W.A.S.P.

W.A.S.P. on vuonna 1982 perustettu yhdysvaltalainen heavy metal -yhtye. W.A.S.P. tuli tunnetuksi 1980-luvulla kiistanalaisista psykodraamatyylisistä, shock rockia lähentelevistä konserteistaan sekä brutaaleista sanoituksistaan. Myöhemmissä yhtyeen levytyksissä ovat korostuneet politiikka ja uskonto. Blackie Lawless on yhtyeen ainoa sen perustamisesta mukana ollut jäsen. Monet mieltävätkin W.A.S.P.:in lähinnä Lawlessin sooloprojektiksi. Yhtyeen kokoonpano on kuitenkin pysynyt muuttumattomana pisimmillään lähes kymmenen vuotta. Pitkäaikaisin kokoonpano nähtiin vuosina 2006–2015.

W.A.S.P.
W.A.S.P. Stavangerissa Norjassa vuonna 2006
Tiedot
Toiminnassa	1982–
Tyylilaji	heavy metal shock rock hard rock
Kotipaikka	Los Angeles, Kalifornia Yhdysvallat
Laulukieli	englanti
Jäsenet	Blackie Lawless, Laulu, kitara, bassokitara Doug Blair, Kitara, taustalaulu Mike Duda, Bassokitara, taustalaulu Randy Black, rummut
Levy-yhtiö	Napalm Records Sanctuary Records Capitol Records Snapper Music Castle Records Demolition Records
Aiheesta muualla
Kotisivut
Infobox OKNimi-testi OK

Konsertti Stavangerissa Norjassa

Historia

1980-luku

W.A.S.P. perustettiin Los Angelesissa vuonna 1982. Yhtye solmi levytyssopimuksen Capitol Recordsin kanssa vuonna 1984. Yhtyeen ensimmäinen single "Animal (Fuck Like a Beast)" julkaistiin ainoastaan Euroopassa. Debyyttialbumi W.A.S.P. julkaistiin vuonna 1984. Albumi tunnetaan epävirallisesti myös sen työnimellä Winged Assassins.

Vuonna 1985 julkaistiin The Last Command, jonka singlet ja videot "Wild Child" ja "Blind in Texas" saivat paljon esitysaikaa Music Televisionilla. Vuonna 1986 kitaristi Randy Piper oli lähtenyt yhtyeestä ja Blackie Lawless vaihtoi instrumenttinsa bassosta sähkökitaraan. Uudeksi basistiksi palkattiin Johnny Rod ja W.A.S.P. meni studioon nauhoittamaan uutta albumia Inside the Electric Circus. Kolmen ensimmäisen studioalbumin jälkeen julkaistiin ensimmäinen livealbumi Live...In The Raw vuonna 1987. Albumi sisälsi kolme uutta studiokappaletta, joista "Scream Until You Like It" oli Lawlessin ensimmäinen soundtrack-sävellys elokuvaa Ghoulies 2 varten. Neljäs ja samalla yhtyeen myydyin studioalbumi The Headless Children julkaistiin vuonna 1989. Tällä albumilla W.A.S.P. omaksui synkemmän ja raskaamman soundin ja erkani näin aiemmasta glam metal -tyylistään. Levyn sanoitukset olivat aiempaa synkempiä ja kantaa ottavampia.

1990-luku

Pian The Headless Childrenin julkaisun jälkeen yhtyeen keulahahmo Blackie Lawless lähti soolouralle ja teki ensimmäisen konseptialbuminsa nimeltä The Crimson Idol, joka julkaistiin vuonna 1992 kuitenkin W.A.S.P.-yhtyeen nimellä levy-yhtiön painostuksesta. Monet kriitikot pitävät tätä albumia W.A.S.P.:in parhaimpana tuotoksena. The Crimson Idol sisälsi myös yhtyeen ensimmäisen radiohitin "Hold on to My Heart".

Vuonna 1995 julkaistiin Still Not Black Enough, jolla on kaikista W.A.S.P.-levyistä terävin soundi. Tämänkin albumin piti olla Lawlessin sooloalbumi, mutta hän tyytyi julkaisemaan albumin W.A.S.P.-yhtyeen nimellä "liian heavy-painotteisena". Ennen Still Not Black Enoughia julkaistiin vanhan Capitol Recordsin sopimusvelvoitteen täyttämiseksi kokoelma-albumi First Blood Last Cuts, joka sisälsi uudet kappaleet "Sunset And Babylon" ja "Rock and Roll to Death". Jälkimmäinen julkaistiin myös Still Not Black Enough -albumilla.

Vuonna 1997 Lawless halusi tehdä jotakin erilaista. Hän julkaisi albumin K.F.D. (lyh. Kill Fuck Die), joka on raskain ja synkin W.A.S.P.-albumi. K.F.D. oli myös levy, jonka myötä Chris Holmes palasi yhtyeeseen ja Mike Duda liittyi levytyskokoonpanoon. Blackie on kertonut, että levy muodostui kun Holmes tuli "sekopäisten riffien" kanssa Blackien luokse, joka suhtautui materiaaliin aluksi penseästi. Kuunneltuaan riffejä aikansa Blackie tuli kuitenkin toisiin ajatuksiin. K.F.D.:n jälkeen julkaistiin livealbumi Double Live Assassins vuonna 1998. Vuonna 1999 julkaistiin uusi studioalbumi Helldorado.

2000-luku

Vuonna 2000 julkaistiin yhtyeen neljäs kokoelma The Best of The Best, joka sisälsi kaksi uutta kappaletta. Samana vuonna markkinoille tuli myös ensimmäinen live-DVD The Sting. Vuonna 2001 julkaistiin albumi Unholy Terror, jonka sanoitukset käsittelevät järjestäytyneiden uskontojen piirteitä. Seuraavana vuonna 2002 yhtye julkaisi Dying for the World -albumin, joka on Lawlessin vastaus syyskuun 11. päivän tapahtumille. Vuonna 2004 julkaistiin W.A.S.P.-albumit The Neon God Part: 1 - The Rise ja The Neon God: Part 2 - The Demise, jotka kummatkin ovat konseptialbumeja. Vuonna 2007 W.A.S.P. julkaisi Dominator-albumin, joka käsittelee Yhdysvaltain politiikkaa. 12. lokakuuta 2009 julkaistiin studioalbumi Babylon, joka sisältää mm. raamatullisia teemoja. Pian Babylonin julkaisun jälkeen Blackie Lawless ilmoitti, että hän ei koskaan aio soittaa kappaletta "Animal (Fuck Like A Beast)" enää livenä uskonnollisten vakaumustensa vuoksi. [34] Nämä uskomukset ovat väitetysti olleet Blackie Lawlessin omien sanoitustensa itsesensuurin takana "Babylonin maailmankiertueen" aikana, varsinkin "Chainsaw Charlie (Murders In The New Morgue)" -esityksen aikana.

2010-luku

Syksyllä 2011 Blackie Lawless alkoi julkaista yhtyeen sivustolla 30 Years of Thunder -kirjoitussarjaa säännöllisesti kerran kuussa. 15-osaisen sarjan viimeinen osa julkaistiin vuoden 2012 lopulla. Tekstit käsittelevät enimmäkseen yhtyeen historiaa, mutta mukaan mahtui ajankohtaisiakin aiheita, kuten Blackien Clifford-veljen kuolema syksyllä 2012.

W.A.S.P. aloitti 30 Years of Thunder -nimisen 30-vuotiskiertueen 21. syyskuuta 2012 eli päivälleen 30 vuotta yhtyeen ensimmäisen esiintymisen jälkeen. Kiertue ulottui eri puolille Eurooppaa ja jatkui saman vuoden joulukuuhun asti.

Rumpali Mike Dupke erosi yhtyeestä heinäkuussa 2015. Kokoonpano Lawless–Duda–Blair–Dupke oli toiminnassa vuosina 2006–2015 ja on yhtyeen historian pitkäaikaisin.

Yhtyeen viidestoista studioalbumi Golgotha julkaistiin 2. lokakuuta 2015. Albumilla kristillisyys tuli esiin jopa entistä selvemmin.

Vuonna 2017 W.A.S.P. ilmoitti, että The Crimson Idol -levyn 25-vuotisjuhlavuoden kunniaksi järjestetään Re-Idolized-kiertue, jolla W.A.S.P. soittaa levyn kokonaan – sekä kolme levylle tarkoitettua, mutta pois jätettyä laulua. Lisäksi kiertueella soitetaan tunnettuja lauluja yhtyeen muilta levyiltä. The Crimson Idol -albumin ohessa oli 1990-luvulla suunniteltu julkaistavan noin 50-minuuttinen elokuva levyn päähenkilön vaiheista, mutta elokuvaa ei kuitenkaan ole virallisesti julkaistu ennen levyn 25-vuotisjuhlavuotta 2017, jolloin Napalm Records julkaisee sen eri formaateissa. Pätkiä elokuvasta oli nähty W.A.S.P.-keikoilla taustakankaalla 2000-luvun ensimmäiseltä vuosikymmeneltä lähtien. Re-Idolized-kiertue alkoi Göteborgista 25. syyskuuta 2017 ja päättyi Moskovaan 30. marraskuuta 2017.

2020-luku

Yhtye esiintyi huhtikuussa 2022 Oulussa, Tampereella, sekä Helsingissä.

Yhtyeen maine

W.A.S.P. aiheutti 1980-luvulla Yhdysvalloissa paljon kohua ja huomiota lavaesiintymisensä vuoksi. Kahden ensimmäisen albumin kiertueilla teatraalisen lavaesiintymisen ohjelmanumeroita olivat muun muassa raa'an lihan heittely yleisön joukkoon, naisten sitominen ja "silpominen" sekä yhtyeen jäsenten väliset teatraaliset "rakastelukohtaukset".

Yhtyeen sanoitukset olivat jatkuvasti Tipper Goren johtaman Parents Music Resource Centerin tarkkailulistalla, minkä ansiosta single "Animal (Fuck Like a Beast)" joutui PMRC:n julkaisemalle viidentoista haitallisimman kappaleen Filthy Fifteen -listalle. Yhtyeen jäsenet voidaan nähdä vuoden 1985 elokuvassa The Dungeonmaster soittamassa "Tormentor"-kappalettaan.

Jäsenet

Nykyiset

• Blackie Lawless – laulu, kitara (basso 1982–1986) (1982–)
• Doug Blair – kitara, taustalaulu (1992, 2001, 2006–)
• Mike Duda – bassokitara, taustalaulu (1996–)
• Aquiles Priester – rummut (2017–)

Entiset

• Rik Fox – bassokitara (1982)
• Randy Piper – kitara (1982–1986)
• Tony Richards – rummut (1982–1984)
• Don Costa – bassokitara (1982)
• Chris Holmes – kitara (1983–1990, 1996–2001)
• Steve Riley – rummut (1984–1987)
• Johnny Rod – bassokitara (1986–1989, 1992–1993)
• Frankie Banali – rummut ja lyömäsoittimet (1989–1990, 1992, 1995, 2001, 2004)
• Bob Kulick – kitara (1991–1995)
• Stet Howland – rummut (1991–2005)
• Darrell Roberts – kitara (2001–2006)
• Mike Dupke – rummut, laulu, lyömäsoittimet (2006–2015)
• Patrick Johansson – rummut (kiertuerumpali) (2006, 2015)
• Randy Black – rummut (kiertuerumpali) (2015)

Diskografia

Pääartikkeli: W.A.S.P:n diskografia

Studioalbumit

• W.A.S.P. (1984)
• The Last Command (1985)
• Inside the Electric Circus (1986)
• The Headless Children (1989)
• The Crimson Idol (1992)
• Still Not Black Enough (1995)
• Kill Fuck Die (1997)
• Helldorado (1999)
• Unholy Terror (2001)
• Dying for the World (2002)
• Neon God: Part I The Rise (2004)
• Neon God: Part II The Demise (2004)
• Dominator (2007)
• Babylon (2009)
• Golgotha (2015)
• Re-Idolized (2018)

Esiintymiset Suomessa

10. lokakuuta 1984 – Helsinki, Lepakko 12. lokakuuta 1984 – Huittinen, Huhkolinna 13. lokakuuta 1984 – Kaavi 12. marraskuuta 1986 – Helsinki, Jäähalli 20. toukokuuta 2004 – Rauma, hotelli Raumanlinna 21. toukokuuta 2004 – Turku, Caribia 22. toukokuuta 2004 – Helsinki, Tavastia 23. toukokuuta 2004 – Helsinki, Tavastia – peruuntui keikkapäivänä Blackien menetettyä äänensä 24. toukokuuta 2004 – Tampere, Pakkahuone 12. marraskuuta 2004 – Tampere, Pakkahuone 13. marraskuuta 2004 – Helsinki, Jäähalli 21. toukokuuta 2005 – Vuokatti, RockKatti 10. kesäkuuta 2006 – Tampere, Sauna Open Air 22. syyskuuta 2006 – Oulu, Club Teatria 23. syyskuuta 2006 – Jyväskylä, Jyväskylän Paviljonki Areena, Lutakko 24. syyskuuta 2006 – Helsinki, Kulttuuritalo 30. kesäkuuta 2007 – Helsinki, Tuska Open Air 29. heinäkuuta 2008 – Turku, DBTL 31. heinäkuuta 2008 – Tampere, Pakkahuone 1. elokuuta 2008 – Oulu, Teatria 2. elokuuta 2008 – Vantaa, Korso, Ankkarock 21. lokakuuta 2009 – Tampere, Pakkahuone 22. lokakuuta 2009 – Joensuu, Joensuu areena 23. lokakuuta 2009 – Helsinki, Kulttuuritalo

24. lokakuuta 2009 – Oulu, Club Teatria 4. heinäkuuta 2010 – Helsinki, Tuska Open Air 9. joulukuuta 2010 – Helsinki, Kulttuuritalo 10. joulukuuta 2010 – Tampere, Pakkahuone 11. joulukuuta 2010 – Oulu, Club Teatria 27. heinäkuuta 2011 – Helsinki, Apollo Live Club 28. heinäkuuta 2011 – Turku, DBTL 29. heinäkuuta 2011 – Kuopio, Kuopiorock 30. heinäkuuta 2011 – Rauma, Unaja Open Air 17. lokakuuta 2012 – Helsinki, The Circus 18. lokakuuta 2012 – Tampere, Tampere-talo 19. lokakuuta 2012 – Turku, Logomo 20. lokakuuta 2012 – Seinäjoki, Rytmikorjaamo 7. kesäkuuta 2014 – Tampere, South Park 21. kesäkuuta 2014 – Kauhajoki, Nummirock 17. heinäkuuta 2015 – Uusikaupunki, Karjurock 7. lokakuuta 2015 – Seinäjoki, Rytmikorjaamo 9. lokakuuta 2015 – Helsinki, Kulttuuritalo 10. lokakuuta 2015 – Oulu, Areena 11. lokakuuta 2015 – Tampere, Pakkahuone 28. syyskuuta 2017 – Tampere, Pakkahuone 29. syyskuuta 2017 – Seinäjoki, Rytmikorjaamo 30. syyskuuta 2017 – Helsinki, The Circus 12. heinäkuuta 2019 – Tampere, Sauna Open Air 13. huhtikuuta 2023 – Tampere, Pakkahuone 14. huhtikuuta 2023 – Helsinki, Kulttuuritalo

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta W.A.S.P. Wikimedia Commonsissa

• W.A.S.P. Encyclopaedia Metallumissa (englanniksi)
• Ylen Elävä arkisto: Blackie Lawless, W.A.S.P.

W.A.S.P.

Blackie Lawless Doug Blair Mike Duda Mike Dupke
Glenn Soderling Stet Howland Tony Richards Johnny Rod Frankie Banali Chris Holmes Randy Piper Steve Riley Darrell Roberts Don Costa Rik Fox

Studioalbumit	W.A.S.P. The Last Command Inside the Electric Circus The Headless Children The Crimson Idol Still Not Black Enough Kill Fuck Die Helldorado Unholy Terror Dying for the World Neon God: Part I The Rise Neon God: Part II The Demise Dominator Babylon Golgotha
Livealbumit	Live...In the Raw Double Live Assassins The Sting Live...Animal Live in Japan 1986
Kokoelmat	First Blood Last Cuts The Best of the Best: 1984-2000, Vol. 1 The Best Of The Best The 7 Savage: 1984-1992