Jakuutin kieli
Jakuutin kieli (jakuutiksi саха тыла, saha tyla) on jakuuttien puhuma turkkilainen kieli.[2][3] Sillä on virallisen kielen asema Sahan tasavallassa Venäjällä.[4]
| Jakuutti | |
|---|---|
 Jakuutin ja dolgaanin kielten puhuma-alueet (jakuutin puhuma-alue sinisellä). |
|
| Oma nimi | саха тыла, saha tyla |
| Muu nimi | saha |
| Tiedot | |
| Alue |
 Saha, Evenkia |
| Virallinen kieli |
Venäjä –  Saha |
| Puhujia | 444 000 |
| Sija | ei 100 suurimman joukossa |
| Kirjaimisto | kyrillinen[1] |
| Kielitieteellinen luokitus | |
| Kielikunta | turkkilaiset kielet |
| Kieliryhmä | pohjoisturkkilaiset kielet |
| Kielikoodit | |
| ISO 639-2 | sah |
| ISO 639-3 | sah |
Levinneisyys ja puhujamäärä
muokkaaJakuutin kieltä puhutaan lähinnä Sahan tasavallassa eli Jakutiassa ja sen lähialueilla: Krasnojarskin ja Habarovskin aluepiireissä sekä Magadanin, Irkutskin ja Amurin alueilla.[5] Vuoden 1989 väestönlaskennan mukaan jakuutin puhujia oli Venäjällä 391 300 henkeä, joista 380 300 Jakutiassa.[6] Vuoden 2002 väestönlaskennan mukaan jakuuttia puhui 456 300 henkeä,[7] joista 446 700 Jakutiassa.[8] (lukuihin sisältyvät myös jakuuttia toisena tai vieraana kielenä puhuvat).
Vuonna 1989 Venäjän jakuuteista 94,0 % puhui jakuuttia äidinkielenään ja 1,3 % toisena kielenä.[9] Vuonna 2002 93,2 % jakuuteista osasi jakuuttia[10] (Jakutiassa 94,3 %).[8] Jakuuttia puhuu myös huomattava osa evenkeistä, eveneistä ja jukagiireista sekä osa Jakutian vanhoista venäläisasukkaista.[5]
Kansallisuudeltaan jakuuteista 87,4 % osaa venäjää[11] (70,9 % vuonna 1989).[9] Jakutian koko väestöstä 47,1 % osaa jakuuttia[8] ja 93,3 % venäjää.[12]
Vuoden 2010 väestönlaskennan mukaan Venäjällä on 450 100 jakuutin puhujaa[13].
Historia ja murteet
muokkaaJakuutin kieli kuuluu turkkilaisten kielten itäisen haaran uiguurilais-oguzilaiseen ryhmään, jossa se muodostaa oman alaryhmänsä. Fonetiikaltaan, kieliopiltaan ja sanastoltaan se poikkeaa voimakkaasti muista turkkilaisista kielistä.[14]
Jakuuttien esi-isiä ovat Keski-Aasian aroilta siirtyneet turkkilaisheimot, jotka asuivat pitkään Baikalin ympäristössä. Heidän kielensä muistutti läheisesti Orhon-kirjoituksien kieltä. 900–1000-luvuilla he alkoivat mongolien ahdistamina siirtyä Lenajokea pitkin pohjoiseen. Turkkilaiset ja mongolit asuivat pitkään yhdessä nykyisen Jakutskin seudulla. 1400–1500-lukujen vaihteeseen mennessä mongolit sulautuivat jakuutteihin jättäen heidän kieleensä paljon mongolikielten piirteitä. Kieleen vaikuttivat myös jakuutteihin varhaisessa vaiheessa sulautuneet tunguusikansat. Asutuksen laajentuessa 1600-luvun loppupuolelta lähtien syntyi murteita, joissa on havaittavissa voimakas evenkin ja eveenin substraattivaikutus.[15]
Kielessa on kaksi murrevyöhykettä, a- ja o-murteet, jotka jakautuvat lukuisiin alue- ja paikallismurteisiin. Murteiden väliset erot ovat kuitenkin melko vähäisiä. Lähinnä niitä esiintyy ääntämisessä ja pohjoisosissa myös sanastossa.[15]
Fonologia
muokkaaJakutin kielessä on 20 konsonanttia ja 8 vokaalia.
Konsonantit
muokkaaSoinnillisuus on erotettu taulukossa siten, että |-viivan vasemmalla puolella on soinniton ja oikealla puolella soinnillinen versio.
| Bilabiaali | Dentaali | Alveolaari | Palataali | Velaari | Glottaali | ||
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Nasaali | m | n | ɲ | ŋ | |||
| Klusiili | p | b | t | d | c | ɟ | k | g | |||
| Frikatiivi | s | x | ɣ | h | ||||
| Approksimantti | Tavallinen | l | j | ||||
| Nasaloitunut | ȷ̃ | ||||||
| Tremulantti | ɾ | ||||||
Lähde:[16]
Vokaalit
muokkaaKaikki vokaalit voivat esiintyä sekä pitkinä että lyhyinä.
| Etinen | Takainen | |||
|---|---|---|---|---|
| Lavea | Pyöreä | Lavea | Pyöreä | |
| Suppea | i | y | ɯ | u |
| Avoin | e | ø | a | o |
Lisäksi kielessä on neljä diftongia: [ɯa], [uo], [ie] ja [yø].
Lähde:[16]
Kirjakieli
muokkaaJakuutin kirjakieli alkoi muotoutua 1800-luvulla ja 1900-luvun alussa. Ensimmäinen jakuutinkielinen kirja ilmestyi vuonna 1812. Erilaisilla kyrillisillä kirjaimistoilla julkaistiin uskonnollista ja myöhemmin myös maallista kirjallisuutta. 1900-luvun alussa ilmestyivät ensimmäiset jakuutinkieliset sanoma- ja aikakauslehdet. Venäjän vallankumouksen jälkeen otettiin käyttöön S.A. Novgorodovin laatima kansainväliseen foneettiseen transkriptioon perustunut aakkosto, joka vuonna 1930 korvattiin Neuvostoliiton turkkilaisten kielten yhtenäisellä latinalaisella kirjaimistolla. Vuonna 1940 siirryttiin venäläiseen aakkostoon,[17] johon on lisätty kirjaimet ҕ, ҥ, һ, ө, ү sekä digrafit дь ja нь. Kirjakielen normit perustuvat murrerajat ylittävään suullisen kansanperinteen kieleen.[17]
Jakuutin kirjaimisto
| А а | Б б | В в | Г г | Ҕ ҕ | Д д | Дь дь | Е е |
| Ё ё | Ж ж | З з | И и | Й й | К к | Л л | М м |
| Н н | Ҥ ҥ | Нь нь | О о | Ө ө | П п | Р р | С с |
| Һ һ | Т т | У у | Ү ү | Ф ф | Х х | Ц ц | Ч ч |
| Ш ш | Щ щ | Ъ ъ | Ы ы | Ь ь | Э э | Ю ю | Я я |
Vuonna 1992 Jakutiassa hyväksyttiin kielilaki, joka antaa jakuutille tasavallan virallisen kielen aseman venäjän kielen rinnalla. Jakuuttia käytetään opetuskielenä alkeis- ja keskikouluissa sekä osittain myös ammattioppilaitoksissa ja yliopistossa. Venäjänkielisissä kouluissa jakuuttia opiskellaan aineena. Kielellä julkaistaan oppikirjoja, kauno- ja lastenkirjallisuutta sekä tietokirjoja. Jakuutiksi ilmestyy yli 40 sanoma- ja aikakauslehteä ja sitä käytetään radiossa ja televisiossa. Jakutskissa ja Nerjungrissa toimii neljä jakuutinkielistä ammattiteatteria ja maaseudulla kymmenkunta kansanteatteria. Jakuuttia käytetään paikallishallinnon ja oikeuslaitoksen kielenä sekä osittain myös aluehallinnossa.[18]
Nykytilanne
muokkaaJakuutin kielen asema on perinteisesti vahva. Kirjakieli on melko kehittynyt ja sen käyttöala laaja. Kieltä voidaan pitää varsin elinvoimaisena eikä se toistaiseksi ole mitenkään uhanalainen.
Lähteet
muokkaa- ↑ Yakut written with Cyrillic script ScriptSource. 2021. Viitattu 19.9.2021. (englanniksi)
- ↑ Glottolog 4.4 - Sakha glottolog.org. Viitattu 19.9.2021.
- ↑ Sakha language | People, History, & Facts Encyclopedia Britannica. Viitattu 19.9.2021. (englanniksi)
- ↑ Multilingualism in the Republic of Sakha (Yakutia) Sorosoro. 5.9.2015. Viitattu 19.9.2021. (englanti)
- ↑ a b Jazyki Rossijskoi Federatsii i sosednih gosudarstv. Tom III, s. 532. Moskva: Nauka, 2005. ISBN 5-02-011237-2
- ↑ Pismennyje jazyki mira: Jazyki Rossijskoi Federatsii. Sotsiolingvistitšeskaja entsiklopedija. Kniga 1, s. 576. Moskva: Academia, 2000. ISBN 5-87444-103-4
- ↑ Vserossijskaja perepis naselenija 2002 goda. 4.4. Rasprostranjonnost vladenija jazykami (krome russkogo). (xls) perepis2002.ru. Arkistoitu 29.3.2012. Viitattu 15.2.2009. (venäjäksi)
- ↑ a b c Vserossijskaja perepis naselenija 2002 goda. 4.6. Vladenije jazykami (krome russkogo) naselenijem otdelnyh natsionalnostei po respublikam, avtonomnoi oblasti i avtonomnym okrugam Rossijskoi Federatsii. (xls) perepis2002.ru. Arkistoitu 8.10.2007. Viitattu 15.2.2009. (venäjäksi)
- ↑ a b Narody Rossii: entsiklopedija, s. 442. Moskva: Bolšaja Rossijskaja Entsiklopedija, 1994. ISBN 5-85270-082-7
- ↑ Vserossijskaja perepis naselenija 2002 goda. 4.5. Vladenije jazykami (krome russkogo) naselenijem naibolee mnogotšislennyh natsionalnostei. (xls) perepis2002.ru. Arkistoitu 20.10.2007. Viitattu 15.2.2009. (venäjäksi)
- ↑ Vserossijskaja perepis naselenija 2002 goda. 4.2. Naselenije po natsionalnosti i vladeniju russkim jazykom. (xls) perepis2002.ru. Arkistoitu 17.2.2007. Viitattu 15.2.2009. (venäjäksi)
- ↑ Vserossijskaja perepis naselenija 2002 goda. 4.3. Naselenije po natsionalnosti i vladeniju russkim jazykom po subjektam Rossijskoi Federatsii. (xls) perepis2002.ru. Arkistoitu 10.10.2008. Viitattu 15.2.2009. (venäjäksi)
- ↑ Naselenije Rossijskoi Federatsii po vladeniju jazykami gks.ru. Arkistoitu 6.2.2018. Viitattu 20.1.2012. (venäjäksi)
- ↑ Baskakov, N.A.: Tjurkskije jazyki. Izd. 2-je, ispr. s. 194–196. Moskva: KomKniga, 2006. ISBN 978-5-484-00515-4
- ↑ a b Jazyki Rossijskoi Federatsii i sosednih gosudarstv. Tom III, s. 533. Moskva: Nauka, 2005. ISBN 5-02-011237-2
- ↑ a b Ager, Simon: Yakut (саха тыла) 2020. Omniglot. Viitattu 10.4.2020. (englanniksi)
- ↑ a b Gosudarstvennyje i titulnyje jazyki Rossii: entsiklopeditšeski slovar-spravotšnik, s. 436–437. Moskva: Academia, 2002. ISBN 5-87444-148-4
- ↑ Pismennyje jazyki mira: Jazyki Rossijskoi Federatsii. Sotsiolingvistitšeskaja entsiklopedija. Kniga 1, s. 579. Moskva: Academia, 2000. ISBN 5-87444-103-4
Aiheesta muualla
muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Jakuutin kieli Wikimedia Commonsissa
