Hakaristi

symboli ja ornamentti

Hakaristi () eli swastika tai svastika[1] (sanskritiksi स्वास्तिक) on symboli ja ornamentti, joka koostuu rististä, jonka jokaisesta päästä kulkee joko myötä- tai vastapäivään jana.

Hakaristi.

Hakaristi on hyvin vanha onnen vertauskuva, jota on käytetty onnen tunnuksena monissa eri kulttuureissa. Hakaristi esiintyy edelleen monissa uskontokunnissa hyvän tai ikuisen vertauskuvana.

Saksan kansallissosialistit omaksuivat hakaristin tunnuksekseen 1920-luvun alussa. Tämän vuoksi hakaristi yhdistetään nykyisin natsismiin, ja sen käyttö on kielletty esimerkiksi Saksan laissa.

Unicode-merkistössä hakaristi esiintyy koodiarvoilla 0x5350 (卐) ja 0x534D (卍).

NimityksetMuokkaa

Hakaristiä kutsutaan Intiassa sanskritinkielisellä nimellä svastika, joka tarkoittaa hyvinvointia, hyvää onnea ja tuuria. Tämä sanskritinkielinen nimitys on käytössä joissain eurooppalaisissakin kielissä, joskin monessa kielessä symbolilla on perinteinen omankielinenkin nimitys. Skandinaviassa kuviota kutsuttiin Thorin vasaraksi, Ranskassa nimellä gammadion, Britanniassa nimellä fylfot, Kiinassa nimellä wan ja Japanissa nimellä manji. Hakaristiksi sitä kutsutaan suomen kielen lisäksi myös esimerkiksi saksan kielessä (Hakenkreutz).[2]

MuotoMuokkaa

 
Hakarististä on hyvin monenlaisia muunnelmia.

Hakaristi on esiintynyt eri kulttuureissa eri aikoina hyvin monenlaisessa muodossa. Sen suunta on vaihdellut myötäpäivän ja vastapäivän välillä, ja sakarat ovat joskus suorat, joskus kaarevat. Joskus symboli on epäsymmetrinen, ja joskus siihen on piirretty pisteitä tai muita kuvioita, joiden vuoksi sakarat on saatettu jättää normaalia lyhyemmiksi. Näille eroille on esitetty monenlaisia tulkintoja.[3]

HistoriaMuokkaa

Varhainen historiaMuokkaa

Hakaristi on yksi ihmiskunnan vanhimpia, ellei vanhin symboli. Antropologi Thomas Wilsonin mukaan hakaristiä yksinkertaisemmat muodot viiva, ympyrä, risti ja kolmio on keksitty itsenäisesti kaikissa kulttuureissa, eikä niillä ole selkeää, jatkuvaa ja yhtenäistä merkitystä. Wilsonin teorian mukaan hakaristi sen sijaan keksittiin tarkoittamaan jotain tiettyä asiaa. Tämä merkitys siirtyi sittten yksilöstä, heimosta, kansasta ja kansakunnasta toiseen, kunnes symboli tunnettiin koko maailmassa.[4]

Hakaristin alkuperä liitetään usein pohjoisesta Intiaan tulleisiin arjalaisiin.[5] Migraatioteorian mukaan hakaristin alkukoti olisi Intiassa Indusjoen laaksossa, mistä sitä on löydetty lukuisin määrin ornamenttina ajalta 2500 eaa. peräisin olevista sineteistä, siis jo ajalta ennen arjalaisten saapumista. Symbolia on löydetty myös samalta ajalta peräisin olevasta Balochistanin kulttuurin jäänteistä. Uskonnollisessa merkityksessä hakaristiä on käytetty Intiassa jo viimeistään 1000 vuotta ennen ajanlaskun alkua. Intiasta symboli olisi teorian mukaan levinnyt länteen päin Vähä-Aasian kautta Hissarlikiin (Troijaan) ja sieltä edelleen Kreikkaan viimeistään 1600-luvulla eaa. Kreikan jälkeen symbolia alkoi esiintyä myös Italiassa sekä kelttiläisessä, germaanisessa ja skandinaavisessa Euroopassa.[6] Hakaristiä käytettiin laajalti ja monimuotoisesti myös kautta Amerikan ennen eurooppalaisten saapumista.[7]

Toisen teorian mukaan symboli on keksitty itsenäisesti eri kulttuureissa. Tällöin ainakin intiaanit olisivat saattaneet keksiä hakaristin itsenäisesti, ilman yhteyttä Aasiaan.[8]

Hakaristiä ei tunneta muinaisesta Egyptistä ennen kreikkalaisaikaa. Myöskään muinaisesta Assyriasta sitä ei tunneta.[9]

Hakaristiä on käytetty useissa merkityksissä. Historiansa aikana se on ollut hyväntahtoinen hyvän onnen symboli aina 1900-luvulle saakka. H. J. D. Astleyn mukaan (1925) hakaristi edusti alkujaan Auringon kulkua taivaalla sekä valoa tai valon jumalaa, salamaa, sadetta ja vettä. Intiassa hakaristi edustaa Brahmaa, Vishnua ja Shivaa. Jainalaisuudessa se edustaa eläinten, ihmisten ja taivaiden elämää. Hakaristi näkyy Buddhan jalanjäljissä, ja se on kaiverrettu Intian vuorenrinteisiin. Roomalaisille hakaristi edusti Juppiter Tonansia ja Pluviusta, skandinaaveille Thoria. Hakaristi on liitetty myös hedelmällisyyteen, ja se on kaiverrettu monen jumalattaren monumenttiin, kuten Artemiin, Heran, Demeterin, Astarten ja Nanan.[10]

Historiallisia esimerkkejäMuokkaa

1800-luvullaMuokkaa

Arkeologian synnyn myötä hakaristejä alettiin löytää kaivauksissa eri puolilla maailmaa. Niitä löytyi vuonna 1874 löydetystä Hissarlikista, jota pidetään Homeroksen Troijana. Symbolia on löydetty myös muun muassa Mykenen, Babylonian, Tiibetin, Kreikan, etruskien, Kyproksen, Korintin, Länsi-Afrikan Ashantin, Gazan, Lapin, Paraguayn ja Vähä-Aasian seuduilla tehdyissä kaivauksissa, kuten myös erään muinaisen juutalaisen synagogan mosaiikista Lähi-idästä. Amerikasta hakaristejä on löydetty ainakin Hopewell Moundista Ohiosta ja Toco Moundista Tennesseesta.[11]

Maallisissa yhteyksissä hakaristiä käyttivät 1800-luvulla vapaamuurarit.[12] Helena Blavatsky otti hakaristin teosofisen liikkeen tunnukseksi. Teosofian mukaan sanskritinkielinen sana ”svastika” muodostuu sanoista ”sva” – itse ja ”asti” – olemassaolo, joka tarkoittaa jotain, mikä itse luo itsensä tai on olemassa itsensä kautta. Tavallinen kahden samanpituisen viivan muodostama risti kuvaa esoteerisessa symbolismissa ilmentynyttä maailmaa hengen ja aineen liittona. Svastikan muodostavat ristiin liitetyt väkäset, jotka kuvaavat jatkuvaa liikettä. Myötäpäivään suuntautunut liike kuten svastikassa kuvaa maailmankaikkeuden luomisprosessia ja siihen liittyviä jatkuvassa työssä olevia suunnattomia luonnonvoimia.[13]

1900-luvun alussaMuokkaa

Kansainliiton Vilnan komissio valitsi hakaristin rauhan symbolikseen 1920-luvulla. Seuraavalla vuosikymmenellä sen ottivat käyttöön kansallisissa symboleissaan Viro, Suomi ja Latvia. Panamassa kuna-intiaanit ottivat sen käyttöön Tulen tasavallan lipussa. Symbolia hyödynnettiin laajalti myös mainonnassa ja liikemerkkinä, sillä kenelläkään ei ollut siihen tekijänoikeutta.[14]

Natsi-SaksassaMuokkaa

 
Kansallissosialistisen Saksan hakaristilippu.
Pääartikkeli: Natsisymboliikka

Saksalaiset esoteeriset okkultistit alkoivat 1800-luvun lopulla käyttää hakaristiä salaisena tunnuksenaan. Tällöin symboli alkoi saada merkitystä arjalaisen rodun merkkinä. Seuraavan vuosisadan alussa symbolin käyttö levisi Saksan nationalistien keskuudessa. Saksan kansallissosialistinen työväenpuolue propagandistinsa Adolf Hitlerin johdolla otti hakaristin käyttöön lipussaan 1920-luvulla.[15] Hakaristilippu oli Saksan kansallislippu vuodesta 1935 vuoteen 1945.

Hitler oli tajunnut puolueensa tarvitsevan selkeän symbolin, joka erottaisi sen kilpailevista poliittisista ryhmistä. Hän valitsi hakaristin rotupuhtauden embleemiksi ja punaisen taustan "voittaakseen työläiset puolelleen".[16] Hitler kirjoitti Taistelussaan: "Punaisessa näkyy liikkeen yhteiskunnallinen ajatus, valkoisessa nationalistinen idea ja hakaristissä visio taistelusta arjalaisten voitosta". Natsien teorian mukaan arjalaiset olivat saksalaisten esi-isiä, ja Hitler päätteli hakaristin olevan "ikuisesti antisemiittinen". Hakaristilippu oli dramaattinen ja täytti Hitlerin aikomukset. Antisemiitit ja työttömät työläiset pitivät joukkokokouksia lipulle, ja jopa natsien vastustajien oli myönnettävä, että hakaristillä oli "hypnoottinen vaikutus".[16]

Toisen maailmansodan jälkeenMuokkaa

Natsi-Saksan häpeällisen historian jäljiltä hakaristi nähdään länsimaissa nykyisin tuomittavana vihasymbolina. Toisen maailmansodan jälkeen hakaristin julkinen esittäminen on ollut rangaistavaa Saksassa ja joissakin muissa maissa sen natsi-Saksaan liittyvän historian vuoksi.[17] Lain rikkomisesta voi Saksassa saada sakot tai enintään kolme vuotta vankeutta. Hakaristin saa kuitenkin Saksassakin yleensä esittää taiteellisissa teoksissa, kuten elokuvissa, televisio-ohjelmissa ja videopeleissä, sekä tietyissä satiirisissa tarkoituksissa.[18] Saksa aikoi ajaa vuonna 2007 vastaavaa lakia koko Euroopan unionin alueelle, mutta veti lakialoitteen pois.[19]

Jotkut uusnatsit ja valkoisen ylivallan kannattajat käyttävät hakaristiä tai sitä muistuttavaa merkkiä tunnuksenaan tai tatuointina.[17] Hakaristejä näkyy länsimaissa toisinaan töhrittynä ulkotiloihin, joskus antisemitistisenä vandalismina. Intiassa ja muualla Aasiassa hakaristiä kuitenkin käytetään edelleen avoimesti sekä mainonnassa että uskonnolisissa rituaaleissa, sillä symbolia ei Aasiassa yhdistetä kielteisiin asioihin, kuten natsi-Saksaan tai antisemitismiin. Jotkut ovat myös länsimaissa pyrkineet palauttamaan symbolin maineen natseja edeltävälle ajalle, kuten kanadalainen taiteilija ManWoman ja amerikanjuutalainen taiteilija Edith Altman.[20]

Videopeliteollisuudessa hakaristi on aiheuttanut vaikeuksia varsinkin japanilaista alkuperää olevissa peleissä, koska buddhalainen hyvän vertauskuva manji on myös hakaristi ja se voidaan sekoittaa natsihakaristiin.

SuomessaMuokkaa

 
Vuonna 1932 käyttöön otetun Tampereen Viinikan kirkon oven pielissä on lukuisia hakaristejä.

Hakaristejä esiintyi Suomessa arkeologisten löytöjen perusteella viimeistään rautakaudella. Myöhemmin tiedetään sillä koristellun puuta ja tekstiileitä. Erityisesti puuesineissä hakaristi on ollut osa tursaansydän-taikamerkkiä, jonka on katsottu suojelevan pahalta. Hakaristi on ollut pitkään käytössä Pohjolassa onnen vertauskuvana. Tekstiileissä, jotka usein koristeltiin lukuisin eri symbolein, hakaristiä on nimitetty myös vääräpääksi, sananmukaisesti vinopäiseksi, erotuksena suoravartisesta rististä.lähde?

Itsenäisessä Suomessa hakaristiä on tunnuksenaan käyttänyt esimerkiksi Lotta Svärd,[21] puolustusvoimat, Suomen sairaanhoitajaliitto, Ilmari Kianto (tursaansydämessä) ja Ruusu-Risti. Lisäksi hakaristi on ollut Suomen Valkoisen Ruusun suurristin ketjussa ja on edelleen Vapaudenristin kunniamerkeissä.lähde?

Kuvataiteessa Akseli Gallen-Kallela käytti hakaristiaihetta muun muassa maalauksensa Aino-taru ensimmäisen version (1889) kehysten veistoskoristelussa. Vuosina 1930–1932 rakennetussa Viinikan kirkossa Tampereella hakaristi esiintyy ornamenttien koristeaiheena [22].

Suomen ilmavoimat sai alkunsa, kun ruotsalainen Eric von Rosen lahjoitti lentokoneen hallituksen joukoille eli valkoisille Suomen sisällissodan aikana. Kone oli ollut von Rosenin lentokoulun kone, mutta siivissä ollut koulun tunnus oli korvattu von Rosenin henkilökohtaisella onnenmerkillä, sinisellä hakaristillä.[23] Sininen hakaristi sijoitettuna valkoiseen ympyrään määrättiin armeijan lentokoneiden tunnukseksi maaliskuussa 1918. Panssariajoneuvoissa otettiin kesäkuussa 1941 kansallistunnuksena käyttöön musta lyhytsakarainen hakaristi, jossa oli valkoinen kapea varjostus alaoikealla. Ohjeiden mukaan hakaristi oli 325 mm korkea, ja sitä käytettiin tornin sivuilla ja takana. Koko jatkosodan ajan panssariajoneuvoissa käytettiin myös määräyksen vastaisia hakaristeja: sakarat saattoivat olla täyspitkät ja hakaristi saattoi olla jopa sininen, kuten lentokoneissa.[24]

Jatkosodan jälkeen Lapin sodan aikana huhtikuussa 1945 hakaristin käytöstä luovuttiin ilmavoimien koneissa ja Suomen lentomerkissä liittoutuneiden valvontakomission kehotuksesta, koska se yhdistettiin toisessa maailmansodassa hävinneen natsi-Saksan tunnukseen. Samalla myös ilmavoimien yhteyteen kuuluneet ilmatorjuntajoukot sekä panssarijoukot luopuivat hakarististä. Uudeksi kansallistunnukseksi tuli sinivalkoinen kokardi.

Suomen Valkoisen Ruusun suurristin ketjun hakaristit korvattiin kuusenhavuristeillä ritarikunnan suurmestarin, tasavallan presidentti Urho Kekkosen toivomuksesta vuonna 1963.

Hakaristiä käytetään ilmavoimien lipuissa ja joissakin joukko-osastotunnuksissa sekä monissa kunniamerkeissä. Joukko-osastojen lipuissa risti ei ole von Rosenin merkin tapaan sininen vaan musta. Ilmasotakoulun lipussa hakaristi esiintyy kolmesti: Lipun keskellä on musta hakaristi, myös vasemmassa yläkulmassa joukko-osastotunnuksen keskellä on hakaristi ja lisäksi tangon päässä on Vapaudenristi, jonka ristin haaroissa on hakaristi.

Suomen tasavallan presidentin lipussa on hakaristi Vapaudenristissä.

Joitakin Akseli Gallen-Kallelan Kalevala-aiheisia maalauksia vietäessä ulkomaisiin näyttelyihin suomalaiset museot ovat joutuneet etukäteen varoittamaan niiden hakaristi-koristeluista. Viimeksi vuonna 2005 hakaristi Suomen valtioon liittyvänä merkkinä herätti keskustelua eurooppalaisissa tiedotusvälineissä.

Katso myösMuokkaa

LähteetMuokkaa

  • Heller, Steven: The Swastika and Symbols of Hate: Extremist Iconography Today. Allworth Press, 2019. ISBN 978-1-62153-720-5.

ViitteetMuokkaa

  1. hakaristi YSO - Yleinen suomalainen ontologia. Viitattu 30.7.2021.
  2. Heller 2019, ”From Prehistory to History” s. 1, 12/17.
  3. Heller 2019, ”From Prehistory to History” s. 9/17.
  4. Heller 2019, ”From Prehistory to History” s. 3–4/17.
  5. Heller 2019, ”From Prehistory to History” s. 11/17.
  6. Heller 2019, ”From Prehistory to History” s. 12–13/17.
  7. Heller 2019, ”From Prehistory to History” s. 16/17.
  8. Heller 2019, ”From Prehistory to History” s. 12, 16/17.
  9. Heller 2019, ”From Prehistory to History” s. 13–14/17.
  10. Heller 2019, ”Symbol Beyond Redemption” s. 1/4.
  11. Heller 2019, ”Symbol Beyond Redemption” s. 2/4.
  12. Heller 2019, ”Symbol Beyond Redemption” s. 2.
  13. Sinetti ja tunnuslause Teosofinen Seura
  14. Heller 2019, ”Symbol Beyond Redemption” s. 2/4.
  15. Heller 2019, ”Symbol Beyond Redemption” s. 3–4/4.
  16. a b The Swastika: A Sign of Good Luck Becomes a Symbol of Evil Holocaust Teacher Resource Center. 2015(englanniksi). Viitattu 27.9.2015.
  17. a b Swastika Anti-Defamation League. Viitattu 30.7.2021.
  18. Mara Bierbach, Karsten Kaminski: Germany's confusing rules on swastikas and Nazi symbols Deutsche Welle. 14.8.2018. Viitattu 30.7.2021.
  19. Saksa ajaa natsisymbolikieltojaan koko Eurooppaan MTV3
  20. Heller 2019, ”Redemption Impossible” s. 1–4/8.
  21. Tunnukset Suomen Lottaperinneliitto
  22. Viinikan kirkko on ehtinyt miehen ikään 17.5.2012. Tampereen ev. lut. seurakunnat. Viitattu 10.3.2013.
  23. Usein kysyttyä Ilmavoimat
  24. Muikku, Esa & Purhonen, Jukka: Suomalaiset panssarivaunut 1918–1997, s. 180–181. Apali, 1998.

Aiheesta muuallaMuokkaa

 
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Hakaristi.