Yule
Yule (engl.) on muinainen germaanien talvijuhla. Kuukalenterin vuoksi yulen paikka vaihteli joulukuun alusta tammikuun alkuun. Kristinuskon leviämisen myötä Yulen sisältö korvattiin kristillisellä sisällöllä, mutta juhlan nimi säilyi Yulesta suomennettuna jouluna.[1][2]
Yulea viettävät nykyisin monet uuspakanat ja wiccalaiset.[3] Juhlan ajankohta on tällöin pohjoisella pallonpuoliskolla talvipäivänseisauksen mukaan noin 21. joulukuuta.[1][4].
Yule ja joulu
muokkaa
Sanalla joulu tarkoitetaan nykyään yleensä kristillistä joulujuhlaa, aiemmin germaanista yule-juhlaa.
Englannin kielessä sanaa yule käytetään joskus nimityksen Christmas (”Kristusmessu”) rinnalla tai asemesta.[5][2] Suomessa kaikki keskitalven juhlaperinteet ovat olleet joulu-nimellä.[2] Suomen kielen sana joulu on skandinaavinen lainasana, joka juontuu keskitalven juhlan muinaisgermaanisesta nimestä.[6][7]
Etymologia: esikristillinen yule
muokkaaSanaa yule käytettiin ennen kristinuskoa ensisijaisesti muinaisnorjassa, jossa se yhdistettiin muinaisnorjalaisiin jumaliin. Jumalten kuningas Odinilla oli lukemattomia nimiä, mukaan lukien Jólnir ("Yule yksi"). 1100-luvulla kootussa Ágrip-historiikissa jól-sanan tulkittiin tulevan Odinin Jólnir-nimestä, joka on läheistä sukua muinaisnorjan jólnar-sanalle, jumalten runolliselle nimitykselle. Muinaisnorjalaisessa runoudessa sanaa käytettiin "juhlan" synonyyminä, esimerkiksi hugins jól (→ 'korpin juhla').[8]
Suomen kielen sanat joulu ja juhla ovat ruotsalaisia tai skandinaavisia lainasanoja.[6] Sana joulu tulee alun perin ennen kristinuskoa vietetyn talvipäivänseisauksen juhlan muinaisgermaanisesta yule-nimestä.[7] Suomen kielen sana joulu on rautakautinen lainasana muinaisskandinaavisista kielistä noin 500–650-luvuilta[9] ja samaa perua kuin norjan, tanskan ja ruotsin kielen jul ja viron jõulud. Muinaispohjoismainen sana joululle oli jól, mikä on käytössä vielä islannissa. Joidenkin kielentutkijoiden mukaan se tarkoitti käännöstä tai uudelleensyntymistä. Alun perin sana joulu on tarkoittanut keskitalven pakanallista juhlaa, ja sen kanssa samaa kantaa on jo aiemmin germaanisista kielistä suomen kieleen tullut sana juhla.[10][11]
Luonnonuskontojen yule
muokkaaUuspakanat ja wiccat juhlivat yulea muun muassa polttamalla kynttilöitä ja muita tulia auringon paluun vertauskuvana. Kotia saatetaan koristella vihreillä koristeilla ja voidaan valmistaa yule-halko.[1][2] Luonnonuskovien juhlatavat on muodostettu vanhoista perinteistä kullekin yksilölle sopivaksi. Jotkut wiccat viettävät yulea ja talvipäivänseisausta perhejuhlana, toiset taas pitävät sen uskonnollisena juhlana ja viettävät perhejuhlaa jouluaattona.[2] Wiccalaisten vuodenkierron juhlamenojen tarkoituksena on auttaa ihmistä tuntemaan yhteyttä luonnon kiertokulkuun ja juhlistaa sen käännekohtia.[12] Auringon kierron juhlia järjestetään myös kesäpäivänseisauksena, kevätpäiväntasauksena ja syyspäiväntasauksena.[13][14]
Lähteet
muokkaa- ↑ a b c Yule – sapatit Varjojen kirja. Arkistoitu 17.7.2011. Viitattu 24.12.2010.
- ↑ a b c d e Yule (talvipäivänseisaus) Thuleian tupa. Viitattu 24.12.2010.
- ↑ Rätsch, Christian & Müller-Ebeling, Claudia: Pagan Christmas: The plants, spirits, and rituals at the origins of Yuletide. Rochester, Vermont: Inner Traditions, 2006. ISBN 1594770921 (englanniksi)
- ↑ Sytytetään tulet Talvipäivänseisauksena Seita online. joulukuu 2010. Lehto – Suomen Luonnonuskontojen yhdistys. Arkistoitu 1.1.2013. Viitattu 21.12.2010.
- ↑ Lempiäinen, Pentti: Pyhät ajat, s. 96. (6. uudistettu painos) Helsinki: Kirjapaja, 2008. ISBN 978-951-607-651-8
- ↑ a b Aurejärvi-Karjalainen, Anneli: Perheen omat juhlat: Siviiliseremoniat häistä hautajaisiin, s. 183. Helsinki: WSOY, 1999. ISBN 951-0-23761-2
- ↑ a b Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja, s. 285. Helsinki: WSOY, 2004 (4. painos 2007). ISBN 951-0-27108-X
- ↑ Vigfússon, Guðbrandur: An Icelandic-English Dictionary: Based on the Ms. Collections of the Late Richard Cleasby. Clarendon Press, 1874. OCLC:1077900672 .
- ↑ Heikkilä, Mikko: Ukkovarpaat pääsiäisen päivään päin? – pro et contra. Muinaistutkija, 1/2020. Suomen arkeologinen seura.
- ↑ Piehl, Aino: Jollei toivoteta joulua, mitä toivotetaan? (Kirjoitus julkaistu Virallisen lehden Hyvää virkakieltä -palstalla 21.12.2012) Kotimaisten kielten keskus. Arkistoitu 4.1.2018. Viitattu 25.6.2016.
- ↑ Kjær, Esben Mønster: Viikingit viettivät joulua alkoholin merkeissä historianet.fi. 23.11.2015. Bonnier Publications Oy. Viitattu 20.12.2016.
- ↑ Rituaalit Wicca.fi. 2005. Arkistoitu 11.6.2010. Viitattu 13.8.2010.
- ↑ Mitä wicca on? Lehto – Suomen luonnonuskontojen yhdistys ry. Viitattu 24.3.2010.[vanhentunut linkki]
- ↑ Tiitto, Marjo: Kevät riehaannuttaa rituaaleihin 20.3.2008. MTV3 Helmi. Viitattu 14.8.2009.
Aiheesta muualla
muokkaa- Joulun pimeä menneisyys Ylen Elävä arkisto.