Pekka Rautakallio
Pekka Olavi ”Rocky” Rautakallio[1] (s. 25. heinäkuuta 1953 Pori) on suomalainen entinen jääkiekkoilija ja nykyinen jääkiekkovalmentaja, joka oli pelipaikaltaan puolustaja. Hyvänä luistelijana ja erinomaisena laukojana tunnettu Rautakallio oli yksi parhaista suomalaisista jääkiekkoilijoista 1970-luvun lopussa ja 1980-luvun alussa. Hän oli ensimmäinen suomalainen pelaaja, joka pelasi NHL:n tähdistöottelussa (1982).
| Pekka Rautakallio | |
|---|---|
 Rautakallio lehdistötilaisuudessa Dinamo Riian valmentajana |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 25. heinäkuuta 1953 Pori |
| Kansalaisuus |
 Suomi |
| Jääkiekkoilija | |
| Lempinimi | Rocky |
| Pelipaikka | puolustaja |
| Maila | vasen |
| Pituus | 190 cm |
| Paino | 97 kg |
| Pelinumero |
5 (Ässät) 19 (Phoenix Roadrunners) 4 (Atlanta/Calgary Flames) 25 (HIFK) |
| Pelaajaura | |
| Pääsarjaura | 1968–1987 |
| Seurat |
Ässät (SMS/SML) Phoenix Roadrunners (WHA) Atlanta Flames (NHL) Calgary Flames (NHL) HIFK (SML) SC Rapperswil-Jona (NLB) |
| Valmennusura | |
| Vuodet | 1993–2016 |
| Seurat |
SC Rapperswil-Jona (1993–1998) Blues (1998) SC Bern (1999–2001) ZSC Lions (2001–2003) Blues (2004–2005) Ambrì-Piotta (2005–2007) Ässät (2009–2011), (2014–2016) Dinamo Riika (2011–2012) |
Rautakallio pelasi 165 maaottelua seitsemissä jääkiekon maailmanmestaruuskisoissa.
Suomessa hänen seurajoukkueensa olivat Porin Ässät vuosina 1968–1975 ja 1977–1979 sekä HIFK vuosina 1982–1987. Rautakallio on nuorin SM-sarjan aikana maalin tehnyt pelaaja. Hän oli 4. maaliskuuta 1969 avausmaalinsa tehdessään 15 vuoden, seitsemän kuukauden ja seitsemän vuorokauden ikäinen.[2]
Pohjois-Amerikassa Pekka Rautakallio pelasi WHA:n Phoenix Roadrunnersissa sekä NHL:n Atlanta Flamesissa ja Calgary Flamesissa.
Ura pelaajana Muokkaa
Rautakallio pelasi SM-sarjassa Porin Ässien riveissä vuodet 1968–1975 ja voitti Suomen-mestaruuden vuonna 1971. Vuonna 1975 hän lähti Pohjois-Amerikkaan, WHA:n Phoenix Roadrunnersiin, jossa pelasi vuoteen 1977 saakka. Rautakallio palasi Ässiin vuosiksi 1977–1979 ja voitti toisen Suomen-mestaruutensa vuonna 1978.
Rautakallio lähti vuonna 1979 toistamiseen Pohjois-Amerikkaan, tällä kertaa NHL:n Atlanta Flamesiin, joka muutti Calgaryyn vuonna 1980. Vuonna 1982 hän palasi Suomeen ja edusti HIFK:ta vuoteen 1987 saakka voittaen kolmannen Suomen-mestaruutensa vuonna 1983. Uransa viimeiset vuodet 1987–1989 Rautakallio pelasi Sveitsin B-liigan SC Rapperswil-Jonassa.
Rautakallio edusti Suomea maailmanmestaruuskisoissa vuosina 1972, 1973, 1975, 1977, 1978, 1979 ja 1983. Hän pelasi myös Kanada-cupissa vuosina 1976 ja 1981.
Ura valmentajana Muokkaa
Ensimmäisen tuntuman valmentamiseen Rautakallio sai syksyllä 1990 ryhtyessään Kiekko-Espoon B-junioreiden valmentajaksi. Tämä pesti kesti vain vuoden verran. Kaudella 1993–1994 Rautakallio nosti valmentamansa sveitsiläisen Rapperswill-Jonan pääsarjatasolle NLA-liigaan. Tämän jälkeen hän valmensi seuraa vielä seuraavatkin neljä kautta.
Kaudelle 1998–1999 Rautakallio nimettiin Espoon Bluesin päävalmentajaksi, mutta pesti päättyi ennenaikaisesti irtisanomiseen jo 28. marraskuuta.
Seuraavaksi kaudeksi Rautakallio palasi Sveitsiin, ensiksi kahdeksi vuodeksi Bernin päävalmentajaksi ja tämän jälkeen kahdeksi vuodeksi Zürichiin. Neljän vuoden Sveitsin rupeaman jälkeen Rautakallio kutsuttiin takaisin Espoo Bluesiin korvaamaan potkut saanut Hannu Virta joukkueen päävalmentajana.
Kaudelle 2005–2006 Rautakallio palasi jälleen Sveitsiin, HC Ambri-Piottan päävalmentajaksi. Kaksivuotinen pesti päättyi irtisanomiseen jälkimmäisen kauden puolivälissä ja hänet korvasi kanadalainen, myös pitkään Sveitsissä valmentanut Larry Huras[3]
Tämän jälkeen Rautakallio piti kaksi vuotta taukoa valmentamisesta, kunnes tarttui tilaisuuteen ryhtyä kasvattajaseuransa Ässien valmentajaksi tuomaan ryhtiä ja kokemusta joukkueen tekemiseen muutaman vuoden rämpimisen jälkeen. Porissa Rautakallio viihtyi sillä erää kaksi kautta ennen kuin luovutti vetovastuun kakkosvalmentajalleen Karri Kivelle siirtyen itse uusien haasteiden pariin. Huhtikuussa 2011 hänet valittiin KHL:n Riian Dinamon päävalmentajaksi. Rautakallion alaisuudessa Dinamo selviytyi ensimmäisellä kaudella konferenssin puolivälieriin. Toinen kausi päättyi kuitenkin kesken ja Rautakallio irtisanottiin tehtävästään 5. marraskuuta 2012 Dinamon ollessa KHL:n läntisen konferenssin viimeisenä.[4]
KHL-jakson jälkeen Rautakallio piti jälleen hetken aikaa taukoa valmentamisesta kunnes kutsuttiin jälleen Poriin kaksivuotisella sopimuksella korvaamaan potkut saanut Pekka Virta.[5] Rautakallio itse sai potkut Ässistä 10. helmikuuta 2016.[6]
Muuta Muokkaa
Suomen Jääkiekkomuseo on aateloinut Rautakallion Suomen Jääkiekkoleijonaksi numerolla 91. Hänen mukaansa on nimetty vuosittain SM-liigan parhaalle puolustajalle myönnettävä Pekka Rautakallio -palkinto.
Jääkiekon ohella Rautakallio pelasi myös jalkapalloa Musan Salamassa ja Porin Ässien jalkapallojoukkueessa.
Ässissä vuosina 1979–1987 pelannut Pentti Rautakallio oli Pekka Rautakallion nuorempi veli.
Saavutukset ja palkinnot Muokkaa
- SM-kulta: 1971, 1978, 1983
- SM-hopea: 1979
- SM-liigan tähdistökentällinen: 1975, 1978, 1979, 1983, 1986
- Pekka Rautakallio -palkinto: 1978, 1979, 1986
- NHL:n tähdistöottelu: 1982
- Suomen Jääkiekkoleijona #91: 1993
- Matti Keinonen -palkinto: 1978
- Vuoden jääkiekkoilija: 1979
- SM-liiga-puolustajien yhden kauden piste-ennätys (53)[7]
Tilastot Muokkaa
| Runkosarja | Pudotuspelit | Palkinnot | Arvokisat | |||||||||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Kausi | Joukkue | Liiga | O | M | S | Pist. | RM | O | M | S | Pist. | RM | Turnaus | O | M | S | Pist. | RM | ||||||||||
| 1968–1969 | Ässät | SMS | 10 | 2 | 1 | 3 | 0 | |||||||||||||||||||||
| 1969–1970 | Ässät | SMS | 22 | 9 | 2 | 11 | 2 | |||||||||||||||||||||
| 1970–1971 | Ässät | SMS | 31 | 6 | 5 | 11 | 18 | – | – | – | – | – |  |
|||||||||||||||
| 1971–1972 | Ässät | SMS | 32 | 10 | 8 | 18 | 14 | – | – | – | – | – | MM | 4 | 0 | 0 | 0 | 0 | ||||||||||
| 1972–1973 | Ässät | SMS | 34 | 23 | 12 | 35 | 21 | – | – | – | – | – | MM | 7 | 0 | 0 | 0 | 4 | ||||||||||
| 1973–1974 | Ässät | SMS | 32 | 9 | 12 | 21 | 8 | |||||||||||||||||||||
| 1974–1975 | Ässät | SMS | 36 | 9 | 13 | 22 | 19 | – | – | – | – | – |  |
MM | 10 | 0 | 3 | 3 | 0 | |||||||||
| 1975–1976 | Phoenix Roadrunners | WHA | 73 | 11 | 39 | 50 | 8 | 5 | 0 | 2 | 2 | 0 | ||||||||||||||||
| 1976–1977 | Phoenix Roadrunners | WHA | 78 | 4 | 31 | 35 | 8 | – | – | – | – | – | KC | 5 | 2 | 2 | 4 | 2 | ||||||||||
| MM | 10 | 3 | 4 | 7 | 2 | |||||||||||||||||||||||
| 1977–1978 | Ässät | SML | 36 | 16 | 21 | 37 | 16 | 9 | 5 | 4 | 9 | 0 | |
|
MM | 10 | 4 | 3 | 7 | 2 | ||||||||
| 1978–1979 | Ässät | SML | 36 | 25 | 28 | 53 | 26 | 8 | 5 | 9 | 14 | 2 | |
MM | 7 | 2 | 1 | 3 | 2 | |||||||||
| 1979–1980 | Atlanta Flames | NHL | 79 | 5 | 25 | 30 | 18 | 4 | 0 | 1 | 1 | 2 | ||||||||||||||||
| 1980–1981 | Calgary Flames | NHL | 76 | 11 | 45 | 56 | 64 | 16 | 2 | 4 | 6 | 6 | ||||||||||||||||
| 1981–1982 | Calgary Flames | NHL | 80 | 17 | 51 | 68 | 40 | 3 | 0 | 0 | 0 | 0 | KC | 5 | 0 | 1 | 1 | 2 | ||||||||||
| 1982–1983 | HIFK | SML | 36 | 16 | 16 | 32 | 16 | 9 | 6 | 4 | 10 | 10 | |
|
MM | 10 | 1 | 7 | 8 | 0 | ||||||||
| 1983–1984 | HIFK | SML | 33 | 9 | 21 | 30 | 10 | 2 | 0 | 2 | 2 | 0 | ||||||||||||||||
| 1984–1985 | HIFK | SML | 29 | 12 | 18 | 30 | 18 | |||||||||||||||||||||
| 1985–1986 | HIFK | SML | 34 | 13 | 23 | 36 | 8 | 10 | 3 | 0 | 3 | 10 | |
|||||||||||||||
| 1986–1987 | HIFK | SML | 42 | 15 | 25 | 40 | 10 | 5 | 5 | 1 | 6 | 5 | ||||||||||||||||
| 1987–1988 | SC Rapperswil-Jona | NLB | 33 | 19 | 14 | 33 | 18 | 3 | 1 | 1 | 2 | 0 | ||||||||||||||||
| 1988–1989 | SC Rapperswil-Jona | NLB | 12 | 1 | 4 | 5 | 0 | 1 | 0 | 0 | 0 | 0 | ||||||||||||||||
| 14 kautta | yhteensä | SMS/SML | 443 | 174 | 205 | 379 | 186 | 43 | 24 | 20 | 44 | 27 | ||||||||||||||||
| 2 kautta | yhteensä | WHA | 151 | 15 | 70 | 85 | 16 | 5 | 0 | 2 | 2 | 0 | ||||||||||||||||
| 3 kautta | yhteensä | NHL | 235 | 33 | 121 | 154 | 122 | 23 | 2 | 5 | 7 | 8 | ||||||||||||||||
Lähteet Muokkaa
- Pekka Rautakallio The Internet Hockey Databasessa (englanniksi)
- Pekka Rautakallio Eurohockey-sivustolla (englanniksi)
- Pekka Rautakallio Legends of Hockey -sivustolla (englanniksi)
- Pekka Rautakallio Elite Prospects. Everysport Media Group AB. (englanniksi)
Viitteet Muokkaa
- ↑ Arrape Oy - Y-tunnus: 2091363-2 - Yritystiedot, taloustiedot, päättäjät & hallituksen jäsenet www.finder.fi. Arkistoitu 28.11.2018. Viitattu 28.11.2018.
- ↑ Aleksi Saarela toiseksi nuorin maalari SM-liigassa sm-liiga.fi. 19.2.2013. Jääkiekon SM-liiga. Arkistoitu 24.2.2013. Viitattu 22.2.2013.
- ↑ Larry Huras sostituisce Pekka Rautakallio Hockeytime.net. 15.11.2006. HOCKEY CLUB AMBRI PIOTTA SA. Viitattu 22.5.2015. (italiaksi)
- ↑ Laine, Sami: Suomalaisluotsille potkut KHL:stä Yle.fi. 5.11.2012. Yle. Viitattu 6.11.2012.
- ↑ PEKKA RAUTAKALLIO PALAA ÄSSIIN 12.2.2014. HC Ässät Oy. Viitattu 22.5.2015.
- ↑ Rantanen, Vesa: Kommentti: Pekka Rautakallion potkujen taustalla oli vastenmielinen tapahtumaketju Iltasanomat.fi. 10.2.2016. Viitattu 11.2.2016.
- ↑ Sami Vatanen jälleen ennätysvauhdissa sm-liiga.fi. 22.11.2010. Jääkiekon SM-liiga. Arkistoitu 25.11.2010. Viitattu 28.4.2011.
Aiheesta muualla Muokkaa
- Rautakallion tiedot Jääkiekkomuseon sivulla
- Pekka Rautakallio nhlfinns.com:ssa
| Edeltäjä: Juhani Tamminen |
Suomen kapteeni jääkiekon MM-kilpailuissa 1983 |
Seuraaja: Anssi Melametsä |
| Edeltäjä: – |
Matti Keinonen -palkinnon voittaja 1978 |
Seuraaja: Antero Lehtonen |
| Edeltäjä: – Tapio Levo |
Pekka Rautakallio -palkinnon voittaja 1978–1979 1986 |
Seuraaja: Reijo Ruotsalainen Hannu Virta |
| Edeltäjä: Bernie Johnston |
SC Rapperswil-Jonan päävalmentaja 1993–1998 |
Seuraaja: Mark McGregor |
| Edeltäjä: Hannu Saintula Hannu Virta |
Bluesin päävalmentaja 1998 2004–2005 |
Seuraaja: Hannu Saintula Kari Heikkilä |
| Edeltäjä: Larry Huras |
ZSC Lionsin päävalmentaja 2001–2003 |
Seuraaja: Christian Weber |
| Edeltäjä: Serge Pelletier |
HC Ambri-Piottan päävalmentaja 2005–2007 |
Seuraaja: Larry Huras |
| Edeltäjä: Alpo Suhonen Pekka Virta |
Ässien päävalmentaja 2009–2011 2014–2016 |
Seuraaja: Karri Kivi Jyrki Aho |
| Edeltäjä: Julius Supler |
Dinamo Rigan päävalmentaja 2011–2013 |
Seuraaja: Artis Abols |