Nogain kieli
Nogai (nogaiksi ногай тили, nogai tili) on nogaiden puhuma kieli, joka kuuluu turkkilaiskielten kielikuntaan. Sillä on virallisen kielen asema Dagestanissa ja Karatšai-Tšerkessiassa.
| Nogai | |
|---|---|
| Oma nimi | ногай тили, nogai tili |
| Tiedot | |
| Alue | Dagestan, Stavropolin aluepiiri, Tšetšenia, Karatšai-Tšerkessia, Kazakstan |
| Puhujia | 80 000 |
| Sija | ei 100 suurimman joukossa |
| Kirjaimisto | kyrillinen |
| Kielitieteellinen luokitus | |
| Kielikunta | turkkilaiset kielet |
| Kielikoodit | |
| ISO 639-1 | nog |
| ISO 639-3 | nog |
Levinneisyys ja puhujamäärä muokkaa
Nogaita puhutaan nykyään pääasiassa Venäjällä Pohjois-Kaukasiassa. Nogait asuvat erillisinä ryhminä Dagestanin Nogain, Tarumovkan, Kizljarin ja Babajurtin piireissä, Stavropolin aluepiirin Neftekumskin, Mineralnye Vodyn, Kotšubejevskojen ja Stepnojen piireissä, Karatšai-Tšerkessiassa, Astrahanin alueella sekä Tšetšenian Šelkovskajan piirissä.[1]
Vuoden 1989 väestönlaskennan mukaan nogain puhujia oli Venäjällä 67 000 henkeä, näistä 23 900 Dagestanissa, 15 200 Stavropolin aluepiirin nykyisellä alueella, 12 600 Karatšai-Tšerkessiassa, 6 800 silloisessa Tšetšeno-Ingušiassa ja 3 800 Astrahanin alueella. Kansallisuudeltaan nogaista nogain kieltä puhui äidinkielenään 90,4 % ja venäjää 2,4 %. Loput puhuivat äidinkielenään lähinnä kumykkia.[2]
Vuoden 2002 väestönlaskennan mukaan nogain kieltä puhuu 90 000 henkeä (lukuun sisältyvät myös nogaita toisena tai vieraana kielenä puhuvat).[3] Dagestanissa nogain puhujia oli 38 000, Karatšai-Tšerkesiassa 15 600 ja Tšetšeniassa 3 500.[4]
Kansallisuudeltaan nogaista 93,7 % osaa venäjää[5] (82,7 % vuonna 1989).[6] Dagestanissa nogait puhuvat usein myös muita naapurikieliä kuten kumykkia. Astrahanin alueella nogain kieleen on vaikuttanut tataari.[7]
Vuoden 2010 väestönlaskennan mukaan Venäjällä on 87 100 nogain puhujaa[8].
Historia ja murteet muokkaa
Nogain kieli kuuluu turkkilaisten kielten kiptšakkilaisen ryhmän kiptšakkilais-nogailaiseen alaryhmään. Sen lähimmät sukukielet ovat karakalpakki, kazakki sekä uzbekin kielen kiptšakkilaismurteet. Ennen eriytymistään näiden kielten puhujat kuuluivat Kultaisen ordan hajoamisen jälkeen syntyneeseen Nogain ordaan. Eniten yhteisiä piirteitä nogailla on karakalpakin kanssa.
Kielessä on kolme päämurretta: varsinaisnogai Stavropolin aluepiirissä, karanogai Dagestanissa ja aknogai Karatšai-Tšerkessiassa.[9][10] Varsinaisnogai on sulautumassa karanogaihin, minkä takia eräät tutkijat eivät enää erota sitä päämurteeksi.[7]
Krimintataarin nogain murre määritellään joissakin lähteissä nogain kielen murteeksi.[11] Toisissa lähteissä se määritellään krimintataarin murteeksi, jossa on nogain kielen vaikutteita.[12] Kyseistä murretta puhutaan Romanian Dobrudzhan alueen pohjoisosissa, jossa murteen puhujat lasketaan 25 000:n tataarin kielen puhujan joukkoon, joka käsittää myös krimintataarin puhujat. Ennen väestön pakkosiirtoja Keski-Aasiaan murretta puhuttiin myös Perekopin ympärillä Krimin niemimaan pohjoisosassa.[13]
Kirjakieli muokkaa
Vanhimmat nogainkieliset kirjalliset muistomerkit ovat 1300-luvulta Nogain ordan ajalta. 1400–1600-luvuilta on säilynyt laaja diplomaattinen kirjeenvaihto. Nogairunoilijoiden teoksia tunnetaan 1400–luvulta lähtien ja 1800–1900-luvun vaihteessa julkaistiin nogainkielistä kansanrunoutta. 1880-luvulle saakka nogai toimi Pohjois-Kaukasian eri kansojen välisen yhteydenpidon välineenä.[14] Neuvostoaikana luodun kirjakielen normit perustuvat karanogain murteeseen, mutta mukaan on otettu myös aknogain piirteitä. Alun perin käytettiin arabialaista kirjaimistoa, mutta vuonna 1928 siirryttiin latinalaisiin ja vuonna 1938 kyrillisiin aakkosiin. Etuvokaaleja [ä], [ö], [ü] osoitetaan kirjainyhdistelmillä аь, оь, уь ja äng-äännettä yhdistelmällä нъ. Kirjain в välittää foneemeja [w] ja [v], kirjaimet к, г foneemeja [k], [q] ja [g], [ğ].[15]
Nogain kielellä ilmestyy Dagestanissa ja Karatšai-Tšeressiassa kaksi sanomalehteä ja lastenlehti. Sillä julkaistaan oppimateriaaleja, kauno- ja lastenkirjallisuutta. Kieltä opetetaan aineena Dagestanissa, Karatšai-Tšerkessiassa, Astrahanin alueella ja Stavropolin aluepiirissä. Dagestanissa ja Karatšai-Tšerkessiassa sitä käytetään jonkin verran myös radiossa ja televisiossa. Dagestanissa toimii nogainkielinen kansanteatteri. Kirjakielen käyttöä vaikeuttaa kansan jakautuminen useisiin hallintoalueisiin, mutta kokonaisuudessaan sen tilanne on melko vakaa ja nogain kieltä pidetään varsin elinvoimaisena.[2]
Lähteet muokkaa
- ↑ Gosudarstvennyje i titulnyje jazyki Rossii: entsiklopeditšeski slovar-spravotšnik, s. 250. Moskva: Academia, 2002. ISBN 5-87444-148-4.
- ↑ a b Pismennyje jazyki mira: Jazyki Rossijskoi Federatsii. Sotsiolingvistitšeskaja entsiklopedija. Kniga 1, s. 335–336. Moskva: Academia, 2000. ISBN 5-87444-103-4.
- ↑ Vserossijskaja perepis naselenija 2002 goda. 4.4. Rasprostranjonnost vladenija jazykami (krome russkogo). perepis2002.ru. Arkistoitu 29.3.2012. Viitattu 24.1.2009. (venäjäksi)
- ↑ Vserossijskaja perepis naselenija 2002 goda. 4.6. Vladenije jazykami (krome russkogo) naselenijem otdelnyh natsionalnostei po respublikam, avtonomnoi oblasti i avtonomnym okrugam Rossijskoi Federatsii. perepis2002.ru. Arkistoitu 8.10.2007. Viitattu 24.1.2009. (venäjäksi)
- ↑ Vserossijskaja perepis naselenija 2002 goda. 4.2. Naselenije po natsionalnosti i vladeniju russkim jazykom. perepis2002.ru. Arkistoitu 17.2.2007. Viitattu 24.1.2009. (venäjäksi)
- ↑ Narody Rossii: entsiklopedija, s. 442. Moskva: Bolšaja Rossijskaja Entsiklopedija, 1994. ISBN 5-85270-082-7.
- ↑ a b Gosudarstvennyje i titulnyje jazyki Rossii: entsiklopeditšeski slovar-spravotšnik, s. 252. Moskva: Academia, 2002. ISBN 5-87444-148-4.
- ↑ Naselenije Rossijskoi Federatsii po vladeniju jazykami gks.ru. Arkistoitu 6.10.2021. Viitattu 20.1.2012. (venäjäksi)
- ↑ Baskakov, N.A.: Tjurkskije jazyki. Izd. 2-je, ispr., s. 164–165. Moskva: KomKniga, 2006. ISBN 978-5-484-00515-4.
- ↑ Jazyki mira: Tjurkskije jazyki, s. 328. Moskva: Indrik, 1997. ISBN 5-85759-061-2.
- ↑ Tapani Salminen: Nogai UNESCO Red Book on Endangered languages: Europe. Viitattu 10.8.2015. (englanniksi)
- ↑ The Crimean Tatars The Red Book of the Peoples of the Russian Empire. Viitattu 10.8.2015. (englanniksi)
- ↑ Christopher Moseley: Encyclopedia of the world’s endangered languages, s. 260-261. Routledge, 2007. ISBN 978-0-7007-1197-0. (englanniksi)
- ↑ Jazyki Rossijskoi Federatsii i sosednih gosudarstv. Tom II, s. 366–367. Moskva: Nauka, 2001. ISBN 5-02-011268-2.
- ↑ Gosudarstvennyje i titulnyje jazyki Rossii: entsiklopeditšeski slovar-spravotšnik, s. 251, 254. Moskva: Academia, 2002. ISBN 5-87444-148-4.