Ё ё

Kyrillinen kirjaimisto
Nykyaikaiset kirjaimet
А Ӓ Ӑ Ӕ Б В Г
Ѓ Ґ Ғ Ҕ Д Ђ Е
Ё Ӗ Є Ә Ӛ Ж Ӝ
Җ З Ҙ Ӟ Ӡ Ԅ Ѕ
Ԇ И Ӥ Ӣ І Ї Ӏ
Й Ҋ Ј К Қ Ҝ Ҟ
Ҡ Ӄ Л Љ Ԉ М Ӎ
Н Њ Ҥ Ң Ԋ О Ӧ
Ө П Р С Ԍ Т Ԏ
Ћ Ќ У Ў Ӱ Ӳ Ӯ
Ү Ұ Ф Х Һ Ц Ч
Џ Ш Щ Ъ Ы Ӹ Ь
Э Ю Я
Muinaiset kirjaimet
Ҁ Ѹ Ѡ Ѿ Ѻ Ѣ
Ѥ Ѧ Ѫ Ѩ Ѭ Ѯ
Ѱ Ѳ Ѵ Ѷ

Ё on kyrillinen kirjain. Se sisältyy jakuutin, marin, ruteenin, valkovenäjän ja venäjän aakkosiin. Jakuutin kielessä se tosin esiintyy vain venäjän kielestä lainatuissa sanoissa. Kirjaimella on eri äänne kuin latinalaisella kirjaimella Ë.

Kirjaimen keksi vuonna 1783 ruhtinatar Jekaterina Daškova ja sitä käytti ensi kertaa kirjallisissa julkaisuissa Nikolai Karamzin korvaamaan io-yhdistelmää joissain tapauksissa. Kirjainta nykyisin käytetään harvoin kirjoitetussa venäjässä, ja se korvataan е:llä (je), vaikka se kuuluukin oikeinkirjoitukseen. Ё:tä käytettiin yleisesti vielä toisen maailmansodan jälkeen, mutta se on jäänyt vähitellen käytöstä. Se kirjoitetaan edelleen sanakirjoihin, lastenkirjoihin ja kielen opiskelijoiden oppikirjoihin. Äidinkielenään venäjää puhuvat tuntevat sanojen oikean lausuntatavan oikeinkirjoituksen epätarkkuuksista huolimatta.

Huolellisessa oikeinkirjoituksessa kirjainta käytetään, esimerkiksi Aleksandr Solženitsyn ja kirjallisuuslehti Literaturnaja gazeta julkaisevat aina tekstinsä ё-kirjainta käyttäen.

Ääntäminen

muokkaa

Ё ääntyy tavallisesti vokaalina /o/ tai /jo/. Sen äännearvo on marissa /jo/, valkovenäjässä /jo/ ja venäjässä /o/tai /jo/.

Suomen Ö korvataan venäjäksi Ё. Esimerkiksi Ylöjärvi on venäjäksi Юлёярви.

Koodit

muokkaa

Alla olevassa taulukossa on lueteltu ison ja pienen kirjaimen koodiarvot heksalukuina eri merkistöissä.

Ё ё
Unicode 0401 0451
ISO 8859-5 A1 F1
KOI8 B3 A3
Windows-1251 A8 B8
MS-DOS-koodisivu 866 F0 F1
HTML Ё ё