Wikipedia

Tatuointi

pysyvän kuvan piirtäminen ihoon

Tatuointi on ihon koristamista pysyvillä kuvioilla etenkin pistelemällä ihoon väriainetta.[1] Sana tatuointi tulee tahitin kielen sanasta tatau, merkitä[2]. Tatuointi on eräs kehonmuokkauksen ja kehotaiteen muoto.

Nykyaikainen tatuointikone.

Historia muokkaa

 
Irezumi-tatuoituja japanilaismiehiä 1870-luvulta.
 
Natsien keskitysleirin vangin tatuointi.

Tatuointien historiaa on mahdotonta ajoittaa tarkkaan, mutta tatuoinnit on tunnettu eri kulttuureissa ympäri maailmaa vuosituhansien ajan. Esimerkiksi maailman parhaiten säilyneellä kivikautisella ihmisruumiilla, vuonna 1991 Alpeilta löytyneellä 5300 vuotta vanhalla jäämies Ötzillä oli tatuointeja.[3]

Japanissa tatuoinnilla on pitkät perinteet. Nykyajan Japanissa tatuoinnit usein yhdistetään rikolliseen Yakuzaan, jonka jäsenillä on usein lähes koko vartalon peittävät tatuoinnit, jotka saa juuri ja juuri piiloon vaatteiden alle.[4]

Euroopassa tatuointeja harrastivat esimerkiksi keltit.[5] Tatuoinnit palasivat Eurooppaan löytöretkeilijöiden mukana 1600- ja 1700-luvuilla. Merimiehet antoivat alkuasukkaiden tatuoida itseään ja toivat tatuoituja alkuasukkaita myös näytille Eurooppaan. 1800-luvulla tatuoinnit olivat muotia Euroopan kuninkaallisten keskuudessa, esimerkiksi Tanskan kuninkaalla Frederikillä oli tatuointi. 1920-luvulla tatuointien suosio laski länsimaissa, ja niitä harrastivat lähinnä rikolliset ja merimiehet.

Uudelleen tatuoinnit alkoivat nousta suosioon 1960- ja 70-luvuilla. 1990-luvulla tatuoinnista tuli jopa trendi. Tällöin niin sanotut tribaalikuviot tulivat muotiin. Ne ovat yleensä mustia, varsinaisesti mitään esittämättömiä kuvioita. Muita suosittuja kuva-aiheita olivat niin sanotun vanhan koulukunnan kuvat eli perinteiset ruusut, pantterit ja muut esittävät selkeät kuviot sekä niin sanotut musta ja harmaa -kuvat. Suomen ensimmäiset viralliset tatuointiliikkeet avattiin vuonna 1987.

Tatuointi merkitsemis- ja rangaistusvälineenä muokkaa

Tatuoinnilla on eri maissa myös merkattu muun muassa sotilaita, prostituoituja ja vankeja.[6] Esimerkiksi Natsi-Saksassa keskitysleirivangit merkittiin numerotatuoinnilla.[7] Toisen maailmansodan aikana saksalaiset SS-sotilaat merkittiin tatuoimalla heidän veriryhmänsä käteen. Irezumi oli Japanissa feodaaliajalla tuomitulle rikolliselle suoritettu rangaistustatuointi.[8] Asiantunteva henkilö saattoi käsivarren tatuoinnista lukea henkilön rikoshistorian ja asiaatuntematonkin näki heti, että kyse oli tuomitusta ja rangaistusta rikollisesta. Irezumi antoi kantajalleen pysyvän rikollisen leiman ja johti usein tatuoidun ajautumiseen yhteiskunnan ulkopuolelle, kokopäiväiseksi rikolliseksi.

Tatuoinnin tekeminen muokkaa

Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä.
Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.
 
Henri de Toulouse-Lautrec, Tatuoitu nainen 1894.
Tatuoinnin teko

Varhaisimmat tatuoinnit on luultavasti tehty terävällä neulalla. Japanissa ja monissa muissa maissa tatuointi tehdään vielä usein nykyisinkin terävällä bambupiikillä. Tatuoitaessa neula uppoaa enimmillään kahden millimetrin syvyyteen. Nykyään tatuoinnit tehdään länsimaissa tarkoitukseen suunnitellulla sähköisellä tatuointikoneella. Sen keksi Samuel O'Reilly vuonna 1891 ja sen toimintaperiaate on nykyäänkin lähes samanlainen kuin alkuaikoina, eli sähkömagneettiset kelat liikuttavat neulaa nopeasti edestakaisin.

Tatuointi voi olla minkä muotoinen tai -kokoinen tahansa, pelkästä pisteestä aina koko vartalon peittävään tatuointiin. Tatuoinnin hinta määräytyy sen koon, eri värien lukumäärän ja sen tekemiseen tarvittavan ajan mukaan, eli pieni ja nopeasti tehtävä kuvio tulee halvemmaksi kuin iso ja yksityiskohtainen kuva. Tatuoinnin värit haalistuvat vuosien saatossa, erityisesti suorassa auringonvalossa. Jotta tatuoinnin värit pysyisivät kirkkaina, tatuoinnit tulisi värjätä uudelleen tatuoijalla 10–15 vuoden välein. Tatuoinnin haalistuminen ja kuvan yksityiskohtien ja ääriviivojen "pehmeneminen" on kuitenkin hyvin yksilöllistä ja sidoksissa siihen, missä paikassa tatuointi on. Siinä, missä toisen tatuointi kestää 20 vuotta hyvännäköisenä voi toisen kuva ruveta haalistumaan jo viiden vuoden jälkeen. Aurinkorasvan käyttäminen kesäisin on suositeltavaa jos tatuointi on sellaisessa paikassa, että se altistuu paljon auringon paahteelle.

Tatuointikuva saatetaan suunnitella itse tai tatuointiliikkeessä valitaan mallikansioista haluttu kuva. Monet liikkeet suunnittelevat kuvan asiakkaan toiveiden mukaan, ja luonnosten ja suunnitelmien laatimiseen kannattaakin yleensä uhrata jonkin verran aikaa ja vaivaa paremman lopputuloksen saavuttamiseksi. Iholle pitää piirtää tai jäljentää siirtokuva ääriviivoista ennen tatuoimista. Siirtokuvan tai suoraan iholle piirrettävän luonnoksen paikoilleen asettelun aikana tatuoitava ihoalue on pidettävä mahdollisimman luonnollisessa asennossa, jotta kuvaan ei tulisi vääristymiä ihon venymisen takia. Itse tatuoimisen aikana ihoa taas pitää nimenomaan venyttää, jotta väri tarttuu paremmin, neula menee oikeaan syvyyteen ja neula ei ”tartu” ihoon kiinni. Iän ja raskauden myötä iho voi venyä tai kutistua etenkin vatsan seuduilta, mikä aiheuttaa myös tatuoinnin venymistä tai kutistumista. Jos tatuointiin tulee rankan painonvaihtelun seurauksena arpia tai venyneitä alueita, joista väri on kadonnut lähes kokonaan, voidaan tällaiset kohdat kuitenkin helposti korjata jälkikäteen. Muutenkin tatuointien tekeminen parantuneiden arpien päälle onnistuu useimmiten oikein hyvin. Tatuointi onkin oivallinen keino peittää ja häivyttää vanhoja arpia, palovammoja ja muita pienempiä tai isompia ihon pinnassa olevia kauneusvirheitä.

Tatuointia tehtäessä iho tottuu yleensä nopeasti tatuointineulaan, mutta mikäli tehtävä kuva on isokokoinen ja sen tekemiseen menee aikaa, voi tatuoitavaa kohtaa lopulta alkaa särkeä. Kivun kokeminen on jälleen kerran hyvin yksilöllistä, ja tatuoinnin ottamisen tuskallisuus riippuu myös hyvin paljon kehon osasta, johon tatuointia tehdään. Koettavaan kipuun voi myös vaikuttaa, jos useita ihmisen hermoratoja on lähellä tatuoitavaa paikkaa.

Tatuoinnin terveysriskit muokkaa

Tatuointihaavan tulehdus muokkaa

Tatuointi on avohaava, ja se paranee ihotyypistä riippuen kahden viiden viikon kuluessa.

Mykobakteerit tatuointiväreissä muokkaa

Tatuointivärit voivat sisältää bakteereja, jotka aiheuttavat ihotulehduksia, vaikka neula ja tatuointikone olisivat steriloituja. EU:n alueen tutkimuksissa on usein löydetty tatuointiväreistä varsinkin mykobakteereja. Mykobakteeritartuntoja on saatu ainakin harmaasta (alkuperämaa ei tiedossa) ja tummanruskeasta (alkuperämaa Kiina) tatuointiväristä. Tartuntaepidemioista on julkaistu raportteja Espanjasta, Ranskasta, Saksasta ja Australiasta. Tatuointiväreistä saaduista tulehduksista viljellystä ihonäytteistä on mainituissa epidemioissa viljelty Mycobacterium chelonar, Mycobacterium haemophilum ja Mycobacterium lentiflavum lajiset mykobakteerit.[9]

Tatuointivärien raskasmetallit muokkaa

EU:n alueella on käytössä luettelo kemiallisista aineista, joita tatuointivärit eivät saa sisältää tai joille on määritelty epäpuhtausraja. Esimerkiksi bariumille tämä raja on 50 ppm epäpuhtautta. Se koskee kuitenkin vain epäpuhtautta, ja bariumia voi olla tatuointivärissä runsaasti, koska bariumsulfaatti on hyväksytty sallituksi tatuointiväriksi. Myös muille raskasmetalleille, kuten kromille ja elohopealle, on EU:n alueella määritelty epäpuhtausrajat.[9]

Suomessa ei valvota tatuointivärejä muokkaa

Turvallisuus- ja kemikaalivirasto Tukesin mukaan nahan alle laitettavien kemikaalien valvontaa ei Suomessa ole. Uusimpien tanskalaistutkimusten mukaan tatuointivärit voivat sisältää lähes mitä tahansa ainetta karsinogeeneista raskasmetalleihin.[10] Tutkituista tatuointiväreistä yli 20 % arvioitiin selkeästi syöpävaarallisiksi. Aiemmissa tutkimuksissa väreistä on löytynyt syöpää ja allergiaa aiheuttavia aineita sekä uraanin ja arseenin kaltaisia myrkkyjä.[11] Ruotsissa on asetettu rajat tatuointiväreissä sallituille aineille. Myös Suomessa viranomaiset haluavat selvittää asian. Suomessa on säännelty mitä aineita maaleissa saa olla, mutta säädökset eivät rajoita mitä ihon alle saa pistää. On oletettu, että ala valvoo itseään riittävän hyvin. Tatuointiliikkeet luottavat omiin toimittajiinsa eivätkä kysele väriaineiden vaarallisuudesta.[12] Yhdysvaltojen lääkevalvontaviranomainen FDA ei ole hyväksynyt tähän mennessä yhtään tatuointiväriä.[13] EU:n työryhmä suosittaa muun muassa, että tatuointipigmenteistä laadittaisiin säännökset ja tatuoijien ammatillinen koulutus pitäisi järjestää EU:ssa.[14]

Eettisyys muokkaa

Suomen laki ei suoranaisesti kiellä tekemästä alle 18-vuotiaalle tatuointia.[15][16]

Joissain liikkeissä tatuointeja ei tehdä alaikäisille lainkaan, joskus vaaditaan vähintään vanhempien kirjallinen lupa ja joissain liikkeissä on vanhemman oltava tatuoitavan nuoren mukana.[17]

Myöskään kaikissa liikkeissä ei suostuta toteuttamaan kaikkia ehdotuksia, esimerkiksi kasvoihin tehtävää tatuointia tai loukkaavia kuvioita[18]. Kasvojen pinnalla on myös hyvin paljon hermoja, jotka voivat helposti vaurioitua kuvaa tehdessä.

Monet varsinkin vanhemmat henkilöt eivät hyväksy tatuointeja. Tämä voi joissakin tapauksissa, varsinkin asiakaspalvelutehtävissä, muodostua esteeksi esimerkiksi työnsaannille, mikäli tatuointi sattuu olemaan näkyvässä paikassa.

Tatuoinnin poisto muokkaa

Archives of Dermatology -lehdessä vuonna 2008 julkaistun tutkimuksen mukaan tatuoinneista halutaan päästä eroon myöhemmällä iällä, koska niiden koetaan kuuluvan menneeseen elämään ja nuoruuteen. Noin neljänneksellä 18–30-vuotiaista yhdysvaltalaisista on tatuointi. Arviolta noin viidennes tatuoinnin ottaneista on tyytymätön tatuointiinsa, mutta vain kuusi prosenttia päättää poistattaa ihokuvionsa. Kaksi kolmasosaa tatuoinnin poistajista on naisia. Syy miksi naiset poistattavat tatuointejaan herkemmin kuin miehet on häpeän tunne tai kielteiset huomautukset sekä vaikeus peittää tatuointi vaatteilla.[19] Tutkijoiden mukaan naisten tatuointeja ei vielä nykyisinkään hyväksytä samalla tavoin kuin miesten tatuointeja. Tähän viittaa heidän mielestään myös se, että naiset ottavat yhä tatuointinsa suojattuihin paikkoihin.[20]

Pienet tatuoinnit voidaan poistaa leikkaamalla iho pois tatuoinnin kohdalta. Tämän jälkeen ympärillä oleva iho venytetään ja ommellaan tikeillä kiinni. Vielä noin kämmenen kokoisen kuvan verran voidaan ihoa venyttää, mutta sitä suuremmat tatuoinnit tarvitsevat ihonsiirron toisaalta kehosta ja huomattavasti vaativamman kirurgisen operaation. Leikkauksella pystytään poistamaan tatuointi täydellisesti, mutta sen seurauksena ihoon jää aina arpi.lähde?

Toinen tapa poistaa tatuointi on ihon ”hiominen” hiilidioksidilaserilla. Tulokset riippuvat siitä miten syvällä muste ihossa on. Hiilidioksidilaserilla voidaan poistaa vain tasaisesti tehtyjä tatuointeja, joten piikeillä tehdyt tatuoinnit täytyy poistaa muulla tavalla. Hiilidioksidilaser jättää ihoon arven, joka saattaa olla pahakin. Värilaser on poistomenetelmistä tehokkain ja kallein, koska jokaisen eri värin poistoon tarvitaan oma laitteensa ja ne ovat harvinaisia.lähde?

Tatuointeja poistavat lähinnä yksityiset sairaalat ja poikkeuksetta tatuoinnin poiston hinta on moninkertainen sen ottamiseen verrattuna. Tatuointiinsa kyllästyneelle helpoin tapa on teettää sen päälle uusi tatuointi. Uusia tatuointimenetelmiä joissa käytetään kosmetiikkateollisuudesta tuttuja väriaineita on kehitteillä. Tatuointiväri kapseloidaan muutaman mikrometrin kokoisiin polymeerihelmiin. Tatuoinnin poisto vaatii vain yhden laserkäsittelyn, jossa värin ympärillä oleva helmi rikkoontuu, jolloin väri valuu soluihin ja hajoaa itsestään.lähde?

UV-tatuoinnit muokkaa

Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä.
Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.

On myös mahdollista teettää UV-valossa loistavia tatuointeja, jolloin ihon alle tatuoidaan sitä varten valmistettua erikoismustetta, jota on saatavissa monissa eri väreissä. UV-tatuoinnit ovat käytännössä lähes näkymättömiä auringonvalossa, mutta niitä voidaan yhdistää tavallisten tatuointien kanssa yhdeksi suureksi kokonaisuudeksi. Tosin tatuointikone voi jättää pieniä arpia ihoon. UV-valoja, joissa tatuoinnit näkyvät, on esimerkiksi monissa yökerhoissa.

Useita UV-musteita on epäilty karsinogeeneiksi sekä allergeeneiksi. UV-musteen tunnettuja haittavaikutuksia ovat kutina ja ihottuma. Mahdollisista sivuvaikutuksista ja työskentelyvaiheen vaikeuksista johtuen monet tatuoijat kieltäytyvät työskentelemästä UV-musteilla.

Katso myös muokkaa

Lähteet muokkaa

  1. ↑ Kielitoimiston sanakirja. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 132. Internet-versio MOT Kielitoimiston sanakirja 1.0. Helsinki: Kotus ja Kielikone Oy, 2004. ISBN 952-5446-11-5.
  2. ↑ Snicker, Anna-Liisa: Tatuointeja, hennavärjäystä ja lävistyksiä 12.1.2009. Helsingin kaupunginkirjasto. Arkistoitu 26.5.2012. Viitattu 23.4.2010.
  3. ↑ The World’s Oldest Tattoos Journal of Archaeological Science. Viitattu 21.10.2019. (englanniksi)
  4. ↑ Encyclopedia of Body Adornment (sivu 295,296) Greenwood Press. Viitattu 21.10.2019. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
  5. ↑ Encyclopedia of Body Adornment (sivu 58,59) Greenwood Press. Viitattu 21.10.2019. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
  6. ↑ Encyclopedia of Body Adornment (sivu 167,168) Greenwood Press. Viitattu 21.10.2019. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
  7. ↑ Encyclopedia of Body Adornment (sivu 19) Greenwood Press. Viitattu 21.10.2019. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
  8. ↑ Cunningham, Don: Taiho-jutsu: Law and order in the age of the samurai, s. 34–36. Tuttle Publishing, 2004. ISBN 0-8048-3536-5. (englanniksi)
  9. ↑ a b Hannuksela, Matti: Konsuleilla edelleen heräämisvaikeuksia. Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim, 2011, 127. vsk, nro 4, s. 313–. ISSN 0012-7183. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 4.9.2020. (englanniksi)
  10. ↑ Jacobsen, Eva & Tønning, Kathe & Pedersen, Eva & Bernth, Nils, et al.: Chemical Substances in Tattoo Ink – Kemiske stoffer i tatoveringfarver. København: Miljøstyrelsen www.mst.dk, 2012. ISBN 978-87-92779-87-8. Teoksen verkkoversio (viitattu 4.9.2020). (englanniksi)
  11. ↑ Newspaper: Some tattoo inks carcinogenic Yle News. 10.9.2012. Viitattu 4.9.2020. (englanniksi)
  12. ↑ Tatuointimusteita ei valvo kukaan Turun Sanomat. 9.9.2012. Viitattu 4.9.2020.
  13. ↑ Kluger, Nicolas & Koljonen, Virve & Ranki, Annamari: Tatuoinnit – mitä lääkärin tulee tietää?. Duodecim, 2011, 127. vsk, s. 2383–2392. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 4.9.2020.
  14. ↑ Hannuksela, Matti: Tatuointiväreissä on myrkyllisiä aineita, mutta konsulit vain nukkuvat. Duodecim, 2005, 121. vsk, s. 1801–1802. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 4.9.2020.
  15. ↑ Lapsi tarvitsee ostoksiinsa vanhemman suostumuksen Kilpailu- ja kuluttajavirasto. 23.1.2015. Viitattu 21.1.2019.
  16. ↑ Kehonmuokkaus Turvallisuus- ja kemikaalivirasto (Tukes). 16.11.2010. Arkistoitu 26.9.2011. Viitattu 4.9.2020.
  17. ↑ Imatralla jonotetaan jopa puoli vuotta tatuoijalle – alaikäinen tarvitsee vanhemman suostumuksen kuvaan Imatralainen -lehti. 12.1.2018. Arkistoitu 21.10.2019. Viitattu 21.10.2019.
  18. ↑ Hiiro, Jukka: Näitähän ei iholle naulata! Metro. 12.3.2009. Arkistoitu 27.11.2010. Viitattu 30.5.2010.
  19. ↑ Naiset poistattavat tatuointeja miehiä useammin Helsingin Sanomat. 22.7.2008. Arkistoitu 22.5.2011. Viitattu 23.4.2010.
  20. ↑ Naiset katuvat tatuointejaan miehiä useammin 23.7.2008. Yle Uutiset. Viitattu 23.4.2010.

Kirjallisuutta muokkaa

  • Belitz-Henriksson, Jenny: Naisen iholla: 32 tarinaa tatuoinneista. Helsinki: Tammi, 2013. ISBN 978-951-31-7077-6.
  • Hemingson, Vince: Tatuoinnit: Kehotaiteen käsikirja. (Tattoo design directory: The essential reference for body art, 2009.) Käännös: Johanna Virtanen. Helsinki: Readme.fi, 2009. ISBN 978-952-220-189-8.
  • Juntunen, Juho: Tatuoitu. Helsinki: WSOY, 2004. ISBN 951-0-29522-1.
  • Lahti, Pirkko & Pettinen, Aira: Kävelevä kuvakirja: Tutkimus vankien tatuoinneista. Helsinki: Vankeinhoidon koulutuskeskus, 1985. ISBN 951-46-9304-3.
  • Ruotsalainen, Jari: Kosmeettisia häiriöitä? Kertomuksia suomalaisesta tatuoinnista. Joensuu: Ilias, 2001. ISBN 952-5309-31-2.
  • Watkins, Jack: Tatuointi: Symbolit ja niiden merkitykset. (Tattoo: Symbols and meanings, 2010.) Suomentanut Teemu Leminen. Helsinki: Minerva, 2011. ISBN 978-952-492449-8.

Aiheesta muualla muokkaa

 
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta tatuointi.

 

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Tatuointi&oldid=21908048”