Seiväshyppy

yleisurheilulaji
(Ohjattu sivulta Seiväshyppääjä)

Seiväshyppy on yleisurheilulaji, jossa urheilija pyrkii pitkää taipuisaa seivästä apunaan käyttäen pääsemään kahden pystysuuntaisen telineen välissään vaakatasossa kannatteleman riman yli pudottamatta sitä. Seipään avulla urheilija suuntaa vauhdinotossa saavuttamansa liike-energian ylöspäin tehostamaan ponnistusta.

Seiväshyppy
Miesten ennätykset
Maailmanennätys Ruotsi Armand Duplantis
626 cm (2024)
Olympiaennätys Ruotsi Armand Duplantis
625 cm (2024)
Naisten ennätykset
Maailmanennätys Venäjä Jelena Isinbajeva
506 cm (2009)
Olympiaennätys Venäjä Jelena Isinbajeva
505 cm (2008)

Historia

muokkaa

Jo antiikin kreikkalaisten, samoin kuin kelttien, tiedetään kilpailleen seiväshypyssä. Lisäksi kautta aikojen seiväshypyn periaatetta on käytetty hyväksi luonnonesteiden kuten purojen, ojien ja aitojen ylittämiseen. Myös esimerkiksi Englannin rämeisillä seuduilla kerrotaan joka talossa olleen oma hyppyseiväs, jottei jokien ja purojen ylityksessä tarvinnut aina kiertää pitkienkin matkojen päässä olleiden siltojen kautta.

Nykyaikaisen seiväshypyn alkuna voitaneen pitää Johann Christoph Friedrich GutsMuthsin ja Frederich L. Jahnin 1850 vuoden tietämillä Saksassa kehittämiä kuntoiluharjoitteita. Seiväshypyn tekniikka, sellaisena kuin se nykyään suurin piirtein tunnetaan, kehitettiin Yhdysvalloissa 1800-luvun lopulla.

Seiväshypyn alkuperäisen, luonnollisen periaatteen mukainen pituussuuntainen hyppy ei koskaan saavuttanut suurta suosiota järjestäytyneissä urheilupiireissä, vaan tulosten mittaaminen korkeussuunnassa on aina ollut ainoa virallinen seiväshypyn kilpailumuoto.

Seiväshyppy on yksi nykyaikaisten olympialaisten yleisurheilun alkuperäisistä kilpailutapahtumista. Se on ollut lajivalikoimassa vuodesta Ateenasta 1896 lähtien. Naisten seiväs tuli kisaohjelmaan vuonna 2000. Yleisurheilun maailmanmestaruuskilpailuissa seiväshyppy on ollut ensimmäisistä MM-kilpailuista alkaen. Menestynein maa seiväshypyn arvokilpailuissa on ollut Yhdysvallat.[1][2][3][4] Lisäksi seiväs on yksi miesten kymmenottelun lajeista.[5]

Hyppypaikka ja välineet

muokkaa
 
Kuoppalaatikko mittoineen ylhäältä ja sivulta.

Seiväshypyn vauhdinottoradan on oltava pituudeltaan vähintään 40 metriä, mutta 45 metriä suositellaan. Vauhdinottoradan päässä, juuri ennen patjaa, oleva seiväskuoppalaatikko on yhden metrin pituinen ja viettää 0,20 metrin syvyyteen.[6]

Rima on levossa täysin suora, poikkileikkaukseltaan ympyränmuotoinen ja 30 millimetriä paksu, materiaaliltaan lasikuitua tai muuta sopivaa materiaalia, ei kuitenkaan metallia. Riman päässä on päätykappaleet, jotka pitävät sen telineillä. Kilpailija voi siirrättää telineitä valintansa mukaan niin, että rima on 0–80 senttimetriä seiväskuopan päätyseinän takana.[6]

Seiväs voi olla mitä tahansa materiaalia, ja se voi olla minkä pituinen tai paksuinen tahansa. Siinä saa myös käyttää tasapaksua teippausta.[6] Lajin alkuaikoina seipäät olivat taipumattomia, ja ne valmistettiin puusta tai alumiinista. Alastulo tehtiin ruoholle, hiekalle tai sahanpurulle. Nykyisin seipäät valmistetaan taipuisasta lasikuidusta ja hiilikuidusta, ja hyppääjät laskeutuvat patjalle. Seipään muuttuminen helpommin pideltäväksi ja energiaa varastoivaksi nopeutti lajin tuloskehitystä 1960-luvulla.[5]

Hyppääjä saa käyttää käsineitä tai haluamaansa ainetta käsissään tai seipäänsä pinnassa.[6]

Hyppysuoritus

muokkaa

Hyppääjä tarttuu seipääseen vauhdinottoradan päässä. Hän lähtee juoksuun vauhdinottorataa pitkin pidellen seipään päätä kahdella kädellä ilmassa kehonsa etupuolella. Etummaisen käden kämmen on alaspäin, takimmaisen kämmen eteenpäin.[5]

Hyppääjä saavuttaa maksiminopeutensa vauhdinottoradan lopussa. Hän alkaa laskea seivästä kohti seiväskuoppaa yleensä kolmanneksi viimeisellä askeleellaan. Kun seiväs osuu kuoppaan, hyppääjä työntää seivästä etummaisella kädellään ja vetää alaspäin takimmaisella kädellään. Sen seurauksena seiväs taipuu kaarelle.[5]

Hyppääjä nousee ilmaan, ja seiväs linkoaa hänet ylöspäin kohti rimaa. Hyppääjä roikkuu seipäässä käsillään, taivuttaa jalkansa ylös, sitten vetää käsillään ja oikaisee itsensä pää alaspäin seipään pään jatkoksi. Hän tekee puolikkaan kierroksen pituusakselinsa ympäri niin, että hänen vatsapuolensa on riman kohdalla alaspäin. Tässä vaiheessa seiväs on jo suoristunut ja hyppääjä saavuttanut maksimikorkeutensa. Hyppääjä taivuttaa selkänsä päästäkseen riman yli ja työntää itsensä irti seipäästä. Sen jälkeen hän laskeutuu patjalle.[5]

 
Hypyn vaiheet.

Kilpailusäännöt

muokkaa

Seiväshyppykilpailussa rimaa korotetaan kierros kierrokselta vähintään viisi senttimetriä kerrallaan. Jokaisella kilpailijalla on kolme yritystä jokaisesta korkeudesta. Kolmella peräkkäisellä pudotuksella putoaa kilpailusta. Kilpailija voi jättää korkeuksia väliin tai siirtää yrityksiään ylempiin korkeuksiin. Kilpailun voittaa se hyppääjä, joka jää jäljelle, kun kaikki muut ovat pudonneet pois. Voittaja voi jatkaa hyppäämistä, jos haluaa. Tasatilanteessa sijoitukset ratkaistaan vertailemalla pudotusten määrää ensisijaisesti ylimmästä ylitetystä korkeudesta, sen jälkeen tarvittaessa kaikista alemmista korkeuksista yhteensä ja, jos nämäkin ovat tasan, uusinnalla. Uusinta järjestetään vain ensimmäisestä sijasta. Voitosta uusittaessa mahdollisesti syntyvät ennätykset hyväksytään aivan kuten varsinaisessa kilpailussakin. Uusinnan sijasta voitto voidaan myös jakaa, jos kilpailun järjestäjä niin päättää, tai kaikki tasatilanteessa olevat kilpailijat keskenään niin sopivat.[6]

Hyppy hylätään, jos rima putoaa, jos hyppääjä estää riman putoamisen kädellään tai jos hyppääjä vaihtaa käsiensä otejärjestystä seipäässä ponnistuksen jälkeen. Jos seiväs katkeaa, hyppääjä saa uuden yrityksen.[6]

Maailmanennätykset

muokkaa

Vuoden 1998 jälkeen kansainvälisen yleisurheiluliiton säännöissä ei ole ollut erillistä ulkoratojen maailmanennätystä, vaan lajin maailmanennätys on paras ulko- tai sisäradalla tehty tulos.[7]

Maailmanennätykset

muokkaa
Miehet Armand Duplantis   SWE 626 cm 25. elokuuta 2024 Chorzów
Naiset Jelena Isinbajeva   RUS 506 cm 28. elokuuta 2009 Zürich

Katso myös

muokkaa

Lähteet

muokkaa
  1. Athletics Men’s Pole Vault Medalists Sports-Reference. Arkistoitu 6.1.2009. Viitattu 18.10.2015. (englanniksi)
  2. Athletics Women’s Pole Vault Medalists Sports-Reference. Arkistoitu 6.1.2009. Viitattu 18.10.2015. (englanniksi)
  3. Pole Vault olympics.sporting99.com. Arkistoitu 30.5.2015. Viitattu 18.10.2015. (englanniksi)
  4. Butler, Mark ym.: IAAF Statistics Book Moscow 2013 (PDF) iaaf-ebooks.s3.amazonaws.com. Viitattu 18.10.2015. (englanniksi)
  5. a b c d e Carr, Gerry: Fundamentals of Track and Field, s. 170–174. Champaign, Illinois: Human Kinetics, 1999. Virhe: Virheellinen ISBN-tunniste (englanniksi)
  6. a b c d e f Yleisurheilun kansainväliset säännöt 2022, s. 167–186. Helsinki: Suomen Urheiluliitto. Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 5.12.2022).
  7. World record ratified 9.3.2014. World Athletics. Viitattu 17.9.2020. (englanniksi)

Aiheesta muualla

muokkaa