Kalevi Numminen

suomalainen jääkiekkoilija ja jääkiekkovalmentaja
Tämä artikkeli käsittelee jääkiekkoilijaa. Vuorineuvoksesta kerrotaan artikkelissa Kalevi Numminen.

Veijo Kalevi Numminen[1] (s. 31. tammikuuta 1940 Tampere) on suomalainen entinen jääkiekkopuolustaja ja -valmentaja. Numminen syntyi Mouhijärvellä, jossa hänen äitinsä oli sotaa paossa ja isä rintamalla[2][3]. Hän valmensi jääkiekkomaajoukkuetta 1973–1974 ja 1977–1982. Numminen oli myös perustamassa Montreal-Urheilu Oy:tä, joka valmistaa ja myy Montreal-merkkisiä mailoja.

PelaajauraMuokkaa

Numminen aloitti jääkiekon C-juniori-ikäisenä TBK:n kaupunginosasarjassa. Syksyllä 1957 mestarivalmentaja Jarl Ohlson nosti Nummisen Tapparan edustusjoukkueeseen, jossa hän pelasi koko 12 kautta kestäneen uransa. Keväällä 1959 Numminen voitti ensimmäisen Suomen mestaruutensa ja pääsi MM-kisajoukkueeseen.[4] Hän lopetti keväällä 1969 vain 29-vuotiaana. Numminen ehti voittaa pelaajana kolme Suomen mestaruutta ja yhteensä seitsemän mitalia. SM-sarjapelejä Nummiselle kertyi 201 saldolla 41+40.

Suomea Numminen edusti yhdeksän kertaa arvokisoissa. Hän pelasi seitsemät MM-kisat ja kahdet olympialaiset. A-maaotteluita Numminen pelasi yhteensä 143.

ValmentajanaMuokkaa

Valmentajana Numminen aloitti Tapparassa 1970. Jääkiekkoliitto ei vielä tuolloin kouluttanut valmentajia, joten hän kouluttautui omatoimisesti valmentajaksi. Numminen lainasi valmennusmateriaalia Tommy Sandlinilta sekä Ludek Bukacilta. Lisäksi hän teki vierailuja Neuvostoliittoon, Punakonetta valmentaneen Anatoli Tarasovin luokse. Tarasovilta hän sai selkeän opin, että vuodessa piti harjoitella tuhat tuntia sekä pelata sata peliä.[4] Hän oli mukana tuomassa suomalaiseen kiekkoiluun puoliammattilaisuutta. Nummisen ja Mikko J. Westerbergin johtama Montreal-Urheilu vuokrasi talousvaikeuksissa olleen Tapparan ja sen pelaajat käyttöönsä. Tapparan pelaajat toimivat tavallaan Montrealin tuotekehittelijöinä ja se maksoi pelaajille palkkaa. Joukkue siirtyi samalla myös harjoittelu- ja markkinointitoiminnassa puoliammattilaisuuteen. Numminen toi Tapparaan muun muassa aamuharjoitukset. Numminen toimi koko 1970-luvun Tapparan valmentajana ja loi pienen etumatkan muihin seuroihin, mikä kantoi menestystä vielä 1980-luvulla. Hän johdatti Tapparan kolmeen Suomen mestaruuteen.

Maajoukkueen peräsimeen Numminen astui vuonna 1973. Vuoden pestin jälkeen hän palasi uudestaan ruoriin 1977. Numminen oli Suomen päävalmentajana viisi kertaa MM-kilpailussa ja kerran olympialaisissa sekä Kanada Cupissa.

MuutaMuokkaa

Numminen vaikutti Tapparassa myös toimitusjohtajana vuodet 1986–1993. Tappara on jäädyttänyt Nummisen pelinumeron 2.

SM-liigan vuosittain jakama parhaan valmentajan palkinto kantaa nykyään Kalevi Nummisen nimeä.

Kalevi Nummisen molemmat pojat Teppo ja Teemu ovat myös jääkiekkoilijoita. Teppo lopetti pitkän NHL-uransa kauden 2008–2009 päätteeksi. Teemu pelasi hyökkääjänä parhaimmillaan SM-liigassa. Hän lopetti uransa kauteen 2005–2006 Suomi-sarjan HCM:ssä.

Numminen nimettiin vuonna 2011 kansainvälisen jääkiekkoliiton kunniagalleriaan.[5]

JulkaisutMuokkaa

  • Pelikirja, omakustanne, 1966
  • Kallun kiekkokoulu, Semic, 1979

Saavutukset ja palkinnotMuokkaa

LähteetMuokkaa

ViitteetMuokkaa

  1. Kalevi Numminen Bio, Stats, and Results Sports-Reference.com. Sports Reference LLC. Viitattu 16.11.2017. (englanniksi)
  2. Aamulehti 31.1.2015
  3. Lahti, J. 2008. Kalevi Numminen - Suomalaisen jääkiekkoilun uudisraivaaja ja moniottelija. Pro gradu -tutkielma. Tampereen yliopisto.Kalevi Numminen - suomalaisen jääkiekkoilun uudisraivaaja ja moniottelija. tampub.uta.fi.
  4. a b Salomaa, Tomi: Kalevi Numminen teki keväällä 1965 kovan päätöksen, jonka kiekkohistoriallinen merkitys näkyy yhä: "Kyselyitä tuli, mutta…" 9.12.2019. Iltalehti. Viitattu 21.12.2019.
  5. Kalevi Numminen valittiin jääkiekon kansainväliseen kunniagalleriaan hs.fi. 16.12.2010. Helsingin Sanomat. Viitattu 15.1.2011.


Edeltäjä:
Len Lunde
Lasse Heikkilä
Suomen jääkiekkomaajoukkueen päävalmentaja
1973–1974
1977–1982
Seuraaja:
Seppo Liitsola
Alpo Suhonen