Tämä artikkeli käsittelee järkiajattelua ja sitä kannattavaa liikettä. Tietoteoreettisesta rationalismista on oma artikkelinsa.

Rationalismi eli järkiajattelu on yleisesti järjen kannattamista korostava ajattelutapa. Tietoteoriassa rationalismi eli apriorismi viittaa etenkin kartesiolaiseen rationalismiin empirismin vastakohtana. Historiallisesti osa uskonnottomista on kutsunut itseään rationalisteiksi eli järjen käytön kannattajiksi.[2] Rationalisti- ja vapaa-ajattelijaliikkeet järjestäytyivät 1800-luvulta alkaen.[3]

Australian rationalistiyhdistyksen jäseniä March for Science -tapahtumassa Maan päivänä 2017.
Center for Applied Rationalityn perustajiin kuuluva Julia Galef on tehnyt rationalistisia ajattelutapoja tunnetuksi työpajoissa ja julkaisuissaan.[1]

Rationalismin piirteitä

muokkaa

BBC:n artikkelin mukaan rationalistit ovat kyseenalaistaneet väitteitä, jotka vetoavat auktoriteettiin kokemuksen sijasta. Esimerkiksi filosofi Bertrand Russell sanoi, ettei jumalista tai yliluonnollisesta ole näyttöä. Tieteellisen menetelmän perusteella esimerkiksi Charles Darwinin kehittämä evoluutioteoria on tähän mennessä parhaita selityksiä. Rationalisteilla on ollut erilaisia ajatuksia, mutta useimmat rationalistit ovat yhtä mieltä siitä, että yhteiskunnan tulee olla avoin ja turvata yksilöiden vapaus ja tasa-arvo.[3]

Intiassa toimii useita rationalistijärjestöjä, jotka toimivat uskonnollista fundamentalismia, näennäistiedettä ja taikauskoa vastaan. Monet intialaiset yhteiskunnallisten uudistusten ajajat ovat olleet rationalisteja. Heidän tavoitteenaan on ollut edistää valistuksen ajattelua ja tieteellistä menetelmää yhteiskunnallisen edistyksen puolustamiseksi.[4]

Historia

muokkaa

Valistuksen ajan Euroopassa rationalisteiksi kutsuttuja ajattelijoita olivat muiden muassa Baruch Spinoza, Pierre Bayle, Balthasar Bekker ja Richard Simon. Järkeen perustuvat aatteet, kuten uskonnonvapaus, uhmasivat valtiollista ja kirkollista holhousta sekä sensuuria ja poliisivaltaa. Rationalistien kirjoitukset järkyttivät uskoa ehdottomiin arvoihin, kuten kulttuuri-ihmisten ja barbaarien väliseen keinotekoiseen erotteluun. Rationalistien levittämillä vanhoja totuuksia kyseenalaistaneilla ajatuksilla oli vaikutusta yleiseen mielipiteeseen Ranskassa. Monarkian, katolisen kirkon ja aatelin arvostus ja auktoriteetti alkoivat siellä horjua.[5]

Katso myös

muokkaa

Lähteet

muokkaa
  1. Wallace, Benjamin: The Tech Elite’s Favorite Pop Intellectual Julia Galef on bringing the rationalist movement to the mainstream Intelligencer, New York Magazine. 13.4.2021. Arkistoitu 26.12.2023. Viitattu 26.12.2023. (englanniksi)
  2. Blanshard, Brand: Rationalism Encyclopaedia Britannica. Arkistoitu 26.12.2023. Viitattu 25.9.2022. (englanniksi)
  3. a b Rationalism BBC Religions. 27.10.2009. Arkistoitu 26.12.2023. Viitattu 26.12.2023. (englanniksi)
  4. Jinoy, Jose P.: Circles of reason: The growing rationalist movements in India The Hindu Businessline. 25.9.2020. Arkistoitu 26.12.2023. Viitattu 26.12.2023. (englanniksi)
  5. Tarschys, Bernhard: Kansojen historia. Osa 16. Valistuksen aika, s. 314-339. WSOY, 1983. ISBN 951-0-09744-6.

Aiheesta muualla

muokkaa