Valkoinen ylivalta

oppi valkoisten ylemmyydestä

Valkoinen ylivalta on aate, jonka mukaan valkoisten pitäisi olla vallan kahvassa, koska he ovat ylivertaisia muihin rotuihin nähden.[1]

Anti-Defamation League -järjestön määritelmän mukaan valkoisen ylivallan (engl. supremacy, suom. ’ylivalta’ tai ’paremmuus’[2]) kannattaja hyväksyy vähintään yhden seuraavista väitteistä:[3]

  1. Valkoisten tulisi olla hallitsevassa asemassa muihin nähden.
  2. Valkoisten tulisi elää keskenään vain valkoisten asuttamassa yhteiskunnassa.
  3. Valkoisilla on oma kulttuurinsa, joka on ylivertainen muihin kulttuureihin verrattuna.
  4. Valkoiset ovat geneettisesti ylivertaisia.

HistoriaMuokkaa

Valkoisen ylivallan opin perustana on erilaisia rasistisia teorioita ei-valkoisten huonommuudesta valkoisiin nähden. Yksi teoria on 500-luvulta peräisin oleva käsitys Nooan pojan Haamin kirouksesta, jolla joskus oikeutettiin Haamin jälkeläisiksi uskottujen mustien afrikkalaisten orjuuttaminen. Kun rotuoppeja alettiin kehittää 1700-luvulla, valkoiset alkoivat asettaa itsensä muiden rotujen yläpuolelle. Rotuteoreetikkojen mukaan esimerkiksi päiden kokoerot todistavat rotujen eriarvoisuudesta. Francis Galton väitti afrikkalaisia henkisiltä kyvyiltään heikommiksi anglosakseihin nähden, ja myös Herbert Spencer julkaisi käsityksiään valkoisten ylivertaisuudesta. 1900-luvulla on esimerkiksi väitetty pohjoisten kansojen olevan maailman useimpien suurten saavutusten takana, ja että rotu on korkeakulttuurin oleellinen tekijä.[1]

 
Postikortti 1900-luvun alusta. Kiinalainen miespalvelija tuo valkoiselle miehelle juotavaa, ja valkoinen mies kutsuu aikuista palvelijaa halventavasti ”pojaksi”.

1800-luvulla käsitys valkoisten ylivertaisuudesta oli jo yleistynyt valkoisten keskuudessa, ja muunrotuiset oli syrjäytetty vallasta, vauraudesta ja etuoikeuksista. Brittiläiset kolonialistit puhuivat “valkoisen miehen taakasta”, jolla he tarkoittivat valkoisten velvollisuutta “sivistää” muunrotuiset imperialismin keinoin. Erityisen näkyvää valkoinen ylivalta oli Yhdysvalloissa ja Etelä-Afrikassa, joissa valkoiset hallitsivat ja syrjivät kauan mustia väestöjään. Etelä-Afrikassa institutionaalista valkoista ylivaltaa edusti apartheid-rotuerottelujärjestelmä ja Yhdysvalloissa Jim Crow -lait.[1]

Yhdysvalloissa toimii edelleen useita valkoista ylivaltaa ajavia järjestöjä, jotka julistavat valkoisten paremmuutta ja tavoittelevat mustien alistamista ja rotuerottelua. Näistä tunnetuimpia ovat Ku Klux Klan, National Alliance, White Power -liike, Aryan Nation ja Yhdysvaltain natsipuolue.[1] Useimmat valkoisen ylivallan kannattajat eivät kuitenkaan kuulu mihinkään järjestöön, vaan he toimivat liikkeessä riippumattomina yksilöinä. Tämän vuoksi valkoisen ylivallan kannattajia on paljon enemmän kuin sitä ajavien järjestöjen jäseniä. Heidän lukumääränsä on arveltu kasvaneen, koska entistä useammat oikeistolaiset amerikkalaiset tuntevat maansa yhteiskunnan olevan uhattuna. Suhteellisen moni aatteen kannattaja on evankelinen kristitty, helluntailainen, tai jonkin rotupuhtaudesta puhuvan radikaalin kristityn lahkon jäsen. Aatteen kannattajia on paljon myös alt-right-liikkeessä.[3]

Rakenteellisena rasisminaMuokkaa

Valkoisesta ylivallasta tai ylemmyydestä puhutaan myös rakenteellisen rasismin merkityksessä. Esseessään White Privilege: Unpacking the Invisible Knapsack (1989) Peggy McIntosh (s. 1934) sanoo, että valkoisylivaltainen eli rasistinen yhteiskunta antaa valkoisille ”valkoisen etuoikeuden”.[4][5] Kriittisestä rotuteoriasta vaikutteita saanut idea valkoisesta etuoikeudesta sai pian jatkoa, missä ajatus etuoikeuksista siirrettiin perinteisistä yhteiskuntaluokista myös muihin identiteettiryhmiin kuten miehiin, heteroseksuaaleihin, hoikkiin tai vammattomiin. Etuoikeustietoisuus on sen jälkeen laajalti syrjäyttänyt poliittisen vasemmiston keskuudessa perinteisen käsitteen luokkatietoisuudesta. Henkilön asemaa arvioidaan tässä kehikossa intersektionaalisesti eli samanaikaisessa yhteydessä useisiin identiteettikategorioihin. [6]

Toinen valkoiseen identiteettiin liitetty ilmaisu on ”valkoinen hauraus” (engl. white fragility), jonka esitti Robin DiAngelo (s. 1956) vuonna 2011. Sillä hän tarkoitti valkoisen ylivallan edustajien heikkoutta, joka ilmeni siinä, että he kielsivät heitä vastaan esitetyt syytteet rasismista.[7] Kriittisen rotuteorian ja valkoisen haurauden ideat johtivat Evergreenin valtionyliopistossa väkivaltaiseen rotumellakkaan, kun mustat ja ruskeat opiskelijat syyttivät oppilaitostaan rasistiseksi laitokseksi, joka pitää yllä valkoista ylivaltaa (white supremacy).[8]

LähteetMuokkaa

  • Mason, Patrick L. (toim.): Encyclopedia of Race and Racism, osa 4. Gale, 2013. ISBN 978-0-02-866174-2.
  • Pluckrose, Helen ja Lindsay, James: Cynical Theories: How Activist Scholarship Made Everything About Race, Gender, and Identity – and Why This Harms Everybody. Swift, 2020. ISBN 978-1-80-075004-3. (englanniksi)
  • McIntosh, Peggy: White Privilege: Unpacking the Invisible Knapsack. Peace and Freedom, 1989. Artikkelin verkkoversio.

ViitteetMuokkaa

  1. a b c d Tolson, Claudette L. (Encyclopedia of Race and Racism, 2013), s. 272–274.
  2. supreme Merriam-Webster. Viitattu 29.11.2021.
  3. a b Balleck, Barry J.: ”White Supremacist Movement”, Hate Groups and Extremist Organizations in America: An Encyclopedia, s. 378–381. ABC-CLIO, 2019. ISBN 978-1-4408-5750-8.
  4. Casey, Zachary A. & McManimon, Shannon & Lozenski, Brian D. & Lensmire, Timothy J. (Encyclopedia of Race and Racism, 2013), s. 278–279.
  5. McIntosh 1989
  6. Pluckrose ja Lindsay 2020, s. 153
  7. Pluckrose & Lindsay 2020, s. 205
  8. Pluckrose & Lindsay 2020, s. 231–232

Aiheesta muuallaMuokkaa