Jere Lehtinen

suomalainen jääkiekkoilija

Jere Kalervo Lehtinen (s. 24. kesäkuuta 1973 Espoo)[1] on uransa päättänyt suomalainen jääkiekkoilija, Stanley Cup-voittaja, jääkiekon maailmanmestari, sekä olympiamitalisti ja maajoukkueen GM:n roolissa jääkiekon olympiavoittaja. Lehtinen oli pelipaikaltaan laitahyökkääjä.

Jere Lehtinen
Jere Lehtinen NHL-seura Dallas Starsin paidassa alkulämmittelyissä vierasottelussa Calgary Flamesia vastaan.
Jere Lehtinen NHL-seura Dallas Starsin paidassa alkulämmittelyissä vierasottelussa Calgary Flamesia vastaan.
Henkilötiedot
Syntynyt24. kesäkuuta 1973 (ikä 50)
Espoo
Kansalaisuus  Suomi
Jääkiekkoilija
Pelipaikka laitahyökkääjä
Maila oikea
Pituus 183 cm
Paino 89 kg
Pelaajaura
Pääsarjaura 1992–2010
Seurat EJK (j.)
Kiekko-Espoo (SML)
TPS (SML)
Michigan K-Wings (IHL)
Dallas Stars (NHL)
NHL-varaus 88. varaus, 1992
Minnesota North Stars
Stanley Cup
Dallas Stars 1999
Mitalit
Maa:  Suomi
Miesten jääkiekko
Olympiarenkaat Olympialaiset
Hopeaa Hopeaa Torino 2006 jääkiekko
Pronssia Pronssia Lillehammer 1994 jääkiekko
Pronssia Pronssia Nagano 1998 jääkiekko
Pronssia Pronssia Vancouver 2010 jääkiekko
MM-kilpailut
Kultaa Kultaa Ruotsi 1995 jääkiekko
Hopeaa Hopeaa Tšekkoslovakia 1992 jääkiekko
Hopeaa Hopeaa Italia 1994 jääkiekko
Hopeaa Hopeaa Venäjä 2007 jääkiekko

Junioritasolla Lehtinen pelasi espoolaisissa jääkiekkoseuroissa. Hänen ammattilaisuransa käynnistyi jääkiekon SM-liigan Kiekko-Espoossa kaudella 1992–1993. Seuraavaksi kaudeksi hän siirtyi Turun Palloseuraan, jossa hän voitti kauden 1994–1995 päätteeksi Suomen mestaruuden ja Raimo Kilpiö -palkinnon.

NHL:n vuoden 1992 varaustilaisuudessa Minnesota North Stars varasi Lehtisen numerolla 88, ja Lehtinen siirtyi NHL:ään voitettuaan kultaa kevään 1995 jääkiekon MM-kisoissa. North Stars siirtyi kuitenkin talousongelmien vuoksi ennen Lehtisen NHL-uran alkua Dallasiin ja vaihtoi nimensä Dallas Starsiksi. Lehtinen edusti Dallasia koko 14 kautta kestäneen NHL-uransa ollen seuransa merkittävimpiä pelaajia, ja voitti Dallasissa myös Stanley Cup -mestaruuden kaudella 1998–1999. Hän voitti urallaan kolmesti NHL:n parhaan puolustavan hyökkääjän palkinnon, Frank J. Selke Trophyn. Lehtinen pelasi NHL:n runkosarjassa 875 ottelua tehopistein 234+271=514. Hän päätti uransa vuonna 2010 kärsittyään viimeisinä kausina loukkaantumisista.[2]

Lehtinen oli pitkään Suomen jääkiekkomaajoukkueen tärkeimpiä pelaajia. Hän edusti Suomea neljästi maailmanmestaruuskilpailuissa, kahdesti maailmancupissa ja viidesti olympialaisissa saavuttaen kahdeksan arvokisamitalia ja maailmancupin toisen sijan. Lehtinen on yksi menestyneimmistä suomalaisista jääkiekkoilijoista. Lehtinen voitti Suomen maajoukkueen GM-managerina MM-kultaa vuonna 2022.

Ura muokkaa

Pelivuodet Suomessa muokkaa

Lehtinen aloitti jääkiekkoilun Espoon Jääklubissa, ja nousi A-nuorten SM-liigaan Kiekko-Espoon riveissä 16-vuotiaana. Tulokaskaudellaan A-nuorten joukkueessa Lehtinen tehtaili 32 runkosarjan ottelussa tehopisteet 23+23=46, ja oli joukkueensa parhaimmistoa. Hän tahkosi espoolaisjoukkueen riveissä myös B-nuorten SM-liigaa ja I-divisioonaa. Kauden 1991–92 päätteeksi Lehtinen oli mukana ratkaisevassa osassa, kun Kiekko-Espoo nousi ensimmäistä kertaa SM-liigaan kukistaen nousussa Joensuun Jokipojat Lehtisen syöttäessä Tero Lehterän tekemän ratkaisumaalin. Menestyksekkään kauden johdosta 19-vuotias Lehtinen valittiin ensimmäistä kertaa MM-kilpailuihin edustamaan Suomea. MM-kilpailuissa Lehtinen pelasi 7 ottelua tehoin 1+1=2 Suomen joukkueen saavuttaessa hopeaa. Minnesota North Stars varasi kesällä Lahdessa, Hennalan varuskunnassa varusmiespalvelukseen astuneen lehtisen NHL:ään numerolla 88.

SM-liigaa Lehtinen pelasi Espoossa vain yhden kauden ajan. Nuori hyökkääjä kiinnostui Vladimir Jursinovin kovasta valmennustyylistä, joka oli tuottanut tulosta Turun Palloseuralle. Lehtiselle tarjottiin sopimusta Kiekko-Espoon lisäksi myös muilta Helsingin seudun liigajoukkueilta, mutta hyökkääjä päätti tarttua turkulaisjoukkueen tarjoukseen. Ensimmäisellä kaudellaan TPS:n riveissä Lehtinen pelasi 42 ottelua tehopistein 19+20=39, ja pudotuspelien 11 ottelussa yhtä monta maalia mättänyt Lehtinen oli ratkaiseva tekijä TPS:n noustessa SM-finaaliin kauden päätteeksi. Suomen mestaruuden vei kuitenkin Lehtiselle sopimusta tarjonnut Helsingin Jokerit. Samalla kaudella TPS kuitenkin voitti Jääkiekon Euroopan cupin. Keväällä 1992 Lehtinen oli jälleen Suomen joukkueen mukana Suomessa järjestetyissä MM-kilpailuissa. Viimeisellä kaudellaan Suomessa Lehtinen teki oman piste-ennätyksensä SM-liigassa, kun 39 runkosarjaottelussa syntyi 42 tehopistettä. Pudotuspelien pistepörssissä Lehtinen oli kolmas tehopistein 2+13=15 TPS:n edetessä SM-kultaan tällä kertaa Jokerien jäädessä hopealle. Lehtinen valittiin SM-liigan tähdistökentälliseen yhdessä joukkuetovereidensa Saku Koivun ja Marko Kiprusoffin kanssa, ja hänet palkittiin myös liigan herrasmiespelaajalle annettavalla Raimo Kilpiö -palkinnolla. Menestyksekäs kausi sai jatkoa keväällä 1995, kun Lehtinen sekä Koivu tekivät ketjukaverinsa Ville Peltosen kanssa tuhoisaa jälkeä Tukholman MM-kilpailuissa, joissa Suomi saavutti historiansa ensimmäisen maailmanmestaruuden.

NHL-ura muokkaa

Lehtinen suuntasi Pohjois-Amerikkaan kaudelle 1995–96. Harjoitusleirillä hyvän vastaanoton saanut hyökkääjä vakiinnutti pelipaikkansa Dallas Starsissa, mutta tammikuussa 1996 Lehtinen pudotettiin Dallasin IHL-liigassa pelaavaan farmiseuraan, Michigan K-Wingsiin yhden ottelun ajaksi. Tulokaskaudellaan NHL:ssä Lehtinen pelasi 57 ottelua tehopistein 6+22=28, pelaten pääasiassa samassa ketjussa supertähti Mike Modanon kanssa. Helmikuussa 1996 Lehtinen valittiin myös kuukauden tulokkaaksi. Lehtinen kasvatti ottelumääräänsä toisella NHL-kaudellaan, kun hän pelasi 63 runkosarjaottelua tehoin 16+27=43. Modanon rinnalla tehoja iskenyt Lehtinen selviytyi joukkueineen myös pudotuspeleihin, mutta tutkapariksi kauden aikana kasvanut kaksikko ei pystynyt viemään joukkuettaan pudotuspeleissä seitsemää ottelua pidemmälle. Kaudella Lehtisen kyvyt noteerattiin kuitenkin tulokaskauteen verrattuna isommalla prosentilla, ja hän pääsi ensimmäistä kertaa urallaan ehdolle Frank J. Selke Trophyn, parhaan puolustavan hyökkääjän, saajaksi. Palkinto päätyi kuitenkin Buffalo Sabresissa kiekkoilleen Michael Pecan palkintokaappiin.

Lehtisen kolmannella NHL-kaudella Dallasin peli oli ottanut suuren askeleen eteenpäin: joukkue voitti runkosarjan Modanon ja tehopisteet 23+19=42 iskeneen Lehtisen johdolla. Joukkueen menestyksekkäästi kulkenut kausi päättyi kuitenkin konferenssifinaaleihin, kun se putosi pudotuspeleistä Detroit Red Wingsiä vastaan. Lehtinen voitti kuitenkin Frank J. Selke Trophyn, johon oli jo edellisellä kaudella ollut ehdolla. Neljännellä NHL-kaudellaan Lehtinen iski runkosarjassa 52 tehopistettä. Pudotuspeleissä Dallas eteni pitkän tien kautta finaaleihin kohtaamaan Buffalo Sabresin. Kuudenteen otteluun venynyt ottelusarja ratkesi vasta, kun ottelua oli pelattu lähes kahden tavallisen jääkiekko-ottelun verran: Lehtinen syötti kiekon ketjukaverilleen Brett Hullille, joka iski kiekon maaliin varmistaen Dallasille sen seurahistorian ensimmäisen Stanley Cup-mestaruuden. Lehtinen voitti myös Frank J. Selke Trophyn toistamiseen liigan parhaana puolustavana hyökkääjänä. Lehtinen toi mestaruuspokaalin näytille Espoon Länsi-Auto Areenalle, ja myöhemmin suomalaislaiturin nilkkaan tatuoitiin Stanley Cupin kuva, Dallasin logo sekä vuosiluku 1999 ja Lehtisen pelinumero 26.

Kausi 1999–2000 kului Lehtisen osalta sairastuvalla. Selkävaivoista koko kauden kärsinyt laituri pelasi runkosarjassa vain 17 ottelua, mutta pudotuspeleissä hän oli mukana 13 ottelussa Dallasin pelatessa jälleen finaaleissa, joissa se koki tappion New Jersey Devilsille. Kaudella 2002–03 Lehtinen pelasi 80 ottelua tehoin 31+17=48. Hyökkääjä palkittiin kolmatta kertaa urallaan parhaana puolustavana hyökkääjänä. Lisäksi Lehtinen valittiin edustamaan Suomea Salt Lake Cityn talviolympialaisiin. Seuraavalla kaudella NHL:ssä koitti työsulku, jonka vuoksi kausi jätettiin pelaamatta ja Lehtinen päätti pitää välivuoden ammattilaiskiekkoilusta.

Viimeisillä kausillaan NHL:ssä Lehtinen kärsi loukkaantumisista, jotka vaivasivat hyökkääjän kausia. Viimeisellä kaudellaan NHL:ssä 58 ottelua pelannut suomalaishyökkääjä takoi tehopisteet 4+13=17, jotka olivat edellisvuosiin verrattuna vajavaiset. Menestyksekkään pelaajauran luonut konkari tiedotti joulukuussa 2010 järjestetyssä tiedotustilaisuudessa ripustavansa luistimet naulaan 875 NHL-ottelun jälkeen.

Dallas Starsin täytettyä 20 vuotta vuonna 2013 seuran kannattajat äänestivät joukkueelle kaikkien aikojen unelmakokoonpanon. Lehtisen kannattajat valitsivat unelmajoukkueen ykkösketjuun Mike Modanon ja Brett Hullin rinnalle.[3] Lehtinen nimettiin vuonna 2013 Hockey Hall of Fame -ehdokkaaksi.

Maajoukkueura muokkaa

Lehtinen pelasi arvokisoissa useaan otteeseen. Hän edusti Suomen jääkiekkomaajoukkuetta neljissä maailmanmestaruuskilpailuissa, viisissä olympiakisoissa sekä kahdessa maailmancupissa. Maajoukkueurallaan Lehtinen saavutti yhdeksän arvokisamitalia. Olympialakisoista Lehtinen saavutti kolme kertaa pronssimitalin sekä kerran hopeaa, MM-kilpailuista kerran kultaa ja kolmesti hopeaa, ja maailmancupista yhden hopeamitalin.

Lehtinen debytoi A-maajoukkueen riveissä arvoturnauksessa vuoden 1992 MM-kilpailuissa. Kisoissa Lehtistä peluutettiin pääasiassa joukkueensa neljännessä hyökkäysketjussa, ja seitsemän ottelua pelannut hyökkääjä saavutti kisoissa tehopisteet 1+1=2. Suomi eteni finaaleihin, jonka Ruotsi voitti kuitenkin lukemin 5–2 NHL-tähtiensä johdolla. Seuraavan kerran Lehtinen nähtiin maajoukkuepaidassa vuonna 1994 Lillehammerin olympialaisissa. Suomi saavutti kisoissa pronssia, ja Lehtinen teki turnauksessa kolme maalia. Samana keväänä hän osallistui myös MM-kilpailuihin. Suomi selvitti tiensä jälleen MM-finaaliin, jossa vastaan asettui kuitenkin Kanada. Lopulta ottelu venyi aina rangaistuslaukauskilpailuun, jossa Kanada selviytyi voittajaksi lukemin 2–1 peräti 12 lauotun rankkarin jälkeen. Tehot 3+5=8 turnauksessa iskenyt Lehtinen sijoittui turnauksen pistepörssissä jaetulle yhdeksännelle sijalle.

Kahden MM-hopean ja yhden olympiapronssin jälkeen suuret voitot tuntuivat karttavan Lehtistä. Tukholman MM-kilpailuihin valittu Lehtinen osoittautui MM-turnauksessa yhdeksi koko Suomen joukkueen avainpelaajista. Samassa hyökkäysketjussa Saku Koivun ja Ville Peltosen kanssa pelannut Lehtinen iski turnauksessa tehopisteet 2+5=7, ja kruunasi turnauksensa finaaliottelussa syöttämällä Peltosen tekemän 2–0-maalin, joka jäi lopulta ottelun voittomaaliksi Suomen voittaessa MM-kultaa Ruotsilta lukemin 4–1. Lehtinen valittiin turnauksen tähdistökentälliseen yhdessä ketjukaveriensa kanssa. Peltonen-Koivu-Lehtinen-ketjua alettiinkin kutsua Tupu-Hupu-Lupu-ketjuksi kolmikon loistavan yhteispelin johdosta.

Lehtisen seuraavaa arvokisamitalia tavoiteltiin vuoden 1996 maailmancupista, jossa Suomi kuitenkin putosi puolivälierissä. Naganon talviolympialaisissa vuonna 1998 Lehtinen oli joukkueensa johtavia pelaajia. Turnauksessa häntä peluutettiin yhdessä Koivun sekä Teemu Selänteen kanssa. Lehtinen iski kisoissa tehopisteet 4+2=6, ja sijoittui turnauksen pistepörssissä kahdeksanneksi Selänteen ja Koivun vallatessa pistepörssin kärkisijat. Suomi selvitti tiensä pronssiotteluun, jota ennen Selänne kuitenkin loukkaantui ja joutui jättämään ottelun väliin. Selänteen tilalle nostettiinkin entinen ketjukaveri Ville Peltonen, joka iski pronssiottelussa voittomaalin Suomen kaataessa Kanadan lukemin 3–2.

Lehtisen seuraava arvokisamitali tuli vuoden 2004 maailmancupista. Finaaliin selviytynyt Suomi joutui taipumaan Kanadalle lukemin 3–2. Torinon talviolympialaisissa 2006 Lehtinen saavutti olympiahopeaa Ruotsin viedessä olympiakultaa. Mikäli Suomi olisi voittanut ottelun, Lehtisestä olisi tullut ensimmäinen suomalainen, joka liittyisi Kolmen kullan klubiin maailmanmestarina sekä Stanley Cup- ja olympiavoittajana. Pettymyksellisen olympiafinaalin jälkeen Lehtinen kieltäytyi paikasta vuoden 2006 MM-kisoissa, mutta seuraavana vuonna Lehtinen oli mukana MM-hopeaa saavuttaneessa joukkueessa. Lehtinen teki viimeisen esiintymisensä maajoukkueen nutussa Vancouverin olympialaisissa 2010, jossa hänellä oli vielä kolmas ja viimeinen mahdollisuus liittyä kolmen kullan klubiin. Suomi saavutti turnauksessa pronssia, mutta Lehtinen jäi tehopisteittä.

Yksityiselämä muokkaa

Lehtinen tutustui vaimoonsa Jaanaan vuonna 1994 Lillehammerin talviolympialaisten aikana. Pari avioitui kesäkuussa 1998, ja heillä on kaksostyttäret Anna ja Sofia sekä poika Joel, joka on isänsä tavoin jääkiekkoilija. Lehtinen asui perheineen pitkään Dallasissa, jossa hänellä on hyvin suuri ja vankka ihailijakanta. Nykyisin perhe asuu Espoossa. Lehtinen tunnetaan suurena metallimusiikin ystävänä. Hän on kertonut pitävänsä muun muassa Slayerin, Iron Maidenin, Metallican sekä Megadethin musiikista ja Suomessa kesät viettävä Lehtinen käy usein musiikkifestivaaleilla ympäri Suomea. Hän on maininnut suosikkialbumeikseen Slayerin Reign in Bloodin, Metallican Master of Puppetsin ja Iron Maidenin Live After Deathin. Hän on myös lahjoittanut Slayerin muusikoille yhtyen jäsenten nimillä varustetut Dallas Starsin pelipaidat.

Saavutukset muokkaa

Jääkiekon SM-liiga muokkaa

NHL muokkaa

Maajoukkue muokkaa

Muita palkintoja ja kunnianosoituksia muokkaa

Tilastot muokkaa

    Runkosarja   Pudotuspelit   Palkinnot   Arvokisat
Kausi Joukkue Liiga O M S Pist. RM O M S Pist. RM             Turnaus O M S Pist. RM
1989–1990 Kiekko-Espoo A-SM 32 23 23 46 6 5 0 3 3 0 JEM 6 4 2 6 0
1990–1991 Kiekko-Espoo I-div 32 15 9 24 12 JMM 4 2 0 2 0
Kiekko-Espoo A-SM 3 3 1 4 0 JEM 6 5 4 9 6
Kiekko-Espoo B-SM 11 18 14 32 0
1991–1992 Kiekko-Espoo I-div 43 32 17 49 6 5 2 4 6 2 JMM 7 0 2 2 2
Kiekko-Espoo A-SM 8 5 4 9 2 MM 7 1 1 2 0
1992–1993 Kiekko-Espoo SM-liiga 45 13 14 27 6 JMM 7 6 8 14 10
Kiekko-Espoo A-SM 4 5 3 8 8
1993–1994 TPS SM-liiga 42 19 20 39 6 11 11 2 13 2 OK 8 3 0 3 0
TPS C-Cup 4 2 2 4 4 MM 8 3 5 8 4
1994–1995 TPS SM-liiga 39 19 23 42 33 13 8 6 14 4     MM 8 2 5 7 4
TPS C-Cup 4 5 2 7 0
1995–1996 Dallas Stars NHL 57 6 22 28 16
Michigan K-Wings IHL 1 1 0 1 0
1996–1997 Dallas Stars NHL 63 16 27 43 2 7 2 2 4 0 WC 4 2 1 3 0
1997–1998 Dallas Stars NHL 72 23 19 42 20 12 3 5 8 2   OK 6 4 2 6 2
1998–1999 Dallas Stars NHL 74 20 32 52 18 23 10 3 13 2    
1999–2000 Dallas Stars NHL 17 3 5 8 0 13 1 5 6 2
2000–2001 Dallas Stars NHL 74 20 25 45 24 10 1 0 1 2
2001–2002 Dallas Stars NHL 73 25 24 49 14 OK 4 1 2 3 2
2002–2003 Dallas Stars NHL 80 31 17 48 20 12 3 2 5 0  
2003–2004 Dallas Stars NHL 58 13 13 26 20 5 0 0 0 0
2004–2005 ei pelannut (työsulku) WC 6 1 3 4 2
2005–2006 Dallas Stars NHL 80 33 19 52 30 5 3 1 4 0 OK 8 3 5 8 0
2006–2007 Dallas Stars NHL 73 26 17 43 16 7 0 0 0 2 MM 7 2 2 4 0
2007–2008 Dallas Stars NHL 48 15 22 37 14 14 4 4 8 2
2008–2009 Dallas Stars NHL 48 8 16 24 8
2009–2010 Dallas Stars NHL 58 4 13 17 8 OK 6 0 0 0 0
3 kautta YHTEENSÄ SML 126 51 57 108 45 24 19 8 27 8
14 kautta YHTEENSÄ NHL 875 243 271 514 210 108 27 22 49 12

Lähteet muokkaa

Viitteet muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

 
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Jere Lehtinen.
Edeltäjä:
Tero Lehterä
Raimo Kilpiö -palkinnon voittaja
1995
Seuraaja:
Waltteri Immonen
Edeltäjä:
Michael Peca
Michael Peca
Frank J. Selke Trophyn voittaja
19981999
2003
Seuraaja:
Steve Yzerman
Kris Draper