Lalli Partinen

suomalainen jääkiekkoilija

Lalli Simo Samuli Partinen (20. elokuuta 1941 Kannonkoski4. toukokuuta 2022 Lappeenranta[1][2]) oli suomalainen jääkiekkopuolustaja, joka edusti urallaan SM-sarjassa sekä SM-liigassa Saimaan Palloa ja HIFK:ta. Pelaajauransa jälkeen Partinen toimi vuosina 1986–1988 Suomen Jääkiekkoliiton toimitusjohtajana. 2010-luvulla hän istui yhden kauden Lappeenrannan kaupunginvaltuustossa sitoutumattoman Myö-kansalaisliikkeen edustajana.

Lalli Partinen
Lalli Partinen
Lalli Partinen
Henkilötiedot
Syntynyt20. elokuuta 1941
Kannonkoski
Kuollut4. toukokuuta 2022 (80 vuotta)
Lappeenranta
Kansalaisuus  Suomi
Jääkiekkoilija
Pelipaikka puolustaja
Maila left
Pituus 186 cm
Paino 99 kg
Pelaajaura
Pääsarjaura 1959–1977
Seurat SaiPa, HIFK

PeliuraMuokkaa

Partinen pelasi urallaan Saimaan Pallossa (1959–1969) ja HIFK:ssa (1969–1977). SaiPan kapteenina hän toimi vuosina 1962–1969. 436:ssa ottelussa kovaotteinen Partinen keräsi yhteensä 165 tehopistettä (56 + 109), mutta jäähyminuutteja kertyi peräti 858. Partinen johtikin Suomen pääsarjan jäähytilastoa aina kauteen 2002–2003 asti, jolloin Toni Mäkiaho ohitti hänet. Partisella oli hallussaan myös SM-liigan yhden kauden jäähyennätys (116 jäähyminuuttia) aina vuoteen 1987 asti.

”Punaiseksi kolmoseksi” kutsuttu Partinen oli kaukalossa pelätty pelaaja. Lempinimi tuli Partisen pelinumerosta ja HIFK:n punaisesta peliasusta. Partinen muun muassa teloi Ljubljanan MM-kilpailuissa vuonna 1966 tšekkoslovakialaisen Josef Černýn. Partisen viimeisiksi jääneissä vuoden 1973 MM-kilpailuissa hän taklasi Puolan huippuhyökkääjä Krzysztof Białynickia niin pahasti, että puolalaispelaajaa ei polven vääntymisen takia enää nähty kansainvälisillä jäillä.

JäähyväisotteluMuokkaa

Partisen jäähyväisottelu järjestettiin syyskuussa 1977, kun HIFK kohtasi Helsingin jäähallissa yli 4000 katsojan edessä Ässät. Kyseessä ei ollut normaali kausi- tai näytösottelu, vaan tapahtumalla haluttiin kunnioittaa uransa lopettavaa Partista. Tapahtuma on ainoa suomalaiskiekkoilijalle erikseen järjestetty jäähyväisottelu.

Ottelun jälkeen Partinen sai seuraltaan lahjaksi jättimäisen, yli kolmimetrisen kiekkomailan. Hän lahjoitti mailan suoraan Urheilumuseolle.[3]

Peliuran jälkeenMuokkaa

Partinen oli Suomen Jääkiekkoliiton toimitusjohtaja vuosina 1986–1988. Sen jälkeen hän siirtyi takaisin Lappeenrantaan, jossa työskenteli isännöitsijätoimistossa vuoteen 1999.

Partinen valittiin kunnallisvaaleissa 2012 Lappeenrannan kaupunginvaltuustoon sitoutumattoman Myö-kansalaisliikkeen ehdokkaana.[4] Hän sai vaaleissa kuudenneksi eniten ääniä ja istui valtuustossa yhden kauden.[5]

PerheMuokkaa

Partinen asui Lappeenrannassa ja hänellä on kaksi lasta. Hänen vaimonsa kuoli vuonna 2012.[6]

Partinen sai etunimensä talonpoika Lallin mukaan. Hänen isänsä kirjoitti sotarintamalta kirjeen kotiin, jossa sanoi, että jos lapsi on poika se on nimettävä Lallin mukaan, koska hän ensimmäisenä torjui vieraan vallan edustajaa Suomen maaperällä tappaessaan piispa Henrikin Köyliönjärven jäällä. Isä ehti nähdä Lallin vain ristiäisissä.

SaavutuksetMuokkaa

  • 2 SM-kultaa (1970, 1974)
  • 2 SM-hopeaa ja 3 -pronssia
  • MM-kilpailut 1965, 1966, 1968 (myös olympialaiset), 1969, 1970, 1973
  • Valinta SM-sarjan tähdistökentälliseen (1965, 1973)
  • Aateloitu jääkiekkoleijonaksi (numero 52)
  • Saimaan Pallo on jäädyttänyt Partisen pelinumeron 3

LähteetMuokkaa

  1. Pesu, Ilona: Etelä-Saimaa: Kiekkolegenda Lalli Partinen on kuollut 5.5.2022. Yle Urheilu. Viitattu 5.5.2022.
  2. Pietilä, Tony: Etelä-Saimaa: Lalli Partinen on kuollut Ilta-Sanomat. 5.5.2022. Viitattu 5.5.2022.
  3. #62 Lalli Partinen mtv.fi. Viitattu 25.6.2018.
  4. Perstaklaus vei komeasti valtuustoon 28.10.2012. Etelä-Saimaa. Viitattu 29.10.2012.
  5. Etelä-Saimaa: Kiekkolegenda Lalli Partinen on kuollut Satakunnan Kansa. 5.5.2022. Sanoma company. Viitattu 5.5.2022.
  6. Lalli Partinen järkyttyi vaimonsa kohtelusta Imatralainen. 30.8.2012. Viitattu 13.12.2013.

Aiheesta muuallaMuokkaa

Edeltäjä:
Raimo Kilpiö
Suomen kapteeni jääkiekon MM-kilpailuissa
1966
Seuraaja:
Matti Reunamäki