Dave Mustaine

David Scott ”Dave” Mustaine (s. 13. syyskuuta 1961 La Mesa, Kalifornia, Yhdysvallat) on yhdysvaltalainen muusikko, joka tunnetaan parhaiten urastaan thrash metal -yhtye Megadethin toisena perustajajäsenenä, keulahahmona, kitaristina, laulajana ja pääasiallisena lauluntekijänä.

Dave Mustaine
Dave Mustaine Megadethin konsertissa Australiassa vuonna 2010.
Henkilötiedot
Syntynyt	13. syyskuuta 1961
Ammatti	muusikko, tuottaja
Muusikko
Aktiivisena	1978–
Tyylilajit	thrash metal, heavy metal, punk rock
Soittimet	kitara, laulu, basso, piano, koskettimet
Yhtyeet	Panic Metallica Megadeth MD.45
Levy-yhtiöt	Combat Records Capitol Records Sanctuary Records Roadrunner Records Universal Music Group Tradecraft
Aiheesta muualla
www.megadeth.com
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
Infobox OK

Mustainen ensimmäinen yhtye oli Panic, josta hän erosi vuonna 1981 liittyäkseen thrash metal -yhtye Metallican soolokitaristiksi. Hän vaikutti yhtyeessä sen uran varhaisilla demoäänitteillä ennen kuin hänet erotettiin yhtyeestä vuoden 1983 keväällä. Hän muutti tämän jälkeen San Franciscosta Los Angelesiin ja perusti basisti David Ellefsonin kanssa Megadethin kesällä 1983. Megadeth julkaisi esikoisalbuminsa Killing Is My Business... And Business Is Good! vuonna 1985, ja nousi hyvin nopeasti suosituksi underground metal -piirien keskuudessa. Kaupallisen läpimurtonsa yhtye teki 1990-luvun alussa studioalbumeillaan Rust in Peace ja Countdown to Extinction. Megadeth joutui päättämään uransa vuonna 2002 Mustainen värttinähermon vahingoituttua. Hän kuitenkin opetteli kitaransoiton uudelleen käden toivuttua, ja yhtye teki paluun vuonna 2004.

Megadeth luetaan thrash metalin ”neljän suuren yhtyeen” joukkoon Metallican, Slayerin ja Anthraxin ohella, ja Mustainea pidetään yhtenä lajityypin merkittävimmistä musiikillisista hahmoista ja kehittäjistä. Mustaine on kitaristina ja lauluntekijänä hyvin arvostettu metallimusiikin saralla, ja muun muassa kirjailija Joel McIver listasi Mustainen kaikkien aikojen parhaaksi kitaristiksi metallimusiikissa vuoden 2009 teoksessaan The 100 Greatest Metal Guitarists, jonka Minerva Kustannus julkaisi suomeksi vuonna 2013 nimellä 100 kovinta metallikitaristia.

Kitaroinaan Mustaine käyttää Dean Guitarsin valmistamia kitaroita. Hänellä on lukuisia nimikkokitaroita Deanin mallistossa.

HarperCollins julkaisi Mustainen omaelämäkerran Mustaine: A Heavy Metal Memoir vuonna 2011. Suomessa teoksen julkaisi kustannusosakeyhtiö Paasilinna nimellä Mustaine – Heavy metal muistelmat.

Elämäkerta

David Mustaine syntyi 13. syyskuuta 1961 La Mesan kaupungissa San Diegon liepeillä Kalifornian osavaltiossa Yhdysvalloissa. Hänen vanhempansa olivat Emily ja John Mustaine. Isänsä puolelta Mustainella on suomalaisia sukujuuria. Vanhempien eron jälkeen Mustaine joutui muuttamaan alituiseen äitinsä ja siskojensa kanssa välttääkseen kontaktia isänsä kanssa.

15-vuotiaana Mustaine oli muuttanut omaan asuntoonsa ja elätti itsensä välittämällä huumeita. Daven tuttu työskenteli levykaupassa, ja hän vaihtoi huumeita levyihin. Dave sai esimerkiksi Iron Maidenin, Kissin, Judas Priestin ja AC/DC:n levyjä. Mustainen innoittajana kitaran soiton aloittamisessa toimi Kissin Ace Frehley. Mustainen lempiyhtye oli Iron Maiden ja lopulta hän perusti oman yhtyeensä, Panicin.

Metallica

Vuonna 1981 Mustaine lähti Panic-yhtyeestään liittyäkseen Metallican soolokitaristiksi. Mustaine oli huomannut ilmoituksen kitaristinpaikasta The Recycler -lehdessä. Ilmoituksen oli laittanut lehteen Metallican rumpali Lars Ulrich. Mustaine liittyi mukaan ilman koesoittoa, mutta hänen pestinsä yhtyeessä jäi lyhyeksi vuosiin 1982–1983.

Metallicaan liityttyään Mustainen päihdeongelma oli paisunut jo mittavaksi. Metallica keikkaili ahkerasti, ja pääsi lopulta levyttämään demon. No Life til’ Leather -nimen saanut demonauha levisi nopeasti, ja Metallican maine alkoi kasvaa. Mustaine nauhoitti Metallican kanssa myös kaksi muuta demonauhaa, Power Metal joista toinen, livedemo Metal Up Your Ass jäi hänen viimeisekseen yhtyeen riveissä.

Mustaine sai potkut yhtyeestä lopullisesti sen jälkeen, kun yhtye oli muuttanut San Franciscoon. Yhtyeen muut jäsenet olivat ostaneet Mustainelle bussilipun kohti Los Angelesin kaupunkia, ja olivat Mustainen nukkuessa pakanneet hänen laukkunsa ja tämän herättyä ilmoittaneet, ettei Mustaine ole enää osa Metallicaa. Matkalla Los Angelesiin Mustaine päätti, että perustaisi yhtyeen, joka soittaisi raskaampaa ja nopeampaa musiikkia kuin Metallica.

Metallica-pestinsä aikana Mustaine kirjoitti yhtyeelle useita kappaleita, joista osa julkaistiin myöhemmin Metallican kahdella ensimmäisellä albumilla ilman Mustainen käyttölupaa, mikä kasvatti Mustainen ja Metallican jäsenten välille kitkaa useiksi vuosiksi.

Fallen Angels

Mustaine esiintymässä Megadethin kanssa Hartfordissa vuonna 2011.

Vuoden 1983 huhtikuussa Los Angelesiin muuttanut Mustaine perusti oman yhtyeensä Fallen Angels. Hän sai väliaikaisen työn puhelinmyyjänä, mutta lopetti työn kerättyään riittävästi rahaa ostaakseen asunnon Hollywoodista. Mustaine hankki Fallen Angelsin toiseksi kitaristiksi Robbie McKinneyn ja basistiksi Matt Kisselsteinin, joihin hän oli tutustunut puhelinmyynnissä työskennellessään. Fallen Angels oli kuitenkin hyvin lyhytikäinen kokoonpano, jolla ei Mustainen mukaan ollut riittävää kipinää, energiaa ja jäsenten välistä kemiaa, joka olisi auttanut yhtyettä jatkamaan pidempään.

Megadeth

Pian Fallen Angelsin hajottua Mustaine tutustui basisti David Ellefsoniin, joka asui Mustainen kanssa samassa kerrostalossa. Yhtä kerrosta alempana asuneen Ellefsonin asunnosta oli kuulunut kovaääninen bassonsoitto, koska hän opetteli soittamaan Van Halen -yhtyeen kappaletta ”Running with the Devil”. Krapulasta kärsinyt Mustaine oli lopen kyllästynyt soiton kuuntelemiseen ja huutanut asunnostaan useita kertoja Ellefsonia lopettamaan, mutta tämä ei ollut kuullut Mustainen valitusta. Lopulta Mustaine heitti kukkaruukun Ellefsonin asunnon ulkopuolella olleeseen ilmastointilaitteeseen, jonka jälkeen soitto oli lakannut. Ellefson saapui tämän jälkeen Mustainen asunnolle ystävänsä, kitaristi Greg Handevidtin kanssa kysyäkseen tietä myymälään, josta he voisivat ostaa savukkeita. Mustaine neuvoi heille tien lähimpään myymälään ja paiskasi oven kiinni. Ellefson ja Handevidt kuitenkin koputtivat oveen uudelleen ja pyysivät Mustainea ostamaan heille olutta, minkä jälkeen he tutustuivat ja viettivät päivän ja yön keskustellen yhdessä musiikista.

Mustaine ja Ellefson perustivat Megadethin pian ensitapaamisensa jälkeen. Greg Handevidt ja rumpali Dijon Carruthers täydensivät kokoonpanon nelihenkiseksi, ja hetken aikaa yhtyeen laulajana vaikutti Lawrence ”Lor” Kane. Hän ei tehnyt yhtäkään esiintymistä yhtyeen laulajana, mutta kuultuaan Mustainen kirjoittaneen kappaleen ”Megadeth” hän ehdotti sitä yhtyeen nimeksi. Tuloksettoman laulajanetsinnän jälkeen alun perin vain kitaristina vaikuttanut Mustaine päätti ryhtyä myös yhtyeen laulajaksi.

Megadethin ensimmäinen kokoonpano koki muutoksen jo vuodenvaihteen jälkeen, kun Greg Handevidt ja Dijon Carruthers erosivat yhtyeestä. Uudeksi rumpaliksi valittiin Lee Rausch, jonka kanssa Mustaine ja Ellefson äänittivät kolmihenkisenä kokoonpanona kappaleet ”Loved to Death”, ”The Skull Beneath the Skin” ja ”Mechanix” sisältäneen demoäänitteen Last Rites. Rausch korvattiin pian demon äänittämisen jälkeen Gar Samuelsonilla, ja Handevidtin jättämän kitaristin aukon täydensi live-esiintymisissä väliaikaisesti Slayer-yhtyeen Kerry King. Lopulta Megadethin vakituiseksi kitaristiksi valittiin Chris Poland, joka oli aiemmin vaikuttanut Samuelsonin kanssa The New Yorkers -yhtyeessä. Ennen Polandin liittymistä Megadeth oli jo ehtinyt solmia levytyssopimuksen levy-yhtiö Combat Recordsin kanssa.

Killing Is My Business... And Business Is Good!

Vuoden 1985 tammikuussa Megadeth viimeisteli esikoisalbuminsa Killing Is My Business... And Business Is Good!, joka julkaistiin toukokuussa. Albumi herätti paljon huomiota underground metal -piireissä, ja Megadeth kiinnitti albumin julkaisun myötä myös suurempien levy-yhtiöiden huomion. Killing Is My Business... And Business Is Good! -albumin julkaisun jälkeen Megadeth kiersi Yhdysvalloissa ja Kanadassa Exciter-yhtyeen kanssa kitaristinaan Mike Albert, sillä Chris Poland oli eronnut yhtyeestä kiertueen alkaessa. Poland palasi yhtyeeseen kiertueen päätyttyä, kun se lokakuussa 1985 aloitti seuraavan studioalbuminsa Peace Sells... But Who's Buying? äänittämisen.

Peace Sells... But Who's Buying?

Kun Peace Sells... But Who's Buying? oli äänitetty ja miksattu, Megadeth teki uuden levytyssopimuksen levy-yhtiö Capitol Recordsin kanssa. Capitol osti Combat Recordsilta kaikki oikeudet albumin julkaisemiseen, minkä johdosta Megadethista tuli suuren levy-yhtiön yhtye. Peace Sells... But Who's Buying? nousi yhtyeen ensimmäisenä albumina Billboard 200 -listalle Yhdysvalloissa, ja se ylsi albumilistalle myös Japanissa. Nimikkokappaleesta ”Peace Sells” ja singlenä julkaistusta avauskappaleesta ”Wake Up Dead” tuotetut musiikkivideot saivat paljon esitysaikaa Headbangers Ball -ohjelmassa Music Televisionilla, joka käytti ”Peace Sellsin” alussa kuultavaa David Ellefsonin bassolla soittamaa introa pitkään myös uutislähetyksensä teemamusiikkina. Vuoden 1986 ajan Megadeth kiersi Yhdysvalloissa King Diamondin ja Motörheadin lämmittelijänä.

Mustaine tuotti Sanctuary-yhtyeen debyyttialbumin Refuge Denied, joka äänitettiin vuodenvaihteessa ja julkaistiin vuonna 1987.

Vuoden 1987 helmikuussa yhtye oli lämmittelijänä Alice Cooperin Constrictor-albumin kiertueella. Maaliskuussa Megadeth aloitti uransa ensimmäisen maailmankiertueen Britanniasta, ja kiersi myöhemmin kesän aikana Yhdysvaltoja Overkillin ja Necrosin kanssa. Mustaine ja Ellefson vierailivat myös Malice-yhtyeen studioalbumilla License To Kill. Megadeth äänitti esikoisalbumillaan esiintyneen lainakappaleen ”These Boots” elokuvan Keikka soundtrack-albumille.

Kun Peace Sells... But Who's Buying? -kiertue päättyi vuoden 1987 kesäkuussa, Mustaine ja Ellefson päättivät erottaa Chris Polandin ja Gar Samuelsonin yhtyeestä. Esimerkiksi Samuelsonin päihdeongelmien vaikutus oli läsnä jo kiertueella, minkä vuoksi hänen rumputeknikkonsa Chuck Behler oli myös sijaistanut häntä kiertueen lopulla. Behleristä tuli nyt yhtyeen vakituinen rumpali, ja Chris Polandin yhtyeen soolokitaristina korvasi eri vaiheiden ja monien ehdokkaiden jälkeen aiemmin kitaransoiton opettajana työskennellyt Jeff Young.

So Far, So Good... So What!

Behler ja Young soittivat Megadethin seuraavalla studioalbumilla So Far, So Good... So What!, jota työstettiin studiossa yli viiden kuukauden ajan ennen julkaisua vuoden 1988 tammikuussa. Albumi saavutti täysin ilman radiosoiton tuomaa kaupallista apua Billboard 200 -listalla 28. sijan ja se nousi listoille myös Euroopan maissa, Japanissa ja Uudessa-Seelannissa. Yhdysvalloissa So Far, So Good... So What! oli Megadethin siihenastisen uran nopeiten myynyt albumi, sillä se myi yli 400 000 kappaletta alle kuukausi julkaisunsa jälkeen.

So Far, So Good... So What! -kiertueella Megadeth esiintyi Britanniassa Monsters of Rock -festivaaleilla yli 100 000 hengen yleisölle, ja yhtye kiersi myös lämmittelijänä Dion Dream Evil -albumin kiertueella. Monsters of Rock -esiintymisen jälkeen Megadeth joutui keskeyttämään kiertueensa David Ellefsonin hakeutuessa vieroitushoitoon, jonka jälkeen vuonna 1989 Mustaine erotti yhtyeestä Jeff Youngin ja Chuck Behlerin. Megadethin uudeksi rumpaliksi valittiin Behlerin rumputeknikko Nick Menza, ja kolmihenkinen Megadeth äänitti pian Alice Cooperin kappaleen ”No More Mr. Nice Guy” Wes Cravenin ohjaaman Shocker-elokuvan soundtrack-albumille.

Megadeth täydentyi jälleen nelihenkiseksi kokoonpanoksi vuoden 1990 helmikuussa, kun yhtyeen uudeksi kitaristiksi valittiin aiemmin sooloartistina levyttänyt ja Cacophony -yhtyeessä vaikuttanut Marty Friedman. Syyskuussa Megadeth aloitti Testamentin, Slayerin ja Suicidal Tendenciesin kanssa valtavan menestyksekkään Clash of the Titans -maailmankiertueen ja julkaisi uransa neljännen studioalbumin Rust in Peace. Albumi nousi Billboard 200 -listan 23. sijalle ja oli kaupallinen menestys, ja se vahvisti Megadethin asemaa yhtenä thrash metalin kärkiyhtyeenä. Rust in Peace -albumista muodostui myös yksi thrash metalin arvostetuimmista julkaisuista.Tätä seurasi kiertue Judas Priestin lämmittelijänänä USA:ssa ja Kanadassa.

Vuoden 1991 alussa Megadeth esiintyi Brasilian Rock in Rio -festivaalilla 145 000 hengen yleisölle, jonka jälkeen yhtye aloitti maailmankiertueen lämmittelijänään Alice in Chains. Yhtye julkaisi myös videotallenteen Rusted Pieces huhtikuussa, ja vuoden 1991 kesän Megadeth kiersi Yhdysvalloissa Slayerin ja Anthraxin kanssa Clash of the Titans -kiertueen merkeissä. Yhtye myös levytti kappaleen ”Go to Hell” elokuvan Billin ja Tedin maailma soundtrack-albumille.

Countdown to Extinction

Vuonna 1992 Megadeth julkaisi kaikkien aikojen menestyneimmän albuminsa, kun yhtyeen järjestyksessään viides studioalbumi Countdown to Extinction ilmestyi kauppoihin. Albumi sijoittui Billboard 200 -listan toiseksi ja nosti Megadethin lopullisesti kansainvälisten huippuesiintyjien kaartiin, ja kappaleet ”Symphony Of Destruction”, ”Skin o' My Teeth” ja ”Sweating Bullets” siivittivät suosiota entisestään.

Vuonna 1993 Megadeth äänitti kappaleen ”Angry Again” elokuvan Last Action Hero soundtrack-albumille, ja kappale huomioitiin myös Grammy-ehdokkuudella kategoriassa ”Best Metal Performance”. Mustaine vieraili kitaristina Diamond Headin kesäkuussa julkaisemalla albumilla Death and Progress kappaleessa ”Truckin’”. Megadeth kiersi Yhdysvalloissa lämmittelijänään Stone Temple Pilots, mutta yhtye joutui perumaan esiintymisiään Mustainen päihdeongelmien vuoksi. Japanin legendaariselle Budokan-areenalle kaavaillun konsertin peruuntuminen Mustainen ongelmien vuoksi oli valtava pettymys Marty Friedmanille. Euroopassa Megadeth kiersi Metallican ja Yhdysvalloissa Aerosmithin kanssa. Aerosmith kuitenkin erotti Megadethin kiertueelta Mustainen ilmoitettua lavalla, ettei ”Megadethilla ole paljoa aikaa soittaa, koska Aerosmithilla ei ole paljoa aikaa elää”.

Youthanasia

Vuonna 1994 Megadeth oli jälleen studiossa nauhoittamassa uutta albumia. 1. marraskuuta 1994 julkaistu Youthanasia -albumi oli entistä kevyempää Megadethia, mutta myi siitä huolimatta nopeimmin platinaa kuin yksikään aiempi Megadeth-albumi. Albumi oli myös nopeiten kultalevyn oikeuttavan määrän myynyt albumi koko Kanadan levymyynnin historiassa. Vuonna 1995 Megadeth nauhoitti coverin Black Sabbathin kappaleesta "Paranoid" tribuuttilevylle Navity In Black - A Tribute To Black Sabbath. Megadethin versiointi kappaleesta julkaistiin myös kokoelmalevyllä Hidden Treasures.

Cryptic Writings

Vuonna 1997 Megadeth julkaisi jälleen uutta materiaalia. Cryptic Writings -niminen albumi oli vielä kevyempää ja pelkistettyä materiaalia edeltäjästään, mutta myi silti hyvin. "Trust"-kappale sijoittui Billboardin singlelistan ensimmäiselle sijalle ja soi alituiseen radiossa. Vuoden lopulla yhtye esiintyi myös ensimmäistä kertaa täysin akustisten kitaroiden säestyksellä.

Mustainen tytär Electra Mustaine syntyi 28. tammikuuta 1998, ja samassa kuussa "Trust"-single huomioitiin Grammy-ehdokkuudella. Pitkäaikainen rumpali Nick Menza, joka oli soittanut yhtyeessä Chuck Behlerin seuraajana vuodesta 1989 sai Ozzfest-konserttitapahtuman jälkeen vakavan polvivamman, jonka takia Mustaine joutui ilmoittamaan, ettei hänen palveluitaan tarvita enää yhtyeessä. Menzan korvaajaksi valittiin Jimmy DeGrasso, joka oli soittanut Mustainen kanssa MD.45-yhtyeessä. Vuoden 1998 uudenvuodenaattona Megadeth toimi Black Sabbathin lämmittelijänä Slayerin, Panteran ja Soulflyn kanssa.

Risk

31. toukokuuta 1999 Megadeth julkaisi kahdeksannen pitkäsoittonsa, kun studioalbumi Risk ilmestyi kauppoihin. Single "Crush ‘Em" julkaistiin myös Universal Soldier 2 -elokuvan soundtrackilla, ja Megadeth nauhoitti jälleen Black Sabbathin materiaalia, kun yhtye soitti "Never Say Die" -kappaleen toiselle Sabbath-tribuutille. Marty Friedman erosi yhtyeestä kesken kiertueen ja hänet korvattiin Al Pitrellillä.

The World Needs a Hero

Uusi kokoonpano levytti ensimmäisen kerran vuonna 2000, kun yhtye äänitti kappaleet ”Dread and the Fugitive Mind” ja ”Kill the King” kokoelma-albumille Capitol Punishment: The Megadeth Years. Albumi täytti Megadethin ja levy-yhtiö Capitol Recordsin sopimuksen viimeiset velvoitteet, sillä Capitol ei tahtonut enää jatkaa yhtyeen levytyssopimusta Riskin ristiriitaisen vastaanoton jälkeen. Yhtye solmi uuden levytyssopimuksen Sanctuary Recordsin kanssa julkaisi seuraavan studioalbuminsa The World Needs a Hero vuoden 2001 toukokuussa. Albumi teki paluun raskaampaan Megadethin musiikkiin, ja se nousi Billboard 200 -listan sijalle 16. Albumin julkaisua seurasi kiertue AC/DC:n lämmittelijänä ja yhtyeen oma kiertue Pohjois-Amerikassa. Megadeth esiintyi myös VH1-kanavan Behind the Music -dokumenttisarjan jaksossa, joka julkaistiin myöhemmin DVD:nä. Vuoden lopussa yhtye taltioi kaksi konserttiaan Phoenixissa livealbumiksi ja DVD:ksi Rude Awakening.

Megadeth lopetti soittamisen vuoden 2002 lopulla. Mustaine oli saanut hermovaurion käteensä nukahdettuaan sen päälle. Tämä oli aiheuttanut hermoratojen surkastumista, mikä vaikutti radikaalisti Mustainen kitaransoittoon. Kun tunto alkoi palata käteen vuoden 2003 lopulla, Mustaine aloitti armottoman kitaraharjoittelun jotta pystyisi soittamaan edelleen nopeaa ja raskasta musiikkia. Kun hän jälleen oli valmis palaamaan lavoille, hän alkoi kirjoittaa materiaalia sooloalbumilleen.

The System Has Failed

Megadeth palasi parrasvaloihin vuonna 2004 uudella albumillaan The System Has Failed. Albumilla soolokitaraa oli soittanut Chris Poland, joka kuitenkin kieltäytyi kiertueelle lähtemisestä. Mustaine kaavaili Nick Menzaa jälleen rumpupatteriston taakse, mutta luopui ajatuksesta koska Menza ei ollut kykenevä soittamaan uutta materiaalia. Uuden kokoonpanon muodostivat Mustainen lisäksi kitaristi Glen Drover, rumpali Shawn Drover sekä bassokitaristi James MacDonough. MacDonough kuitenkin korvattiin pian James LoMenzolla. Tämä kokoonpano nauhoitti uuden Megadeth-pitkäsoiton United Abominationsin, joka julkaistiin 2007. Glen Drover jättäytyi pois yhtyeestä ja hänet korvasi Chris Broderick.

Endgame

Vuonna 2009 julkaistiin jälleen tuoretta materiaalia, kun yhtyeen 12. pitkäsoitto Endgame julkaistiin. Albumin julkaisun jälkeen vuonna 2010 David Ellefson palasi yhtyeen bassokitaristiksi. Vuoden 2019 kesäkuussa Mustaine julkaisi tiedotteen, jossa kertoi sairastavansa kurkkusyöpää.

Gigantour

Kesällä 2005 Mustaine perusti oman, Pohjois-Amerikkaa kiertävän konserttikiertueen. Gigantour-nimellä kulkeva festivaalikiertue on yksi suurimpia musiikkifestivaaleja koko Pohjois-Amerikassa. Ensimmäisellä kiertueella sillä esiintyivät Megadeth, Dream Theater ja Fear Factory. Tämän jälkeen festivaaleilla on esiintynyt myös joukko muita maineikkaita artisteja, mukaan lukien myös suomalainen Children of Bodom.

Diskografia

Megadeth

ks. Megadethin diskografia

Metallica

• Power Metal  (1982, demo, omakustanne)
• Live Metal Up Your Ass  (1982, demo, omakustanne)

MD.45

• The Craving  (1996, Slab Records; Capitol Records, 2004)

Aiheesta muualla

• Dave Mustaine Yle Elävä arkistossa

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Dave Mustaine Wikimedia Commonsissa