Satanismi

aatteellisia, filosofisia ja uskonnollisia oppeja, jotka perustuvat kertomukseen Saatanasta

Satanismi on joukko uskonnollisia, aatteellisia ja filosofisia oppeja, jotka perustuvat kertomukseen Saatanasta.[2] Satanismi jakautuu rationaaliseen satanismiin sekä teistiseen satanismiin, jossa Saatanaan olemassaoloon uskotaan. Rationaalisessa satanismissa ei uskota jumaluuksiin, vaan nimeämällä itsensä Saatanan mukaan satanistit ilmaisevat vastakohtaisuutta kristinuskolle. Satanistit korostavat sellaisia kristinuskon synteinä pitämiä asioita kuin nautintoa ja ruumiillisuutta. Länsimaisen okkultismin perintöä edustavana aatteena satanismiin voi liittyä seremoniallista magiaa ja rituaaleja.[3]

Käännetty pentagrammi ympyrän sisällä. Okkulttista symbolia käytetään usein satanismin tunnuksena.[1]

Satanismi järjestäytyi Yhdysvalloissa 1960-luvulla, kun Anton LaVey perusti Saatanan kirkon ja kirjoitti aatetta esittelevän Saatanallisen Raamatun. Saatanan kirkon jäsenmäärä jäi pieneksi, mutta se sai paljon näkyvyyttä.[4] Laveylaisesta egoistisesta satanismista poikkeaa 2010-luvulla perustettu The Satanic Temple. Ateistista ja humanistista satanismia edustava Saatanallinen temppeli korostaa yhteiskunnallista aktivismia ja käyttää Saatanaa vapauden ja kyseenalaistamisen symbolina.[3][5]

Liikkeen tausta muokkaa

 
Baphomet, Éliphas Lévin kuvitus vuodelta 1856.[6]

Nykyaikainen satanismi perustuu uskonnolliseen kertomukseen Saatanasta, modernin ajan kirjalliseen perintöön ja tiettyihin filosofisiin perinteisiin.[7]

Nykyisin Saatanana käsitetty hahmo on yhdistynyt vuosisatojen kuluessa erilaisista paholaisista ja myyttisistä olennoista, kuten Luciferista, Mefistofelestä, Beelzebubista, Belialista, Azazelista, Ahrimanista ja Sethistä. Saatanan varsinainen esikuva esiintyi ensi kertaa persialaisessa dualistisessa zarathustralaisuudessa. Hyvän ja pahan vastakkainasettelua korostavan uskonnon opissa pahuus keskittyi Ahrimaniin, tuhoavaan henkeen. Zarathustralaisuudesta hyvää Jumalaa vastustava pahuus omaksuttiin juutalaisuuteen ja siitä myöhemmin kristinuskoon. Uudessa testamentissa Saatana esiintyy usein nimellään. Alkukirkon aikana Saatana ja Vanhan testamentin paholainen oli jo samastettu yhdeksi hahmoksi.[8]

Keskiajalla kirkolla tuli tavaksi leimata vastustajansa Saatanan palveluksessa oleviksi, kuten 1300-luvulla temppeliherrain ritarikunnan.[9] Uudella ajalla Saatanan psykologisen kuvan muodostumisessa oli tärkeä asema kirjailijan John Miltonin runoelmalla Kadotettu paratiisi (1667).[10] 1700-luvulla valistuksen aikana Saatanan asema alkoi muuttua. Uskontokriitikot saattoivat jopa samastua Saatanaan, usein parodisesti. Inhimillisiin haluihin samastettu Saatana alettiin nähdä kirkon vastustamisen symbolina.[11]

Saatanasta tuli yksi romantiikan ajan kirjailijoiden ja taidemaalarien suosikkiaiheista. Heidän teoksensa juhlistivat lihan iloja, joihin Saatana oli kirkon valtakaudella yhdistetty.[12] Percy Bysshe Shelley, Lordi Byron ja Victor Hugo käyttivät Saatanaa vapauden ja kapinallisuuden symbolina.[3] Runoilija Charles Baudelaire ihaili runossaan ”enkeleistä kauneinta ja viisainta.” Anarkisti Mihail Bakunin kirjoitti teoksessa Jumala ja valtio, että kristillisen mytologian mukainen Saatana on ensimmäinen vapaa-ajattelija, joka herättää ihmisen tietoisuuden.[2]

Saatana kuvattiin romantiikan taiteessa usein vuohenhahmoisena.[13] 1800-luvun esoteerikot ottivat omakseen hedelmällisyyttä symboloineen Baphomet-pukin. Baphometin ruumiissa yhdistyvät erilaiset vastakohdat.[6] Uskonnollisen ja filosofisen pohjan lisäksi nykyajan satanismiin liittyy okkultismi ja etenkin sen yksi tunnetuimmista harjoittajista, englantilainen Aleister Crowley (1875–1947). Crowley ei itse ollut satanisti, mutta hänen käsityksensä kristinuskosta, vapaasta seksuaalisuudesta, sosiaalidarvinismista, seremoniallisesta magiasta ja rituaalista sekä ylemmän tietoisuuden asteen tavoittelusta löysivät tiensä satanismiinkin.[14]

Saatanan kirkko ja muut ryhmät muokkaa

Nykymuotoisen satanismin isänä pidetään Anton LaVeyta (1930–1997), joka perusti 1966 Saatanan kirkon San Franciscossa ja julkaisi 1969 ajattelunsa perusteoksen Saatanallisen Raamatun.[15][16] Toisin kuin teistiseksi satanismiksi tai saatananpalvonnaksi kutsutuissa suuntauksissa, LaVeyn rationaalisessa satanismissa ei uskota yliluonnolliseen.[17] LaVey sai vaikutteita Friedrich Nietzscheltä sekä kirjailija Ayn Randilta, joka korosti teoksissaan ihmisyksilön merkitystä ja korosti oman onnellisuuden tavoittelua itsekkyyden kautta.[18]

 
Saatanan kirkon ylipappi Peter H. Gilmore.

Saatanan kirkon jäsenmäärä jäi pieneksi, vaikka se saavuttikin suuren näkyvyyden.[4] LaVey lakkautti Saatanan kirkon paikallistoiminnan (niin sanotut ”grottot”) vuonna 1975, minkä jälkeen kirkko on toiminut enimmäkseen vain paperilla jäsenmaksujen varassa.[19] LaVeyn kuoltua 1997 Saatanan kirkon johtoon nousi hänen kumppaninsa Blanche Barton ja vuonna 2001 Peter H. Gilmore. Gilmoren tultua johtajaksi kirkon päämaja siirtyi New Yorkin osavaltioon.[20]

1970-luvulla LaVeyn johtamasta Saatanan kirkosta erkaantui joitain ryhmiä. Näistä merkittävin on Michael Aquinon vuonna 1975 perustama Setin Temppeli.[21] Sittemmin Setin Temppeli on irtautunut satanismista ja kehittänyt filosofiaansa eri aineksia yhdistelevään suuntaan.[22] Muut Saatanan kirkosta 1970-luvulla ja sen jälkeen erkaantuneet ryhmät jäivät useimmiten pieniksi ja lyhytikäisiksi. Jotkin nykyajan pienet satanistiset ryhmät harjoittavat teististä satanismia tai natsiokkultismia. Suurin osa nykyajan satanistisista liikkeistä on kuitenkin uskollisia LaVeyn alkuperäiselle maltillisemmalle, ateistiselle aatteelle.[23]

Satanisteista suurin osa ei kuulu mihinkään järjestöön, vaan he harjoittavat satanismia yksityisesti. Internetistä muodostui organisaatioltaan hajautetulle satanismille tärkeä maailmanlaajuinen viestintäkanava.[23] Euroopassa satanismi on saavuttanut suosiota etenkin Skandinaviassa, Saksassa ja Itä-Euroopassa, ja Saatanallinen Raamattu on käännetty monille eurooppalaisille kielille.[24] Suomessa satanisteja on ollut muun muassa Pakanaverkon piirissä. He sanoutuvat irti saatananpalvonnasta, jonka he katsovat olevan lähinnä käänteistä kristinuskoa.[16] Esoteerista satanismia edustaa Suomessa Azazelin Tähti. Teosofisesti suuntautunut ryhmä harjoittaa hengellisyyden niin sanottua vasemman käden polkua.[2]

Laveylaisen satanismin periaatteet muokkaa

 
Baphometin sinetti on kärki alaspäin oleva pentagrammi, jonka sisällä on vuohi. Sinetti on Saatanan kirkon virallinen tunnus.[25]

Laveylaiset satanistit eivät usko Saatanaan tai muihin jumaluuksiin, vaan satanisti on itse oma jumalansa. Satanistit ovat omaksuneet nimensä kristittyjen käyttämästä nimityksestä ja kantavat nimeään ylpeinä edustaen ”hengen uskontojen” vastakohtaa. Satanismissa Saatanasta voi käyttää myös muita nimiä kuin ”Saatana”.[26]

Satanismi on harjoittajiensa mukaan järkiperäistä mutta vastaa esimerkiksi itsen sekä omien mielikuvien ilmentämisen tarpeeseen. Satanistit saattavat harjoittaa magiaa, mutta antavat sille järkiperäiset perustelut, kuten itsesuggestion.[26] Saatanan kirkko määrittelee satanismin filosofiana epikurolaiseksi eikä hedonistiseksi, sillä satanistit tavoittelevat nautintoa tasapainoisesti ja hallitusti eivätkä siksi kannata esimerkiksi huumeidenkäyttöä.[27] Laittomuudet LaVey hylkäsi Saatanallisessa Raamatussa painokkaasti.[28]

Juhlapäivinä satanisti saattaa viettää esimerkiksi omaa syntymäpäiväänsä, halloweeniä tai yulea. Koska satanismi liittyy luontoperustaiseen maailmankuvaan, kesä- ja talvipäivänseisaukset sekä kevät- ja syyspäiväntasaukset voivat olla juhlapäiviä.[29]

Anton LaVey määritteli Saatanan merkityksen kirkolleen ”yhdeksässä saatanallisessa julkilausumassa”, jotka hän julkaisi Saatanallisessa Raamatussa 1969:[30]

  1. Saatana edustaa nautintoa pidättyväisyyden sijaan!
  2. Saatana edustaa elintärkeää konkreettisuutta hengellisen haihattelun sijaan!
  3. Saatana edustaa tahriintumatonta viisautta tekopyhän itsepetoksen sijaan!
  4. Saatana edustaa ystävällisyyttä sen ansaitseville rakkauden kiittämättömiin haaskaamisen sijaan!
  5. Saatana edustaa kostoa toisen posken kääntämisen sijaan!
  6. Saatana edustaa vastuuta vastuussa oleville psyykkisistä vampyyreista huolehtimisen sijaan!
  7. Saatana edustaa ihmistä vain yhtenä eläimistä, toisinaan parempana, useammin huonompana kuin nelijalkaisia, koska hän on ”jumalallisen hengellisen ja älyllisen kehityksensä” ansiosta tullut eläimistä häijyimmäksi!
  8. Saatana edustaa kaikkia niin kutsuttuja syntejä, koska ne kaikki johtavat ruumiilliseen, älylliseen tai emotionaaliseen mielihyvään!
  9. Saatana on ollut paras ystävä joka kirkolla on koskaan ollut, koska Hän on pitänyt sen toiminnassa kaikki nämä vuodet!

Vuonna 1967 LaVey nimesi ”Maan yksitoista saatanallista sääntöä”:[31]

  1. Älä jaa mielipiteitä tai neuvoja ellei sinulta niitä pyydetä.
  2. Älä kerro huoliasi muille ellet ole varma, että he haluavat kuulla niistä.
  3. Ollessasi toisen asumuksessa, osoita hänelle kunnioitusta tai älä mene sinne.
  4. Jos vieras asumuksessasi ärsyttää sinua, kohtele häntä julmasti ja armottomasti.
  5. Älä tee seksuaalisia lähestymisyrityksiä ellet saa parittelukutsua.
  6. Älä ota sitä, mikä ei sinulle kuulu, ellei se ole toiselle taakka, josta hän selkeästi tahtoo tulla vapautetuksi.
  7. Tunnusta magian voima, jos olet käyttänyt sitä saadaksesi haluamasi. Jos kiellät magian voiman kutsuttuasi sitä onnistuneesti, menetät kaiken saamasi.
  8. Älä valita mistään, minkä ei tarvitse olla sinun asiasi.
  9. Älä vahingoita pikkulapsia.
  10. Älä tapa ei-ihmis-eläimiä muutoin kuin hyökkäyksen kohteeksi joutuessasi tai ravinnoksesi.
  11. Liikkuessasi puolueettomalla maaperällä, älä häiritse ketään. Jos joku häiritsee sinua, pyydä häntä lopettamaan. Ellei hän lopeta, tuhoa hänet.

The Satanic Temple muokkaa

 
The Satanic Templen suunnittelema monumentti.[32]

Yhdysvalloissa perustettiin vuonna 2013 ei-teististä satanismia edustava The Satanic Temple, joka on harjoittanut yhteiskunnallista aktivismia. Saatanallinen temppeli on puolustanut liberaaleja ja humanistisia arvoja, joihin kuuluvat kirkon ja valtion ero, yksilön- ja sananvapaus ja tasa-arvo. Järjestön keinoina ovat olleet julkiset tempaukset ja viranomaisten haastaminen oikeuteen kristinuskon suosimisesta. Konservatiivikristittyjen pystyttämien julkisten kristillisten muistomerkkien rinnalle on haluttu saatanallisia monumentteja, jolloin kristilliset tunnukset on jouduttu poistamaan. Kun kristilliset toimijat ovat halunneet rajoittaa oikeutta aborttiin, järjestö on hakenut aborteille suojaa uskonnonvapauden perusteella.[17][5][33]

The Satanic Temple eroaa laveylaisesta egoistisesta satanismista ja korostaa yksilönvapauden lisäksi oikeudenmukaisuutta, kohtuutta ja empatiaa. Tieteellinen maailmankatsomus ja valistusajattelu ovat osa järjestön aatemaailmaa.[17][5] Saatana symboloi temppelille perusteettoman auktoriteetin kyseenalaistamista ja tiedonhalua. Temppelin mielestä uskontoihin liittyvä yhteisöllisyys ei riipu uskosta yliluonnolliseen.[34][35] Koska The Satanic Templen satanismissa ei uskota jumaluuksiin, se ei harjoita palvontaa. Järjestön mukaan yksilö voi kuitenkin toteuttaa henkilökohtaista satanismiaan omalla tavallaan.[5]

The Satanic Temple perustaa arvonsa seitsemälle opinkappaleelle:

  1. Yksilön tulee pyrkiä toimimaan myötätuntoisesti ja empaattisesti kaikkia elollisia olentoja kohtaan järjen mukaisesti.
  2. Taistelu oikeudenmukaisuudesta on jatkuva ja välttämätön pyrkimys, jonka tulee olla lakeja ja instituutioita ylempänä.
  3. Yksilön keho on loukkaamaton ja vain hänen oman tahtonsa alainen.
  4. Toisten vapauksia tulee kunnioittaa, mukaan lukien vapautta loukata. Jos joku tahallaan ja epäoikeudenmukaisesti kajoaa toisen vapauteen, joutuu hän luopumaan myös omastaan.
  5. Käsitysten tulee pohjautua parhaaseen tieteelliseen ymmärrykseen maailmasta. Kenenkään ei tule vääristää tieteellisiä tosiasioita vastaamaan omia käsityksiään.
  6. Ihmiset ovat erehtyväisiä. Jos tekee virheen, tulee tehdä parhaansa sen korjaamiseksi ja aiheutuneiden vahinkojen hyvittämiseksi.
  7. Jokaisen ohjeen tarkoitus on olla ohjaava periaate, joka innoittaa jaloja tekoja ja ajatuksia. Myötätunnon, viisauden ja oikeudenmukaisuuden hengen tulee aina vallita kirjoitettua tai puhuttua sanaa.[36]

Yhteisön juhlapäiviä ovat muun muassa seksuaalista ja kehollista itsemääräämistä juhlistava Lupercalia-juhla 15. helmikuuta sekä taikauskon ja näennäistieteen uhreja muistava valpurinyö.[37] Yhteisön harjoittamaan sekularismin puolustamiseen on liittynyt huumoria ja satiiria.[38]

The Satanic Templellä on noin 700 000 jäsentä. Jäsenmaksujen sijaan TST rahoittaa toimintansa lahjoitusvaroin ja tuotemyynnillä.[39] Suomessa on toiminut vuodesta 2022 The Satanic Temple Finland -yhteisö.[17][5] Suomessa toimii myös Perkeleen temppeli -yhdistys, joka on saanut innoitusta TST:stä.[37]

Order of Nine Angles muokkaa

 

1990-luvulla ajatus siitä, että ryhmät, kuten Church of Satan ja Temple of Satan, olivat "liian hyväntahtoisia ja lainkuuliaisia" ollakseen todellisia satanisteja, kasvoi erityisesti muusikoiden ja heavy metal -musiikin fanien keskuudessa, missä äärimmäisempi merkitsi autenttisuutta.[40] Order of Nine Angles on kutsuttu "ur-tyypiksi, joka määrittelee synkän perinteen (eng. Sinister tradition)"[40], ja se on yhdistetty useisiin murhiin, raiskauksiin ja lasten hyväksikäyttötapauksiin ja oikeistolaiseen terrorismiin.[41]

Ryhmä kuvaa okkultismiaan "perinteiseksi satanismiksi".[42] Heidän kirjoituksensa eivät ainoastaan ​​rohkaise ihmisuhraamiseen,[43][44] vaan vaativat sitä satanismissa[40] viitaten uhreihinsa opfereiksi.[44] Useat brittipoliitikot, mukaan lukien työväenpuolueen Yvette Cooper, sisäasioiden erityiskomitean puheenjohtaja ovat vaatineet ryhmän kieltämistä terroristijärjestönä.[41] Suomessa paljastui 2020-luvun alussa kolme tapausta, joissa äärioikeistolaiset yhteenliittymät olivat suunnitelleet terrorismirikoksia. Näissä tapauksissa nousivat esiin Order of Nine Angles -kytkökset. Kankaanpään terrorismiepäilyn toi julkisuuteen poliisi joulukuussa 2021. Lahden terrorismitapauksesta, jossa oli valmistettu aseita ja keskusteltu muun muassa pääministeri Sanna Marinin murhaamisesta, langetettiin Päijät-Hämeen käräjäoikeudessa lokakuussa 2023 kolme vankeustuomiota. Kolmas tutkinta koski keväällä 2023 puoluetoimistoihin lähetettyjä valepommeja ja epäiltyä suunnitelmaa rituaalimurhan tekemiseksi. Suojelupoliisin vuosikirjassa Order of Nine Angles nostettiin esiin vuonna 2021.[45]

Vastustusta muokkaa

 
Kortti Saatanallisesta tarotista. Käännetty risti kuvaa muun muassa kyseenalaistamista.[6]

Pohjois-Amerikassa ja Euroopassa puhkesi 1980-luvulla niin sanottu saatananpalvontapaniikki, jossa satanisteja syytettiin lasten hyväksikäytöstä, kaappauksista ja uhraamisesta. Kohu laantui kun syytteille ei löytynyt todisteita ja kun hyväksikäyttötodistusten aikaansaamiseksi käytetyt menetelmät havaittiin puutteellisiksi.[46]

Jotkut ovat esittäneet satanismilla olevan aatteellisia, poliittisia ja ikonografisia yhteyksiä fasismiin ja natsismiin. Jotkin pienet 1980-luvulla syntyneet satanistiset järjestöt ovat yhdistäneet satanismin uusnatsistiseen ajatteluun. Satanismin pääsuuntausten edustajat ovat irtisanoutuneet tästä.[47] Heidän mukaansa satanismin ajatusmaailma on fasismista ja natsismista poiketen individualistinen sekä aatteellisesti vapaamielinen ja moniarvoinen.[48]

Joidenkin mielestä satanistit ovat olleet edelläkävijöitä sellaisten liberaalien käsitysten kannattamisessa, jotka ovat nykyisin valtavirtaa länsimaisissa yhteiskunnissa. Satanistista estetiikkaa ei välttämättä pidetä enää erityisen provosoivana esimerkiksi Suomessa.[49] Yhdysvalloissa osa The Satanic Templen jäsenistä on joutunut häirinnän kohteeksi.[39]

Lähteet muokkaa

  • Ashcraft, W. Michael & Gallagher, Eugene V.: Introduction to New and Alternative Religions in America. Westport, Connecticut: Greenwood Press, 2006. ISBN 978-0-275-98712-1. (englanniksi)
  • LaVey, Anton Szandor: Saatanallinen Raamattu. (The Satanic Bible, 1969.) Suomentanut Paula Merensuo. Kaarina: Voimasana, 2007. ISBN 978-952-5261-12-7. )
  • Lewis, James R.: Legitimating New Religions. New Brunswick, New Jersey: Rutgers University Press, 2003. ISBN 978-0-813-53323-0.
  • Mathews, Chris: Modern Satanism. Anatomy of a Radical Subculture. Westport, Connecticut: Praeger Publishers, 2009. ISBN 978-0-313-36639-0. (englanniksi)

Viitteet muokkaa

  1. Eldridge, Alison: Pentagram Encyclopædia Britannica. Arkistoitu 16.1.2024. Viitattu 16.1.2024. (englanniksi)
  2. a b c Jokelin, Jantso: 50 Shades of Black X. 15.5.2019. Arkistoitu 15.1.2024. Viitattu 15.1.2024.
  3. a b c White, Ethan Doyle: Satanism Encyclopædia Britannica. Arkistoitu 15.1.2024. Viitattu 15.1.2024. (englanniksi)
  4. a b Melton, J. Gordon: Church of Satan Encyclopædia Britannica. 19.5.2016, päivitetty 14.12.2023. Arkistoitu 15.1.2024. Viitattu 15.12.2023. (englanniksi)
  5. a b c d e The Satanic Temple Suomessa The Satanic Temple Finland. Arkistoitu 15.1.2024. Viitattu 16.1.2024.
  6. a b c Morgan, James: Decoding the symbols on Satan’s statue BBC News. 1.8.2015. Arkistoitu 15.1.2024. Viitattu 15.1.2024. (englanniksi)
  7. Mathews 2009, s. 28.
  8. Mathews 2009, s. 1–6.
  9. Mathews 2009, s. 11–12.
  10. Mathews 2009, s. 23.
  11. Mathews 2009, s. 16–18.
  12. Mathews 2009, s. 19, 25–26.
  13. Mathews 2009, s. 22.
  14. Mathews 2009, s. 36–38.
  15. LaVey 2007.
  16. a b Satanismi Pakanaverkko ry. Arkistoitu 14.1.2024. Viitattu 14.1.2024.
  17. a b c d Väliaho, Tuomo: Satanistit saapuivat Suomeen (tilaajille) Helsingin Sanomat. 26.7.2023. Viitattu 15.1.2024.
  18. Mathews 2009, s. 35–36.
  19. Lewis 2003, s. 110–111.
  20. Mathews 2009, s. 94–95.
  21. Ashcraft & Gallagher 2006, osa 5, s. 160.
  22. Granholm, Kennet: Embracing Others than Satan. Teoksessa Petersen, Jesper Aagaard (toim.): Contemporary Religious Satanism. A Critical Anthology, s. 87–94. Farnham: Ashgate Publishing, 2009. ISBN 978-075-465-286-1. (englanniksi)
  23. a b Mathews 2009, s. 87–92.
  24. Mathews 2009, s. 88.
  25. Gilmore, Peter H.: The History of the Origin of the Sigil of Baphomet and its Use in the Church of Satan XL A.S.. Church of Satan. Arkistoitu 14.1.2024. Viitattu 14.1.2024. (englanniksi)
  26. a b Satanismi: UKK Pakanaverkko. Arkistoitu 14.1.2024. Viitattu 14.1.2024.
  27. F.A.Q. Drug Abuse Church of Satan. Arkistoitu 14.1.2024. Viitattu 14.1.2024. (englanniksi)
  28. Lewis, James R.: Who Serves Satan? A Demographic and Ideological Profile Marburg Journal of Religion. 25.8.2015. Marburgin yliopisto. Arkistoitu 14.1.2024. Viitattu 7.2.2023. (englanniksi)
  29. F.A.Q. Holidays Church of Satan. Arkistoitu 15.1.2024. Viitattu 15.1.2024. (englanniksi)
  30. LaVey, Anton Szandor: The Nine Satanic Statements (Teoksesta The Satanic Bible, 1969) Church of Satan. Arkistoitu 15.1.2024. Viitattu 15.1.2024. (englanniksi)
  31. LaVey, Anton Szandor: Maan Yksitoista Saatanallista Sääntöä ©1967. Pakanaverkko. Arkistoitu 15.1.2024. Viitattu 15.1.2024.
  32. Visit us The Satanic Temple. Arkistoitu 15.1.2024. Viitattu 15.1.2024. (englanniksi)
  33. Rose, Steve: Devil’s advocate: are satanists now the good guys in the fight against the evangelical right? The Guardian. 15.8.2019. Arkistoitu 15.1.2024. Viitattu 15.1.2024. (englanniksi)
  34. Nissilä, Aleksi: Satanistit irtisanoutuvat natsismista Iltalehti. 20.7.2023. Arkistoitu 15.1.2024. Viitattu 15.1.2024.
  35. Burton, Tara Isabella: Take religion. Remove God. Add #resistance. Meet The Satanic Temple Vox. 31.10.2017. Arkistoitu 15.1.2024. Viitattu 15.1.2024. (englanniksi)
  36. About us The Satanic Temple. Arkistoitu 15.1.2024. Viitattu 15.1.2024. (englanniksi)
  37. a b Vaittinen, Hanna: Mikä on Satanistinen temppeli? MTV tutustui hämmennystä herättävään yhdysvaltalaisliikkeeseen MTV uutiset. 16.1.2022. Arkistoitu 17.1.2024. Viitattu 17.1.2024.
  38. Uusitorppa, Harri: Hilpeässä amerikkalaisdokumentissa piruillaan tekopyhille Helsingin Sanomat. 3.1.2020. Arkistoitu 17.1.2024. Viitattu 17.1.2024.
  39. a b Seales, Rebecca: The Satanic Temple: Think you know about Satanists? Maybe you don’t BBC News. 20.5.2023. Arkistoitu 15.1.2024. Viitattu 15.1.2024. (englanniksi)
  40. a b c Laycock, Joseph P. (2023). Satanism. Elements in New Religious Movements (online ed.). Cambridge University Press. ISBN 9781009057349.
  41. a b "A Nazi-satanist cult is fuelling far-right groups". New Statesman. 14.3.2024.
  42. Faxneld, Per. "Post-Satanism, Left-Hand Paths, and Beyond: Visiting the Margins". In Faxneld & Petersen (2013), pp. 205–208.
  43. Baddeley, Gavin (2010). Lucifer Rising: Sin, Devil Worship & Rock n' Roll (third ed.). London: Plexus Publishing. ISBN 978-0-85965-455-5.
  44. a b Goodrick-Clarke, Nicholas (2003). Black Sun: Aryan Cults, Esoteric Nazism, and the Politics of Identity. New York: New York University Press. ISBN 978-0-8147-3155-0.
  45. Jääskeläinen, Petri: Order of Nine Angles -satanistinatsit eivät ole pelkkä vitsi Ylioppilaslehti. 9.11.2023. Viitattu 12.1.2024.
  46. De Young, Mary: The Day Care Ritual Abuse Moral Panic. Jefferson, North Carolina: London: McFarland & Company, 2003. ISBN 0-7864-1830-0. Google-kirjat (viitattu 17.12.2021). (englanniksi)
  47. Mathews 2009, s. 139–142.
  48. Crabtree, Vexen: What is the Relationship Between Satanism and Fascism? dpjs.co.uk. 31.1.2005. Arkistoitu 15.1.2024. Viitattu 13.2.2014. (englanniksi)
  49. Hirvonen, Iida Sofia: Auta minua, Saatana Ylioppilaslehti. 2/2019. Viitattu 7.2.2023. (englanniksi)

Kirjallisuutta muokkaa

  • Carmina, La: The Little Book of Satanism. A Guide to Satanic History, Culture, and Wisdom. Berkeley, California: Ulysses Press, 2022. ISBN 978-1-64604-422-1. (englanniksi)
  • Hermonen, Merja: Pimeä hehku. Satanismi ja saatananpalvonta 1990-luvun suomalaisessa nuorisokulttuurissa. Väitöskirja, Helsingin yliopisto. Helsinki: Loki-kirjat, 2006. ISBN 951-825-039-1.
  • Introvigne, Massimo: Satanism. A Social History. Boston: Brill, 2016. ISBN 978-90-04-28828-7. (englanniksi)
  • Laycock, Joseph P.: Speak of the Devil. How the Satanic Temple Is Changing the Way We Talk About Religion. Oxford: Oxford University Press, 2020. ISBN 978-0-19-094849-8. (englanniksi)
  • van Luijk, Ruben: Children of Lucifer. The Origins of Modern Religious Satanism. Oxford: Oxford University Press, 2016. ISBN 978-0-19-027510-5. (englanniksi)

Aiheesta muualla muokkaa