Avaa päävalikko
Kookospähkinä (endokarppi), jonka kuitukerros (hedelmän kuori ja hedelmäliha) on kuorittu pois

Kookospähkinä on kookospalmun hedelmä. Kasvitieteellisesti se on rakenteeltaan luumarja.[1] Hedelmän karkeasta, punaruskeasta kuidusta valmistetaan naruja ja mattoja, ja hedelmän suurta siementä käytetään monin eri tavoin ravintona.

Kookospähkinän sisältöMuokkaa

 
Kookospähkinän sisältö: 1 eksokarppi, 2 mesokarppi, 3 endokarppi, 4 siemenvalkuainen, 5 alkio

Kookospähkinässä on uloimpana ohuen eksokarpin eli kuoren sisällä kuituinen mesokarppi, joka on pähkinän kuituraaka-aineen lähde. Kuitukerroksen sisällä on kova endokarppi eli luumarjan ”kivi”. Endokarpin sisällä on suuri ohutkuorinen siemen, jossa on syötävä siemenvalkuainen.[1][2][3]

RavintokäyttöMuokkaa

Siemenvalkuaisen lisäksi kookospalmun siemen sisältää kirkasta nestettä, jota myydään kookosvetenä[3][4]. Kasvitieteilijät kutsuvat nestettä kookosmaidoksi.[2] Sitä käytetään usein sellaisenaan janojuomana.

Elintarvikkeena tunnettu kookosmaito sen sijaan on siemenvalkuaisesta jauhamalla, puristamalla ja uuttamalla saatua valkoista nestettä. Tuotteen viskositeetti voi vaihdella hyvin maitomaisesta lähes jähmeään; jälkimmäistä myydään myös ”kookoskermana”[5][6]. Kookosmaitoa ja -kermaa käytetään paljon etenkin thaimaalaisessa ruuassa hyvin samaan tapaan kuin kermaa ja maitoa länsimaisessa keittiössä.

Siemenvalkuaista voidaan myös raastaa, jolloin siitä saadaan kookoshiutaleita. Niitä käytetään pääasiassa jälkiruokiin ja makeisiin. Kookospähkinän kuivattu siemenvalkuainen on kopraa.

Valkoinen pähkinäinen kookoksen siemenvalkuainen sisältää noin 35 prosenttia kookosöljyä, joksi se voidaan myös jalostaa eri menetelmillä. Vaikka kookosöljy on kasviperäinen öljy, se poikkeaa olennaisesti useimmista muista kasviöljyistä sikäli, että se sisältää noin 90 % tyydyttyneitä rasvahappoja, joista suuri osa on keskipitkiä rasvahappoja.

Kookospähkinä on tuore, kun ravistettaessa neste hölskyy hedelmän sisällä. Kun hedelmä vanhenee, neste imeytyy siemenvalkuaiseen.

RavintosisältöMuokkaa

100 grammaa kookospähkinää sisältää

KookoskuidutMuokkaa

Kookoskuitua[7] eli kookospähkinäkuitua[8] saadaan kookospalmun hedelmän kuorikerroksesta. Se on ainoa kaupallisesti merkittävä hedelmäkuitulaji. Kuoren sisäpinnasta kuidut irrotetaan liottamalla, minkä jälkeen ne puhdistetaan hakkaamalla ja häkilöimällä eli suoristamalla ja jaottelemalla niitä piikkiharjalla.[8][9] Tuhannesta pähkinästä voidaan erottaa noin 140 kilogrammaa hyvää kuitua ja 40 kg harjoihin kelpaavaa kuitua. Kierteisten kuitujen pituus voi olla jopa 250 mm, mutta peruskuidut ovat vain 0,5–1,0 mm pitkiä. Kookoskuituja käytetään mattojen valmistuksessa ja aiemmin myös köysien teossa.[8]

Katso myösMuokkaa

LähteetMuokkaa

  1. a b Lim, Tong Kwee: Edible Medicinal and Non-Medicinal Plants: Volume 1, Fruits, s. 303–307. Springer, 2012. ISBN 978-90-481-8661-7. (englanniksi)
  2. a b Kasvitiede: kopra Tieteen termipankki. Helsingin yliopisto. Viitattu 28.2.2019.
  3. a b Kookosvedestä sporttijuoma Tiede. 13.11.2000. Viitattu 28.2.2019.
  4. http://kauppa.ruohonjuuri.fi/kookosvesi/COCOFI-5060118260029/dp
  5. http://www.finefoods.fi/332.html
  6. http://www.santamariafoodservice.se/servlet/product?language=fi&a=view&c=4&s=9&id=1024
  7. Uusi tietosanakirja. Osa 11, palsta 111, hakusana kookoskuitu. Helsinki: Tietosanakirja oy, 1962.
  8. a b c Otavan iso tietosanakirja. Osa 4, palsta 1316–1317, hakusana kookospähkinäkuidut. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 1963.
  9. Otavan iso tietosanakirja. Osa 3, palsta 1000, hakusana häkilä. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 1963.


Aiheesta muuallaMuokkaa