Volta (joki)

joki Länsi-Afrikassa

Volta on joki Länsi-Afrikassa. Se virtaa Ghanan läpi pohjoisesta etelään ja laskee Guineanlahteen.[1] Voltan alkujoet ovat Akosombon padon muodostamaan Voltajärveen laskevat Musta-Volta eli Mouhoun ja Valkoinen-Volta eli Nakambé Burkina Fasossa sekä Pendjari eli Oti Beninissä ja Togossa.[2] Joen pituus on Mustan-Voltan alkulähteiltä mitattuna 1 600 kilometriä[3][4]. Valuma-alueen laajuus on noin 400 000 neliökilometriä[5].

Volta
Adomi-silta Voltajoella.
Adomi-silta Voltajoella.
Alkulähde Sahelin vyöhyke
Laskupaikka Guineanlahti, Atlantti
Maat Burkina Faso, Norsunluurannikko, Ghana
Pituus 1 600 km
Virtaama 1 106 /s
Valuma-alue noin 400 000 km²
Voltan valuma-alue.
Voltan valuma-alue.
Akosombon voimalaitos.
Voltajärveä Akosombon luona.
Valkoinen-Volta kuivana aikana.

Valuma-alue

muokkaa

Voltan valuma-alueesta 43 % kuuluu Burkina Fasoon, 42 % Ghanaan, 7 % Togoon, 4 % Beniniin, 3 % Norsunluurannikkoon ja 1 % Maliin. Se muodostaa 70 % Ghanan, 61 % Burkina Fason, 46 % Togon ja 13 % Beninin pinta-alasta.[2] Valuma-alueen tarkka laajuus on eri laskelmien mukaan 394 123 tai 398 390 neliökilometriä. Sen rajojen määrittely on vaikeaa pohjoisessa, josta ei juurikaan tule virtausta.[6]

Alue rajoittuu idässä Akwapimin harjanteeseen, Togo- ja Fazaovuoriin ja Beninissä Atacoran harjanteeseen. Etelässä Kwahun ylänkö erottaa sen Ghanan pienistä rannikkojoista. Pohjoisessa ainoa huomattavampi kohouma on Bobo-Dioulasson länsipuolella sijaitseva Banforan ylänkö. Muualla korkeuserot ovat vähäisiä. 95 % alueesta sijaitsee alle neljänsadan metrin korkeudessa merenpinnasta ja 87 % kahdensadan ja neljänsadan metrin välillä.[7]

Mustan-Voltan nimenä on Burkina Fasossa Mouhoun[8]. Sen pituus on 1 363 kilometriä ja valuma-alueen laajuus 142 056 neliökilometriä[9]. Joki saa alkunsa Dienkoa-nimisenä 500 metrin korkeudesta Bobo-Dioulasson lounaispuolelta[10]. Musta-Volta virtaa ensin koilliseen, missä sen vesi ohjataan padon avulla Souroun jokilaaksoon. Joki kääntyy sitten kaakkoon ja etelään,[8] jossa se muodostaa ensin Burkina Fason ja Ghanan ja sitten Ghanan ja Norsunluurannikon välisen rajan[11].

Valkoinen-Volta on Burkina-Fasossa nimeltään Nakambé[8]. Sen pituus on 1 137 kilometriä ja valuma-alue 106 742 neliökilometriä[12]. Joki saa alkunsa sadekauden jälkeen kuivuvana rämeenä 335 metrin korkeudesta[13] valuma-alueen pohjoisnurkasta[8]. Se virtaa kohti kaakkoa ja muodostaa alempana Bagrén tekojärven, jota säännöstelemällä joen virtaus on muutettu jatkuvaksi[14]. Valkoisen-Voltan tärkein sivujoki on Punainen-Volta, jonka burkinalainen nimi on Nazinon[8]. Sen pituus on 393 kilometriä ja valuma-alue 11 370 neliökilometriä[12].

Pendjari saa alkunsa 600 metrin korkeudesta Beninistä Natitingoun itäpuolelta[15]. Sen pituus on 937 kilometriä ja valuma-alue 72 778 neliökilometriä[16]. Se virtaa aluksi koilliseen ja sitten länteen ja lounaaseen muodostaen Beninin ja Burkina Fason välisen rajan. Togossa joki muuttuu jatkuvasti virtaavaksi ja saa nimen Oti[14]. Käännyttyään kohti etelää se muodostaa osan Togon ja Ghanan rajasta[15].

Voltan alajuoksun valuma-alue on 71 608 neliökilometriä[16]. Akosombon padon alapuolella joki virtaa kohti kaakkoa[17] ja laskee Guineanlahteen Ada Foahin kaupungin luona[16]. Ennen merta se muodostaa noin viisi kilometriä leveän estuaarin, jonka kosteikot ulottuvat 20 kilometrin päähän rannikolla ja kahdeksan kilometriä sisämaahan[18].

Vesimäärä

muokkaa

Jokiallas kuuluu neljään ilmastovyöhykkeeseen. Pohjoisessa on Sahelin vyöhyke, jonka vuotuinen sademäärä on alle 500 millimetriä. Sen eteläpuolella sijaitsevat sudanilais-sahelilainen ja Sudanin vyöhyke, joiden sademäärät ovat 500–900 ja 900–1 100 millimetriä. Eteläisin osa kuuluu Guinean vyöhykkeeseen, jossa sademäärä on yli 1 100 millimetriä. Sateet kestävät Sudanin vyöhykkeellä maaliskuusta lokakuuhun, kun taas Guinean vyöhykkeellä ensimmäinen sadekausi on tammi-helmikuussa ja toinen elokuusta marras-joulukuuhun.[19]

Voltan vuotuinen vesimäärä Akosombon padon alapuolella on 38,2 kuutiokilometriä. Siitä 30–40 prosenttia tulee Otijoesta.[20] Keskimääräinen virtaama Senchin mittauspaikalla lähellä jokisuuta oli 1 106 kuutiometriä sekunnissa vuosina 1936–1979. Virtaus on suurimmillaan loka-marraskuussa ja pienimmillään tammi-toukokuussa.[21]

Taloudellinen merkitys

muokkaa

Voltan alueen väestö oli 18,6 miljoonaa vuonna 2000 ja sen odotetaan kasvavan 33,9 miljoonaan vuonna 2025[22]. Väestöstä 43 % asuu Burkina Fasossa ja 38 % Ghanassa[23].

Alueen suurimmat vedenkuluttajat ovat keinokasteltu maatalous (71,1 %), kaupunkien ja maaseudun vesihuolto (15,5 ja 7,8 %) ja karjanhoito (5,5 %)[24]. Keinokastelua varten on rakennettu lukuisia pieniä, keskisuuria ja suuria patoaltaita, joiden varastointikyky on yli kolme kuutiokilometriä vettä. Keinokasteltu peltoala on arvioitu 30 500 hehtaariksi.[25]

Joessa elää 139 kalalajia, joista kahdeksan on kotoperäisiä. Kalastusta harjoitetaan varsinkin Voltan, Bagrén ja Kompiengan tekojärvillä sekä Mouhounin yläjuoksun ja Souroun tulva-alueilla. Arviot vuotuisesta kalasaaliista vaihtelevat 40 000:sta 250 000:een tonniin. Kymmenestä viiteentoista prosenttia menee omaan kulutukseen ja loput myydään lähiseudun markkinoilla.[26]

Voltalla ja sen sivujoilla on useita vesivoimalaitoksia. Vuosina 1961–1965 rakennetun Akosombon padon muodostama Voltajärvi Ghanassa oli ennen Kiinan Kolmen rotkon padon valmistumista maailman suurin tekojärvi[27]. Sen pinta-ala on enimmillään 8 502 neliökilometriä ja tilavuus 148 kuutiokilometriä. Akosombon voimalan alkuperäinen kapasiteetti oli 588 megawattia. Vuonna 1982 sen alapuolelle Kpongiin valmistui 160 megawatin vesivoimala. Useiden parannusten jälkeen niiden yhteiskapasiteetti on 1 180 megawattia (vuonna 2005) ja todellinen vuosituotanto 4 800 gigawattituntia. Voimaloiden tuottamaa sähköenergiaa käyttävät Ghanan ja naapurimaiden kotitaloudet sekä kulta- ja alumiiniteollisuus.[28]

Vuonna 2013 valmistunut Buin pato Mustalla-Voltalla Ghanassa muodostaa 440 neliökilometrin laajuisen tekojärven, jonka tilavuus on 12,35 kuutiokilometriä[29]. Sen alle jäi 20 prosenttia Buin kansallispuistosta[30]. Buin voimalaitoksen kapasiteetti on 400 megawattia[29].

Burkina Fasossa on kaksi voimalaitosta: vuonna 1989 valmistunut Kompienga Otin sivujoella Oualella ja vuonna 1994 valmistunut Bagré Valkoisella-Voltalla. Niiden kapasiteetit ovat 14 ja 16 megawattia. Otijoella Beninissä sijaitsevan Batchangan voimalan kapasiteetti on 15 megawattia.[31] Suunnitteilla on useita pieniä voimaloita[32].

Voltan alueen ympäristöongelmia ovat luonnonvaraisen kasvillisuuden väheneminen, jokien ja patoaltaiden liettyminen, Akosombon padon aiheuttama rannikon eroosio sekä vesihyasintin kaltaisten vieraslajien leviäminen[33]. Ilmaston lämpeneminen ja 1970-luvulla alkanut sademäärän vähentyminen varsinkin alueen pohjoisosassa lisäävät vesivaroihin kohdistuvaa painetta[34]. Niiden hyödyntämistä ohjaa vuonna 2009 perustettu yhteistyöelin Volta Basin Authority – Autorité du bassin de la Volta[35].

Joen paikallisia nimiä sen alajuoksulla ovat Firao tai Frao ja Atirri[36]. Eurooppalaiset ovat tunteneet Voltan alajuoksun jo 1400-luvun portugalilaisten tutkimusmatkailijoiden ajoista lähtien. He antoivat joelle sen mutkittelevan kulun vuoksi nimen Volta, joka tarkoittaa ’mutkaa’.[1] Joesta otti nimensä Ylä-Voltan valtio, joka nimettiin uudelleen Burkina Fasoksi vuonna 1984.

Lähteet

muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. a b Volta River Encyclopædia Britannica. Viitattu 12.2.2018.
  2. a b Lemoalle & de Condappa, 10.
  3. Afrika: entsiklopeditšeski slovar, tom 1, s. 399. Moskva: Sovetskaja entsiklopedija, 1986.
  4. Geo-data: The World Geographical Encyclopedia, s. 616. Farmington Hills: Thomson Gale, 2003. ISBN 0-7876-5581-3.
  5. Water Resources Assessment, s. 2.
  6. Lemoalle & de Condappa, s. 10, 12.
  7. Lemoalle & de Condappa, s. 12.
  8. a b c d e Lemoalle & de Condappa, s. 20.
  9. Water Resources Assessment, s. 39.
  10. Moniod, Pouyaud & Séchet, s. 15.
  11. Moniod, Pouyaud & Séchet, s. 16.
  12. a b Water Resources Assessment, s. 37.
  13. Moniod, Pouyaud & Séchet, s. 17.
  14. a b Lemoalle & de Condappa, s. 24.
  15. a b Moniod, Pouyaud & Séchet, s. 19.
  16. a b c Water Resources Assessment, s. 40.
  17. Moniod, Pouyaud & Séchet, s. 21.
  18. Lemoalle & de Condappa, s. 42.
  19. Lemoalle & de Condappa, s. 14–16.
  20. Volta Basin Transboundary Diagnostic Analysis, s. 24.
  21. UNH/GRDC: Volta basin, Senchi (Halcrow) grdc.sr.unh.edu. Viitattu 23.6.2018.
  22. Water Resources Assessment, s. 21.
  23. Lemoalle & de Condappa, s. 52.
  24. Volta Basin Transboundary Diagnostic Analysis, s. 56, 58.
  25. Water Resources Assessment, s. 45.
  26. Lemoalle & de Condappa, s. 80.
  27. Volta Basin Transboundary Diagnostic Analysis, s. 64, 66.
  28. Lemoalle & de Condappa, s. 84, 86.
  29. a b Water Resources Assessment, s. 3.
  30. Water Resources Assessment, s. 46.
  31. Water Resources Assessment, s. 4.
  32. Water Resources Assessment, s. 46–47.
  33. Water Resources Assessment, s. 13–14.
  34. Water Resources Assessment, s. 32–34, 37.
  35. Water Resources Assessment, s. 6–7.
  36. Owusu-Ansah, David: Historical Dictionary of Ghana, s. 326. Lanham: Rowman & Littlefield, 2014. ISBN 978-0-8108-7242-4.

Aiheesta muualla

muokkaa