Joni Pitkänen

suomalainen jääkiekkoilija

Joni Pitkänen (s. 19. syyskuuta 1983 Oulu) on uransa lopettanut suomalainen jääkiekkoilja. Pitkänen pelasi mittavan uran Pohjois-Amerikan NHL-liigassa.

Joni Pitkänen
Pitkänen vuonna 2009.
Pitkänen vuonna 2009.
Henkilötiedot
Syntynyt19. syyskuuta 1983 (ikä 41)
Oulu
Kansalaisuus Suomi
Jääkiekkoilija
Pelipaikka puolustaja
Maila vasen
Pituus 191 cm
Paino 97 kg
Pelaajaura
Pääsarjaura 2000–2016
Seurat Kärpät (SM-liiga)
Philadelphia Phantoms (AHL)
Philadelphia Flyers (NHL)
Edmonton Oilers (NHL)
Carolina Hurricanes (NHL)
NHL-varaus 4. varaus, 2002
Philadelphia Flyers
Mitalit
Maa:  Suomi
Miesten jääkiekko
Olympiarenkaat Olympialaiset
Pronssia Pronssia Vancouver 2010
Maailmancup
Hopeaa Hopeaa 2004

Pitkänen aloitti ammattilaisuransa jääkiekon SM-liigassa Oulun Kärpissä kaudella 2000–2001. Hän pelasi Kärpissä yhteensä kolmen kauden ajan. NHL-seura Philadelphia Flyers varasi Pitkäsen NHL:ään vuoden 2002 varaustilaisuudessa neljännellä varausvuorolla, ja Pitkänen siirtyi NHL:ään kaudeksi 2003–2004. Hän edusti Philadelphiaa yhteensä kolmen kauden ajan ja pelasi NHL:n työsulkukauden seuran AHL-liigan farmijoukkue Philadelphia Phantomsissa, kunnes hänet kaupattiin kaudeksi 2007–2008 Edmonton Oilersiin. Oilers kauppasi Pitkäsen Carolina Hurricanesiin kauden päätyttyä. Hän pelasi Carolinassa viiden kauden ajan loukkaantumiseensa asti.[1]

NHL-urallaan Pitkänen pelasi 535 ottelua ja teki niissä 282 tehopistettä.[2]

Pitkänen aloitti jääkiekkoilun Oulussa Kärppien juniorijoukkueissa. Ensiesiintyminen Kärppien liigajoukkueessa tapahtui kaudella 2000–2001. Pitkänen pelasi 21 ottelua ilman tehopisteitä. Kaudella 2001–2002 Pitkänen vakiinnutti paikkansa joukkueensa avauskokoonpanossa tehden 49 ottelussa 4 maalia ja keräten 15 syöttöpistettä. Seuraavalla kaudella hän keräsi 20 pistettä, ja jo kolmannen SM-liigakauden jälkeen Pitkänen suuntasi Pohjois-Amerikkaan.

Pitkänen solmi Philadelphia Flyersin kanssa kolmen vuoden mittaisen tulokassopimuksen vuoden 2003 heinäkuussa.[3] Hän onnistui vakiinnuttamaan pelipaikkansa Philadelphia Flyersin joukkueesta jo ensimmäisellä kaudellaan 2003–2004, ja oli jo ensimmäisellä kaudellaan Philadelphialle tärkeä ylivoimapuolustaja. Pitkänen pelasi kauden aikana lähes täyden runkosarjan, 71 ottelua, tehopistein 8+19=27. Pudotuspeleissä hän pelasi 15 ottelua, joissa merkkautti kolme syöttöpistettä. Onnistuneen kauden päätyttyä Professional Hockey Writers’ Association valitsi Pitkäsen liigan tulokaspelaajien tähdistökentälliseen, ja hän pelasi myös tulokaspelaajien tähdistöottelussa.[4]

NHL-kauden 2004–2005 perui liigan työsulku, joten Pitkänen pelasi kaudella Philadelphian AHL-liigan farmijoukkue Philadelphia Phantomsissa. Hän oli läpi kauden joukkueensa johtava puolustaja, ja pelasi runkosarjan 76 ottelua pistein 6+35=41. Pudotuspeleissä Pitkänen teki 21 ottelussa tehopistettä 3+4=7[5] ja hän oli Philadelphian merkittävimpiä pelaajia joukkueen voittaessa AHL:n Calder Cup -mestaruuden kauden päätteeksi.[6]

Pitkänen aloitti kauden 2005–2006 vahvasti. Hän pelasi kauden alun yli piste per peli -tahdilla, kunnes sai vatsalihasvamman ja joutui leikattavaksi. Kausi oli takaiskusta huolimatta Pitkäselle henkilökohtaisella tasolla hyvin onnistunut, sillä hän teki runkosarjan 58 ottelussa yhden kauden maali- ja piste-ennätyksensä saavuttaen tehopisteet 13+33=46. Myös hänen tehotilastonsa oli kaudella 2005–2006 hänen uransa paras, +22. Pudotuspeleissä hän edusti Philadelphiaa kuudessa ottelussa merkkauttaen kaksi syöttöpistettä. Kauden päätyttyä hänet palkittiin Philadelphian parhaana puolustajana, ja hän solmi vuoden mittaisen jatkosopimuksen Philadelphian kanssa.[7].

Kaudella 2006–2007 Pitkänen oli tehopisteillään 4+39=43 joukkueensa tehokkain puolustaja. Hän sijoittui koko liigan syöttöpörssissä 16. sijalle, ja oli Philadelphian eniten peliaikaa saanut pelaaja.

Vuoden 2007 heinäkuussa Pitkäsen ilmoitettiin siirtyvän pelaajakaupan yhteydessä Edmonton Oilersiin,[8] joka kauppasi Philadelphialle puolustaja Jason Smithin ja laitahyökkääjä Joffrey Lupulin saadakseen Pitkäsen kokoonpanoonsa.[9] Pitkäsen ohella Edmonton sai kaupassa laitahyökkääjä Geoff Sandersonin sekä yhden varausvuoron.[10] Pitkänen pelasi seuraavan kauden 2007–2008 aikana 63 runkosarjan ottelua pistein 8+18=26, mutta NHL:n heikoimpiin seuroihin lukeutunut Edmonton jäi pudotuspelien ulkopuolelle. Kauden päätyttyä Edmonton kauppasi Pitkäsen vuoden 2008 heinäkuussa Carolina Hurricanesiin vaihdossa laitahyökkääjä Eric Coleen.[11]

 
Pitkänen ottelussa New York Rangersia vastaan kaudella 2010–2011

Carolinassa Pitkäsestä tuli joukkueen kiekollinen ykköspuolustaja. Kaudella 2008–2009 Pitkänen teki 33 pistettä. Carolina eteni pudotuspeleissä aina konferenssifinaaleihin asti, joissa se kuitenkin putosi tulevaa mestaria Pittsburgh Penguinsia vastaan.

Pitkänen oli myös kaudella Kaudella 2009–2010 joukkueensa eniten tehopisteitä tehnyt puolustaja, kun hän teki 46 pistettä, millä hän sivusi omaa piste-ennätystään ja teki oman syöttöennätyksensä (40). Pitkänen sijoittui puolustajien pistepörssissä sijalle 13. Lisäksi väsymättömänä luistelijana tunnettu Pitkänen oli koko NHL:n ylivoimainen jääaikakuningas (27.22 minuuttia/peli, lähes minuutti enemmän kuin toisena oleva Duncan Keith). Pitkänen ei pystynyt loukkaantumisensa takia pelaamaan runkosarjan viimeisiä otteluita.

Kaudella 2011–2012 Pitkäsen pelaamista varjostivat loukkaantumiset.[12] Hän pelasi runkosarjassa 30 ottelua pistein 5+12=17. Heikon kauden pelannut Carolina sijoittui oman divisioonansa viimeiseksi, ja jäi jo kolmantena peräkkäisenä vuonna pudotuspelien ulkopuolelle.

Kaudella 2012–2013 Pitkänen pelasi runkosarjassa 22 ottelua pistein 1+8=9. Hänen kautensa katkesi vuoden 2013 huhtikuussa ottelussa Washington Capitalsia vastaan vakavaan loukkaantumiseen ottelun toisessa erässä.[13] Hän kamppaili pitkästä kiekosta Capitalsin Troy Brouwerin kanssa, mutta menetti tasapainonsa ja törmäsi päätylaitaan kovalla vauhdilla.[13] Pitkänen loukkasi tilanteessa jalkansa, ja hänet kuljetettiin paareilla pois kaukalosta.[13] Tutkimusten seurauksena selvisi, että hän oli murtanut törmäyksessä kantaluunsa.[14] Alun perin Pitkäsen oli määrä toipua takaisin entiselleen kolmen kuukauden kuluessa,[15] mutta vamma osoittautui oletettua vakavammaksi.[15] Pitkäsen nilkka leikattiin noin kaksi viikkoa tapahtuneen jälkeen,[16] mutta hän oli loukkaantumisensa vuoksi sivussa koko kauden 2013–2014, ja hänen sopimuksensa Carolinan kanssa päättyi kauden jälkeen.[17]

Pitkäsen uutisoitiin vuoden 2014 joulukuussa aloittaneen kevyen harjoittelun.[18] Hän oli aloittanut luistelemisen ensimmäisen kerran loukkaantumisensa jälkeen,[18] ja ollut mukana Oulun Kärppien maalivahtien ja loukkaantumisista toipuvien pelaajien sekä seuran A-nuorten edustusjoukkueen harjoituksissa.[18] Kenttäpelaajien loukkaantumisista sekä joidenkin pelaajien (CHL-liigan) edustuskelvottomuudesta johtuen Pitkänen oli ilmoitettu Kärppien pelirosteriin finaalipelissä Frölunda Indiansia vastaan. Päätöskamppailu pelattiin Oulussa 9. helmikuuta 2016.[19] 5. helmikuuta ilmoitettiin, että Pitkänen tekee Kärppien paidassa paluun ammattilaistasolle seuraavana päivänä vieraspelissä Kalevan Palloa vastaan.[20] Ensimmäisessä kotiottelussaan Raksilan jäähallissa Pitkänen teki ottelun avausmaalin KooKoo:ta vastaan, ja näin avasi pistetilinsä jääkiekon SM-Liigassa 13 vuoden tauon jälkeen.

Oulun Kärpät uutisoi 25. helmikuuta 2016 Pitkäsen loppukauden pelien olevan ohitse. Pitkäsen jalka ei kestänyt pelirasitusta ja pelaaja itse piti epätodennäköisenä, että tulisi pelaamaan ammattilaistasolla tulevaisuudessa. Pitkäsen kausi 2015–2016 päättyi kolmen Liiga-ottelun jälkeen.[21]

Pitkänen toimi vuosina 2016–2018 Carolina Hurricanesin kykyjenetsijänä Euroopassa.[22]

Maajoukkueura

muokkaa

Pitkänen saavutti Suomen nuorten maajoukkueessa ikäluokan MM-pronssia Tšekistä 2002 ja Kanadasta 2003.

Pitkänen edusti Suomea vuonna 2004 jääkiekon maailmancupissa, mutta ei pelannut ainuttakaan ottelua. Suomi oli turnauksessa toinen hävittyään finaalissa Kanadalle. Hän oli liittymässä maajoukkueen mukaan myös vuoden 2008 MM-kisoihin, mutta jäikin viime hetkellä pois loukkaantumisesta johtuen. Pitkänen nähtiin lopulta jäällä maajoukkuepaidassa Vancouverin olympiakisoissa 2010, kun Suomi saavutti pronssia.

Yksityiselämä

muokkaa

Pitkänen asuu vaimonsa, tyttärensä ja kahden jääkiekkoa pelaavan poikansa kanssa Oulussa.[23]

Tilastot

muokkaa
    Runkosarja   Pudotuspelit   Palkinnot   Arvokisat
Kausi Joukkue Liiga O M S Pist. RM O M S Pist. RM             Turnaus O M S Pist. RM
1998–1999 Oulun Kärpät SML Jr. 30 1 5 6 12
1999–2000 Kärpät SML Jr. 38 12 14 26 26 6 1 4 5 2
2000–2001 Kärpät SML 21 0 0 0 10 2 0 0 0 2 U18 9 0 6 6 8
Kärpät SM-A 24 6 11 17 77
2001–2002 Kärpät SML 49 4 15 19 65 4 0 0 0 12 JMM 7 1 3 4 0
Kärpät SM-A 1 0 0 0 0
2002–2003 Kärpät SML 35 5 15 20 38 JMM 7 1 5 6 0  
2003–2004 Philadelphia Flyers NHL 71 8 19 27 44 15 0 3 3 6
2004–2005 Philadelphia Phantoms AHL 76 6 35 41 105 21 3 4 7 16  
2005–2006 Philadelphia Flyers NHL 58 13 33 46 78 6 0 2 2 2
2006–2007 Philadelphia Flyers NHL 77 4 39 43 88
2007–2008 Edmonton Oilers NHL 63 8 18 26 56
2008–2009 Carolina Hurricanes NHL 71 7 26 33 58 18 0 8 8 16
2009–2010 Carolina Hurricanes NHL 71 6 40 46 72 OK 5 1 2 3 29
2010–2011 Carolina Hurricanes NHL 72 5 30 35 60
2011–2012 Carolina Hurricanes NHL 30 5 12 17 16
2012–2013 Carolina Hurricanes NHL 22 1 8 9 12
2013–2014 Carolina Hurricanes   NHL 0 0 0 0 0
2014–2015 Ei pelannut  
2015–2016 Kärpät SML 3 1 0 1 2
10 kautta Yhteensä NHL 535 57 225 282 484 39 0 13 13 24

Lähteet

muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. Pitkäsen NHL-kausi jää väliin Jatkoaika.com. Viitattu 4.11.2014.
  2. Suomen entinen NHL-tähti Joni Pitkänen palaa inhottavaan muistoon - huusi karmeissa kivuissa jäällä: ”Siihen mun ura käytännössä loppui” www.iltalehti.fi. Viitattu 10.12.2018.
  3. Parrillo, Ray: Flyers sign heralded defenseman Joni Pitkanen 16.7.2003. Philly.com. Viitattu 12.12.2014. (englanniksi)
  4. Legends of Hockey – Joni Pitkänen Legends of Hockey. Viitattu 12.12.2014. (englanniksi)
  5. Parrillo, Ray: Pitkanen’s physical play helps Phantoms prevail 7.5.2005. Philly.com. Viitattu 12.12.2014. (englanniksi)
  6. Joni Pitkänen AHL-mestariksi 11.6.2005. Kaleva. Viitattu 12.12.2014.
  7. Defensman Pitkanen re-signs with Flyers 14. heinäkuuta 2006. ESPN. Viitattu 2.7.2007. (englanniksi)
  8. Oilers obtain Pitkanen and Sanderson 1.7.2007. Edmonton Oilersin verkkosivusto. Viitattu 12.12.2014. (englanniksi)
  9. Joni Pitkänen Edmonton Oilersin riveihin 2.7.2007. Ilta-Sanomat. Arkistoitu 13.12.2014. Viitattu 12.12.2014.
  10. Oilers acquire Pitkanen, Sanderson from Flyers for Lupul, Smith 1.7.2007. The Hockey News. Arkistoitu 27.9.2007. Viitattu 2.7.2007. (englanniksi)
  11. Pitkänen kaupattiin Carolinaan 1.7.2008. Yleisradio. Viitattu 12.12.2014.
  12. OJ tehokkaana – Pitkänen loukkaantui taas 7.12.2011. Yleisradio. Viitattu 12.12.2014.
  13. a b c Pitkäselle karmaiseva loukkaantuminen – paareilla kaukalosta! 3.4.2013. Iltalehti. Viitattu 12.12.2014.
  14. Ylä-Anttila, Aleksi: Hankalasti loukkaantunut suomalaispuolustaja: ”Uran jatkaminen on tavoitteeni” 14.3.2014. Ilta-Sanomat. Arkistoitu 13.12.2014. Viitattu 12.12.2014.
  15. a b Saarinen, Ossi: Pitkänen yhä loukkaantuneena – ”Varaudumme pahimpaan” 4.9.2013. Yleisradio. Viitattu 12.12.2014.
  16. Vuorjoki, Jouko: Päivä kerrallaan eteenpäin 8.5.2014. Kaleva. Viitattu 12.12.2014.
  17. Tammilehto, Teemu: NHL:n siirtomarkkinoilla riittää pelaajia – mitä tekee Olli Jokinen? 2.7.2014. Yleisradio. Viitattu 12.12.2014.
  18. a b c Siira, Kimmo: Miltä paluu luistimille on tuntunut pitkän tauon jälkeen, Joni Pitkänen? 10.12.2014. Kaleva. Viitattu 12.12.2014.
  19. http://www.kaleva.fi/urheilu/jaakiekko/karpat-voi-saada-joni-pitkasen-mestarien-liigan-finaaliin/718431/ Viitattu 26.12016.
  20. Pitkä piina ohi! Joni Pitkänen palaa SM-liigaan 5.2.2016. Iltalehti. Viitattu 5.2.2016.
  21. Pitkäsen kausi ohi www.oulunkarpat.fi. Viitattu 25.2.2016.
  22. Suomen entinen NHL-tähti Joni Pitkänen palaa inhottavaan muistoon - huusi karmeissa kivuissa jäällä: ”Siihen mun ura käytännössä loppui” www.iltalehti.fi. Viitattu 12.5.2020.
  23. Joni Pitkäsen NHL-ura päättyi traagisesti, katosi julkisuudesta vuosien ajaksi – tätä hän tekee nyt Ilta Sanomat. 9.5.2020. Viitattu 12.5.2020.

Aiheesta muualla

muokkaa