Aarne Honkavaara

suomalainen jääkiekkoilija

Aarne Väinö Edvard Honkavaara (7. kesäkuuta 1924 Tampere22. maaliskuuta 2016 Tampere[1]) oli suomalainen jääkiekkoilija ja jääkiekkovalmentaja, Suomen jääkiekkoilun "Grand Old Man".[2]

Aarne Honkavaara
Aarne-Honkavaara.jpg
Henkilötiedot
Syntynyt7. kesäkuuta 1924
Tampere
Kuollut22. maaliskuuta 2016 (91 vuotta)
Tampere
Kansalaisuus Suomi Suomi
Jääkiekkoilija
Lempinimi Dynamo
Pelipaikka hyökkääjä
Maila vasen
Pituus 184 cm
Paino 85 kg
Pelinumero 7
Pelaajaura
Pääsarjaura 1944–1958
Seurat Ilves (SM-sarja)

Ammatiltaan Honkavaara on ollut liikunnan lehtori. Hän sai liikuntaneuvoksen arvonimen vuonna 1987.[3] Honkavaara pelasi hyökkääjänä jääkiekkoa Suomen maajoukkueessa 1946–1953. Hänen edustamansa jääkiekkoseurat olivat Tampereen Ilves ja Tampereen Kisa-Veikot. Honkavaara oli myös vuonna 1979 perustamassa Suomen Jääkiekkomuseo ry:tä.

PelaajanaMuokkaa

Honkavaara sai ensimmäiset luistimet siskoltaan 11-vuotiaana. Hän pelasi ensimmäisen sarjaottelun 12-vuotiaana A-junioreissa Tampereen Kisa-Veikoissa vuonna 1936. Aarne harrasti nuorempana myös jalkapalloa ja yleisurheilua. Hän aloitti maalivahtina, mutta pääsi pian omalle paikalleen hyökkääjäksi. Hän osallistui jatkosotaan vuosina 1942–1944. Ensimmäisen varsinaisen ottelun SM-sarjassa hän pelasi Tampereen Ilveksessä HSK:ta vastaan 15. tammikuuta vuonna 1944. Honkavaara pelasi ensimmäisen maaottelun Ruotsia vastaan 25.2.1946. Honkavaara edusti Suomea 47 maaottelussa, joissa hän teki 46 maalia. Honkavaara kävi pelaamassa kaksi harjoitusottelua ensimmäisenä suomalaisena jääkiekkoilijana Kanadassa 1950-luvun alussa. Tämä matka antoi hänelle uutta tietoa jääkiekosta ja hyvien harjoitusolosuhteiden merkityksestä valmennuksessa. Näitä tietoja hän käytti hyvällä menestyksellä myöhemmin valmentajana.

Honkavaara loukkaantui vakavasti maaottelussa Puolaa vastaan tammikuussa 1953. Kun puolalaispelaaja kaatui hänen jalkansa päälle ja hänen sääriluunsa murskaantuivat, urheilu-ura jääkiekkoilijana oli käytännössä ohi, vaikka Honkavaara pelasikin vielä muutaman ottelun vuosina 1956–1958. Vamma aiheutti Honkavaaralle ongelmia pitkään ja lopullisesti se saatiin korjattua vasta 1980-luvun alussa lääketieteen kehityttyä.

ValmentajanaMuokkaa

 
Honkavaara vuonna 1964.

Pelaajauran jälkeen Honkavaara alkoi valmentaa Ilvestä ja saavutti valmentajana kolme Suomen mestaruutta kausina 1957–1958, 1959–1960, 1971–1972 ja yhden hopean 1967–1968. Honkavaara toimi myös Suomen maajoukkueen valmentajana vuosina 1955–1959. Honkavaara toimi maajoukkueen kakkosvalmentajana Joe Wirkkusen kanssa Squaw Walleyn olympialaisissa 1960 ja Innsbruckin olympialaisissa 1964. Jääkiekon maailmanmestaruuskisoissa hän toimi kakkosvalmentajana vuosina 1963, 1965 ja 1966.

SaavutuksetMuokkaa

  • olympialaiset 1952
  • kahdet jääkiekon maailmanmestaruuskisat 1949 Tukholma, 1951 Pariisi
  • SM-sarjan paras maalintekijä kausina 1945–1946, 1947–1948 ja 1951–1952
  • yhden ottelun maaliennätys yhdessä Kalle Havulinnan kanssa: kahdeksan maalia (4.1.1948 Ilves–TPS 31–0)
  • Seitsemän Suomen-mestaruutta

Erikoispalkintoja ja kunnianosoituksiaMuokkaa

Muuta tietoaMuokkaa

  • Aarne Honkavaara toimi erotuomarina, myös kansainvälisellä tasolla. [5]
  • Honkavaara työskenteli yhdeksänä kesänä Aamulehden toimittajana. Hän oli päätynyt kyseiseen "sivutyöhön" jalkatapaturman takia vuonna 1953. Hänet palkkasi lehtimies ja urheiluosaston päällikkö Jouko Autero. Honkavaara toimi myös avustajana useissa muissa lehdissä, mm. Satakunnan Kansa ja Turun Sanomat. Lisäksi hän toimi itse julkaisijana, aiheena pääsääntöisesti jääkiekko.[5]
  • Lempinimi "Dynamo" sai alkunsa sodan jälkeisessä pelissä Koulukadulla, kun Honkavaara pelasi armeijan karvalakki päässä, läpät korvilla. Pelin aikana etulippa valahti alas, jolloin lakki muistutti Honkavaaran sanoin "itänaapurin hiippalakkia". Joku yleisöstä sitten päätti huutaa, että kyseinen pelaaja näyttää ihan "Moskovan Dynamon keskushyökkääjältä". Tämän jälkeen siitä alkoi muodostua lempinimi hänelle.[6]
  • Talvisodan aikaan 15-vuotias Honkavaara kuului Väestönsuojeluorganisaatioon, talonsuojeluvalvojan apulaisena. Hän toimi vapaaehtoisena Jatkosodassa.[5]
  • Honkavaara oli viiden tyttären isä. Hänen vaimonsa Maire oli mukana hoitamassa monia Suomen Jääkiekkomuseon käytännön asioita.[5][7]

LähteetMuokkaa

KirjallisuusMuokkaa

ViitteetMuokkaa

  1. Tammilehto, Teemu: Jääkiekon "Grand Old Man" Aarne Honkavaara on kuollut Yle Urheilu. 23.3.2016. Helsinki: Yleisradio Oy. Viitattu 23.3.2016.
  2. Siukonen, Markku et al: Suuri Olympiateos 10, s. 91. Jyväskylä: Gummerus, 1998.
  3. Arponen, Antti O.: Liikuntaneuvoksia on monenlaisia ja monentasoisia. Urheilutietäjän kesä, 2012, s. 62. Suomen urheilutietäjät ry..
  4. Hän on suomalaisen jääkiekon Grand old man 11.1.2011. YLE Urheilu. Viitattu 12.1.2011. (suomeksi)
  5. a b c d Aarne Honkavaara, Pasi Mennander: Dynamo: Rakkaudesta jääkiekkoon - Aarne Honkavaaran tarina, s. 18, 20, 310, 361, 367, 372, 373,. Otavan Kirjapaino Oy, 2002. ISBN 951-98557-5-0.
  6. Reijo Sippola, Jarmo Kettunen: Tampereen Kasvot, s. 33, 34. Sanasato Oy, 1997. ISBN 952-5086-13-5.
  7. Organisaatio - Suomen Jääkiekkomuseo jaakiekkomuseo.fi. Viitattu 21.5.2021.

Aiheesta muuallaMuokkaa

 

Edeltäjä:
Risto Lindroos
Suomen jääkiekkomaajoukkueen päävalmentaja
1954–1959
Seuraaja:
Joe Wirkkunen
Edeltäjä:
Ei aiempia osallistumisia
Suomen kapteeni talviolympialaisissa
1952
Seuraaja:
Yrjö Hakala