Tero Lehterä

suomalainen jääkiekkoilija

Tero Juhani Lehterä[1] (s. 21. huhtikuuta 1972 Espoo) on suomalainen jääkiekkovalmentaja ja uransa lopettanut jääkiekkohyökkääjä, maailmanmestari, olympiamitalisti ja Suomen mestari.

Tero Lehterä
Henkilötiedot
Syntynyt21. huhtikuuta 1972 (ikä 51)
Espoo, Suomi
Kansalaisuus  Suomi
Jääkiekkoilija
Pelipaikka keskushyökkääjä
Maila vasen
Pituus 183 cm
Paino 87 kg
Seura
Seura SaiPa
Sarja SM-liiga
Tehtävä päävalmentaja
Pelaajaura
Pääsarjaura 1992–2007
Seurat Kiekko-Espoo (I-div/SML)
Malmö IF (SEL)
Jokerit (SML)
Fort Wayne Komets (IHL)
Tappara (SML)
Blues (SML)
HPK (SML)
Neftehimik Nižnekamsk (RSL)
Torpedo Nižni Novgorod (RML)
EHC Basel (NLA)
EV Duisburg (DEL)
HC Ambrì-Piotta (NLA)
Odense Bulldogs (ODL)
NHL-varaus 235. varaus, 1994
Florida Panthers
Mitalit
Maa:  Suomi
Miesten jääkiekko
Olympiarenkaat Olympialaiset
Pronssia Pronssia Lillehammer 1994 jääkiekko
MM-kilpailut
Kultaa Kultaa Ruotsi 1995 jääkiekko

Lehterä oli mukana voittamassa MM-kultaa vuonna 1995 ja olympiapronssia Lillehammerissa 1994. Hän pelasi 56 A-maaottelua, 19 B-maaottelua, 30 nuorten maaottelua ja 22 poikien maaottelua. Hän oli Lappeenrannan SaiPan päävalmentajana kausilla 2017–2018, 2018–2019 ja 2019–2020.

Elämäkerta muokkaa

Lehterä on Kiekko-Espoon kasvatti ja hän oli avainasemassa Kiekko-Espoon noustessa SM-liigaan kauden 1991–1992 päätteeksi. Hän teki voittomaalin ratkaisevassa finaalissa Joensuun Jokipoikia vastaan Jere Lehtisen syötöstä. Lehterä saavutti Jokereiden mukana Suomen mestaruuden vuosina 1996 ja 1997. Sen lisäksi hän voitti SM-hopeaa vuosina 2000 ja 2001, SM-pronssia vuonna 2003 ja Euroopan Cupin vuonna 1996. Lehterä pelasi SM-liigaa myös Tapparassa, Espoo Bluesissa sekä Hämeenlinnan Pallokerhossa.

Florida Panthers varasi Lehterän NHL:ään vuoden 1994 varaustilaisuuden 10. kierroksella numerolla 235. Hän pelasi kaudella 1998–1999 Florida Panthersin organisaatiossa, mutta näyttöpaikkaa NHL:stä hän ei koskaan saanut.

Lehterästä tuli kautta aikojen ensimmäinen suomalainen jääkiekkoilija Venäjän liigassa, kun hän pelasi kaudella 2003–2004 Neftehimik Nižnekamskissa.

Lehterä pelasi ulkomailla Yhdysvaltojen ja Venäjän lisäksi Ruotsissa, Sveitsissä, Saksassa ja Tanskassa. Hän lopetti uransa keväällä 2007. Jääkiekkoleijonaksi numerolla 195 Lehterä korotettiin 2009. Uransa jälkeen hän toimi usean kauden ajan Espoo Bluesin valmennusryhmässä.[2] SaiPa ilmoitti kiinnittäneensä Lehterän päävalmentajaksi kaudelle 2017–2018.

Philadelphia Flyersissa pelannut hyökkääjä Jori Lehterä on hänen veljenpoikansa.[3] Lehterän tytär Nea Lehterä oli mukana voittamassa cheerleadingin maailmanmestaruutta Orlandossa vuonna 2022.[4]

Tilastot muokkaa

    Runkosarja   Pudotuspelit   Palkinnot   Arvokisat
Kausi Joukkue Liiga O M S Pist. RM O M S Pist. RM             Turnaus O M S Pist. RM
1989–1990 Kiekko-Espoo I-div 7 2 2 4 0
1990–1991 Kiekko-Espoo I-div 34 17 14 31 2 JMM 6 0 3 3 2
1991–1992 Kiekko-Espoo I-div 41 23 33 56 10 5 2 2 4 0 JMM 6 2 0 2 0
1992–1993 Kiekko-Espoo SML 47 14 17 31 4
1993–1994 Kiekko-Espoo SML 48 19 27 46 2 OK 4 0 1 1 0
1994–1995 Malmö IF SEL 37 12 11 23 10 9 0 1 1 0 MM 8 1 0 1 0
1995–1996 Jokerit SML 48 11 12 23 27 11 2 5 7 2  
1996–1997 Jokerit SML 47 11 10 21 4 9 2 3 5 0  
1997–1998 Kiekko-Espoo SML 47 9 13 22 4 8 1 1 2 0
1998–1999 Fort Wayne Komets IHL 69 15 24 39 8 2 0 1 1 0
1999–2000 Jokerit SML 52 11 11 22 6 11 4 2 6 0
2000–2001 Tappara SML 55 6 17 23 20 10 1 5 6 0
2001–2002 Blues SML 50 6 13 19 6 2 0 0 0 0
2002–2003 HPK SML 55 7 8 15 2 13 1 4 5 2
2003–2004 Neftehimik Nižnekamsk RSL 55 16 11 27 8 5 0 1 1 2
2004–2005 Neftehimik Nižnekamsk RSL 23 2 5 7 2
Salamat Mestis 3 0 0 0 0
Torpedo Nižni Novgorod RML 17 3 3 6 0
2005–2006 EHC Basel NLA 18 1 6 7 6
EV Duisburg DEL 5 0 0 0 4
2006–2007 HC Ambrì-Piotta NLA 3 0 1 1 0
Odense Bulldogs ODL 14 1 1 2 0 6 1 1 2 0
9 kautta yhteensä SM-liiga 449 94 128 222 75 51 11 20 31 4
1 kausi yhteensä SEL 37 12 11 23 10 9 0 1 1 0
2 kautta yhteensä RSL 78 18 16 34 2 5 0 1 1 2
2 kautta yhteensä NLA 21 1 7 8 6
1 kausi yhteensä DEL 5 0 0 0 4

Lähteet muokkaa

Viitteet muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

Edeltäjä:
Esa Keskinen
Raimo Kilpiö -palkinnon voittaja
1994
Seuraaja:
Jere Lehtinen