Saatanan kirkko
Saatanan kirkko on Yhdysvalloissa syntynyt vastakulttuurin liike ja järjestö, jonka Anton Szandor LaVey perusti vuonna 1966. Nimestään huolimatta kirkko ei usko yliluonnollisten olentojen olemassaoloon, vaan kunnioittaa Saatanaa esikuvallisena hahmona sekä ylpeyden, auktoriteettivastaisuuden, elämästä nautiskelun ja järjen symbolina. Kirkko ei kannusta jäseniään pahuuteen, vaan sen arvot ovat lähinnä humanistiset.[1]
| Saatanan kirkko | |
|---|---|
 |
|
| Suuntautuminen | Satanismi |
| Teologia | Egoteismi |
| Johtaja |
Peter H. Gilmore (ylipappi) Peggy Nadramia (ylipapitar) |
| Yhteistyötahoja | Ei ekumeeninen |
| Toiminta-alue | Maailmanlaajuinen |
| Perustaja | Anton Szandor LaVey |
| Perustettu | 1966 |
| Kirkosta irtautuneet |
Setin temppeli (1975) Ensimmäinen saatanallinen kirkko (1999) |
| Jäseniä | Ei julkinen |
| Aiheesta muualla | |
| Sivusto | |
Historia
muokkaaSaatanan kirkko syntyi reaktiona 1960-luvun uushenkisyyteen ja humanistiseen psykologiaan, ja se lainasi ajatuksia molemmista.[2] LaVey tunsi okkultismin ja rituaalimagian traditiot hyvin, ja perusti kirkkonsa valpurinyönä 30. huhtikuuta 1966. Toiminta keskittyi aluksi LaVeyn mustaksi maalattuun kotiin San Franciscossa. Hänen värikäs julkisuuskuvansa ja näyttävät rituaalit toivat kirkolle paljon julkisuutta ja houkuttelivat uteliaita mukaan toimintaan. Kirkkoon liittyneitä julkisuuden henkilöitä olivat esimerkiksi Jayne Mansfield ja Sammy Davis Jr. Vuonna 1969 julkaistussa Saatanallisessa Raamatussa LaVey esitti kirkon keskeisimmät opetukset ja rituaalit.[2]
Kirkon laajetessa LaVey perusti grotto-nimellä kutsuttuja paikallisia toimintaryhmiä, joita oli Yhdysvalloissa useita. 1970-luvulla kirkko ajautui sisäisiin riitoihin ja LaVey lakkauti grotto-järjestelmän. Michael Aquino, eräs kirkon tärkeimmistä johtohahmoista, erosi ja perusti Setin temppelin. Saatanan kirkon toiminta jatkui löyhempänä organisaationa.[1] 1980- ja 1990-luvuilla grotto-järjestelmää kokeiltiin jälleen, mutta internetin myötä se kävi sittemmin tarpeettomaksi. Vuodesta 1984 LaVey seurusteli Blanche Bartonin kanssa. Bartonista tuli hänen elämäkerturinsa ja Saatanan kirkon ylipapitar.[3]
LaVey kuoli 1997, jolloin uudeksi johtajaksi tuli Blanche Barton.[1] LaVeyn ”Mustan talon” uudet omistajat eivät sallineet Bartonin asua talossa, mutta toiminnan keskus pysyi Etelä-Kaliforniassa vielä jonkin aikaa. Vuonna 2001 uudeksi ylipapiksi tuli Peter H. Gilmore, ja Saatanan kirkon päämaja siirtyi hänen kotiseuduilleen New Yorkiin. Barton luopui ylipapittaren tehtävistä 2002, ja hänen tilalleen tuli Gilmoren vaimo Peggy Nadramia. Barton on edelleen kirkkoa johtavan Yhdeksän neuvoston pää.[3]
Opetukset
muokkaa- Pääartikkeli: Satanismi
Saatanan kirkko ei usko Saatanan olemassaoloon. Sen sijaan Saatana edustaa ylpeyttä, elämästä nautiskelua, kapinaa tyranniaa vastaan sekä ”tahratonta viisautta”.[1] Hengellisten seikkojen sijaan LaVey painotti egoismia, mielihalujen tyydyttämistä sekä ihmisruumista.[2] Saatanan kirkon rituaalit ovat eräänlaista draamaa, jonka tarkoituksena on voimistaa harjoittajansa egoa ja itsenäisyyttä. Kirkko ei kannusta jäseniään pahuuteen, ja Encyclopædia Britannica kuvailee satanismin oppeja humanistisiksi.[1] Kirkon mukaan yliluonnolliset olennot ovat ihmisen keksintöä. Jumalien palvomisen sijaan Satanistit kohottavat itse itsensä jumalalliseen asemaan.[4]
Vaikka LaVey kehotti ihmisiä toteuttamaan mielihalunsa, hän korosti, ettei se saanut tapahtua muiden ihmisten kustannuksella. LaVey myös kannusti seuraajiaan noudattamaan lakia.[5]
Jäsenmäärä
muokkaaKirkko ei julkista jäsenmääräänsä. Tätä perustellaan sillä, että jos kirkon vastustajat pitävät jäsenmäärää pienenä, he eivät ota kirkkoa vakavasti. Jos taas jäsenmäärä vaikuttaa liian suurelta, vastustajat pitävät kirkkoa uhkana.[6] Enimmillään jäseniä lienee ollut joitakin tuhansia.[1]
Lähteet
muokkaa- ↑ a b c d e f Melton, J. Gordon: Church of Satan. Encyclopædia Britannica, päivämäärä tuntematon. Viitattu 28.4.2021. (englanniksi)
- ↑ a b c Raine, Susan: ”Book Reviews – The Devil’s Party: Satanism in Modernity”. Religion, volume 44, 2014, issue 3. Sivut 529–533. (englanniksi)
- ↑ a b Church of Satan History: Ever Forward. Church of Satan, 2021. Viitattu 28.4.2021. (englanniksi)
- ↑ Welcome to the official website of the Church of Satan. Viitattu 28.4.2021. (englanniksi)
- ↑ Stefon, Matt: Anton LaVey. Encyclopædia Britannica, 7.4.2021. Viitattu 26.4.2021. (englanniksi)
- ↑ Satanism: An interview with Church of Satan High Priest Peter Gilmore. WikiNews, 5.11.2007. Viitattu 28.4.2021. (englanniksi)
Aiheesta muualla
muokkaa
- Saatanan kirkon viralliset sivut
- Religous Tolerance.org: The Church of Satan (Arkistoitu – Internet Archive)