Slayer

yhdysvaltalainen yhtye

Slayer oli yhdysvaltalainen thrash metal -yhtye, joka perustettiin Los Angelesin alueella Huntington Parkissa Kaliforniassa vuonna 1981.[1]

Slayer
Slayerin logo.svg
Slayer Hellfest -festivaalilla vuonna 2019.
Slayer Hellfest -festivaalilla vuonna 2019.
Tiedot
Toiminnassa 1981–2019
Tyylilaji thrash metal
Kotipaikka YhdysvallatHuntington Park, Kalifornia, Yhdysvallat
Laulukieli englanti
Jäsenet

Kerry Kingkitara (1981–2019)
Tom Arayalaulu, basso (1981–2019)
Paul Bostaphrummut (1992–1996, 1997–2001, 2013–2019)
Gary Holtkitara (2011–2019)

Entiset jäsenet

Tony Scaglione, rummut (1986–1987)
Dave Lombardo, rummut (1981–1992, 2001–2013)
Jon Dette, rummut (1996–1997)
Jeff Hanneman, kitara (1981–2013)

Levy-yhtiö

Metal Blade, (1983–1985)
Def Jam, (1986–1988)
American, (1990–2009)
Nuclear Blast, (2015–)

Aiheesta muualla
Kotisivut

Slayerin alkuperäisjäsenet ovat basisti-laulaja Tom Araya, kitaristi Kerry King, kitaristi Jeff Hanneman ja rumpali Dave Lombardo. Yhtyeen lopettaessa alkuperäisestä kokoonpanosta olivat jäljellä Tom Araya ja Kerry King Jeff Hannemanin kuoltua ja Dave Lombardon erottua.

Slayer on ollut merkittävä vaikuttaja thrash metal -tyylilajin synnyssä, ja yhtyettä pidetään yleisesti musiikkityylinsä pioneerina. Slayer levytti thrash metalin tunnetuimpiin kuuluvan Reign in Blood -albumin vuonna 1986. 29-minuuttinen ja kymmenen kappaleen albumi sisälsi nopeinta thrash metalia, mitä siihen mennessä oli kuultu, ja sen intensiteettiä pidetään yhä ylittämättömänä.[2] Yhtyettä syytettiin Reign in Bloodin myötä myös natsismista albumin avaavan, Josef Mengelestä kertovan kappaleen ”Angel of Death” vuoksi. Syytösten todenperäisyys on kyseenalaista muun muassa siksi, että albumin tuottanut Rick Rubin on juutalainen, Tom Araya on chileläissyntyinen ja yhtyeen rumpali Dave Lombardo kuubalaissyntyinen. Yhtyeen jäsenet ovat saaneet kiistää väitöksen paikkansapitävyyttä jo parin vuosikymmenen ajan.

Slayer konsertoi ja julkaisi albumeita läpimurron jälkeen 1980-luvulta 2000-luvulle saakka. Yhtye on julkaissut yhteensä yksitoista studioalbumia, yhden cover-albumin sekä kaksi livealbumia.

Jeff Hanneman kuoli maksasairauteen 2. toukokuuta 2013. Hannemanin tunnetuimpia sävellyksiä olivat mm. kuuluisa Angel of Death, Raining Blood, South of Heaven ja Seasons in the Abyss. Jeff Hanneman oli kuollessaan 49-vuotias.[3]

Yhtye ilmoitti tammikuussa 2018 lopettavansa ja esiintyi jäähyväiskiertueellaan Yhdysvalloissa ja Kanadassa touko-kesäkuussa 2018.[4] Viimeinen konsertti pidettiin marraskuussa 2019, jonka jälkeen yhtye hajosi.

HistoriaMuokkaa

Perustaminen ja alkuajat (1981–1983)Muokkaa

 
Perustajajäsen Jeff Hanneman oli Slayerin kitaristi 30 vuotta, vuosina 1981–2011. Hän oli Kerry Kingin kappaleiden pääasiallinen säveltäjä ohella sekä sanoittaja.

Slayer sai alkunsa vuonna 1981, kun kitaristit Kerry King ja Jeff Hanneman tapasivat toisensa aikeinaan perustaa metalliyhtyeen. He pestasivat nopeasti yhtyeeseen laulaja-basistin Tom Arayan, ja King löysi rumpali Dave Lombardon. Yhtye esitti alkujaan muun muassa Iron Maidenin, Judas Priestin ja Venomin materiaalia lähinnä eteläisessä Kaliforniassa.

Metal Blade -levy-yhtiön johtaja Brian Slagel otti yhteyttä soittajiin nähtyään heidän konserttinsa ja tarjosi heille paikkaa yhtiönsä tulevalle kokoelma-albumille. Slayerin ensimmäinen äänitys oli ”Aggressive Perfector” kokoelmalla ”Metal Massacre III”. Kappale sai melkoisesti suosiota underground-piireissä ja sai Slagelin kiinnittämään yhtyeen yhtiönsä nimiin.[5]

Yhtyeen alkuaikoina ja myöhemmin liikkuneiden huhujen mukaan Slayerin alkuperäinen nimi oli ”Dragonslayer” vuonna 1981 ilmestyneen samannimisen elokuvan mukaan. King on kuitenkin sitkeästi kiistänyt nämä huhut.[6]

Esikoisalbumi Show No Mercy, EP Haunting the Chapel ja albumi Hell Awaits (1983-1985)Muokkaa

 
Koko uran ajan mukana ollut basisti-laulaja Tom Araya esiintymässä Puolassa vuonna 2012.

Marraskuussa 1983 Slayer aloitti esikoisalbuminsa Show No Mercy äänittämisen Track Record -äänitysstudiolla Los Angelesissa. Albumin tuotti Brian Slagel, mutta Metal Blade ei kuitenkaan rahoittanut albumin tuotantoa. Tämän vuoksi Show No Mercyn tuotantokulut rahoitettiin hengitysterapeuttina työskennelleen Tom Arayan tuloilla ja Kerry Kingin isältä lainatuilla varoilla.[7] Tom Arayan mukaan albumin musiikkiin vaikuttivat vahvasti Iron Maidenin, Judas Priestin, Venomin ja Mercyful Faten tuotanto, mutta sanoituksissa olivat esillä vahvasti satanismiset teemat, joilla yhtye pyrki herättämään huomiota metallimusiikkiyhteisön keskuudessa. Show No Mercy julkaistiin joulukuun alussa, ja se saavutti hyvin nopeasti suuren suosion underground metal -piirien keskuudessa. Vuodenvaihteen jälkeen Slayer aloitti klubikiertueen, joka tehosti albumin suosiota huomattavan nopeasti. Kiertueen johdosta albumia myytiin yli 20 000 kappaletta pelkästään Yhdysvalloissa, ja toiset 20 000 kappaletta ulkomailla.

Show No Mercy nousi nopeasti levy-yhtiö Metal Bladen toistaiseksi suurimmaksi myyntimenestykseksi, minkä johdosta Brian Slagel halusi yhtyeen julkaisevan EP-levyn esikoisalbumin jatkeeksi. Yhtye myöntyi ehdotukselle, ja aloitti tuottajana toimineen Slagelin kanssa Haunting the Chapel -EP:n äänittämisen Pohjois-Hollywoodissa. Albumi sisälsi nimikkokappaleen “Haunting the Chapel“ ohella kappaleet “Chemical Warfare“ ja “Captor of Sin“, joita yhtye oli esittänyt jo Show No Mercyn julkaisua seuranneella klubikiertueellaan. EP julkaistiin vuoden 1984 kesäkuussa, ja musiikillisesti sitä pidetään ensimmäisenä “klassisen Slayer-soundin“ omaavana julkaisuna.[8] EP:n julkaisemisen jälkeen Slayer teki ensiesiintymisensä Euroopassa esiintyessään Belgian Heavy Sound Festival -festivaaleilla brittiläisen UFO -yhtyeen lämmittelijänä, jonka jälkeen yhtye palasi Yhdysvaltoihin jossa se aloitti Haunting the West Coast -kiertueen maan länsirannikolla.

Vuonna 1984 thrash metal - jonka kehittämisessä Slayer oli yksi tärkeimmistä yhtyeistä - oli saamassa entistä enemmän suosiota metallimusiikkia kuuntelevien keskuudessa. Eräs uusista, nopeasti suosiotaan kasvattavista yhtyeistä oli aiemmin Metallican kitaristina tunnetun Dave Mustainen perustama Megadeth, johon Mustaine pyysi Kingiä toiseksi kitaristiksi Slayerin päätettyä kiertueensa länsirannikolla.[9] King suostui Mustainen pyyntöön, mutta muiden Slayerin jäsenten suhtautuessa hänen päätökseensä hyvin negatiivisesti hän päätti palata takaisin Slayeriin. Kingin paluun jälkeen Slayer aloitti 1984 Combat Tour -kiertueen Venomin ja Exoduksen kanssa, ja yhtye äänitti New York Cityssä myös ensimmäisen livealbuminsa Live Undead, joka julkaistiin vuoden 1985 marraskuussa. Vuonna 1985 yhtye julkaisi myös videotallenteen Combat Tour: The Ultimate Revenge, joka koostui New York Cityn tunnetussa Studio 54 -yökerhossa 1984 Combat Tour -kiertueen aikana taltioidusta materiaalista.

Slayerin esikoisalbumin Show No Mercy myynti ylitti vuoden 1985 alussa Yhdysvalloissa 40 000 kappaleen rajan. Yhtye oli aloittanut jo vuoden 1984 syyskuussa toisen studioalbuminsa Hell Awaits äänittämisen. Levy-yhtiö Metal Blade rahoitti albumin tuotannon Show No Mercyn kasvaneesta suosiosta vakuuttuneena, minkä johdosta yhtye saattoi palkata ammattiväkeä mukaan albumin tekoprosessiin. Metal Bladen tarjoamasta rahoituksesta huolimatta Tom Araya on myöhemmin todennut albumin kärsineen kehnosta tuotannosta. Brian Slagelin tuottama Hell Awaits julkaistiin vuoden 1985 maaliskuussa laajensi Haunting the Chapel -EP:n aloittamaa synkkää teemaa entisestään, ja sen musiikillisesti monipuolisten kappaleiden johdosta albumia pidetään yhtyeen uran sävellyksellisesti parhaana albumina. Brittiläisen Metal Forces -musiikkilehden vuoden 1985 lukijaäänestyksessä Slayer valittiin vuoden parhaaksi yhtyeeksi ja live-yhtyeeksi, Dave Lombardo parhaaksi rumpaliksi ja Hell Awaits parhaaksi albumiksi.

Klassikkoalbumi Reign in Blood (1986-1987)Muokkaa

 
Kitaristi Kerry King on toinen koko uran mukana ollut jäsen.

Hell Awaitsin saavuttaman menestyksen jälkeen Rick Rubinin ja Russell Simmonsin perustama Def Jam Recordings -levy-yhtiö tarjosi Slayerille levytyssopimusta. Def Jam oli pitkälti hip hop -artistien levy-yhtiö, mutta Slayer päätti silti solmia levytyssopimuksen yhtiön kanssa. Sopimuksen ansiosta yhtye sai tuottajakseen Rick Rubinin, ja Def Jam kustansi yhtyeelle myös suuren budjetin seuraavan studioalbumin Reign in Blood äänittämistä varten. Albumille yhtye kirjoitti aiempaa lyhyempiä ja nopeatempoisempia kappaleita, ja suuren levy-yhtiön takaaman budjetin ansiosta myös albumin tuotantotaso nousiselvennä.

Reign in Blood äänitettiin Los Angelesissa, mutta julkaisuvaiheeseen siirryttäessä Def Jam Recordsin jakelija Columbia Records kieltäytyi julkaisemasta albumia levitykseen sen kansikuvituksen ja kappaleiden sanoitusten vuoksi. Columbian sijasta albumin jakeli lopulta Geffen Records, ja Reign in Blood julkaistiin vuoden 1986 lokakuussa. Albumi nousi lainkaan ilman radiosoiton tuomaa kaupallista apua Yhdysvalloissa Billboard 200 -albumilistan korkeimmillaan 94. sijalle, ja Britanniassa se oli albumilistan sijalla 47. Vuonna 1992 Reign in Blood ylitti Yhdysvalloissa kultalevyn myyntirajan yhtyeen uran ensimmäisenä albumina, ja se luetaan yhdeksi thrash metalin ja koko metallimusiikin merkittävimmistä julkaisuista. Menestyksen ohella albumi kuitenkin herätti myös negatiivista huomiota kappaleidensa vuoksi, ja yhtyettä syytettiin muun muassa natsismista Josef Mengelestä kertovan kappaleen”Angel of Death” vuoksi.

Lokakuussa 1986 Slayer aloitti Reign in Pain -maailmankiertueen esiintyen Yhdysvalloissa Overkillin ja Euroopassa Malicen kanssa. Yhtye esiintyi W.A.S.P.:n lämmittelijänä Yhdysvalloissa, mutta pian tämän jälkeen Dave Lombardo päätti erota yhtyeestä vedoten rahariitoihin. Kiertuetta jatkaakseen Slayer hankki Lombardon korvaajaksi Whiplashin Tony Scaglionen. Lombardo kuitenkin palasi yhtyeeseen jo vuonna 1987.

Vuonna 1987 Slayer äänitti alun perin Iron Butterflyn levyttämän kappaleen ”In-A-Gadda-Da-Vida” elokuvan Alta nollan soundtrack-albumille. Kappale äänitettiin tuottaja Rick Rubinin painostuksesta ja yhtye oli jyrkästi sitä vastaan, mutta siitä tuli lopulta yhtyeen uran ensimmäisiä radiosoittoon päässeitä kappaleita.

Askel melodisempaan musiikkiin: albumit South of Heaven ja Seasons in the Abyss (1988)Muokkaa

 
Dave Lombardo oli Slayerin alkuperäinen rumpali ja soitti yhtyeessä kolmeen eri otteeseen.

Slayer aloitti neljännen studioalbuminsa South of Heaven äänittämisen tuottaja Rick Rubinin kanssa vuoden 1987 joulukuussa. Albumia äänitettiin Hit City West -studiolla Los Angelesissa ja Chung King -studiolla New Yorkissa, ja se valmistui vuoden 1988 helmikuussa kolmen kuukauden studiotyöskentelyn jälkeen. Reign in Bloodin jälkeen yhtye pyrki tietoisesti hidastamaan musiikkinsa tempoa, ja Tom Arayan laulusuorituksissa oli ensimmäistä kertaa mukana puhtaampia sävyjä ja melodioita. Jeff Hannemanin mukaan yhtye tiedosti jo varhaisessa vaiheessa, ettei se voisi enää ylittää edellisen studioalbuminsa musiikin nopeutta uudella albumillaan. Hänen mukaansa tarkoitetusti hitaan albumin äänittäminen oli uutena kokemuksena yhtyeelle vieras, eikä Slayer ole South of Heavenin jälkeen enää tehnyt vastaavanlaista muutosta levyttämäänsä musiikkiin. Uusia puolia yhtyeen kappaleissa olivat nyt myös sanoitukset, sillä aiemmin saatanallisille teemoille uskolliset sanoitukset saivat albumilla väistyä poliittisesti kritisoivien ja kantaa ottavien sanoitusten tieltä.

South of Heaven julkaistiin vuoden 1988 heinäkuussa. Albumi jakoi julkaisunsa alussa mielipiteitä sekä yhtyeen fanien että kriitikoiden keskuudessa tyylivaihdoksensa takia, mutta useissa myöhemmissä arvioissa South of Heaven on nostettu yhtyeen suurimpien klassikoiden joukkoon. Albumi nousi Billboard 200 -listalla sijalle 57., ja siitä tuli yhtyeen uran siihen asti nopeiten myynyt julkaisu ja myöhemmin toinen Yhdysvalloissa kultalevyrajan ylittänyt albumi.

Seasons in the Abyss julkaistiin vuonna 1990, ja sen myötä yhtye meni myös melodisempaan suuntaan, jonka voi kuulla esimerkiksi albumin nimikappaleessa. Nimikappaleesta Egyptissä kuvattu musiikkivideo oli Slayerin ensimmäinen laatuaan. Nimikappaleen lisäksi tunnettuja kappaleita olivat muun muassa ”War Ensemble” ja sarjamurhaaja Ed Geinistä kertova ”Dead Skin Mask”. Yhtye julkaisi seuraavana vuonna livealbumin Decade of Aggression ja piti pienen tauon. Vuonna 1992 rumpali Dave Lombardo erosi riitaannuttuaan muiden jäsenten, etenkin Kerry Kingin, kanssa. Lombardon paikan täytti Paul Bostaph.

Eteenpäin perinteisen thrashin, punkin ja uuden rumpalin voimin (1994–2001)Muokkaa

 
Rumpali Paul Bostaph, joka korvasi Dave Lombardon vuonna 1992.

Vuonna 1994 julkaistiin yhtyeen odotettu seuraava albumi, Divine Intervention, joka sisältää muun muassa tunnetun kappaleen ”Dittohead”. Albumi sisälsi tuttua Slayeria ja oli kaupallisesti hyvin menestynyt, vaikka valtavirran musiikkimarkkinat olivatkin jo erkaantuneet heavy metal -musiikista uusien tyylilajien, muun muassa grungen, kasvattaessa suosiotaan.

Vuonna 1996 yhtye julkaisi yllättäen punkcovereita sisältävän albumin Undisputed Attitude. Vuonna 1998 julkaistiin Diabolus in Musica, joka poikkesi tyyliltään selvästi yhtyeen aiemmista levyistä. Modernimpaa, hieman nu metal -vivahteista soundia hakenut albumi on yhtyeen ehkä vähiten arvostettu.

Vuonna 2001 yhtye julkaisi albumin God Hates Us All, jonka kappaleesta ”Bloodline” tehtiin musiikkivideo. Levy julkaistiin sattumalta samana päivänä, jolloin syyskuun 11. päivän terrori-iskut tapahtuivat. Jotkut sanoivatkin, että Slayer teki kaikkien aikojen mainostempun.

Alkuperäisen kokoonpanon paluu (2002–2009)Muokkaa

Vuonna 2002 Paul Bostaph jätti Slayerin terveydellisistä syistä ja alkuperäinen rumpali Dave Lombardo palasi yhtyeeseen kymmenen vuoden tauon jälkeen. Alun perin Lombardo palasi vain tilapäisesti, mutta jäi kuitenkin lopulta yhtyeeseen aina vuoteen 2013 saakka. Lombardon ensimmäinen paluun jälkeen tallennettu esiintyminen oli DVD-julkaisu Still Reigning vuodelta 2004.

Slayer julkaisi vuonna 2006 albumin Christ Illusion, jonka kappaleesta ”Eyes of the Insane” tehtiin musiikkivideo. Worcester Magazinen haastattelussa elokuussa 2007 Tom Araya sanoi yhtyeen tulevan albumin jäävän mahdollisesti heidän viimeisekseen.[10]

Slayer voitti vuonna 2007 Grammy-palkinnon parhaasta metalliesityksestä Christ Illusion -albumin kappaleella ”Eyes of the Insane”[11] ja vuonna 2008 Christ Illusion -albumin erikoispainoksen kappaleella ”Final Six”.[12]

World Painted Blood, Dave Lombardon lähtö ja Jeff Hannemanin kuolema (2009-2013)Muokkaa

 
Slayer konsertoimassa The Fields of Rock -festivaalilla vuonna 2007.

Slayer äänitti uuden albumin vuosien 2008 ja 2009 vaihteessa ja julkaisi kymmenennen studioalbuminsa vuoden 2009 kesällä[1]. Albumi täytti vuonna 1986 Rick Rubinin kanssa tehdyn kymmenen studioalbumin sopimuksen. Basistilaulaja Tom Araya väläytteli, että kymmenes albumi saattaa myös jäädä yhtyeen viimeiseksi.[13] Yhtyeen nettisivun mukaan uusi levy tuli myyntiin 3. marraskuuta 2009 Pohjois-Amerikkaan ja 2. marraskuuta muualle maailmaan.

Vuonna 2009 julkaistiin yhtyeen yhdestoista levy World Painted Blood. Se on yhtyeen ensimmäinen levy, johon ei ollut studioon mennessä sanoituksia valmiina.[14] Yhtyeen sopimus levy-yhtiön kanssa päättyi tähän levyyn ja levyn spekuloitiin olevan yhtyeen viimeinen.[15] Levyltä on julkaistu kolme singleä; ”Psychopathy Red” kertoo neuvostoliittolaisesta sarjamurhaajasta Andrei Tšikatilosta, uskontoa kritisoiva ”Hate Worldwide” ja maailmanloppua käsittelevä ”World Painted Blood”.

Slayer joutui perumaan konserttejaan usean kuukauden ajalta Tom Arayan jouduttua selkäleikkaukseen tammikuussa 2010. Kovana moshaajana tunnetun Arayan selkä alkoi oireilla jo syksyllä 2009, mutta hän suostui leikkaukseen vasta seuraavana vuonna.[16] Muutama kuukausi myöhemmin huhtikuussa laulaja-basistin niskaan ruuvattiin teräksinen levy.[17]

Alkuvuodesta 2011 Hanneman sai lihansyöjäbakteerin todennäköisesti hämähäkin puremasta, eikä pystynyt enää soittamaan. Jotta sovittuja esiintymisiä ei tarvitsisi perua, Hannemanin tilalle otettiin väliaikaisesti Exodus-yhtyeen kitaristi Gary Holt.[18] Holt soittikin koko Slayerin Australian kiertueen Hannemanin sijaisena ja osan Euroopan-kiertuetta, mutta palasi huhtikuussa 2011 Exoduksen riveihin. Uudeksi sijaiseksi ilmoitettiin Cannibal Corpse -yhtyeen kitaristi Pat O’Brien, joka soitti Euroopan-kiertueen loput konsertit.[19] Gary Holt palasi esiintymään Slayerin kanssa 23. huhtikuuta, samalla Hanneman nousi lavalla soittamaan kaksi viimeistä kappaletta yhtyeen Yhdysvaltain-kiertueella.[20] Kerry King kertoi syyskuisessa haastattelussa, että yhtye oli jo harjoitellut Hannemanin kanssa, mutta tämä ei ollut ihan vielä täydessä tikissä.[21][3] Hanneman oli syvästi masentunut ja alkoholisoitunut pureman aiheuttamien käsiongelmien vuoksi, jonka lisäksi hänen käsissä ilmeni reumaoireita. Kun hänen tilansa ei parantunut, toukokuussa 2012 Slayerin jäsenet joutuivat kertomaan Hannemanille, että he jatkavat ilman häntä. Gary Holt liittyi vakituisesti Slayeriin. Tämä ajoi Hannemanin vakavaan juomiskierteeseen. Kaksi vuotta Slayerin toiminnasta poissa ollut Jeff Hanneman kuoli maksan pettämiseen 2. toukokuuta 2013. Hänen virallinen kuolinsyynsä oli pitkäaikaisesta alkoholinkäytöstä johtunut maksakirroosi.[22]

Helmikuussa 2013 rumpali Dave Lombardo erotettiin Slayerista. Lombardo kertoi Facebookissa oman näkemyksensä asiasta, jonka mukaan hänet erotettiin raha-asioista johtuvien erimielisyyksien vuoksi. Lombardo kertoi saaneensa vuonna 2012 selville, että 90 prosenttia Slayerin miljoonia dollareita käsittävistä kiertuetuloista meni muihin kuluihin, kuten managereiden palkkoihin, ja vain 10 prosenttia tuloista jäi nelihenkisen yhtyeen kesken jaettavaksi. Lombardo palkkasi Tom Arayan kanssa tilintarkastajia selvittämään sekavaa tilannetta, mutta häntä estettiin näkemästä Slayerin taloudenhallintaan liittyviä asiakirjoja. Kaiken lisäksi Lombardolle kerrottiin, ettei hän saisi palkkaa ennen kuin hän allekirjoittaisi uuden pitkäkestoisen sopimuksen, joka kuitenkin esti hänen nähdä mitään yhtyeeseen liittyvistä taloudellisista yksityiskohdista. Sopimus olisi myös kieltänyt Lombardoa antamasta haastatteluja tai lausuntoja yhtyeen puolesta. Lombardo oli ehdottanut Kingille ja Arayalle uudenlaista liiketoimintamallia, joka palauttaisi yhtyeen paremmin kontrolliin omista asioistaan. Lombardon mukaan King oli tyrmännyt ehdotuksen täysin ja sanonut etsivänsä uuden rumpalin, mikäli uusi menettely ei sovi. Lombardo erotettiin Slayerista sähköpostin välityksellä. Lombardo toivoi asioiden selviävän vielä, mutta lopulta hän ei palannut koskaan Slayeriin.[23]

Slayer ei nähnyt asioiden laitaa samalla tavalla kuin Lombardo ja julkaisti vastineen hänen lausunnolle. Slayerin mukaan Lombardo esitti yhtyeelle uudenlaiset ehdot sitoutumisestaan lyhyellä varoitusajalla ennen seuraavaa kiertuetta. Vaatimukset olivat ristiriidassa niiden ehtojen kanssa, joista oli jo aiemmin sovittu. Yhtye ei päässyt yhteisymmärrykseen hänen esittämistään ehdoista niin lyhyellä varoitusajalla ennen lähtöä kiertueelle. Jon Dette tuli tilapäisesti tuleville keikoille Lombardon tilalle.[24] Toukokuussa 2013 Paul Bostaph palasi yhtyeeseen korvaten Dave Lombardon.[25]

Viimeinen albumi (2014–2018)Muokkaa

 
Exodus- kitaristi Gary Holt liittyi Slayeriin vuonna 2011, alun perin tuuraamaan Jeff Hannemannia, kunnes hänestä tuli Hannemanin kuoltua tämän korvaaja.

Slayer julkaisi uutta materiaalia ensimmäisen kerran viiteen vuoteen huhtikuussa 2014 ”Implode”-kappaleen muodossa. Vapaasti yhtyeen sivuilta ladattava kappale on ensimmäinen julkaisu, jolla Gary Holt soittaa kitaraa. Yhtye ilmoitti solmineensa levytyssopimuksen Nuclear Blast Recordsin kanssa päättäen näin 28-vuotisen historiansa tuottaja Rick Rubinin kanssa.[26] Kitaristi Kerry King kertoi 18. marraskuuta 2014 albumin äänitysten olevan enää viimeistelyä vaille.[27] Viimeiseksi jäänyt levy Repentless julkaistiin 11. syyskuuta vuonna 2015. Albumin jälkeen Slayer kiersi maailmaa Repentless Tour -kiertueen merkeissä vuoteen 2017 saakka.

Repentlessin jälkeen Slayer suunnitteli vielä seuraavaa studioalbumia. Albumin runko olisi voitu kasata viime vuonna Repentlessin ylijäämämateriaalista.[28] King sekä Holt mainitsivat asiasta haastatteluissa ja Holt sanoi olevansa valmis osallistumaan seuraavan albumin kappaleiden kirjoittamiseen.[29] Kun Slayer julkaisi jäähyväiskiertueensa, Holt ilmoitti ettei Slayer julkaisekaan enää uutta studioalbumia.[30]

Jäähyväiskiertue ja uran loppu (2018–2019)Muokkaa

22. tammikuuta 2018 Slayer ilmoitti lopettavansa uransa jäähyväiskiertueeseen. Asiasta ilmoitettiin ​​videolla, joka sisälsi kokoelman lehtileikkeitä, ​​julisteita ja promokuvia koko yhtyeen uran ajalta.[31] Slayerin jäsenet eivät ole julkisesti selittäneet, miksi he lopettivat uransa. Arvellaan, että merkittävä syy päätökseen on Tom Arayan halu olla kiertämättä enää ja viettää aikaa perheensä kanssa. Araya oli jo useita vuosia vihjannut mahdollisesta eläkkeelle jäämisestä.[32] Jeff Hannemanin kuolemaa pidetään myös syynä, sillä Hanneman oli yhtyeen johtohahmo eläessään.[22]

Dave Lombardon toivottiin osallistuvan jäähyväiskiertueelle, mutta jäsenten kanssa edelleen riidoissa ollut Lombardo kielsi kaikki mahdollisuudet.[33]

Jäähyväkiertue alkoi Pohjois-Amerikasta toukokuussa 2018.[34] Loppuvuonna yhtye kiersi Eurooppaa. Joulukuussa Gary Holt ilmoitti, ettei hän pääse mukaan Euroopan-kiertueen loppuosuudelle ollakseen kuolemansairaan isänsä kanssa. Vio-lence- ja Machine Head -yhtyeiden kitaristi Phil Demmel tuli Holtin tilalle.[35]

Slayerin viimeinen konsertti pidettiin Yhdysvalloissa Inglewoodissa 30. marraskuuta 2019. Viimeisenä soitetun "Angel of Deathin" jälkeen yhtye jäi lavalle vielä 10 minuutiksi kiittämään fanejaan.[36]

Hajoamisen jälkeen (2020–)Muokkaa

Kerry King on jatkanut musiikin tekemistä Slayerin jälkeen. Elokuussa 2020 King kertoi Dean Guitarsin YouTube-kanavalle ladatussa haastattelussa, että hänellä on yli kahden albumin verran kappaleita uuteen projektiinsa, jota ei vielä julkistettu. Paul Bostaph vahvisti myöhemmin, että hän ja King työskentelevät uuden projektin parissa, joka kuulostaa Slayeriltä ilman, että se olisi Slayer.[37]

Gary Holt jatkaa levyttämistä ja esiintymistä Exoduksen kanssa.

Tom Araya on vetäytynyt musiikillisen toiminnan parista eikä ole antanut haastatteluja Slayerin viimeisen kiertueen jälkeen. Poikkeuksena tähän Araya esiintyy thrash metal -aiheisessa dokumenttielokuvassa Murder in the Front Row.

Slayerin jäsenet ovat tyrmänneet kaikki spekulaatiot yhtyeen paluusta. Gary Holtin mielestä yhtye lopetti tyylillä ja oli uransa huipulla.[38] Lokakuussa 2021 Kerry King sanoi Slayerin lopettaneen hänen mielestä liian aikaisin ja lisäsi ikävöivänsä soittamista.[39] King ei ole sulkenut pois mahdollisuutta pitää uusia Big Four -konsertteja Metallican, Megadethin ja Anthraxin kanssa, mutta sanoi heti perään ettei usko Slayerin soittavan enää koskaan.[40] Tom Arayan vaimo on myös kieltänyt mahdollisuuden Slayerin paluuseen.

Slayerin musiikkiMuokkaa

 
Slayer vuonna 2007

Slayerin musiikki perustuu hyvin pitkälti kahden kitaristin erittäin nopeatempoiseen, kitarankieliä sahaavaan riffittelyyn, jota samankaltainen, kitaroita seuraava bassolinja tukee. Useiden Slayer-kappaleiden rakenne on samankaltainen: A-osan ja kertosäkeen jälkeen seuraa kahdesta neljään soolokitaraosuutta, jotka kitaristit Hanneman ja King usein soittavat vuorotellen ja toisiaan täydentäen. Esikoisalbumi Show No Mercy sisältää vielä sooloja, joissa oli melodioita, mutta sen jälkeen kitaristien atonaaliset soolot ovat muodostuneet yhtyeen tavaramerkiksi. Rumpukompeissa korostuu tuplabasarien käyttö ja nopeat fillit, jotka ovat rumpalille haasteellisia tempon noustessa ajoittain yli 200 iskuun minuutissa. Tom Arayan lauluosuudet ovat tavallisesti äärimmäisen nopean tempon taustalla tasaista, vain muutaman laulunuotin sisältävää laskettelevaa hokemista.

Yhtyeen sanoitukset käsittelevät useimmiten uskontoa, uskonnonvastaisuutta, kuolemaa, sotaa, sarjamurhaajia ja yhteiskuntaa. Yhtyeen 1980-luvun tuotannossa on vahvoja viitteitä myös kauhua ja paholaista käsitteleviin teemoihin. Yhtyeen alkuaikojen saatanallinen imago ja lyyriset teemat saivat vahvasti vaikutteita brittiläiseltä Venom -yhtyeeltä.[41] Slayerin eri kappaleiden sanoittajat voi usein tunnistaa tekstien perusteella, sillä Kerry King käyttää sanoituksissaan miltei aina loppusointuja, mutta Jeff Hanneman ja Tom Araya eivät.

Slayerin myydyimmät albumit ovat Reign in Blood, South of Heaven, Seasons in the Abyss sekä Divine Intervention, joista jokainen on ylittänyt kultalevyrajan Yhdysvalloissa. Myös konserttitaltiointeja War At the Warfield ja Still Reigning on myyty pelkästään Yhdysvalloissa DVD-levyjen kultalevyrajan rikkonut määrä.[42]

LavaesiintyminenMuokkaa

 
Slayerin kielisoittajat tyypillisessä ryhmityksessä lavalla, vasemmalta oikealle: Jeff Hanneman, Tom Araya ja Kerry King

Lavalla Gary Holt (aikaisemmin Jeff Hanneman) oli yleisöstä katsottuna aina Tom Arayan vasemmalla ja Kerry King oikealla puolella. Ryhmitys on tallennettu myös livealbumille Decade of Aggression, jolla Jeff Hannemanin kitara kuuluu ainoastaan vasemmasta kanavasta (kaiuttimesta) ja Kerry Kingin kitara vain oikeasta. Samaa tekniikkaa käytettiin myös useilla studioalbumeilla, joista poikkeuksena Divine Intervention on ainoa Slayer-albumi, jolla Jeff Hannemanin kitara kuuluu oikeasta kanavasta. Lavamonitoroinnissa Kerry King kuunteli rumpuja ja omaa kitaraansa, Gary Holtille (aiemmin Jeff Hannemanille) ohjattiin bassorummun ääni.[43]

Yhtyeen alkuvuosina vasenkätinen, mutta oikeakätisesti bassoa soittava Araya alusti seuraavaa soitettavaa kappaletta pitkähköillä yksinpuheluilla, mutta 2000-luvusta alkaen hänen puheenvuoronsa vähentyivät. Arayan tavaramerkiksi muodostui seistä kappaleiden välissä yhden valonheittimen valokeilassa, tarkkailla yleisöä ja hymyillä huutomyrskyn keskellä. Arayalla oli myös tapana kiitellä vuolaasti yleisöä konsertin aikana hyvin nöyrällä äänensävyllä. Kitaristit King, Holt (aiemmin Hanneman) sekä rumpali Bostaph (aiemmin Lombardo) eivät koskaan keskustelleet yleisön kanssa.

 
Slayerin pelkistettyä lavarekvisiittaa vuoden 2008 Tuska-festivaaleilla

Slayerin lavarekvisiitta oli hyvin vähäistä. Tavallisesti lavalla oli näkyvissä vain Marshall-vahvistinkaapeista rakennetut seinät rumpulavan molemmin puolin. Lavalla oli usein vain uusimman albumin aiheiden mukaista kuvitusta ja valonheittimiä. Yhtye käytti hyvin vähän pyrotekniikkaa. Harvoja poikkeuksia efektien käytössä yhtyeen pitkällä uralla oli Still Reigning -DVD:tä ja kiertuetta sekä The Unholy Alliance III -kiertuetta varten tehty efekti, jossa kappaleen ”Raining Blood” aikana koko lava ja soittajat kappaleen nimen mukaisesti saivat niskaansa keinoverestä luodun verisateen.

Slayer SuomessaMuokkaa

Slayerin ensivierailua Suomeen saatiin odottaa pitkään, aina vuoteen 1998 asti. Tuolloin Slayer esiintyi juhannusaattona Kauhajoen Nummirockissa. Yhtye onkin vieraillut Suomessa enimmäkseen 2000-luvulla, mutta hyvin säännöllisesti. Vuonna 2005 yhtye esiintyi Sauna Open Air -tapahtumassa. Seuraavan vuoden Suomen konsertit olivat osa The Unholy Alliance -kiertuetta 26. marraskuuta 2006 Tampereen jäähallissa ja 27. marraskuuta 2006 Helsingin jäähallissa. Seuraavan kerran Slayer esiintyi 29.6.2008 Tuska-festivaaleilla Kaisaniemessä ja parin vuoden päästä Porin Sonisphere-festivaaleilla 8. elokuuta 2010. Sonispheressa Slayer joutui myrskyn seuraamuksena lainaamaan soittimiaan ja vahvistimiaan myös Alice Cooperille ja Iron Maidenille, joilta nämä olivat tuhoutuneet.

Slayerin ja Megadethin yhteinen Euroopan kiertue European carnage tour oli Helsingin Jäähallissa maaliskuun 17. päivä 2011.[44] Provinssirock (Arkistoitu – Internet Archive) 2012 keikalla toista kitaraa soitti Exoduksen Gary Holt koska Jeff Hanneman oli sairastunut hämähäkin puremasta. Slayer esiintyi kaksipäiväisen Jalometalli-festivaalin pääesiintyjänä Oulun Club Teatrialla 9. elokuuta 2013. Slayer esiintyi myös Helsingin Sonisphere-festivaaleilla 28.5.2014 ja seuraavaa Suomen Slayer-keikkaa saatiin odottaa vuoden 2015 joulukuuhun saakka, kun yhtye konsertoi Hartwall Arenalla yhdessä Anthraxin, At The Gatesin ja Lost Societyn kanssa. Slayer esiintyi Tampereella South Park-festivaalien pääesiintyjänä 10. kesäkuuta 2016. Jäähyväiskiertueellaan yhtye esiintyi Suomessa Helsingin jäähallissa 8. joulukuuta 2018 yhdessä Anthraxin, Lamb of Godin ja Obituaryn kanssa ja viimeisen kerran Slayer esiintyi Suomessa Helsingin Tuska-festivaaleilla 29. kesäkuuta 2019.

JäsenetMuokkaa

DiskografiaMuokkaa

Pääartikkeli: Slayerin diskografia

StudioalbumitMuokkaa

Slayerin eri kappaleiden sanoitusten aiheitaMuokkaa

Show No Mercy

Haunting the Chapel

Hell Awaits

Reign in Blood

South of Heaven

  • ”Silent Scream” – Kannanotto aborttia vastaan[46][48]
  • ”Behind the Crooked Cross” – Epäsuora vastaus ”Angel Of Death” -kappaletta kritisoineille; crooked cross, vino risti, on mahdollisesti viittaus hakaristiin kirjaimellisesti sen ulkonäön vuoksi että semanttisesti sen edustamaan moraaliseen vääristymään. Sanoituksissa pohditaan sekä natsi-Saksan rivisotilaiden epäluuloisuutta tekojensa oikeutusta kohtaan että sotilaiden kyvyttömyyttä vastustaa järjestelmää, johon he eivät välttämättä uskoneet.[46]
  • ”Mandatory Suicide” – Moderni sodankäynti ja sen mielettömyys
  • ”Ghosts of War” – Sodankäynti käsitteenä
  • ”Read Between the Lies” – Lisää pohdintaa järjestäytyneiden uskontojen mahdollisesta tekopyhyydestä

Seasons in the Abyss

  • ”War Ensemble” – Kritiikkiä sotateollisuutta ja niitä valtioita kohtaan, jotka ovat turhan halukkaita sotimaan
  • ”Blood Red” – Protesti sortohallituksia ja kommunistisia diktatuureja kohtaan. Sanoitusten perimmäinen inspiraatio oli Taivaallisen rauhan aukion mielenosoitus vuonna 1989.[49]
  • ”Expendable Youth” – Jengiväkivalta
  • ”Dead Skin Mask” – Murhaaja ja nekrofiili Ed Gein
  • ”Hallowed Point” – Aseet ja niiden luomat lihalliset vauriot ihmisruumissa. Hallowed point lienee sanaleikki onttokärkisistä luodeista(Hollow point).

Divine Intervention

Diabolus in Musica – Keskiaikainen termi tritonukselle, latinaksi Paholainen musiikissa

Christ Illusion

  • ”Flesh Storm” – Kuvaus sodasta ensin sotilaan, sitten sensaationnälkäisen median näkökulmasta[53]
  • ”Eyes of the Insane” – Sotilaiden post-traumaattinen stressi ja sodanjälkeiset henkiset ongelmat[54]
  • ”Jihad” – Terroristin näkökulma syyskuun 11. terrori-iskuihin. Jihad (arab. jihād, ”kamppailu”) on islamistinen termi, joka tarkoittaa pyhää sotaa.[45][46][55]
  • ”Consfearacy” – Valtiovalta, joka käyttää kansalaistensa pelottelua ja totuuden vääristelyä oman politiikkansa oikeutuksena[56]. Kappaleen nimi on muodostettu englannin kielen sanoista conspiracy (salaliitto) ja fear (pelko).

World Painted Blood

Mayat ja heidän ennustuksensa, jonka mukaan maailmanloppu koittaa vuonna 2012

  • ”Playing with Dolls” – Kuvitelma sarjamurhaajana olemisesta (suom. ”leikkiä nukeilla”)
  • ”Americon” – Miten muu maailma näkee Amerikan. Kappaleen nimi on muodostettu englannin kielen sanoista American (amerikkalainen) ja icon (ikoni).
  • ”Human Strain” – Pandemia
  • ”Beauty Through Order” – Erzsébet Báthory
  • ”Public Display of Dismemberment” –

Huomautus kuinka joissakin maissa ihmisiä silvotaan heidän tekemiensä rikoksien takia

KirjatMuokkaa

LähteetMuokkaa

  1. Marc Paschke and Eric Braverman. ”Essay & Liner Notes to Soundtrack to the Apocalypse”. American Recordings. 25.11.2003.
  2. Kerrang! Hall Of Fame Kerrang!. 24.6.2006. Viitattu 12.12.2008. (englanniksi)
  3. a b Gary Graff: Slayer Guitarist Jeff Hanneman Dead at 49 Billboard. 2.5.2013. Viitattu 3.5.2013. (englanniksi)
  4. Slayer lopettaa 37 vuoden jälkeen - fanit järkyttyivät: ”Tämä on niin tuskallista” iltalehti.fi. Viitattu 24.1.2018.
  5. German, Eric: Interview with Brian Slagel (Behind the Screams - Part 2) MetalUpdate.com. Viitattu 8.8.2008. (englanniksi)
  6. Slayer - 2006 - I - The Dragonslayer myth, Christ Illusion, previous albums Faceculture.nl. Arkistoitu 25.12.2008. Viitattu 12.12.2008. (englanniksi)
  7. An Exclusive Oral History of Slayer Elokuu 2006. DecibelMagazine.com. Arkistoitu 13.8.2006. Viitattu 9.8.2008. (englanniksi)
  8. Rivadavia, Ed: Haunting the Chapel Allmusicguide.com Viitattu 1.8.2008
  9. Megadeth.com - History (Arkistoitu – Internet Archive) Viitattu 1.8.2008
  10. Michael Baronas: Satan's warriors 2.8.2007. Worcester Magazine. Arkistoitu 3.9.2007. Viitattu 22.8.2007. (englanniksi)
  11. Slayer Wins Grammy In 'Best Metal Performance' Category 11.2.2007. blabbermouth.net. Viitattu 12.2.2008. (englanniksi)
  12. Slayer Wins 'Best Metal' Grammy Award 10.2.2008. blabbermouth.net. Viitattu 12.2.2008. (englanniksi)
  13. Will Slayer's next album be its last? 6.8.2007. blabbermouth.net. Viitattu 24.6.2008. (englanniksi)
  14. Slayer ready for World painted blood, Viitattu 3.2.2011
  15. End of Slayer?,Viitattu 3.2.2011
  16. Back Surgery Scheduled For Slayer's Tom Araya, Band's Tour Plans Cancelled through April. Slayer Camp Working Hard to Reschedule Dates for Later This Year (Arkistoitu – Internet Archive)
  17. Tom Araya got a steel plate implanted to his neck
  18. Slayer's Hanneman Contracts Acute Infection; Band To Bring In Guest Guitarist, viitattu 1.4.2011.
  19. Cannibal Corpse's Pat O'brien Will Step in as Slayer's Guest Guitarist (Arkistoitu – Internet Archive), viitattu 1.4.2011.
  20. Jeff Hanneman's return to the stage last night in Indio, CA, viitattu 24.4.2011.
  21. Kerry King: 'We're trying to get Jeff back on stage in November', viitattu 25.9.2011
  22. a b Mikko Nissinen: ”Kuoleman enkelin luoja vai maailman sairaalloisuutta sensuroimattomasti kuvannut humanisti?” – Slayerin Jeff Hannemanin perintö metallimaailmalle Kaaoszine. 6.11.2018. Viitattu 27.5.2022.
  23. Slayer-leirissä kuohuu – rumpali Dave Lombardo lähdössä bändistä rahariitojen vuoksi? Rumba. 21.2.2013. Viitattu 27.5.2022.
  24. Slayer ottaa kantaa bändistä potkitun rumpali Dave Lombardon esittämiin syytöksiin Rumba. 22.2.2013. Viitattu 27.5.2022.
  25. http://www.metalhammer.co.uk/news/slayer-paul-bostaph-has-officially-replaced-dave-lombardo/
  26. http://www.nuclearblast.de/en/label/music/band/news/details/3401966.3400479.slayer-signs-exclusive-worldwide-deal.html
  27. Slayer Is 'Pretty Much Done' Recording New Album, Says Kerry King Blabbermouth. 18.11.2014. Borivoj Krgin. Viitattu 19.11.2014.
  28. Kerry King Slayerin tulevaisuudesta: Tom Arayan suunnitelmat hyvin epäselvät Inferno. 3.8.2016. Viitattu 27.5.2022.
  29. Gary Holt kertoo olevansa valmis säveltämään Slayerille uutta musiikkia Kaaoszine. 15.6.2017. Viitattu 27.5.2022.
  30. Henrikki Nieminen: Slayer -kitaristi Gary Holt ei usko bändin julkaisevan uutta albumia ennen lopettamistaan Kaaoszine. 26.1.2018. Viitattu 27.5.2022.
  31. Timo Isoaho: https://www.soundi.fi/uutiset/siis-etta-legendaarinen-thrash-kopla-lahtee-viimeiselle-kiertueelle-no-katsotaan/ Soundi. 26.1.2018. Viitattu 22.1.2018.
  32. Seuraava Slayer-albumi syntyy edellisen ylijäämistä? Hengitystä ei silti kannata pidättää Inferno. 15.8.2016. Viitattu 27.5.2022.
  33. Anssi Eriksson: Alkuperäisen Slayer-rumpalin hiljattaisen haastattelun perusteella miestä ei kannata yhtyeen jäähyväiskeikalle odotella Soundi. 24.11.2019. Viitattu 27.5.2022.
  34. Anssi Eriksson: Slayer käynnisti jäähyväiskiertueensa – Suomeenkin vuoden lopussa saapuvan thrash-suuruuden keikkakunto ja settilista tarkistettavissa tästä Soundi. 13.5.2018. Viitattu 27.5.2022.
  35. Saku Schildt: Kokoonpanomuutoksia Slayerissä – kitaristi Gary Holt ei saavu yhtyeen mukana Suomeen Soundi. 3.12.2018. Viitattu 27.5.2022.
  36. Anssi Eriksson: Se oli sitten siinä: Slayer jätti jäähyväiset kotiyleisölleen – tältä näytti thrash-jätin viimeisellä keikalla Soundi. 1.12.2019. Viitattu 27.5.2022.
  37. Saku Schildt: ”Kerry King on aivan liekeissä”, ylistää Paul Bostaph – Slayer-miesten uudesta bändistä tihkuu tietoja Soundi. 28.8.2020. Viitattu 27.5.2022.
  38. Gary Holt ei usko Slayerin enää palaavan: ”Tietääkseni niin ei tapahdu enää koskaan” Kaaoszine. 20.10.2021. Viitattu 27.5.2022.
  39. Slayer-kitaristin mielestä bändi lopetti liian aikaisin - "V*ttu, että vihaan olla soittamatta" Radio City. 13.10.2021. Viitattu 27.5.2022.
  40. Miten on Slayerin paluun laita? Mahdollisuuksien rajoissa vai silkkaa toiveajattelua? – Kerry Kingillä on asiasta selvä näkemys Soundi. 19.12.2021. Viitattu 27.5.2022.
  41. Gargano, Paul: LiveDaily Interview: Tom Araya of Slayer livedaily.com. 25.1.2007. Viitattu 1.8.2008. (englanniksi)
  42. Recording Industry Association of America (RIAA): Tarkistettu sertifiointitieto hakusanalla ”Slayer” riaa.comin verkkopalvelusta 29.1.2008. riaa.com. Viitattu 29.1.2008.
  43. Mark Morton: Lamb of God's Mark Morton interviews Slayer (Haastattelu julkaistu Guitar Worldin syyskuun 2006 numerossa) Guitar World. 6.10.2006. Viitattu 29.12.2009. (englanniksi)
  44. European Carnage, Slayer ja Megadeth Suomeen.
  45. a b Richard Bienstock: Reign Date. Guitar World, 2006, nro September 2006, s. 50.
  46. a b c d e Andrew Miller: A Vast Sadistic Feast 5.10.2006. Orlando Weekly. Viitattu 17.10.2006.
  47. Michael Roberts: Westworld Online interview with Kerry King - August 2000 elokuu 2000. Westworld Online. Viitattu 17.10.2006.
  48. John J. Miller: Encore! - 50 more conservative rock songs 30.5.2006. National Review Online. Arkistoitu 19.11.2006. Viitattu 17.10.2006.
  49. Slayerized.com: Did you know? Slayerized.com. Viitattu 17.10.2006.
  50. New York Times
  51. Paul Stenning: Slayer: Piece by Piece. Terrorizer, 2006, nro 148 (Sep 2006), s. 18.
  52. http://www.nytimes.com/1995/02/20/arts/pop-review-death-and-madness-remain-the-basics-in-slayer-s-repertory.html
  53. Peter Atkinson: Songs about God and Satan – Part 1: An Interview with Slayer's Kerry King 24.4.2006. KNAC.com. Viitattu 17.10.2006.
  54. Peter Atkinson: About God and Satan - Part 2: An Interview With Slayer's Tom Araya 3.5.2006. KNAC.com. Viitattu 17.10.2006.
  55. Charlie Steffens: Gnarly Charlie’s exclusive interview with Slayer Guitarist Jeff Hanneman 30.5.2006. KNAC.com. Viitattu 17.10.2006.
  56. Slayer's King Says Grammy-Winning Track is 'One Of The Poorest Representations Of Us' On New CD 21.2.2007. blabbermouth.net. Viitattu 12.2.2008. (englanniksi)

Aiheesta muuallaMuokkaa