Ed Gein

Edward Theodore "Ed" Gein (27. elokuuta 1906 Vernon County, Wisconsin – 26. heinäkuuta 1984) oli eräs Yhdysvaltain historian tunnetuimpia ja erikoisimpia murhaajia. Wisconsinilaisessa Plainfieldin pikkukylässä elänyt Gein ryösti hautoja ja surmasi ainakin kaksi naista. Uhrien ruumiista hän valmisti itselleen vaatteita, astioita sekä huone- ja tarvekaluja.

Ed Gein
Henkilötiedot
Syntynyt	27. elokuuta 1906 Vernon County, Wisconsin, Yhdysvallat
Kuollut	26. heinäkuuta 1984 (77 vuotta) Madison, Wisconsin, Yhdysvallat
Kansalaisuus	yhdysvaltalainen
Muut tiedot
Lempinimet	The Butcher of Plainfield, (suomeksi) Plainfieldin teurastaja
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Gein saattoi olla myös sarjamurhaaja tai kannibaali, vaikka sitä ei ole koskaan pystytty todentamaan.

Yhdysvaltalainen metalliyhtye Slayer on tehnyt Ed Geinistä kappaleen nimeltä Dead Skin Mask. Myös suomalainen heavymetal/hard rock - yhtye Lordi on tehnyt Ed Geinistä kertovan kappaleen ”Deadache” vuonna 2008 julkaistulle samannimiselle albumilleen. Kappale julkaistiin levyn toisena singlenä.

Lapsuus

Ed Geinin hautakivi johon on ilkivaltaisesti raaputettu numerot 666.

Wisconsinin väestönlaskentaluettelo vuodelta 1930. Kohdissa 10-13 Geinin perheen jäsenet.

Edwardin isovanhemmat olivat syntyperältään saksalaisia. Hän varttui isänsä George P. Geinin (1873–1940), äitinsä Augusta (o.s. Crafter) Geinin (1878–1945) ja isoveljensä Henry G. Geinin (1901–1944) kanssa eristyksissä ulkomaailmasta.

Edwardin isä oli alkoholisoitunut ja pahoinpiteli perhettään. Hän oli useimmiten työttömänä. Äiti taas oli jyrkän uskonnollinen, ja kaikki seksuaalisuuteen liittyvä oli Geinin perheessä ankarasti kiellettyä. Äiti piti muutenkin perhettään tiukassa hirmuvallassa siteeraten jatkuvasti Raamattua.

Augusta Gein oli aikaisemmin pitänyt sekatavarakauppaa kylällä mutta lopetti sen ja kielsi perheeltään kaikki kontaktit ulkomaailmaan ja muihin ihmisiin. Hän toisti jatkuvasti, että kaikki naiset ovat huoria, ja pakotti perheensä muuttamaan kylältä syrjäseudulle metsän keskelle, yksinäiselle maatilalle täysin eristyksiin muusta maailmasta.

Edward kasvoi sairaassa, eristäytyneessä ympäristössä ujoksi lapseksi, joka ei saanut edes koulussa minkäänlaisia ystäviä; osin siksi, että hän käyttäytyi oudosti, ja osin siksi, että hänen äitinsä oli jyrkästi kieltänyt häntä puhumasta muille ihmisille. Äiti oli Edwardin ainoa ja paras ystävä, johon hänellä oli eräänlainen viha-rakkaus-suhde.

Veljen kuolema

Maaliskuussa 1944, jolloin Edward oli 37-vuotias, veljekset joutuivat metsäpalon keskelle, ja Edward kadotti Henryn näköpiiristään. Samassa hän juoksi poliisiasemalle ja kertoi, mitä oli tapahtunut, mutta vaikka hän oli omien sanojensa mukaan kadottanut veljensä, hän pystyi silti johdattamaan poliisit suoraan tämän palaneen ruumiin luokse. Henryn päästä löydettiin myös jälkiä iskuista tylpällä esineellä, mutta tutkijat eivät ottaneet tätä seikkaa huomioon ja päättelivät Henryn kuolleen savukaasumyrkytykseen.

Äidin kuolema

Edwardin ollessa 39-vuotias hänen äitinsä kuoli aivoinfarktiin, ja Edwardin maailma romahti. Äiti oli jo vuosia ollut miehen koko elämä: Edward oli asunut kahdestaan äitinsä kanssa isänsä ja veljensä kuoltua.

Äidin kuoltua Edward alkoi asua vain yhdessä huoneessa keittiön lisäksi, ja kaikki jätteet saivat jäädä sisälle mätänemään. On todettu, että tietyntyyppisen skitsofrenian oireiluun kuuluu juuri roskien ja romun keräily. Sen lisäksi, että Edward jätti roskat sisälle, hän keräsi taloonsa romua, kuten radioita, vaikka talossa ei ollut sähköä. Hän keräsi myös pureskeltuja purukumeja lasipurkkeihin.

Edward ei tiettävästi äitinsä kuoleman jälkeen enää käynyt tämän huoneessa: hän oli laudoittanut huoneen oven kiinni. Rikostutkijat löysivät huoneen täydellisen siistissä järjestyksessä, oletettavasti sellaisessa kuin hänen äitinsä oli sen jättänyt. Koko huone oli paksun pölyn peitossa, ja seinätapetit olivat haalistuneet ja rapistuneet.

Edward kärsi skitsofreniasta, ja jäätyään yksin äidin kuoltua hän ei enää kyennyt hallitsemaan mieltään vaan joutui psykoosiin. Edwardin kerrotaan kuulleen ja nähneen harhoja sekä haistaneen tuoksuja, joita ei todellisuudessa ollut olemassa. Lisäksi hänen mielensä alkoi vallata pakottava tarve alkaa käyskennellä paikallisella hautausmaalla.

Haudanryöstely alkaa

Edward Gein luki väkivaltaisia kauhusarjakuvia, ja lisäksi hänen kotoaan löydettiin kuvamateriaalia toisen maailmansodan keskitysleireistä. Kauhusarjakuvien väkivaltakuvaston lisäksi uutiset transsukupuolisuudesta toimivat kiihottimina Edwardin alkaessa harrastaa haudanryöstelyä. Hänen käsityksensä transsukupuolisuudesta ei ollut itsensä kastroiminen vaan ulkoinen muuttuminen. Edward kaivoi ylös naisten ruumiita hautaamisen jälkeisenä yönä ja silpoi niitä talollaan eri tavoilla. Hänen kerrottiin olleen hyvin kiinnostunut siitä, keitä oltaisiin lähipäivinä hautaamassa ja minne.

Joitakin vuosia äitinsä kuoleman jälkeen Edward yritti kaivaa myös tämän ruumista ylös mutta epäonnistui yrityksessä, koska arkku oli valettu betoniin.

Naisten silpominen

Erityisen kiinnostunut Edward oli naisten sukuelimistä. Hänen taloltaan löydettiin laatikollinen irti leikattuja naisten häpyjä, joista yksi oli maalattu hopean väriseksi ja koristeltu punaisella nauhalla. Hänen kerrotaan kiinnittäneen niitä oman sukuelimensä päälle muiden rituaalien lomassa. Lisäksi hän valmisti vyön irti leikatuista nänneistä ja söi ruokaa pääkalloista tehdyistä astioista.

Edwardin vääristynyt suhtautuminen naisiin näkyi muun muassa kasvonaamioista, jotka hän oli valmistanut oikeiden ihmisten kasvonahasta, ja housuista, jotka hän oli tehnyt naisten säärien ihosta ollakseen kirjaimellisesti "naisen nahoissa". Edwardin hurjin luomus oli ihmisnahasta tehty kokovartalopuku, joka yllään hän toisinaan kulki tiluksillaan.

Murhat ja kiinnijääminen

Edward Geinin ensimmäisen murhan uhri on edelleen kiistanalainen. Ensimmäinen virallinen uhri oli kyläläinen Mary Hogan, mutta on erittäin suuri epäilys, että Edward olisi myös tappanut juurikin veljensä vuosia aikaisemmin.

Mary Hoganin murha

Edward surmasi kylmäverisesti ensimmäisen virallisen uhrinsa, 51-vuotiaan Mary Hoganin, vuonna 1954. Edward kuljetti ruumiin silvottavaksi kotitalolleen. Rouva Hogan oli uhkea, suurikokoinen nainen, ja hänen kerrottiin usein "kiroilleen kuin merimies" ja kertoilleen ja vitsailleen rivouksia. Eräiden tulkintojen mukaan Edward olisi mielessään nähnyt rouva Hoganin äitinsä kaltaisena.

Bernice Wordenin murha

Vuonna 1957 Edward toisti surmatekonsa ja ampui rautakaupan myyjän Bernice Wordenin. Murha-aamuna Edward vieraili Wordenin rautakaupassa ja tutki kaupassa myytäviä aseita. Wordenin huomaamatta Edward latasi kädessään olleen kiväärin ammuksella, jonka hän oli tuonut paikalle salaa, ja ampui Wordenia selkään. Edward kuljetti myös Wordenin ruumiin kotitaloonsa silvottavaksi.

Wordenin ruumiin löytyminen

Wordenin poika Frank Worden löysi verijäljet rautakaupan lattialta, ja poliisin kysyessä mahdollista syyllistä tämä ilmoitti välittömästi tekijäksi Edward Geinin. Edward oli laskenut leikkiä jo aiemmin, että Mary Hoganin ruumis on hänen maatilallaan, mutta kaikki olivat pitäneet sitä vain esimerkkinä miehen sairaasta huumorintajusta. Edward onnistui puhumaan itsensä pussiin poliisihaastattelussa väittämällä, että joku yrittää lavastaa hänet syylliseksi murhaan, vaikka tieto surmatyöstä ei mitenkään olisi voinut levitä vielä Edwardille saakka. Edward otettiin kiinni, ja poliisi lähti tutkimaan hänen maatilaansa.

Talossa ei ollut sähköjä, joten poliisien täytyi turvautua lyhtyihin ja taskulamppuihin, ja myös talossa liikkuminen oli vaikeaa sekasorron vuoksi. Talon ovet olivat lukossa, joten poliisit päättivät käydä katsomassa talon puuliiteristä. Pimeässä yksi poliiseista törmäsi johonkin, joka paljastui ylösalaisin katonrajasta käsistä ja jaloista köysissä roikkuvaksi Wordenin ruumiiksi, jolta oli poistettu pää ja sukuelimet peräaukkoa myöten. Ruumis oli myös suolistettu kuten riistaeläin: avattu rintakehästä jalkoväliin. Wordenin sisäelimiä ja päätä ei löydetty, mutta poliisit löysivät hänen sydämensä säilöttynä muovipussiin Edwardin talosta.

Murtauduttuaan sisään taloon poliisit löysivät tutkimustensa yhteydessä yhdeksän naisten kasvoista tehtyä naamiota, irti leikattuja huulia roikkumassa langanpäissä, kuivettuneita ja kutistuneita päitä, laatikollisen suolassa kieriteltyjä häpyjä, ihmisnahalla päällystetyn lampunvarjostimen ja Edwardin ihmisnahasta valmistaman kokovartalopuvun. Paperipussista löytyi Mary Hoganin kasvoista valmistettu naamio, johon oli kiinnitetty koukkuja, ikään kuin naamion seinälle ripustamista varten.

Laitoshoitoon joutuminen

Mieleltään sairaana Edward joutui laitoshoitoon, jossa hän kuoli 77-vuotiaana vuonna 1984 keuhkosyövän aiheuttamaan sydänpysähdykseen ja hengityksen lamaantumiseen. Hoitohenkilökunnan mukaan hän suostui aina yhteistyöhön ja oli erittäin hyvätapainen. Hän jopa keräsi rahaa ulkomaanmatkaa varten.

Edward muuttui kuitenkin sairaalassaoloaikanaan usein täydenkuun aikaan hyvin levottomaksi ja kertoi tarinoita naisista ja yksityiskohtia myöten kaiken, mitä haluaisi tehdä heille. Hän kuitenkin rauhoittui ja hänen käytöksensä palasi normaaliksi välittömästi täydenkuun jälkeen.

Hänet on haudattu Plainfieldin hautausmaalle äitinsä viereen.

Lähteet

• Ed Gein: The Ghoul Of Plainfield (dokumentti)
• A&E Biography: Ed Gein (dokumentti)
• Crime Library: Ed Gein (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)
• Prairie Ghosts: Ed Gein (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)
• Twisted Minds: Ed Gein (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)

Aiheesta muualla

• Jacobsen, Søren Henrik: Ed Gein: Murhaaja, joka nylki uhrinsa Historianet.fi. 19.10.2016. Viitattu 30.8.2018.