Avaa päävalikko
Geopark-verkostoon kuuluva alue Kiinassa.
Copper Coast Geoparkin rantakallioita Irlannissa.

Geopark on kesäkuussa 2000 perustettu ainutlaatuisten geologisten kohteiden eli ”geopuistojen” kansainvälinen verkosto. Se on tarkoitettu jakamaan kokemuksia ja parhaita käytäntöjä luonnontieteiden opetuksesta, geologisen perinnön suojelusta, geoturismista ja kestävästä kehityksestä. Unescon yleiskokous hyväksyi 17. marraskuuta 2015 International Geoparks and Gesosciences -ohjelman perustamisen, jolla Geopark-verkosto siirtyi osaksi Unescon toimintaa.

Marraskuussa 2015 Unesco Global Geoparks kohteina oli 120 geologisesti merkittävää kohdetta 33 maasta. Geopark-kohteista 68 on Euroopassa ja 30 Kiinassa. Kohteita on lisäksi Kanadassa, Uruguayssa, Japanissa, Etelä-Koreassa, Vietnamissa, Malesiassa, Indonesiassa ja Brasiliassa. Pohjoismaissa Unesco Global Geopark -kohteita on viisi, Gea Norvegica[1] ja Magma Geopark[2] Norjassa, Katla ja Reykjanes Geoparkit Islannissa sekä Rokua Geopark[3] Suomessa.

Verkoston toimintaMuokkaa

Unesco Global Geoparks -verkosto järjestää joka toinen vuosi kansainvälisen konferenssin.

Euroopan Geopark-verkosto järjestää vuosittain kaikille kiinnostuneille avoimen konferenssin. Konferenssissa esitellään verkoston kohteiden toimintaa ja uusia verkostoon pyrkiviä kohteita. Euroopan Geopark-verkostolla on lisäksi oma vuosittain ilmestyvä lehti ja verkkosivut. Toukokuun viimeisellä viikolla vietetään kaikissa Euroopan Geopark-kohteissa Geopark-viikkoa, jonka aikana esitellään kussakin kohteessa sen toimintaa ja kohteita.

Verkoston jäsenet valitsevat jätettyjen hakemusten perusteella uudet Geopark-kohteet vuosittain pidettävässä kokouksessa. Geopark-kohteelta vaaditaan kansainvälisesti arvokkaan geologisen perinnön lisäksi kulttuurin ja elävän luonnon arvoja sekä aktiivista toimintaa paikallisyhteisönsä hyväksi. Geopark-verkoston jäsenalueet arvioidaan uudelleen neljän vuoden välein, mikäli alue ei enää täytä verkoston kriteerejä se voi menettää jäsenyytensä.

Geopark-verkoston tavoitteena on, että kaikissa maissa, joissa sillä on jäsenalueita, olisi myös kansallinen Geopark-toimikunta. Suomen Geopark-toimikunta on perustettu maaliskuussa 2013. Suomen Geopark-toimikunnan muodostavat Geologian tutkimuskeskuksen, Ympäristöministeriön, Metsähallituksen, Matkailun edistämiskeskuksen sekä Rokua Geoparkin edustajat. Toimikunnassa on lisäksi Suomen Unesco-toimikunnan edustus. Toimikuntien tehtävänä on ohjata Geopark-toiminnan kehittymistä ja tarjota neuvontaa uusille jäseniksi pyrkiville alueille.

Suomalaiset Geopark-kohteetMuokkaa

Suomen toistaiseksi ainoa Unesco Global Geopark[4] on Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun maakuntien alueella sijaitseva Rokua Geopark. Rokua Geopark koostuu Rokuan harju- ja dyynialueesta, Oulujokilaaksosta sekä Oulujärvestä. Rokua Geoparkin teema on jääkausi, jonka jäljet ovat alueella erinomaisen havainnollisesti nähtävissä. Rokua Geopark on maailman pohjoisin Geopark.

Rokua Geoparkin hallinnoinnista vastaavat yhteisesti Utajärven, Muhoksen ja Vaalan kunnat, Rokuan Terveys- ja Kuntouttamissäätiö sekä Metsähallitus. Rokuan jäsenyyshakemus hyväksyttiin lokakuun 1. päivänä 2010.

Suomessa on meneillään useita projekteja, jotka tähtäävät Geopark-jäsenyyteen. Projekteja ovat muun muassa Saimaa Geopark [5], Karelia Geopark [6], Lauhanvuori Geopark [7], Salpausselän Geopark [8] sekä Lappajärvi Geopark -projekti. [9][10]

LähteetMuokkaa

  1. Gea Norvegica
  2. Magma Geopark
  3. Rokua Geopark
  4. Jäsenet
  5. Saimaan Geopark tavoittelee Unescon statusta maaseuduntulevaisuus.fi. 7.8.2017. Viitattu 28.1.2019.
  6. Geopark-projekti etsii rahaa ja toimijoita Karjalainen. 11.5.2015. Viitattu 28.1.2019.
  7. Lauhanvuori / Geopark -jäsenyyteen Kauhajoen kaupunki. Viitattu 28.1.2019.
  8. Ei pelkkää urheilua – geomatkailusta uusi vetovoimatekijä Salpausselälle Yrittäjät.fi. 2.5.2018. Viitattu 28.1.2019.
  9. Lappajärven Geopark uuteen selvitykseen Yle.fi. 7.11.2018. Viitattu 28.1.2019.
  10. Lake Lappajärvi – Europe’s largest crater lake European Network for Rural Development. 2017. Viitattu 28.1.2019.

KirjallisuuttaMuokkaa

  • Zouros, N. (toim.): European Geoparks. Natural History Museum of the Lesvos Petrified Forest. Greece. ISBN 978-960-7646-91-0

Aiheesta muuallaMuokkaa