Kalevi Numminen

suomalainen jääkiekkoilija ja jääkiekkovalmentaja
Tämä artikkeli käsittelee jääkiekkoilijaa. Vuorineuvoksesta kerrotaan artikkelissa Kalevi Numminen.

Veijo Kalevi Numminen[2] (s. 31. tammikuuta 1940 Tampere[3][4][5]) on suomalainen entinen jääkiekkopuolustaja ja -valmentaja. Numminen pelasi Tapparan riveissä aikana 1957–1969 ja voitti kolme Suomen-mestaruutta, kolme hopeaa sekä kerran pronssia. Hän edusti myös MM-kisoissa ja olympialaisissa. Valmentajana Numminen luotsasi Tapparan lisäksi Suomen jääkiekkomaajoukkuetta vuosina 1973–1974 ja 1977–1982. Numminen toimi myös Tapparan toimitusjohtajana. SM-liiga jakaa vuosittain Kalevi Nummisen nimeä kantavaa valmentajan tunnustuspalkintoa.

Kalevi Numminen
Tapparan valmentaja Kalevi Numminen vuonna 1970.
Tapparan valmentaja Kalevi Numminen vuonna 1970.
Henkilötiedot
Syntynyt31. tammikuuta 1940 (ikä 84)
Tampere, Suomi
Kansalaisuus  Suomi
Sukulaiset
Muut tiedot
Aktiivisena
  • Pelaajana 1957–1969
  • Tapparan päävalmentajana 1970–1979, 1991–1992
  • A-maajoukkueen päävalmentaja 1973–1974, 1979–1982[1]

Yksityiselämä

muokkaa

Numminen syntyi Mouhijärvellä, jossa hänen äitinsä oli talvisotaa paossa isän ollessa rintamalla Summassa Jalkaväkirykmentti 17:n vahvuudessa[6][7][8]

Numminen avioitui Pirkko Tanskasen kanssa, joka aloitti opiskelun Jyväskylän yliopistoon siirtyneen liikuntatieteellisen tiedekunnan 1. vuosikurssilla syksyllä 1963.[9] Pirkko Numminen valmistui 3-vuotisen opiskelun jälkeen liikuntatieteiden kandidaatiksi ja toimi sen jälkeen liikunnanopettajana Tampereella. Heillä on kolme lasta, joista keskimmäinen lapsi Teppo on tullut tunnetuksi ammattijääkiekkoilijana. Teppo lopetti pitkän NHL-uransa kauden 2008–2009 päätteeksi. Teemu pelasi hyökkääjänä parhaimmillaan SM-liigassa. Hän lopetti uransa kauteen 2005–2006 Suomi-sarjan HCM:ssä.

Pelaajaura

muokkaa
 
Kalevi Numminen keräilykortissa kautena 1965-1966.

Numminen aloitti jääkiekon C-juniori-ikäisenä TBK:n kaupunginosasarjassa. Syksyllä 1957 mestarivalmentaja Jarl Ohlson nosti Nummisen Tapparan edustusjoukkueeseen, jossa hän pelasi koko 12 kautta kestäneen uransa. Keväällä 1959 Numminen voitti ensimmäisen Suomen-mestaruutensa ja pääsi maailmanmestaruuskisoihin.[10] Hän lopetti pelaajauransa keväällä 1969 vain 29-vuotiaana. Numminen ehti voittaa pelaajana kolme Suomen-mestaruutta ja yhteensä seitsemän mitalia. SM-sarjapelejä Nummiselle kertyi 201 tehopistein 41+40.

Suomea Numminen edusti yhdeksän kertaa arvokisoissa. Hän pelasi seitsemät maailmanmestaruuskisat ja kahdet olympialaiset. A-maaotteluita Numminen pelasi yhteensä 143.

Valmentajana

muokkaa

Valmentajana Numminen aloitti Tapparassa vuonna 1970. Jääkiekkoliitto ei vielä tuolloin kouluttanut valmentajia, joten hän kouluttautui omatoimisesti valmentajaksi. Numminen lainasi valmennusmateriaalia Tommy Sandlinilta sekä Ludek Bukacilta. Lisäksi hän teki vierailuja Neuvostoliittoon, Punakonetta valmentaneen Anatoli Tarasovin luokse. Tarasovilta hän sai selkeän opin, että vuodessa piti harjoitella tuhat tuntia sekä pelata sata peliä.[10] Hän oli mukana tuomassa suomalaiseen kiekkoiluun puoliammattilaisuutta. Nummisen ja Mikko J. Westerbergin johtama Montreal-Urheilu vuokrasi talousvaikeuksissa olleen Tapparan ja sen pelaajat käyttöönsä. Tapparan pelaajat toimivat tavallaan Montrealin tuotekehittelijöinä ja se maksoi pelaajille palkkaa. Joukkue siirtyi samalla myös harjoittelu- ja markkinointitoiminnassa puoliammattilaisuuteen. Numminen toi Tapparaan muun muassa aamuharjoitukset. Numminen toimi koko 1970-luvun Tapparan valmentajana ja loi pienen etumatkan muihin seuroihin, mikä kantoi menestystä vielä 1980-luvulla. Hän johdatti Tapparan kolmeen Suomen mestaruuteen.

Maajoukkueen peräsimeen Numminen astui vuonna 1973. Vuoden pestin jälkeen hän palasi uudestaan ruoriin vuonna 1977. Numminen oli Suomen päävalmentajana viisi kertaa MM-kilpailussa ja kerran olympialaisissa sekä Kanada Cupissa.

Numminen vaikutti Tapparassa myös toimitusjohtajana vuodet 1986–1993. Tappara on jäädyttänyt Nummisen pelinumeron 2.

SM-liigan vuosittain jakama parhaan valmentajan palkinto kantaa hänen nimeänsä. (Kalevi Numminen -palkinto)

Numminen nimettiin vuonna 2011 kansainvälisen jääkiekkoliiton kunniagalleriaan.[11] Hän kuuluu myös Tappara Hall of Fame -kunniagalleriaan numerolla 15.[12]

Nummisesta ilmestyi lokakuussa 2020 Docendon kustantama, Ari Mennanderin kirjoittama elämäkertakirja Leijonakuningas – Kalevi Nummisen tarina, ISBN: 9789522918604.[13]

Numminen oli myös perustamassa Montreal-Urheilu Oy:tä, joka valmistaa ja myy Montreal-merkkisiä mailoja.

Julkaisut

muokkaa
  • Pelikirja, omakustanne, 1966
  • Kallun kiekkokoulu, Semic, 1979

Saavutukset ja huomionosoitukset

muokkaa

Lähteet

muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. https://www.tappara.fi/fi-fi/yhteiso/tappara-hall-of-fame/139/
  2. Kalevi Numminen Bio, Stats, and Results Sports-Reference.com. Sports Reference LLC. Arkistoitu 18.12.2012. Viitattu 16.11.2017. (englanniksi)
  3. Siukonen, Markku: Urheilukunniamme puolustajat – Suomen olympiaedustajat 1906–2000, s. 226. Graface Jyväskylä, 2001. ISBN 951-98673-1-7.
  4. Lahti, Janne & Paavola, Juha: Suomen jääkiekkoleijonat, s. 100. Ajatus Kirjat, 2004. ISBN 951-20-6683-1.
  5. Mennander, Ari: Leijonakuningas – Kalevi Nummisen tarina, s. 578. Docendo, 2020. ISBN 978-952-291-860-4.
  6. Aamulehti 31.1.2015
  7. Lahti, J. 2008. Kalevi Numminen - Suomalaisen jääkiekkoilun uudisraivaaja ja moniottelija. Pro gradu -tutkielma. Tampereen yliopisto.Kalevi Numminen - suomalaisen jääkiekkoilun uudisraivaaja ja moniottelija. tampub.uta.fi. Arkistoitu 5.3.2016.
  8. Tiesitkö? Tappara-legenda Kalevi Nummisen juuret ovat Sastamalassa – Mestari vastaa, miksi juuri jääkiekko menestyy Suomessa Tyrvään Sanomat. 30.1.2020. Viitattu 2.10.2022.
  9. Vesa-Matti Peltola: Yhtä ja toista Urheilukunniamme puolustajista, osa 34. Liikuntatieteellinen tiedkunta 50 vuotta - KOULUTUKSEN JA TUTKIMUKSEN MENESTYSTARINA, 2013, s. 30-31. Artikkelin verkkoversio.
  10. a b Salomaa, Tomi: Kalevi Numminen teki keväällä 1965 kovan päätöksen, jonka kiekkohistoriallinen merkitys näkyy yhä: "Kyselyitä tuli, mutta…" 9.12.2019. Iltalehti. Viitattu 21.12.2019.
  11. Kalevi Numminen valittiin jääkiekon kansainväliseen kunniagalleriaan hs.fi. 16.12.2010. Helsingin Sanomat. Viitattu 15.1.2011.
  12. Tappara Hall of Fame tappara.fi.
  13. Uutuuskirja: Teppo Nummisen tulokaskaste sai kostean muodon – rauhallinen Kallu-isä poltti hihansa: ”Aivan ympäripäissään” www.iltalehti.fi. Viitattu 7.10.2020.


Edeltäjä:
Len Lunde
Lasse Heikkilä
Suomen jääkiekkomaajoukkueen päävalmentaja
1973–1974
1977–1982
Seuraaja:
Seppo Liitsola
Alpo Suhonen