksi)
  52. ↑ Ghana’s fantasy coffin attraction BBC News. 28.1.2005. BBC. Viitattu 10.8.2010. (englanniksi)
  53. ↑ Kente Cloth Kente Cloth LLC. Viitattu 1.8.2010. (englanniksi)
  54. ↑ Upper West (Arkistoitu – Internet Archive) Ghana Government Portal. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
  55. ↑ FAO (Food and Agriculture Organization of the United Nations), World Drink Trends 2003: WHO Global Status Report on Alcohol 2004 (PDF) (s. 21) whqlibdoc.who.int. Viitattu 26.4.2010. (englanniksi)
  56. ↑ Ghana: Properties inscribed on the World Heritage List Unesco. Viitattu 18.9.2010. (englanniksi)
  57. ↑ Ghana FIFA. Arkistoitu 22.7.2018. Viitattu 22.7.2018. (englanniksi)
  58. ↑ Ghana@Olympics: No Gold Ever GhanaWeb. 7.8.2008. Viitattu 1.8.2010. (englanniksi)
  59. ↑ Athletics World Championships All-Time Medal Table sports123.com. Arkistoitu 3.11.2011. Viitattu 17.9.2010. (englanniksi)
  60. ↑ Winter Olympics 2010: Ghana’s one-man ski team ready to capture public's imagination The Telegraph. 22.1.2010. Viitattu 1.8.2010. (englanniksi)

Aiheesta muualla

muokkaa

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Ghana&oldid=22754179#Aluehallinto”