Avaa päävalikko

Tohtori Josef Mengele (16. maaliskuuta 1911 Heidenheim, Baijeri, Saksan keisarikunta7. helmikuuta 1979 Bertioga, São Paulo, Brasilia), tunnetaan myös Auschwitzin kuolemanenkelinä, oli saksalaislääkäri, joka teki vangeille julmia ja raakoja lääketieteellisiä kokeita Auschwitzin keskitysleirillä. Hänen kokeisiinsa kuuluivat muun muassa silmien värin muutos kemiallisesti, imusolmukkeiden poistaminen ja siamilaisten kaksosten tuottaminen kirurgisin toimenpitein. Hän oli myös mukana päättämässä kenet lähetettiin kaasukammioihin. Hänen arvonsa SS-joukoissa oli Hauptsturmführer.

Josef Mengele
Josef Mengele vuonna 1956
Josef Mengele vuonna 1956
Henkilötiedot
Muut nimet Kuoleman enkeli
(saks. Todesengel)
Syntynyt 16. maaliskuuta 1911
Heidenheim, Baijeri, Saksan keisarikunta
Kuollut 7. helmikuuta 1979 (67 vuotta)
Bertioga, São Paulo, Brasilia
Sotilashenkilö
Palveluvuodet SS-divisioona Wiking 1940–1942
Auschwitz-Birkenau 24. toukokuuta 1943 – 27. tammikuuta 1945
Sotilasarvo SS-Hauptsturmführer
Kunniamerkit rautaristi
Allekirjoitus
Allekirjoitus

Vuonna 1999 uhrinsa käynnistämän oikeusjutun mukaan Mengele olisi työskennellyt ihmiskokeita ja lääkekokeita suorittaessaan saksalaiselle lääkeyritys Bayerille, joka kuului natsi-Saksan hallintoa lähellä olevaan kemianteollisuuden yritysten yhteenliittymään nimeltä IG Farben, jolla oli valtaisa nitriilikumitehdas keskitysleirin vieressä[1].

Mengelen kollegan, SS-lääkäri Hovenin todistajanlausunnossa Nürnbergissä mainittiin, että "tulisi olla yleisessä tiedossa että keskitysleireillä tehdyt ihmiskokeet tehtiin ainoastaan IG Farbenin etujen takia... IG Farbenin tarkoitus oli salata kaikki tämä, ja laittaa savuverho piilottamaan kokeet... Ei SS vaan IG Farben tekivät aloitteen ihmiskokeiden tekemisestä keskitysleireillä."

Mengele pakeni natsi-Saksasta ja häntä ei koskaan kuultu eikä tuomittu Nürnbergin sotarikosoikeudenkäynneissä. Mengelen ja hänen kollegoidensa tekojen seurauksena kehitettiin Nürnbergin säännöstö, joka on ihmisillä tehtäviä lääketieteellisiä kokeita koskeva, eettisten periaatteiden säännöstö.

Sisällysluettelo

ElämäMuokkaa

Josef Mengele oli Karl Mengelen (1881–1959) ja Walburga Mengelen (k. 1946) kolmesta pojasta vanhin. Hänen pikkuveljensä olivat Karl Mengele nuorempi (1912–1949) ja Alois Mengele (1914–1974). Mengele menestyi hyvin koulussa, ja hän oli kiinnostunut erityisesti musiikista, taiteesta ja hiihtämisestä.[2] Kotikaupungissaan hänet tunnettiin älykkönä ja itsevarmana. Nuorena lääkärinä hän oli kiinnostunut rotujen välisistä eroista, mikä todennäköisesti sai hänet kansallissosialistisen puolueen palvelukseen. Mengelen aatteen oletetaan kuitenkin olleen vain pintaa ja hänen käsityksensä aatteesta hatara. Hänen ideologiansa uskotaan perustuneen puhtaasti Adolf Hitlerin propagandaan, ja hänen uskotaan käyttäneensä työtään ja asemaansa pelkästään sadististen mielihalujensa tyydyttämiseksi.

Mengele liittyi Stahlhelmiin (Teräskypärä) vuonna 1931 ja haki kansallissosialistisen puolueen jäseneksi vuonna 1937. Seuraavana vuonna hän liittyi SS:ään ja palveli vuosina 1938–1939 kuuden kuukauden ajan kevyessä jalkaväkirykmentissä. Vuonna 1942 hänen ollessaan lääkärinä SS-Wiking-divisioonassa, jossa myös suomalaisia SS-sotilaita palveli, hän haavoittui Neuvostoliitossa, ja hänet todettiin lääketieteellisin perustein palvelukseen kelpaamattomaksi. Sota-ansioiden vuoksi hänet ylennettiin kapteeniksi. Myöhemmin hän ilmoittautui vapaaehtoiseen palvelukseen keskitysleirille, ja hänestä tuli Auschwitzin lääkintäupseeri 24. toukokuuta 1943.

Mengele meni naimisiin Irene Schönbeinin kanssa 28. heinäkuuta 1939. Heidän ainoa poikansa, Rolf syntyi vuonna 1944.[3]

Mengelen ura Auschwitz-BirkenaussaMuokkaa

Josef Mengelen erikoisalaa Auschwitz-Birkenaun keskitys- ja tuhoamisleirikompleksissa oli lääketieteelisten tutkimusten ja kokeiden tekeminen vangeille. Mengele oli kiinnostunut erityisesti kaksosista[4]. Hänen lääketieteellisten kokeidensa uhreiksi joutui tuhansittain ihmisiä. Mengelen kerrotaan olleen vakuuttunut siitä, että hänen tehtävänään oli synnyttää ylivoimainen sinisilmäisten ja vaaleiden "pohjoisten" ihmisten rotu. Hänen on sanottu katsoneen velvollisuudekseen tappaa sellaiset ihmisyksilöt, jotka olivat "biologisesti ala-arvoisia".[5] Hänen kerrotaan vihanneen erityisesti romaneja, ja hän määräsikin heistä tuhansia surmattavaksi.[6] Josef Mengelen keskeisiin työtehtäviin Auschwitz-Birkenaussa kuului myös suorittaa muiden SS-lääkäreiden kanssa valintaa siitä, ketkä tavarajunilla paikalle kuljetetuista tulokasvangeista toimitettaisiin välittömästi kaasukammiohin tuhottaviksi ja ketkä jätettäisiin ainakin toistaiseksi eloon.[7]

Mengele yritti keinotekoisesti muokata lapsia siten, että heille tulisi arjalaiset piirteet ja siniset silmät.[4] Eräs Mengelen tavoitteista oli selvittää, voisiko lasten silmien väriä muuttaa ruiskuttamalla niihin erivärisiä pigmenttejä. Hänen kesäkuusta 1943 alkaen tekemiinsä silmäkokeisiin käytettiin 36 lasta Birkenaun leiristä. Kokeiden seurauksena lapsille tuli tuskallisia silmätulehduksia, ja joissakin tapauksissa he jopa sokeutuivat. Kokeiden jälkeen lapset surmattiin kaasukammiossa. Todistajat kertovat nähneensä kokoelmia silmäkokeiden jälkeen kantajiltaan poistetuista silmistä.[8]

Todisteiden mukaan Josef Mengele riisutti valitsemiaan kaksoslapsia alasti ja tutki heidän anatomiaansa yksityiskohtaisesti tuntikausia. Tutkimusten päätyttyä lapsille tehtiin leikkauksia ja muita tuskallisia toimenpiteitä usein ilman nukutusta. Lapsille suoritettiin tarpeettomia amputointeja, lumbaalipunktioita, annettiin lavantautiruiskeita ja tulehdutettiin haavoja tahallisesti, jotta saataisiin tietää, miten kaksosparit reagoivat niihin. Useat uhreista menehtyivät näihin kokeisiin. Mengele teki myös kokeita, joissa kaksosparien toisen osapuolen verta siirrettiin toiselle. Ainakin yhden tällaisen kokeen yhteydessä kaksossisarukset ommeltiin kiinni toisiinsa selistään ja ranteistaan. Mengelen on todistettu pakottaneen kaksosia seksiin toisten kaksosten kanssa ilmeisesti siksi, että saataisiin selville tuottavatko kaksoset kaksoslapsia.[9] Kaikkiaan 1 500 hänen tutkimuskohteikseen joutuneesta kaksosesta vain 200 selvisi hengissä.[10]

Toisen maailmansodan jälkeisessä Länsi-Saksan syytekirjelmässä Mengelen syytetään tappaneen lapsia "ruumiinavauksen suorittamista varten". Yhdessä syytekohdassa hänen mainitaan tapattaneen 100 lasta niskalaukauksella ruumiinavauksiaan varten.[11] Mengele surmasi tutkittaviaan usein itse antamalla heille muutamassa sekunnissa tappavia ruiskeita, jotka sisälsivät fenolia, bensiiniä tai ilmaa.[5] Hän surmasi uhrinsa usein myös laskemalla kloroformia, petrolia tai Evipalia ruiskulla tämän sydämeen.[12]

Mengelen muistiinpanoja ja arkistoja kaksoskokeista ei ole koskaan löydetty, mutta säilyneet tulokset ovat osoittautuneet tieteellisesti käyttökelvottomiksi.[13]

Psykoanalyytikko, tohtori Tobias Brocher on esittänyt, että Mengele ei nauttinut kivun tuottamisesta, vaan vallasta, jota hän pääsi käyttämään päättäessään elämästä ja kuolemasta keskitysleirin lääkärinä ideologian mukaisesti.[14]

Länsi-Saksan syytekirjelmässä Josef Mengeleä syytettiin siitä, että hän teki lääketieteellisiä kokeitaan elävillä vangeilla oman kunnianhimonsa takia, lisätäkseen lääketieteellistä tietämystään ja edistääkseen akateemista uraansa. Syytekirjelmässä todettiin Mengelen pitäneen uhriensa henkeä varsin alhaisena ja saattaneensa kokeidensa uhrit tarkoituksella kuolemaan.[15]

PakoMuokkaa

Mengele lähti Auschwitzista Gross-Rosenin keskitysleirille. Huhtikuussa vuonna 1945 hän pakeni saksalaisen sotilaan asuun pukeutuneena länteen. Liittoutuneet ottivat hänet kiinni, mutta vapauttivat tietojen puutteessa. Esim. SS-veriryhmätatuointi puuttui. Mengele piiloutui maatilalle Ylä-Baijeriin ennen kuin muutti Argentiinaan vuonna 1949. Mengele erosi vaimostaan vuonna 1954 ja avioitui velivainajansa lesken Marthan kanssa.lähde?

Mengele BrasiliassaMuokkaa

Jorge Camarasa on väittänyt vuonna 2009 julkaistussa kirjassaan Mengele: The Angel of Death in South America, että Mengele olisi jatkanut natsi-Saksassa suoritettuja kokeita pienessä brasilialaisessa Cândido Godói -kunnassa. Suurin osa kunnan asukkaista on sinisilmäisiä ja vaaleatukkaisia, lisäksi jopa joka viides syntyneistä lapsista on ollut kaksonen. Mengelen väitetään vierailleen kunnassa usein 1960-luvulla suorittaen kokeitaan. Hän käytti salanimeä Rudolph Weiss.

Jorge Camarasa väittää, että Mengele onnistui toteuttamaan Cândido Godóissa unelmansa: Luoda vaaleatukkaisia ja sinisilmäisiä ihmisiä. Kuntalaisten mukaan Mengele oli usein valvomassa naisten raskauksia ja hoitamassa heitä uusilla lääkkeillä. Mengelen osuudesta Cândido Godóin kaksoistiheyteen ei ole tosin muita todisteita kuin paikallisten kertomukset.

Vuonna 2011 julkistettujen tutkimustulosten mukaan syntymätodistukset osoittavat, että kaksosia syntyi kylässä poikkeuksellisen paljon jo 1930-luvulla ennen Mengelen väitettyä vierailuajankohtaa. Lisäksi monilla kaksosia synnyttäneillä naisilla Cândido Godóissa todettiin tietty geenimuunnos, jonka uskotaan tulleen kylään saksalaisten siirtolaisten mukana ja yleistyneen sisäsiittoisuuden takia. Tutkijat uskovat tämän geenimuunnoksen altistavan äidit kaksosraskauksille.[16]

Elämän loppuvaiheetMuokkaa

Hyvien suhteiden avulla Mengele sai elää rauhassa, vaikka Mossad ja monet muut natsien metsästäjät tiesivät hänen piileskelevän Etelä-Amerikassa. Vuonna 1959 Mengele pakeni Paraguayhin, koska natsien metsästäjät olivat saaneet tiedon hänen olinpaikastaan. Martha ei koskaan sopeutunut uuteen elämään, joten hän palasi lapsensa kanssa Eurooppaan. Mengele muutti myöhemmin São Paulon lähelle, Brasiliaan. Israelin tiedustelupalvelun agentti Zvi Aharoni löysi Mengelen 1962 Brasilian viidakosta[17] ja jopa näki hänet, mutta Yossele Schumacherin etsiminen asetettiin Mossadin agenttien päätehtäväksi ja Mengele pääsi katoamaan jälleen[18]. Hän eli Brasiliassa aina kuolemaansa saakka vuonna 1979. Mengele sai uidessaan aivohalvauksen ja hukkui. Hänet haudattiin nimellä Wolfgang Gerhard, jolla hän oli esiintynyt Etelä-Amerikassa.

Vuonna 1985 Brasilian poliisi avasi haudan, jossa Mengeleksi oletettu mies lepäsi. Ruumis tunnistettiin muun muassa luista otetuista näytteistä sekä hammaskarttojen perusteella.lähde? Lopullinen varmistus kuolemasta tuli 1990-luvulla kehittyneen DNA-tutkimuksen avulla. Josef Mengele käytti seuraavia peitenimiä Etelä-Amerikassa:

  • Wolfgang Gerhard
  • José Mengele[19]
  • Helmut Gregor[i][19]
  • tohtori Fausto Rindón[19]
  • S. Josi Alvers Aspiazu[19]

LähteetMuokkaa

  1. http://www.theguardian.com/world/1999/feb/19/julianborger
  2. Posner, Gerald L.; Ware, John (1986). Mengele: The Complete Story. New York: McGraw-Hill. ISBN 0-07-050598-5. s. 6–7
  3. Posner, Gerald L.; Ware, John (1986). Mengele: The Complete Story. New York: McGraw-Hill. ISBN 0-07-050598-5. s. 54
  4. a b Wiesenthal, Simon (Toimittanut Joseph Wechsberg; suomentanut Antero Tiusanen): Tappajat joukossamme. Elämäntyöni natsirikollisten paljastajana. (Murderers Among Us.), s. 199. WSOY, 1967.
  5. a b Wiesenthal, Simon (Toimittanut Joseph Wechsberg; suomentanut Antero Tiusanen): Tappajat joukossamme. Elämäntyöni natsirikollisten paljastajana. (Murderers Among Us), s. 201. WSOY, 1967.
  6. Wiesenthal, Simon (Toimittanut Joseph Wechsberg; suomentanut Antero Tiusanen): Tappajat joukossamme. Elämäntyöni natsirikollisten paljastajana. (Murderers Among Us.), s. 200. WSOY, 1967.
  7. Posner, Gerald L.; Ware, John (Suomentanut Pertti Jokinen): Josef Mengele. Elämä ja teot. (Mengele. The Complete Story.), s. 44. Minerva Kustannus Oy, Helsinki, 2018.
  8. Posner, Gerald L.; Ware, John (Suomentanut Pertti Jokinen): Josef Mengele. Elämä ja teot. (Mengele. The Complete Story.), s. 53, 54. Minerva Kustannus Oy, Helsinki, 2018.
  9. Posner, Gerald L.; Ware, John (Suomentanut Pertti Jokinen): Josef Mengele. Elämä ja teot. (Mengele. The Complete Story.), s. 56, 57. Minerva Kustannus Oy, Helsinki, 2018.
  10. Twin Studies
  11. Posner, Gerald L.; Ware, John (Suomentanut Pertti Jokinen): Josef Mengele. Elämä ja teot. (Mengele. The Complete Story.), s. 59. Minerva Kustannus Oy, Helsinki, 2018.
  12. Posner, Gerald L.; Ware, John (Suomentanut Pertti Jokinen): Josef Mengele. Elämä ja teot. (Mengele. The Complete Story.), s. 47, 59. Minerva Kustannus Oy, Helsinki, 2018.
  13. Who was Josef Mengele?
  14. Josef Mengele: The Angel of Death by Douglas Lynott
  15. Posner, Gerald L.; Ware, John (Suomentanut Pertti Jokinen): Josef Mengele. Elämä ja teot. (Mengele. The Complete Story.), s. 52. Minerva Kustannus Oy, Helsinki, 2018.
  16. Kaaro, Jani: Brasilialaiskylän kaksosbuumi ei johdu natsilääkärin kokeista HS.fi. 28.3.2011. Viitattu 28.3.2011.
  17. Tähtäimessä Eichmann,Neal Bascomb, Bookwell, 2012 s. 395, 396
  18. Tähtäimessä Eichmann,Neal Bascomb, Bookwell, 2012 s. 395, 396
  19. a b c d Christian Zentner, Friedemann Bedürftig. The Encyclopedia of the Third Reich, p. 586. Macmillan, New York, 1991. ISBN 0-02-897502-2
 
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Josef Mengele.