Kyrillinen kirjaimisto
Kyrillinen kirjaimisto on kirjoitusjärjestelmä, joka perustuu glagoliittiseen ja kreikkalaiseen kirjaimistoon.
Historia
muokkaaVuonna 863 Pyhät Kyrillos ja Methodios saivat Bysantin hallitsijalta tehtävän luoda slaavilaisille kielille tai murteille yhtenäinen kirjoitusjärjestelmä. Työn tuloksena syntyi glagoliittinen kirjaimisto, josta myöhemmin kehittyi sitä ja kreikkalaista kirjaimistoa sekoitettuna edustava – yhä Kyrilloksen nimeä kantava – kyrillinen kirjaimisto. Venäjäksi sitä kutsutaan nimellä kirillitsa (кириллица), ukrainaksi kyrylytsja (кирилиця) ja serbokroaatiksi ćirilica (Ћирилица).
Muinaiskirkkoslaavin kirjaimisto on vanhin kyrillisistä kirjaimistoista, ja se on peräisin 900-luvulta. Siihen kuuluu 43 kirjainta.
Kyrillinen kirjaimisto vuodelta 1708
muokkaaVuoteen 1708 mennessä kirjaimisto oli kehittynyt paljon, ja kirjainten määrä oli vähentynyt 34:ään.
Venäjän kirjaimisto
muokkaaNykyvenäjän kirjaimisto perustuu suurelta osin vuoden 1708 kyrilliseen kirjaimistoon, ja siinä on 33 kirjainta. Niin sanotuilla jer-merkeillä Ъ ja Ь on ollut aikoinaan itsenäinen lyhyen vokaalin äännearvo[1]. Lisäksi edellinen on ollut sanan lopussa äännearvoton maskuliinin tunnus. Aina "je:"-ääntynyt jat Ѣ on poistettu. Painollisena "jo:"-ääntynyt e on korvattu merkillä ë, jota venäjänkieliset tosin eivät läheskään aina muista käyttää, eikä se ole edes välttämätöntä[2]. Ennen tätä uudistusta oli lähes mahdotonta päätellä, kummalla merkillä painotonta "je:"-äännettä kirjoitetaan.
Nykytilanne
muokkaaKyrillistä kirjaimistoa käytetään nykyään monien slaavilaisten sekä Venäjällä ja lähialueilla puhuttavien uralilaisten, turkkilaisten, mongolilaisten, luoteiskaukasialaisten, pohjoiskaukasialaisten ja dagestanilaisten kielten kirjoittamiseen. Kyrillistä kirjaimistoa käyttäviä slaavilaisia kieliä ovat venäjä, ukraina, valkovenäjä, bulgaria, makedonia, serbia (käyttää myös latinalaista kirjaimistoa) ja kirkkoslaavi.
Kyrillistä kirjaimistoa käyttäviä uralilaisia kieliä ovat ersä, mokša, niittymari, vuorimari, komi, komipermjakki, udmurtti, kiltinänsaame, nenetsi ja hanti sekä mansi.
Turkkilaisista kielistä kyrillistä kirjaimistoa käyttävät kazakki, baškiiri, kumykki, nogai, kirgiisi, dolgaani, hakassi, jakuutti, karatšai, balkaari, šoori, tuva ja tataari. Aikaisemmin myös azeri, uzbekki, karapakalpakki, gagauzi, turkmeeni ja krimintataari käyttivät kyrillistä kirjaimistoa, mutta Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen ne palasivat latinalaiseen kirjaimistoon. Tatarstan päätti myös, että tataarissa siirrytään latinalaiseen kirjaimistoon, mutta asian toteutumista on hankaloittanut Venäjällä tämän jälkeen säädetty laki, jonka mukaan virallista kieltä voidaan kirjoittaa vain kyrillisellä kirjaimistolla.
Mongolisista kielistä kyrillistä kirjaimistoa käyttävät burjaatti, kalmukki ja mongoli. Luoteiskaukasialaisista kielistä kyrillistä kirjaimistoa käyttävät abhaasi, abaza, adyge ja kabardi. Pohjoiskaukasialaisista kielistä kyrillistä kirjaimistoa käyttävät inguuši ja tšetšeeni. Dagestanilaisista kielistä kyrillistä kirjaimistoa käyttävät avaari, dargva, laki, aguli, lezgi, rutuli ja tabasarani.
Kyrillinen kirjaimiston käyttö kielittäin
muokkaa- valkovenäjä
- bosnia (myös latinalainen käytössä)
- bulgaria
- ladino (myös latinalainen käytössä)
- kazakki (korvataan latinalaisilla vuoteen 2025 asti)
- kirgiisi
- makedonia
- mongolia (myös mongoli ja latinalainen käytössä)
- montenegro (myös latinalainen käytössä)
- venäjä
- serbia (myös latinalainen käytössä)
- ukraina
- persia (Tadžikistan ja Uzbekistan)
- kroaatti (aiemmin)
- bosnia (aiemmin)
Aakkostot
muokkaa[3],
Kyrillistä kirjaimistoa käyttävien kielten aakkostot poikkeavat toisistaan hiukan.
Kyrillisten aakkosten ominaisuus on, että kursiivi eroaa joidenkin kirjainten kohdalla normaalista kirjainlajista. Tämä voi olla hankalaa lukijalle, joka on oppinut vain pystyt aakkoset: [lähde? ]
- Аа Бб Вв Гг Дд Ее Ёё Жж Зз Ии Йй Кк Лл Мм Нн Оо Пп Рр Сс Тт Уу Фф Хх Цц Чч Шш Щщ Ъъ Ыы Ьь Ээ Юю Яя
- Аа Бб Вв Гг Дд Ее Ёё Жж Зз Ии Йй Кк Лл Мм Нн Оо Пп Рр Сс Тт Уу Фф Хх Цц Чч Шш Щщ Ъъ Ыы Ьь Ээ Юю Яя
Käsin kirjoitettu teksti muistuttaa kursiivia:
Venäläinen aakkosto
muokkaaVenäjän kirjoitukseen käytetään nykyään seuraavia kirjaimia:
А | Б | В | Г | Д | Е | Ё | Ж | З | И | Й |
К | Л | М | Н | О | П | Р | С | Т | У | Ф |
Х | Ц | Ч | Ш | Щ | Ъ | Ы | Ь | Э | Ю | Я |
Oikeinkirjoitus uudistettiin 1918. Painomerkit, joita käytetään muun muassa oppikirjoissa, eivät sisälly Unicodeen. Wikipediassa on käytetty joissakin nimissä Unicoden erillistä aksenttimerkkiä. Unicodesta puuttuu lisäksi muun muassa nykyaikaisessa kirkkoslaavissa käytettyjä merkkejä.
Ukrainalainen aakkosto
muokkaa- Pääartikkeli: Ukrainan kielen aakkoset
А | Б | В | Г | Ґ | Д | Е | Є | Ж | З | И |
І | Ї | Й | К | Л | М | Н | О | П | Р | С |
Т | У | Ф | Х | Ц | Ч | Ш | Щ | Ю | Я | Ь |
- Lisäksi Ґ, ґ (1991 uudistuksen jälkeen) Г:n ja Д:n välissä, joka lausutaan kuten venäjän Г. Kirjainta ei käytetty Neuvosto-Ukrainassa vuoden 1933 jälkeen ja se puuttuu useista kirjaimistoista ja tietokoneista.
- Е:n nimi on "E", Ё:ta ei ole. Lisäksi Є, є Е:n ja Ж:n välissä.
- Kirjainta Э, э ei käytetä.
- И lausutaan eri tavoin ja sen nimi on "Y", samoin Й on "Lyhyt-Y". Niiden välissä ovat kirjaimet І, і ja Ї, ї, jotka näyttävät latinalaiselta I:ltä.
- Ы:tä ei käytetä.
- Kovan merkin tilalla käytetään heittomerkkiä.
Valkovenäläinen aakkosto
muokkaa- I näyttää enemmän latinalaisten aakkosten I:ltä.
- Lisäksi lyhyt-U (Ў, ў)
- Щ, щ ei ole käytössä.
- Kovan merkin tilalla heittomerkki.
Bulgarialainen aakkosto
muokkaa- Kovalla merkillä (Ъ, ъ) on äännearvo.
- Ei kirjaimia Ё, Ы ja Э.
- Kirjain Е lausutaan kuten venäjän Э.
Serbialainen aakkosto
muokkaaАа | Бб | Вв | Гг | Дд | Ђђ | Ее | Жж | Зз | Ии |
Јј | Кк | Лл | Љљ | Мм | Нн | Њњ | Оо | Пп | Рр |
Сс | Тт | Ћћ | Уу | Фф | Хх | Цц | Чч | Џџ | Шш |
Moderni serbia 1800-luvulta lähtien:
- Й:n tilalla Ј, ј, joka lausutaan /j/.
- Kirjain Е lausutaan /ɛ/ ja sen nimi on "E".
- Ei kirjainta Ё.
- Д:n ja Е:n välissä kirjain Ђ, ђ.
- И:n ja К:n välissä kirjain Љ, љ.
- Н:n ja О:n välissä kirjain Њ, њ.
- Т:n ja У:n välissä kirjain Ћ, ћ.
- Ч:n ja Ш:n välissä kirjain Џ, џ.
- Ш on viimeinen kirjain (ei kirjaimia Щ, Ъ, Ы, Ь, Э, Ю, Я).
Makedonialainen aakkosto
muokkaaKuten serbian aakkosto, mutta:
Katso myös
muokkaaLähteet
muokkaa- ↑ Halla-aho, Jussi: Vokaalit Muinaiskirkkoslaavin käsikirja. 2006. Arkistoitu 21.7.2017. Viitattu 4.7.2018.
- ↑ Muusa Vahros: ”Venäjän kieli”, Venäjän kieli, s. 233. (Tiedon Portaat osa 2) Porvoo – Helsinki: WSOY, 1966.
- ↑ Otavan suuri ensyklopedia
Aiheesta muualla
muokkaa- languageguide.org - Venäläisten aakkosten ääntäminen
- Ylen Elävä arkisto: Zakuska – venäjän kielen alkupalat Heikki Kinnusen opettamana