Avaa päävalikko

Jani Petteri Hurme[1] (s. 7. tammikuuta 1975 Turku) on suomalainen uransa lopettanut jääkiekkomaalivahti. Hän pelasi urallaan NHL:ssä, SM-liigassa ja Elitserienissä. Hurmeella on kaksi SM-hopeaa, ja hänet palkittiin kaudella 1996–1997 SM-liigan runkosarjan parhaana pelaajana ja parhaana maalivahtina.

Jani Hurme
Jani Hurme (maalissa) Antti Aallon kanssa vuoden 2002 talviolympialaisissa.
Jani Hurme (maalissa) Antti Aallon kanssa vuoden 2002 talviolympialaisissa.
Henkilötiedot
Syntynyt 7. tammikuuta 1975 (ikä 44)
Turku, Suomi
Kansalaisuus Suomen lippu Suomi
Jääkiekkoilija
Pelipaikka maalivahti
Hanska vasen
Pituus 183 cm
Paino 90 kg
Pelaajaura
Pääsarjaura 1993–2011
Seurat TPS (SML)
Detroit Vipers (IHL)
Indianapolis Ice (IHL)
Cincinnati Cyclones (IHL)
Grand Rapids Griffins (IHL)
Ottawa Senators (NHL)
Florida Panthers (NHL)
Columbia Inferno (ECHL)
Chicago Wolves (AHL)
Portland Pirates (AHL)
Malmö Redhawks (Allsvenskan)
Ilves (SML)
NHL-varaus 3. kierros 58. varaus, 1997
Ottawa Senators

Sisällysluettelo

UraMuokkaa

Hurmeen varasi NHL:ään Ottawa Senators vuoden 1997 varaustilaisuudessa. Hänen varausnumeronsa oli 58. Hurme aloitti ammattilaisuransa TPS:n joukkueessa vuonna 1993. Kaksi ensimmäistä kautta meni luukkuvahtina tai juniorijoukkueessa, mutta kaudella 1996–1997 hän oli TPS:n ykkösmaalivahti. Tämän kauden jälkeen hän siirtyi Pohjois-Amerikkaan. Hän pelasi kaksi kokonaista kautta IHL-sarjassa, kunnes hän kaudella 1999–2000 pelasi ensimmäisen NHL-ottelunsa. Hurme oli vuosina 2000–2002 Ottawa Senatorsin kakkosmaalivahti ja siirtyi Florida Panthersin joukkueeseen kaudella 2002–2003. Hän ehti pelata joukkueessa 28 ottelua ennen kuin hänet myytiin Atlanta Thrashersin joukkueeseen. Hurme ei ehtinyt pelata uudessa joukkueessaan otteluakaan erinäisten vakavien sairauksien vuoksi.

Kaudella 2005–2006 Hurme toipui pelikuntoon ja pelasi ensimmäisen jääkiekko-ottelunsa kahteen vuoteen. Samalla kaudella hän siirtyi Atlanta Thrashersin organisaatiosta Mighty Ducks of Anaheimin organisaatioon ja sieltä takaisin Suomeen, TPS:n joukkueeseen noin yhdeksän vuoden tauon jälkeen. Kaudeksi 2007–2008 Hurme siirtyy Ruotsiin, Malmö Redhawksin joukkueeseen. Kauden 2008–2009 aikana Hurme ei pelannut yhtään ottelua erilaisten vammojen vuoksi. Kauden 2009–2010 hän aloitti Malmön joukkueessa, mutta siirtyi joulukuussa Tampereen Ilvekseen loppukauden ja seuraavan kauden kattavalla sopimuksella[2]. Hurme pelasi Ilveksessä puolitoista kautta, mutta ei saanut enää uutta sopimusta kaudelle 2011–2012.[3]

Pelaajauran jälkeenMuokkaa

Pelaajauransa aikana Hurme osti osakkuuden Turun suurimmasta kuntokeskuksesta, M&M Kuntotalosta vuonna 2000 ja hän on sen pääomistaja veljensä kanssa. Osakkaina M&M Kuntotalossa ovat myös Sami Salo ja Tomi Kallio, jotka halusivat olla mukana rakentamassa Turkuun amerikkalaistyylistä liikuntakeskusta.

Hurmeen pelaajaura päättyi vuoteen 2011, kun hän jäi ilman jatkosopimusta eikä uutta siirtoa kuulunut. Pelaajauran jälkeen Hurme tuomittiin vuonna 2016, yhden vuoden ja kolmen kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen törkeästä veropetoksesta. Syyttäjän mukaan Hurme oli yrittänyt välttyä maksamasta 131 712 euroa arvonlisäveroa Princess V52 -merkkisestä moottoriveneestään, jonka hän oli tuonut Suomeen verottomana muuttotavarana. Hurme oli yrittänyt välttää arvonlisäveron maksua ilmoittamalla kotipaikakseen Jersey-saarella sijaitsevan St. Helierin.[4]


LähteetMuokkaa

  1. Jani Hurme Bio, Stats, and Results Sports-Reference.com. Sports Reference LLC. Viitattu 15.11.2017. (englanniksi)
  2. Jani Hurme Ilvekseen Jatkoaika. 18.12.2009.
  3. Hurme ei saanut sopimusta, Wiikman jatkaa Ilveksessä YLE Urheilu. 5.4.2011. Helsinki: Yleisradio. Viitattu 30.9.2011.
  4. IS: Ilveksessäkin pelannut Jani Hurme tuomittiin törkeästä veropetoksesta Aamulehti. 18.2.2016. Helsinki: Aamulehti. Viitattu 14.6.2019.

Aiheesta muuallaMuokkaa

Edeltäjä:
Joni Lehto
Jarmo Wasaman muistopalkinnon voittaja
1996
Seuraaja:
Olli Jokinen
Edeltäjä:
Juha Riihijärvi
Lasse Oksanen -palkinnon voittaja
1997
Seuraaja:
Raimo Helminen
Edeltäjä:
Ari Sulander
Urpo Ylönen -palkinnon voittaja
1997
Seuraaja:
Tim Thomas